½ vuotta on suunniteltu risteilyä ja nyt lapsenvahdeiksi lupautuneet vanhempani peruivatkin sanansa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vrs
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="heippa";24278882]Eikös ap tuohon risteilyjuttuun riittäis yhden yönkin hoito? Vai millaista risteilyä te olette tekemässä? asuvatko vanhempasi kaukana teistä?
Jos vaikka saisit vanhempasi ottamaan lapset yhdeksi yöksi, niin teette jonkin reissun sen puitteissa. hotelliin tms.
Oletko kertonut vanhemmillesi, miksi olisi niin tärkeää saada lapset hoitoon? Oikein todella kertonut??[/QUOTE]

On tuota yhtäkin yötä yritetty, mutta ei onnistu, peruvat joka kerta. Nuo ainoat 2 kertaa mitä olisi ollut lapsivapaata, tulivat niin yllättäen, ettei siinä mitään enää ollut tehtävissä: mies oli yövuorossa töissä (12h).

Kerrottu on. Ja pitää olla tosi tyhmä jos ei itsekin tajua, tässä on sellasia asioita viime vuosina ollut... Kuolemia, asunnottomuutta, sairastumisia ym.
 
Mua oikeesti vähän ihmetyttää kuinka tossukkaa ja kykenemätöntä porukkaa osa nykyajan vanhemmista on. Ei ole kenenkään muun tehtävä hoitaa teidän lapsia tai tehdä teidän autoremppoja ILMAISEKSI.

Itse en olettaisi että meidän kummankaan vanhemmat ottaisi ilmaiseksi meidän lapset hoitoon kahdeksi vuorokaudeksi. Saattaisivat ottaa, mutta vastapalvelus heille tehtäisiin vaikka väkisin. Sama juttu rempoissa, miehen kaveri on tulossa remppaamaan meille ja ensimmäisenä kysyttiin että mitä ollaan velkaa?

Ja en itsekään ottaisi kenenkään lasta tuosta vaan kahdeksi vuorokaudeksi hoitoon... enkä edes todellakaan usko että risteily korjaa teidän parisuhdeongelmia, turhaa rahanhukkaa jos olette muutenkin persaukisia.
 
[QUOTE="a p";24278864]Nautin. Kotiäitiys oli aina unelmani, työ oli minulle ikävää pakkopullaa, halusin lapset ja kodin. Teen kotoola käsin töitä, mutta en sellaisia mistä päivätyötä saisi. Työkkäriltä en nuoruuden kämmin takia saa mitään, enkä kyllä saa kuntalisääkään. Yhdessä vaiheessa minulla oli hoitolapsi, mutta sille mieheni pisti täyden stopin, ei jaksanut täällä vierasta lasta katsoa.[/QUOTE]

Minkälainen työkkärin kämmi? Minä sain karenssin siinä parikymppisenä kun valmistuin syksyllä ja hain kouluun keväällä, enkä osallistunut sitten johonkin puolen vuoden "mitä haluat tehdä elämälläsi" höpinäkurssille. Eväsivät oikeuden tukeen, vaikka siitä kotiin tulleesta lapusta ei käynyt ilmi, että se oli virallinen osoitus ja tein selvityksen siitä, miksen hakenut. Joka tapauksessa tuo on mennyttä kauraa nyt, kun olen yli 25-vuotias. Omaehtoinen kouluttautuminen ei vaadi muuta kuin tuon iän ja ammattiin valmistavan päätoimisen opiskelun. Tietysti ovat tiukempia isoilla paikkakunnilla niin, etteivät välttämättä ala kustantamaan kaikkia tradenomi- tai humanistisia opintoja.

Ei sillä, että sinun tarvitsisi hakea, mutta harvoin mitkään kämmit sulkee niitä ovia kokonaan työkkärin, Kelan, sossun tai minkään muunkaan kanssa.

Onko miehelläsi mahdollista tehdä muuta kuin vuorotyötä? Vuorotyöt on ihan oikeasti pahaksi suhteelle. Riippuu sitten ihmisistä että kuinka paljon, mutta monilla pariskunnilla se elämä menee siihen, että hädintuskin toista näkee kun yöt juostaan töissä ja päivät nukutaan. Kaikki ei toki voi työtään vaihtaa ja riittäisikö päivätöiden tulotkaan sitten?
 
Mikä on usein? Kaksi kertaa vuodessa vai?

Ap:han sanoi että pienempi ollut pari kertaa, isompi paljon enemmän. Kyllä se ihan riittävästi on ilmaista hoitoa parinkin vuoden aikana. Niin ikävää kuin se teistä onkin niin välttämättä edes isovanhemmista ne teidän kullannuput ei ole niin ihania että ottaisivat jatkuvasti niitä viikonlopuiksi hoitoon. Se on vaan hyväksyttävä ja sitten etsittävä hoitajia muualta tai jatkaa märinää.
 
[QUOTE="vieras";24278890]Minäpä ymmärrän vaikken isovanhemmille maksakaan kun eivät halua. Toiset eivät jaksa, toiset eivät halua, toiset ottavat rahaa vastaan, toiset haluavat ottaa ilman rahaa. Ihmisiä on erilaisia, mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Ei isovanhemmuus tai kummius tarkoita automaattisesti sitä että ottaa hoitoon ja ilmaiseksi ja vielä suht usein![/QUOTE]

Ei tarkoita, mut se, että menee lupaamaan jotain, vaikka epämääräisestikin, tarkoittaa kyllä että lupaus myös pidetään. Jos ei jaksa tai huvita hoitaa niin sit ei hoideta, mut ei siinä tapauksessa myöskään mennä lupailemaan että voitais ehkä hoitaa!
 
Minkälainen työkkärin kämmi? Minä sain karenssin siinä parikymppisenä kun valmistuin syksyllä ja hain kouluun keväällä, enkä osallistunut sitten johonkin puolen vuoden "mitä haluat tehdä elämälläsi" höpinäkurssille. Eväsivät oikeuden tukeen, vaikka siitä kotiin tulleesta lapusta ei käynyt ilmi, että se oli virallinen osoitus ja tein selvityksen siitä, miksen hakenut. Joka tapauksessa tuo on mennyttä kauraa nyt, kun olen yli 25-vuotias. Omaehtoinen kouluttautuminen ei vaadi muuta kuin tuon iän ja ammattiin valmistavan päätoimisen opiskelun. Tietysti ovat tiukempia isoilla paikkakunnilla niin, etteivät välttämättä ala kustantamaan kaikkia tradenomi- tai humanistisia opintoja.

Ei sillä, että sinun tarvitsisi hakea, mutta harvoin mitkään kämmit sulkee niitä ovia kokonaan työkkärin, Kelan, sossun tai minkään muunkaan kanssa.

Onko miehelläsi mahdollista tehdä muuta kuin vuorotyötä? Vuorotyöt on ihan oikeasti pahaksi suhteelle. Riippuu sitten ihmisistä että kuinka paljon, mutta monilla pariskunnilla se elämä menee siihen, että hädintuskin toista näkee kun yöt juostaan töissä ja päivät nukutaan. Kaikki ei toki voi työtään vaihtaa ja riittäisikö päivätöiden tulotkaan sitten?

Ei ole mahdollisuutta muuhun työhön. Ei mitenkään. Koska on ne metsätkin. Ja siis minä nuorena menin jättämään yhden koulun kesken, niin siksi työkkäri ei jeesaa. Eikä se nyt oikeastaan ole se ongelmna, elän perjaatteessa unelmaani. Mies vaan on "väärä". En vain usko, että vaihtamalla paranisi, joten jotain on tehtävä tai edes yritettävä. Tässä kun tuli nuo lapsetkin jo tehtyä... Omaa tyhmyyttä kaikki, mutta ihminen olen minäkin ja jollain keinoa yritän nyt kasata tätä hommaa. Ei vaan apua heru tässä maailmassa, sen on saanut huomata.
 
[QUOTE="vieras";24278966]Ei tarkoita, mut se, että menee lupaamaan jotain, vaikka epämääräisestikin, tarkoittaa kyllä että lupaus myös pidetään. Jos ei jaksa tai huvita hoitaa niin sit ei hoideta, mut ei siinä tapauksessa myöskään mennä lupailemaan että voitais ehkä hoitaa![/QUOTE]

Mä taas en näe asiassa mitään ongelmaa. Isovanhemmat ovat luvanneet harkita asiaa ja päättivät että he ei nyt lähiaikoina pysty. Kyllä mä sen ymmärrän, heillä ilmeisesti loman loppu ja omat syksytohinat. Mummohan sanoi että unohdetaan tältä erää, eli katsotaan myöhemmin.

Mun mielestä on eri asia luvata "epämääräisesti" kuin sopia heti tarkasta päivästä, josta ap ja isovanhemmat ei olleet sopineet. Eihän se tarkoita että ap voi sanella päivän jos toiset lupaa harkita jossain vaiheessa ottavansa. !
 
[QUOTE="vieras";24278957]Ap:han sanoi että pienempi ollut pari kertaa, isompi paljon enemmän. Kyllä se ihan riittävästi on ilmaista hoitoa parinkin vuoden aikana. Niin ikävää kuin se teistä onkin niin välttämättä edes isovanhemmista ne teidän kullannuput ei ole niin ihania että ottaisivat jatkuvasti niitä viikonlopuiksi hoitoon. Se on vaan hyväksyttävä ja sitten etsittävä hoitajia muualta tai jatkaa märinää.[/QUOTE]

Ei se ihan noinkaan ole. Vanhempani ovat hoitaneet lapsiamme omasta halustaan, olen siitä kiitollinen ja olen sen heille monesti sanonutkin. Mikä minua riepoo on se, että mukamas autetaan, mutta EI silloin kun oikeasti olisi tarvetta ja VARSINKIN se lupausten pettäminen.
 
[QUOTE="vieras";24278966]Ei tarkoita, mut se, että menee lupaamaan jotain, vaikka epämääräisestikin, tarkoittaa kyllä että lupaus myös pidetään. Jos ei jaksa tai huvita hoitaa niin sit ei hoideta, mut ei siinä tapauksessa myöskään mennä lupailemaan että voitais ehkä hoitaa![/QUOTE]
Lupaus pidetään yhtä epämääräisesti kuin se on annettukin. Ei nyt, mutta joku toinen kerta. Sellainen kerta, joka sopii niin vanhemmille kuin isovanhemmillekin.
 
[QUOTE="vieras";24278978]Mä taas en näe asiassa mitään ongelmaa. Isovanhemmat ovat luvanneet harkita asiaa ja päättivät että he ei nyt lähiaikoina pysty. Kyllä mä sen ymmärrän, heillä ilmeisesti loman loppu ja omat syksytohinat. Mummohan sanoi että unohdetaan tältä erää, eli katsotaan myöhemmin.

Mun mielestä on eri asia luvata "epämääräisesti" kuin sopia heti tarkasta päivästä, josta ap ja isovanhemmat ei olleet sopineet. Eihän se tarkoita että ap voi sanella päivän jos toiset lupaa harkita jossain vaiheessa ottavansa. ![/QUOTE]

Ei näin. Kuukausi oli sovittuna heti alkuunsa, parin viikon tarkkuudella sovittiin vähän aikaa sitten. Nyt kun piti matka varata ei käynyt MIKÄÄN aika enää. Mitään epämääräisiä lupauksia ei ollut, ihan selkeästi oli sovittu ja varmistettu.
 
[QUOTE="a p";24278977]Ei ole mahdollisuutta muuhun työhön. Ei mitenkään. Koska on ne metsätkin. Ja siis minä nuorena menin jättämään yhden koulun kesken, niin siksi työkkäri ei jeesaa.[/QUOTE]
Vaikea uskoa, että tuollainen merkitsisi jos siitä on tosiaan jonkun verran aikaa. Aika monet ihmiset on jättäneet kouluja kesken, mukaanlukien minä ja mieheni, ja molemmat me olemme saaneet apua työkkäriltä :).

Ehkäpä te ette kuitenkaan hirveästi voi tehdä noille töille ja muille. Sitten pitää varmaan keskittyä löytämään sellaisia tuttavia, jotka pitävät sanansa. Hankalaahan se on, ei meilläkään ole kuin yksi kaveri, jolle voisin lapset päiväksi "sysätä", mummojen lisäksi ei ole yön yli hoitajia.

Ehkäpä voisitte keskittyä enemmän saamaan niitä päivähoitajia ja kävisitte yhdessä kävelyllä, syömässä, leffassa... Kyllähän nuokin monesti jotain maksaa mutta kuitenkin aika rupuja verrattuna risteilyyn. Onko teidän suhde tiukoilla molempien puolesta vai onko kyse vain siitä, että sinä olet tyytymätön ja voiko mies tehdä jotain parantaakseen tilannetta? Ei minunkaan suhteeni mitään romanttista unelmaa ole, varsinkaan nyt pienten lasten kanssa, mutta jaksan uskoa ja toivoa, että se siitä sitten piristyy kun ipanat vähän kasvaa. Ollaan kuitenkin oltu vuosikausia kavereita.
 
[QUOTE="a p";24279029]Ei näin. Kuukausi oli sovittuna heti alkuunsa, parin viikon tarkkuudella sovittiin vähän aikaa sitten. Nyt kun piti matka varata ei käynyt MIKÄÄN aika enää. Mitään epämääräisiä lupauksia ei ollut, ihan selkeästi oli sovittu ja varmistettu.[/QUOTE]
Tuossa tapauksessa ymmärrän harmisi.
 
[QUOTE="a p";24279029]Ei näin. Kuukausi oli sovittuna heti alkuunsa, parin viikon tarkkuudella sovittiin vähän aikaa sitten. Nyt kun piti matka varata ei käynyt MIKÄÄN aika enää. Mitään epämääräisiä lupauksia ei ollut, ihan selkeästi oli sovittu ja varmistettu.[/QUOTE]

Mutta tarkkaa päivää ei ollut sovittu? Jos isovanhemmille tuli yllättäen omaa tekemistä eikä he jaksakkaan nyt, mutta myöhemmin. En näe tuossakaan ongelmaa, sitten se ei vain onnistu just nyt.
 
Onko mahdollista saada lapset eri paikkoihin hoitoon? Jos ei miehen äiti jaksa kahta, niin jos jaksais sen yhden? ja sitten toinen muualle. Voi tietysti pienemmälle olla outoa olla erossa veljestä ja vanhemmista 2 yötä, mutta jos on tuttu hoitaja... Jos sun vanhemmat ottaiskin sitten sen toisen kuitenkin. Tai kysyt muilta tutuilta/sukulaisilta yhden hoitamista, usein ihmiset heltyy, jos niille kertoo rehellisesti kuinka epätoivosessa tilanteessa on.

Yksi vaihtoehto vois kanssa olla, että joku hoitaa lapset päivällä ja joku toinen ottaa ne yöksi/öiksi.
Typerä olet. "...jos on tuttu paikka". Kun se penska ei ole ollut hoidossa muualla!
 
[QUOTE="vieras";24279050]Mutta tarkkaa päivää ei ollut sovittu? Jos isovanhemmille tuli yllättäen omaa tekemistä eikä he jaksakkaan nyt, mutta myöhemmin. En näe tuossakaan ongelmaa, sitten se ei vain onnistu just nyt.[/QUOTE]
Mä taas näen tuossa ongelman. Muakin harmittaisi, jos olisi sovittu jonkun kanssa lapsenvahtihommasta vaikkapa elokuun parin viikon ajaksi ja kun alkaisin matkaa varata, niin mikään aika ei sitten sen parin viikon ajalta kävisikään. Lomankin olisi ehkä ottanut juuri tuolle ajankohdalle, jottei työvuorotkaan pääsisi sotkemaan matkasuunnitelmia.
 
[QUOTE="hämy";24279026]Ketjussa ei pika lukemisella käynyt missään ilmi paljon ap auttaa isovanhempia vai onko apu aina yksipuolista lapset isovanhemmille[/QUOTE]

Eniten jeesaan veljeäni, mutta vanhempiani myös. Kuskaan, hoidan puutarhaansa, mies käy auttamassa remonttihommissa ja isäni töissä. Ompelen verhonsa, korjaan vaatteensa ja korunsa. Ennen olin isoäitini omaishoitaja, sen jouduin lopettamaan, kun sain omia lapsia ja nyt hän on laitoksessa.
 
Mikään ei saa lasten vanhempia harmittaa, kaikki petetyt lupaukset pitää niellä ja hymyillä tyynesti "mitäs pienistä", jos joskus jonnekkin oikeasti olisi päässyt ja sitten tulee force majure ei siitäkään saa suuttua. Pitää olla äiti aurinkoinen ja hammasta purren pitää kaikki kestää, koska on mennyt itse lapsensa tekemään...
 
[QUOTE="a p";24278977]Ei ole mahdollisuutta muuhun työhön. Ei mitenkään. Koska on ne metsätkin. Ja siis minä nuorena menin jättämään yhden koulun kesken, niin siksi työkkäri ei jeesaa. Eikä se nyt oikeastaan ole se ongelmna, elän perjaatteessa unelmaani. Mies vaan on "väärä". En vain usko, että vaihtamalla paranisi, joten jotain on tehtävä tai edes yritettävä. Tässä kun tuli nuo lapsetkin jo tehtyä... Omaa tyhmyyttä kaikki, mutta ihminen olen minäkin ja jollain keinoa yritän nyt kasata tätä hommaa. Ei vaan apua heru tässä maailmassa, sen on saanut huomata.[/QUOTE]

Tässä ei ole enää ongelmana se että isovanhemmat ei tanssi teidän pillin mukaan vaan se että teidän pitäisi saada kaikki ja ilmaiseksi. Höpö höpö puhetta että työkkäri ei auttaisi jos kerran jäänyt koulu kesken. Siitä vaan opiskelemaan vaikka työkkärin rahoilla jos olet yli 25-vuotias. Ai niin, mutta eihän se käy koska on terveydelliset syyt eikä ole rahaa eikä päätä eikä sitä eikä tätä :whistle: Ikävä tosiasia mutta ei yhteiskunta sulle valmiiksi tuo kaikkea, itse ne on tehtävä.
 
[QUOTE="vieras";24279053]Typerä olet. "...jos on tuttu paikka". Kun se penska ei ole ollut hoidossa muualla![/QUOTE]


"Nuorempi on ollut tasan 2 kertaa vanhemmillani yötä, vanhempi vähän enemmän." On ollut ainakin tuon kaksi kertaa :) Ja tutulla paikalla tarkoitin myös sitä, että se, joka risteilyn aikana hoitaa, saattaa olla muuten tuttu ja turvallinen, vaikkei olisi ennen varsinaisesti hoitanutkaan. Joku, jonka kanssa on kykäilty puolin ja toisin tai muuten nähty niin usein, että lapsi tuntee.
 
Onko teidän suhde tiukoilla molempien puolesta vai onko kyse vain siitä, että sinä olet tyytymätön ja voiko mies tehdä jotain parantaakseen tilannetta? Ei minunkaan suhteeni mitään romanttista unelmaa ole, varsinkaan nyt pienten lasten kanssa, mutta jaksan uskoa ja toivoa, että se siitä sitten piristyy kun ipanat vähän kasvaa. Ollaan kuitenkin oltu vuosikausia kavereita.

Hyviä vinkkejä :)

Siis tiukilla on ihan oikeasti ja molemminpuolisesti, sormukset olleet narikassa jo joulukuusta ja yli vuosi ollaan harkittu vakavasti avioeroa. Olemme tsempanneet kovasti, mutta tarvitsisimme oikeasti sen irtioton, edes pienen. Elämä kun on vielä potkinut aikalailla päähän viimevuosina, niin aika loppu ollaan jo...
 
Ihan vähän asian sivusta, mutta ite en alkais hoiteleen 500 km päässä olevaa metsää.... Se, jos mikä vie aikaa perheeltä.
Ja kuten jo monet aiemminkin ehdottaneet, se pari tuntia silloin tällöin ( 1x viikko) vaikka keilaamassa puolison kanssa hoitaa suhdetta paremmin kuin laivareissu. Saisitteko mitenkään hoitajaa näin?
 
[QUOTE="mimmi";24279176]Mulle ei kyllä tulisi edes mieleen ottaa rahaa, jos hoidan kummilapsiani. Tai vaikka siskojeni lapsia.[/QUOTE]
Ei mullekaan, mutta lastenhoitoapu onkin ollut aina vastavuoroista.
 
[QUOTE="vieras";24279125]Tässä ei ole enää ongelmana se että isovanhemmat ei tanssi teidän pillin mukaan vaan se että teidän pitäisi saada kaikki ja ilmaiseksi. Höpö höpö puhetta että työkkäri ei auttaisi jos kerran jäänyt koulu kesken. Siitä vaan opiskelemaan vaikka työkkärin rahoilla jos olet yli 25-vuotias. Ai niin, mutta eihän se käy koska on terveydelliset syyt eikä ole rahaa eikä päätä eikä sitä eikä tätä :whistle: Ikävä tosiasia mutta ei yhteiskunta sulle valmiiksi tuo kaikkea, itse ne on tehtävä.[/QUOTE]

Paitsi kun en ole yli 25v.
 

Yhteistyössä