Jos saisit tietää, että sinulla on elinaikaa noin 10-15 vuotta, miten se muuttaisi elämääsi?

"Katson penkiltä kun varpusenpoika kylpee. En ajattele ikäviä, älä sinäkään." (Risto Rasa: Metsän seinä on vain vihreä ovi)

 

Miettisin, että mikä mulle on tärkeintä. Haluanko saattaa asioita päätöksiin. Jatkaisinko töissä, opiskelisinko loppuun.
Itse jäisin kotia, olisin mahdollisimman paljon ystävien, perheen ja sukulaisten kanssa. Näyttäsin lapsille juuret.
Matkustelisimme ja tarkistaisin testamentin

 

Miettisin, että mikä mulle on tärkeintä. Haluanko saattaa asioita päätöksiin. Jatkaisinko töissä, opiskelisinko loppuun.
Itse jäisin kotia, olisin mahdollisimman paljon ystävien, perheen ja sukulaisten kanssa. Näyttäsin lapsille juuret.
Matkustelisimme ja tarkistaisin testamentin

Jäisitkö kotiin myös yh:na? Mä kuitenkin ajattelen, että rahaa tarvitaan elämiseen ja haluaisin jättää talon lapselle perintönä.

 

Jäisitkö kotiin myös yh:na? Mä kuitenkin ajattelen, että rahaa tarvitaan elämiseen ja haluaisin jättää talon lapselle perintönä.

En ole sinkku, joten sitä en osaisi miettiä. Mietin ainoastaan omalle kohdalle
Otitko pankista lainan yhteydessä sen kuolemanvaralle turvan? Onko siitä hyötyä lapsillesi?
Yh:na olisi tilanne paljon pahempi.
En oikeastaan osaa edes ajatella tuollaista mahdollisuutta :/
Katto no pidettävä pään päällä, mutta minua repisi myös se, että haluaisin käyttäytyä em tavoin

 

Opiskelua en lopettaisi missään nimessä. Mieluummin opiskelisin kuin tekisin töitä -mikäli se olisi taloudellisesti mahdollista.

 

En ole sinkku, joten sitä en osaisi miettiä. Mietin ainoastaan omalle kohdalle
Otitko pankista lainan yhteydessä sen kuolemanvaralle turvan? Onko siitä hyötyä lapsillesi?
Yh:na olisi tilanne paljon pahempi.
En oikeastaan osaa edes ajatella tuollaista mahdollisuutta :/
Katto no pidettävä pään päällä, mutta minua repisi myös se, että haluaisin käyttäytyä em tavoin

Mulla ei ole asuntolainaa kuin marginaalinen remppalaina. Talo periaatteessa jäisi velattomana pojalle. Elämiseen tarvitaan silti rahaa.

 

Mulla ei ole asuntolainaa kuin marginaalinen remppalaina. Talo periaatteessa jäisi velattomana pojalle. Elämiseen tarvitaan silti rahaa.

mietin useemman kerran, että annanko olla tekstin, mikä oli ajatusvirta tuon luettuani..
Onneksi pojallesi jää melkein velaton asunto, siinä on turvaa pojallesi tulevaisuudessa. Ja anteeksi, jos pahoitit mielesi.
En tiennyt, että olet yh, vastatessani.
Toki sinun pitää huolehtia ja turvata ruoka pöytään ja sairaus ei voi olla syy, että jättäsit rahan hankkimisen. Siinä me erottais, koska itse voisin tuossa tilanteessa jättäytyä pois oravanpyörästä.
Olet vahva ja pysykin sellaisena. Sinä itse tiedät, miten pitää sinun järjestää elämä. Me muut voidaan ehkä kuitella tilannetta, mutta se kuva ei olisi realistinen, koska meillä ei se tilanne ole päällä
Voimia

 

Onneksi pojallesi jää melkein velaton asunto, siinä on turvaa pojallesi tulevaisuudessa. Ja anteeksi, jos pahoitit mielesi.

En pahoittanut mieltäni mitenkään. Nimenomaan halusin ja haluaisin lukea miten muut toimisivat. Kiitos viestistäsi.

 

En pahoittanut mieltäni mitenkään. Nimenomaan halusin ja haluaisin lukea miten muut toimisivat. Kiitos viestistäsi.

Onko sinulla turvaverkostoa ympärillä?

 

Ja minkäikäinen poikasi on?

 

On hyvä tukiverkosto, siitä on iso apu. Pojalla on hyvät ja läheiset välit isäänsä. Pienihän tuo silti vielä on, vasta 5-vuotias.

Ja nyt kun mietin tätä, en osaa edes ajatella, etten olisi näkemässä hänen aikuistumistaan. Haluan olla ja haluan ajatella, että olen.

 

Tuohon on vaikeaa sanoa mitään lohduttavaa. Onneksi on pojalla muita ympärillä. Toivottavasti näet poikasi aikuisuuden kynnyksellä.
Itselläni olisi varmaan virhe alkaa ajattelemaan. En ehkä pysyisi kasassa. Taitaisin alussa elää vain päivän kerrallaan, ikäänkuin työntäen taka-alalle asian. Ajan kuluessa voisin olla sinut asian kanssa.
Tunteet ja käsitteleminen vie aikaa. Aika pitää antaa, että jaksaa olla ja elää täysipainoisesti.

 

On hyvä tukiverkosto, siitä on iso apu. Pojalla on hyvät ja läheiset välit isäänsä. Pienihän tuo silti vielä on, vasta 5-vuotias.

Ja nyt kun mietin tätä, en osaa edes ajatella, etten olisi näkemässä hänen aikuistumistaan. Haluan olla ja haluan ajatella, että olen.

:hug:

 

Jäisitkö kotiin myös yh:na? Mä kuitenkin ajattelen, että rahaa tarvitaan elämiseen ja haluaisin jättää talon lapselle perintönä.

Mä olen yh, ja varmaan kyllä keskittyisin enemmän lapsien kanssa sen henkisen perinnön tuottamiseen kuin aineelliseen perintöön. Mulla nyt ei tosin ole taloa antaa niille, mutta jotenkin ajattelen, että eivät he ihan osattomiksi jäisi, vaikkei minua olisikaan. Mun pitäisi ainakin tehdä kamalasti töitä ja kitsastella koko heidän lapsuutensa voidakseni jättää heille rahaa perinnöksi saakka, niin että sillä pidemmän aikaa eletään, ja mieluummin suoraan sanoen viettäisin vaan lapsien kanssa aikaa. Etenkin, jos, ja kuten sun tapauksessa ilmeisesti on, lapsen toinen huoltaja on oletettavasti silloin elossa. Mulla ei kyllä näin ole, mutta luottaisin sitten kai siihen, että lapset saavat elantonsa jostain muualta kuin perinnöstä. Näin olisi toki silloinkin, kun ja jos olen elossa kun he tulevat aikuisuuteen, mä tuskin koskaan tulen saamaan niin paljon rahaa, että voisin kokonaan elättää aikuisia lapsiani sekä itseäni.

 

Eläisin vielä enemmän ns. täysillä. Viettäisin mahd. paljon aikaa läheisteni kanssa, tekisin asioita, joista nautin jne.

 

Tuo on pitkä aika, mutta toisaalta et ehtisi vanhentua, jäädä eläkkeelle, nähdä lapsenlapsiasi, mahdollisesti maksaa talovelkaasi jne.

Miten eläisit aikuisuutta/keski-ikäisen elämää eri tavoin, jos tietäisit aikasi olevan rajallinen?

Jatkaisin elämääni samalla tavalla kuten tähän saakka. Normaalisti tulevaisuuteen katsoen. Eläisin samalla tavalla, koska emmehän tiedä siltikään tarkkaan elinpäiviämme kukaan meistä.
Nauttisin pienistä asioista edelleenkin.

 

Olen pahoillani ja toivotan runsaasti tsemppiä elämääsi KCACO !! Toivon sinulle rohkeutta elää elämäsi juuri siten miten itse haluat ja mahdollisuuden kasvattaa poikasi pitkälle aikuisuuteen asti. :hug:

 

No mua se ei haittais, alan olla silloin jo niin vanha ja raihnanen papparainen, että se viikatemiehen käynti olisi vain helpotus.
Toisinsanoen se ei muuttaisi mitenkään elämääni

 

 

En mä muuttaisi mitään. Elän jo nyt niinkuin haluan.

 

Miusta tuntuu että lapsesi arvostaisi enemmän äitiään kuin perintöä. Ei se lapsi jää kadulle sitten kun lähdet. Kyllä hänestä huolta pidetään. Tuossa tilanteessa möisin talon ja hankkisin edullisen vuokra-asunnon ja olisin. Ehkä opsikelisin, ehkä kävisin osa-aikatyössä. Kyllähän se niinkin on, että aikuisen sairaudesta huolimatta lapsi tarvitsee ihan normaalia tahtia rullaavan arjen. Mutta loma-aikoina matkustelisin lapsen kanssa ja hankkisimme sitä "henkistä perintöä", mukavia muistoja, jne.

Kaikkea hyvää elämääsi.

 

En mä muuttaisi mitään. Elän jo nyt niinkuin haluan.

Mä ajattelen samalla tavalla. Elän päivän kerrallaan. Nautin lapsistani, miehestäni ja hengitän syvään. Uskon Jumalaan ja Jeesukseen ja tiedän, että elämäni on Hänen käsissään. Voimia sinulle paljon, toivottavasti saat elää vielä pitkään :hug:

 

...ei ole sanoja.

 

Olen niin pahoillani. :hug: