Outo fiilis unesta... *turhis*

  • Viestiketjun aloittaja JONSERED Karhunkantaja
  • Ensimmäinen viesti
JONSERED Karhunkantaja
Näin toissayönä unta eräästä pojasta, joka oli minulle tärkeä. Ihastuksen kohde alaluokilla ja jonkin sortin poikakaveri yläluokilla. Hiljainen, ujo ja suloinen.

Unessa kävelimme taas käsikkäin, halailimme ja pussasin häntä poskelle. Sanaakaan ei vaihdettu.

Näitä unia ei ole enää ollut vuosiin, ei sen jälkeen, kuin saatoin hänet ja hyvästelin kunnolla. Unen poika on ollut kuolleena jo viitisentoista vuotta ja aiemmin uneksin hänestä aktiivisemmin, aina hän oli yhtä hämmentyneen oloinen, mutta ei puhunut mitään. Ja joskus näissä unissa minulle väitettiin, että ei hän ole sittenkään kuollut.

Jotenkin vähän outo olo... vuosien tauon jälkeen. Siksi kerroin teillekin, että saan samalla jäsenneltä asiaa mielessäni. :)
 
LS
Mä olen nähnyt samantapaisia unia samantapaisessa tilanteessa :) Joten mä uskoisin tietäväni miltä susta tuntuu. Mutta mulle tuli mieleen, että tapasitte taas yöllä, teillä on syvä sielunsopimus joka liittää teidät kaksi ja siksi haluatte välillä olla yhdessä. Unimaailmassa se on helpompaa kuin täällä päivätajunnassa. Nauti noista hetkistä jotka muistat ja saat kokea. Ja niin, se uutinen ettei tuo poika ole kuollut, on ihan totta siinä mielessä, että hän ei ole oikeasti poissa vaan edelleen läsnä ja lähellä sua vaikka et häntä enää fyysisessä olomuodossa viereesi saakaan.

Ihan hirmuisen paljon ihanaa rakkausenergiaa tässä läikehtii, otapas vastaan ja avaa itsesi sille :)

Haliterkuin
Lyydia S. :)
 
JONSERED Karhunkantaja
Ihanaa tavata sinuakin, Lyydia!

Ja olen tosiaan saattanut tuon pojan ja hän on ns. vapaa, eli ei enää jäänyt roikkumaan hämmennyksen tilaan. Kuoli tapaturmaisesti, eikä tolkuissaan...Siksi tuo ei ahdista, mutta mietityttää. :)
 
LS
Ihanaa tavata sinuakin, Lyydia!

Ja olen tosiaan saattanut tuon pojan ja hän on ns. vapaa, eli ei enää jäänyt roikkumaan hämmennyksen tilaan. Kuoli tapaturmaisesti, eikä tolkuissaan...Siksi tuo ei ahdista, mutta mietityttää. :)
Joo, mä tiedän. Olen kokenut samaa, mulla on samanlainen "sielunkumppani" tuolla jossain henkimaailmassa. Meilläkin "kontaktit" vähenivät kun hyvästeltiin ja puhuttiin ne asiat jotka jäivät täällä ollessa sanomatta. Mutta vielä joskus kuitenkin tapaamme unessa. Ja ne ovat aina yhtä ihania tapaamisia, olotila niistä heräämisen jälkeen on erilainen kuin jos olisi nähnyt tavallisia unia. :)

Lyydia S.
 
LS
Totta... toista vuorokautta jo ollut pöpperöinen - hyvällä tavalla - fiilis.
:)

Ajattelin tuossa, että me ollaan oikeastaan aika etuoikeutettuja.. kaikki ihmiset ei pääse tapaamaan edesmenneitä rakkaitaan näiden kuoleman jälkeen. Osa elää jopa loppuelämän kestävässä surussa ja ikävässä, kun eivät saa koskaan tietää (ennenkuin itse kuolevat), että se rakas on edelleen ihan lähellä eikä ole lopullisesti poissa. Se ois aika kamalaa :(

Mutta onneksi hörhöydestä on siis jotain iloakin ;)

Lyydia S.
 
LS
Jonsered, mäkin oisin malttamaton jos tietäisin saavani sun tekemän rummun ;) Sitten kun mä oon vanha ja ryppyinen (tai no, vielä vanhempi ja ryppyisempi kuin nyt :D ) niin mä aion istua tunturin juurella itsetekemäni rummun kanssa. Ja se on ihan varma juttu. Mutta asia on vielä kypsyttelyasteella, siihen saakka mä vaan keskityn ihastelemaan muiden taidonnäytteitä :)

Maira, kiva nähdä :) Kyllä mä välillä täällä käyn, aika usein harmaana kun en jaksa muistella kirjautumistietoja :) Vois kyllä joku päivä pukata palauteketjua pystyyn ihan nikillä, jos joku muistais saaneensa multa joskus jonkun tulkkauksen. Ois kiva tietää, miten on mennyt.

Lyydia S.
 
  • Tykkää
Reactions: Maira

Yhteistyössä