Vai saako palstalla vaan vääristyneen kuvan siitä, millaista lapsiperheen elämä nykyään on? Moni, aivan liian moni, on kertonut siitä ettei heillä ole ketään joka ottaisi lapsia hoitoon ja antaisi vanhemmille kahdenkeskeistä aikaa/yksinhuoltajalle lapsivapaata aikaa. Päinvastaisesta, eli siitä että tukiverkkoja on, ei juurikaan kuule puhuttavan - vaan johtuuko se siitä että tukiverkot ovat harvinaisuus, vaiko siitä ettei hyvistä asioista (mukamas) saa puhua?
Onko teillä hyvät tukiverkot?
Meillä on minusta hyvät tukiverkot. Miehen koko suku asuu muualla kuin Suomessa, mutta mun vanhemmat ovat aktiivisesti mukana elämässämme ja asuvat lähellä. Lapset ovat tälläkin hetkellä heidän kanssaan veneilemässä 5 päivän ajan. Lisäksi lähellä asuva suurperheellinen ystäväni on lähes aina valmis hoitamaan lapsia, jos on tarvetta - ja minä (sekä myöskin mies) autamme heitä vuorostamme aina kun tarvetta on. Muissakin asioissa kuin lastenhoidossa. Hieman kauempana asuva ystäväni on myös ottanut lapsen/lapsia yökylään. Lisäksi on liuta naapureita ja muita tuttuja/kavereita joilta saa apua esim. kauppareissuilla jos ei ole omaa autoa käytettävissä, sekä myös lasten vahtimisessa, tai vaikka kyydin päivystykseen jos lapsi sairastuu. Ja tytön luokkakavereiden perheistä kolme on sellaisia, joiden kanssa vastavuoroinen auttaminen sujuu myös hyvin; meidän tyttö on heillä päivän kun me vanhemmat ollaan töissä, ja heidän lapsensa ovat taas joskus vuorostaan meillä.
Eli sanoisin että meillä on asiat hyvin tukiverkkojen suhteen, mutta verkoston osista vain mun vanhemmat ovat sellaisia jotka on ns. syntymässä saatu, muu verkosto ollaan itse muodostettu ja nimenomaan vastavuoroisuusperiaatteella. Ja olemme toki valmiita auttamaan myös mun vanhempia tarpeen vaatiessa.
Onko teillä hyvät tukiverkot?
Meillä on minusta hyvät tukiverkot. Miehen koko suku asuu muualla kuin Suomessa, mutta mun vanhemmat ovat aktiivisesti mukana elämässämme ja asuvat lähellä. Lapset ovat tälläkin hetkellä heidän kanssaan veneilemässä 5 päivän ajan. Lisäksi lähellä asuva suurperheellinen ystäväni on lähes aina valmis hoitamaan lapsia, jos on tarvetta - ja minä (sekä myöskin mies) autamme heitä vuorostamme aina kun tarvetta on. Muissakin asioissa kuin lastenhoidossa. Hieman kauempana asuva ystäväni on myös ottanut lapsen/lapsia yökylään. Lisäksi on liuta naapureita ja muita tuttuja/kavereita joilta saa apua esim. kauppareissuilla jos ei ole omaa autoa käytettävissä, sekä myös lasten vahtimisessa, tai vaikka kyydin päivystykseen jos lapsi sairastuu. Ja tytön luokkakavereiden perheistä kolme on sellaisia, joiden kanssa vastavuoroinen auttaminen sujuu myös hyvin; meidän tyttö on heillä päivän kun me vanhemmat ollaan töissä, ja heidän lapsensa ovat taas joskus vuorostaan meillä.
Eli sanoisin että meillä on asiat hyvin tukiverkkojen suhteen, mutta verkoston osista vain mun vanhemmat ovat sellaisia jotka on ns. syntymässä saatu, muu verkosto ollaan itse muodostettu ja nimenomaan vastavuoroisuusperiaatteella. Ja olemme toki valmiita auttamaan myös mun vanhempia tarpeen vaatiessa.