Onko muilla nirsoja miehiä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Mun mies on ruuan suhteen tosi nirso, ei suostu edes maistamaan "uusia" ruokia. Itsellä oli tiukka, monipuolinen ruokavalio ennen raskautta. Raskauden aikana tuli tiettyjä rajoitteita ja ruuan määrää piti nostaa. Joskus teen meille eri ruuat mut en aina jaksa ja joskus syödään aika yksipuolisesti. Kasviksia oon yrittänyt lisätä ruokaan välillä.

Mietin että miten ehdin tehdä 2 eri ruokaa sitten kun vauva on syntynyt ja miten voin vaatia lasta maistamaan kaikkea kun "isinkään ei tarvii". Mitä ootte ratkaisseet tän ongelman? Meillä ei saanut nirsoilla kun oltiin pieniä ja ruoka oli tosi monipuolista. Hyvä niin, eipähän ole aikuisena itsellä tollaisia ongelmia.
 
Ei syö sipulia, noukkii ruoasta pois.

Eikä salaattia minkäänlaista, onneksi olen saanut lapset syömään ja toitottanu miehelle ettei sano hyi yms. kasviksista lasten kuullen.

Ruoaksi ei voi tehdä kasvisgratiinia tai kasvisosekeittoa kun mies ei syö. Kun aina suurin osa tekemästäni ruoasta menee miehen suuhun, lapset syö lähinnä desin tai kaksi.

Eli ei syö kasviksia missäänmuodossa tai mitenkään ruokaan sekoitettuna. keitoissakin poimii keittojuurekset pois.
 
Ei ole nirsoa miestä, mutta eikö tuossa tilanteessa mies voi tehdä itse omia ruokiaan niin sinun ei tarvitse tehdä kaikkea? Jos olisi allerginen niin silloin olisi ymmärrettävää että tehdään kaksi eri ruokaa, mutta muuten.. minä ainakin laittaisin miehen tekemään itse omat pöperöt.

Mitä taas tulee tulevaisuudessa siihen, että lapsikin ehkä oppii nirsoilemaan.. Se riippuu varmaan paljon siitä kuinka suuren numeron mies tekee siitä että ei voi syödä sitä eikä tätä? Jos tuo sitä esille koko ajan, varmistelee kovaan ääneen että eihän ruuassa nyt ole jotain tiettyä, irvistelee ruualle tms. niin ihan varmasti lapsikin oppii ja matkii käytöstä. Jos taas ei tuo nirsouttaan ääneen esille, esim. tekee ne omat ruokansa itse eikä kenellekään ole mikään ongelma että on kaksi eri ruokaa niin ei lapsetkaan välttämättä pidä sitä mitenkään erikoisena.
 
Ei syö sipulia, noukkii ruoasta pois.

Eikä salaattia minkäänlaista, onneksi olen saanut lapset syömään ja toitottanu miehelle ettei sano hyi yms. kasviksista lasten kuullen.

Ruoaksi ei voi tehdä kasvisgratiinia tai kasvisosekeittoa kun mies ei syö. Kun aina suurin osa tekemästäni ruoasta menee miehen suuhun, lapset syö lähinnä desin tai kaksi.

Eli ei syö kasviksia missäänmuodossa tai mitenkään ruokaan sekoitettuna. keitoissakin poimii keittojuurekset pois.

Joo, just tätä samaa on meilläkin. Ärsyttää kun itse tykkäisin syödä esim. kasvissosekeittoa, kesäkeittoa ym. Joka ruuassa pitäisi kuitenkin olla lihaa ja perunakaan ei kelpaa kun siitä on jäänyt traumoja kun on joutunut lapsena syömään oman pellon perunoita.

Voin kuvitella että meillä sitä "hyi hyi"-kommenttia vois tulla koko ajan.

Onko teillä lapset kyselleet mikse isi syö vihanneksia ym?
 
[QUOTE="Pikkuinen Jättiläinen";24242989]Ei ole nirsoa miestä, mutta eikö tuossa tilanteessa mies voi tehdä itse omia ruokiaan niin sinun ei tarvitse tehdä kaikkea? Jos olisi allerginen niin silloin olisi ymmärrettävää että tehdään kaksi eri ruokaa, mutta muuten.. minä ainakin laittaisin miehen tekemään itse omat pöperöt.

Mitä taas tulee tulevaisuudessa siihen, että lapsikin ehkä oppii nirsoilemaan.. Se riippuu varmaan paljon siitä kuinka suuren numeron mies tekee siitä että ei voi syödä sitä eikä tätä? Jos tuo sitä esille koko ajan, varmistelee kovaan ääneen että eihän ruuassa nyt ole jotain tiettyä, irvistelee ruualle tms. niin ihan varmasti lapsikin oppii ja matkii käytöstä. Jos taas ei tuo nirsouttaan ääneen esille, esim. tekee ne omat ruokansa itse eikä kenellekään ole mikään ongelma että on kaksi eri ruokaa niin ei lapsetkaan välttämättä pidä sitä mitenkään erikoisena.[/QUOTE]

Joskus meillä oli tämä linja, että sanoin miehelle että jos ei mun pöperöt kelpaa, niin tekee itse. Sitten ostikin kaupasta roiskeläppä-pizzoja tai söi mun tekemää ruoka hampat irvessä ja valitti.

Voisin laatia säännön että nirsoilija ja valittaja poistuu pöydästä, koskien myös miestä. :D

Sitten on vielä sekin, että mies syö usein olohuoneessa, enkä halua että lapsi oppii saman tavan. Monilla kavereilla lapset syö olohuoneessa ja siellä onkin sitten sohvat voissa ja vanukkaassa.
 
Meillä on mies jonkin verran nirso. Mä teen sellaista ruokaa, mitä mies ei syö, silloin kun mies ei syö meidän kanssa (lähinnä juuri noita kasvisruokia). Mies ei tee numeroa siitä, ettei syö jotain, jättää vaan syömättä kommentoimatta. Aikanaan muutaman kerran vanhasta tottumuksesta sanoi esikoisen kuullen tämän ollessa pieni "yök", mutta onneksi jäi siihen. Vaikka lapsilla olis ollut lautasella jotain, mistä mies ei itse tykkää, on ruokaa lapsille kehunut "onpa sulla hyvännäköistä ruokaa" tms. Meilläkin mies söi ennen olohuoneessa, mutta keskustelun jälkeen onneksi uskoi, ettei siellä voi enää syödä, koska sotku olis sen mukainen. Nykyään syö joskus lasten nukahdettua.
 
Asian vierestä mutta minusta mikään ei oo niin kamalaa kuultavaa kun aikuinen ihminen "yökkkii" ruuan ääressä, vähän pitäs käytöstapoja olla eli jos ruoka ei maistu niin se jätetään vähin äänin syömättä. Mulla oli joskus opiskelukaveri joka saatto toisen ruokaa katsoessakin sanoa "kui sä tota paskaa voit syödä".
 
Aikuinen ihminen sänoo yäk? Ja vielä lasten kuullen? Ja ruokailee olohuoneessa? Ei suostu edes maistamaan?

Anteeksi, mutta ei onnistuisi tässä taloudessa. Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta käyttäytyä kuitenkin voi.
 
Joo, just tätä samaa on meilläkin. Ärsyttää kun itse tykkäisin syödä esim. kasvissosekeittoa, kesäkeittoa ym. Joka ruuassa pitäisi kuitenkin olla lihaa ja perunakaan ei kelpaa kun siitä on jäänyt traumoja kun on joutunut lapsena syömään oman pellon perunoita.

Voin kuvitella että meillä sitä "hyi hyi"-kommenttia vois tulla koko ajan.

Onko teillä lapset kyselleet mikse isi syö vihanneksia ym?

No lapset tietää että isi ei tykkää salaatista, ei kummemmin kysele.
 
Ja sitten ihmetellään kun miehet kupsahtaa sydän-ja verisuonitauteihin?
Mun 18-vuotias poika sanoi kotona,ettei tykkää rehuista tai valkosipulista, mutta isoveljensä luona syö ihan kaikkea. Eli olisko noilla miehilläkin tollaista kotinirsoilua, mutta kun vaimo ei näe, niin mitä vaan voi syödä?
Mä en antanut lasten noukkia rehuja pois ruuasta, jos ei jotain halua syödä, niin sen voi jättää lautasen reunalle.
 
sanot sille ett et oo sen äiti, eikä siis tarvi käyttäytyä kuin pikkulapsi. meillä on samanlainen tuo mies, monen vuoden ajan kitisikin ruoasta, mutta kun lapsi alkoi syödä samassa pöydässä niin laitettiin stoppi moiselle. sovittiin että tarjolla olevaa ruokaa syödään, ei kaikesta tarvitse pitää, mutta syö sen minkä syö. niin on noille lapsillekin opetettu. ei kaiken ruoan tarvi olla herkkua, ja joskus on 'pahaa'ruokaa mutta sitäkin voi syödä.
 
Meilläkin on nirsomman puoleinen isukki perheessä. Hänen lapsuudenkodissaan on syöty perinteisiä suomalaisia kotiruokia; keittoja, patoja, laatikoita jne. usein söivät perunaruokia. Kun aloimme seurustelemaan tein alussa sen virheen että kysyin pitääkö hän siitä ja tuosta ja tästä, kun halusin laittaa hänelle hyvää ruokaa. Suurinosa ei kelvannut mitä minä ehdotin, joten tein alussa aika paljon niitä tavallisia kotiruokia, ja hyvinhän se sopi, kun minulla oli pieni lapsi jolla myös tein ruokaa. Pikkuhiljaa tajusin, että suurinosa ruoista joita ehdottelin (spagetit, salaatit, kasvisruoat, jnejne) ja joihin mies sanoi ettei niistä välitä, olivatkin ruokia joita hän ei välttämättä ollut maistanut tai oli ehkä maistanut mutta jonkun muun tekemänä. Aloin sitten laittaa ruokia joita halusin itsekin, ja mies söi mukisematta. Usein kävi niin että ruoka sai lopulta kehut, ja kyse oli ollut vain typeristä ennakkoluuloista tai huonoista aijemmista makuelämyksistä. Miehelläni on ykköstyypin diabetes joten monipuolinen ruokavalio on todella tärkeää hänen kohdallaan. Kun tapasimme hänen äitinsä suri sitä että mies söi niin yksipuolisesti eikä koskaan syönyt salaattia ja kasviksia. Seurusteltuamme 2kk miehen äiti hämmästyi totaalisesti kun mieheni söi kiltisti tekemääni kasvisgratiinia ja söi ison annoksen salaattia päälle. Toisinaan saan edelleen muistuttaa häntä että salaattia on otettava, ja 3,5v esikoinenkin on oppinut muistuttamaan isukkia ottamaan salaattia :) Tottakai on ruokia joista hän ei pidä, ja olen sanonut että jos hän oikeasti ei pysty nielemään jotain, niin on hyvä ja ostaa kaupasta itselleen saarioisen pizzan sitten vaikka, mutta meidän perheessä syödään vuorotellen kaikkien lempiruokia. Mies ymmärtää tämän hyvin, ja vaikka vielä kesän alussa vannoi ettei koskaan ikinä enää syö kesäkeittoa niin pyysin että hän edes maistaa minun versiotani. Ja kas kas, taas jälleen siinä oli ruoka joka sai maistamisen jälkeen arvion, "menettelee" mieheni sanoin ;) söi sitä kolme lautasta.. joten taas oli ennakkoluulo kyseessä. Ja jos ei mies jostain pidä, hän vähinäänin jättää sen pois lautaseltaan eivätkä lapset huomaa mitään :> Anoppi on tainnut hemmotella mokoman, kun on niin ennakkoluuloinen syöjä. Varsinkin ulkomaalaisia ruokalajeja kohtaan ennakkoluulo on suuri, mutta esimerkiksi pastoja ja wokkeja on mies meilläkin oppinut syömään oikein mielellään. Ne kuuluvatkin niihin ruokiin mitä heidän perheessä ei ole tehty. Ja alkuun mies ilmoitti ettei pidä sellaisista ruoista, mutta eipä ollut juurikaan sellaisia maistellut. Ärsyttävintä maailmassa on että jos ei ole edes maistanut jotain ruokaa koskaan, ja ilmoittaa ettei pidä siitä!! Olen aina kyseenalaistanut nämä "en pidä" kysymällä oletko koskaan maistanut, ja sitten saanut miehen kokeilemaan uusia juttuja :)
 
  • Tykkää
Reactions: HAL9000
Miu mussukka ei oo nirso, syö vaikka rautanauloja! Menee kasvikset ja salaatit, muodossa jos toisessa. Siis kaikkea syö.
Exä sen sijaan oli nirso, kelpas vaan peruna ja ruskea kastike. Tietty kastike piti olla ilman sipulia eikä siihen tarvinnu laittaa makkaraa, nakkia, yhtään mitään. Ja perunoitakin aina vaan 1. Oli peruna sit nyrkin kokoinen tai peukalonpään kokoinen, se oli aina se 1 kappale!
Ei menny kasvikset eikä salaatit, ei mitenkään eikä missään. pikkasen oli turhauttavaa laittaa ruokaa.
Usein kyllä tein niin että vain ja ainoastaan 1 ruoka, jos ei kelpaa, saa olla ilman tai kokata itte (sitä ei tehny).

Esikoinen jonkin verran nirsoili pienempänä. Hällä oli 1-2 vuotiaana ongelmana syödä esim. lihapaloja tai muuta isompaa mitä piti enemmi purra. Karkeemmat ruuat teki pahaa. Tutkittiin kielijänteet ym.
Nyt isompana alkanu menee kasvikset ja salaatit ja kalaakin syö jonnii verran, lihasta tykkää kovasti. 2 pienempää syö melkein mitä vaan.
Maistaa pitää mein pöydässä aina, ja jos sit tuntuu ettei mee, niin voi jättää lautasen reunalle.
 
Aikuinen ihminen sänoo yäk? Ja vielä lasten kuullen? Ja ruokailee olohuoneessa? Ei suostu edes maistamaan?

Anteeksi, mutta ei onnistuisi tässä taloudessa. Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta käyttäytyä kuitenkin voi.

No olen samaa mieltä. En edes oikein voi uskoa millaisia aikuisia tässä maassa on. Tuntuu sadulta ja pahalta. En vois kuvitella meillä jonkun yli kaksi vuotiaan sanovan ruoasta yäk tai kenenkään menevän olohuoneeseen. Onko alkeellisetkin käytöstavat unohtuneet. Pelottavaa. Helppo oikeastaan ymmärtää, että nuoret ovat välillä outoja. Jos kotoa saa mallin, lapsi kuvittelee sen oikeaksi ja sopivaksi.
 
Joo nuo käytöstavat ovat meidän perheessä itsestäänselvyys. Mieheni ei koskaan ikinä missään tilanteessa ole sanonut yök tai vastaavaa. Osaa hienotunteisemmin ilmaista ettei välitä jostain, tai jättää kommentoimatta sitten kokonaan. Ja tuo että ruoka syödään olohuoneessa on minusta aika käsittämätöntä. Meillä ei ole koskaan syöty olkkarissa ruokaa, miehellekin on päivänselvää että ruoka syödään yhdessä seurustellen. Hän ei ikimaailmassa poistuisi toiseen huoneeseen aterioimaan yksin, saatikaan telkkarin ääreen. Mies on sohvalla natustelusta (koskien lapsia) vielä kovempi kuin minä, sohvalla ei syödä mitään. Kun joskus vietetään esikoisen kanssa leffa-iltaa, niin silloin laitetaan huopa sohvansuojaksi ja otetaan rennosti mutta ei se meidän arkeen kuulu että kukaan olkkarissa aterioisi.
 
Mun mies on nirso. Sille ei kelpaa mun ruoat, mutta ei meillä siitä ole mitään ongelmia tehty. Aiemmin molemmat teki omat safkansa, nyt mies tekee 2 eri ruokaa, kun mä menin töihin :)

Mies syö siis kaikkia perinteisiä makaroni- ja riisihöttöjä, minä syön karpisti ja erityisesti viljattomasti. Vauva syö pääosin mun kanssa samoja ruokia (ruokavaliossaan on kyllä paljon myös esim. hetelmiä), kun esikoinen taas tykkää enemmän isänsä eväistä.
 
Meilläkin on nirsomman puoleinen isukki perheessä. Hänen lapsuudenkodissaan on syöty perinteisiä suomalaisia kotiruokia; keittoja, patoja, laatikoita jne. usein söivät perunaruokia. Kun aloimme seurustelemaan tein alussa sen virheen että kysyin pitääkö hän siitä ja tuosta ja tästä, kun halusin laittaa hänelle hyvää ruokaa. Suurinosa ei kelvannut mitä minä ehdotin, joten tein alussa aika paljon niitä tavallisia kotiruokia, ja hyvinhän se sopi, kun minulla oli pieni lapsi jolla myös tein ruokaa. Pikkuhiljaa tajusin, että suurinosa ruoista joita ehdottelin (spagetit, salaatit, kasvisruoat, jnejne) ja joihin mies sanoi ettei niistä välitä, olivatkin ruokia joita hän ei välttämättä ollut maistanut tai oli ehkä maistanut mutta jonkun muun tekemänä. Aloin sitten laittaa ruokia joita halusin itsekin, ja mies söi mukisematta. Usein kävi niin että ruoka sai lopulta kehut, ja kyse oli ollut vain typeristä ennakkoluuloista tai huonoista aijemmista makuelämyksistä. Miehelläni on ykköstyypin diabetes joten monipuolinen ruokavalio on todella tärkeää hänen kohdallaan. Kun tapasimme hänen äitinsä suri sitä että mies söi niin yksipuolisesti eikä koskaan syönyt salaattia ja kasviksia. Seurusteltuamme 2kk miehen äiti hämmästyi totaalisesti kun mieheni söi kiltisti tekemääni kasvisgratiinia ja söi ison annoksen salaattia päälle. Toisinaan saan edelleen muistuttaa häntä että salaattia on otettava, ja 3,5v esikoinenkin on oppinut muistuttamaan isukkia ottamaan salaattia :) Tottakai on ruokia joista hän ei pidä, ja olen sanonut että jos hän oikeasti ei pysty nielemään jotain, niin on hyvä ja ostaa kaupasta itselleen saarioisen pizzan sitten vaikka, mutta meidän perheessä syödään vuorotellen kaikkien lempiruokia. Mies ymmärtää tämän hyvin, ja vaikka vielä kesän alussa vannoi ettei koskaan ikinä enää syö kesäkeittoa niin pyysin että hän edes maistaa minun versiotani. Ja kas kas, taas jälleen siinä oli ruoka joka sai maistamisen jälkeen arvion, "menettelee" mieheni sanoin ;) söi sitä kolme lautasta.. joten taas oli ennakkoluulo kyseessä. Ja jos ei mies jostain pidä, hän vähinäänin jättää sen pois lautaseltaan eivätkä lapset huomaa mitään :> Anoppi on tainnut hemmotella mokoman, kun on niin ennakkoluuloinen syöjä. Varsinkin ulkomaalaisia ruokalajeja kohtaan ennakkoluulo on suuri, mutta esimerkiksi pastoja ja wokkeja on mies meilläkin oppinut syömään oikein mielellään. Ne kuuluvatkin niihin ruokiin mitä heidän perheessä ei ole tehty. Ja alkuun mies ilmoitti ettei pidä sellaisista ruoista, mutta eipä ollut juurikaan sellaisia maistellut. Ärsyttävintä maailmassa on että jos ei ole edes maistanut jotain ruokaa koskaan, ja ilmoittaa ettei pidä siitä!! Olen aina kyseenalaistanut nämä "en pidä" kysymällä oletko koskaan maistanut, ja sitten saanut miehen kokeilemaan uusia juttuja :)

Kuulostaa niin tutulta! Mun miehellä myös 1.tyypin diabetes, ihme kyllä tolla yksipuolisella ruokavaliolla pysynyt kuitenkin hallinnassa, ja mä oon pikkuhiljaa lisäillyt kasviksia ruokaan. Kyllä ne on ruuan seassa välillä kelvanneet. Joitain ruokia, esim. just kesäkeitto, kasvissosekeitto ym, en ole edes kokeillut, kun niihin tulee heti kommentti "yäk!". Voisinkin joku päivä tehdä jotain noita ja sanoa että syö tai on syömättä. :D Luulen että monien ruokien kohdalla kyse on just ennakoluuloista ja kun kotona on syöty vaan yksipuolista ruokaa. Isänsä on myös nirso, joten eiköhän se ole sieltä opittu. En todellakaan halua että mun lapsi oppii saman.
 
No ei liian nirso mies, ei pysty syömään kaikkea kalaa, fileekalapuikot ja leivitetyt kalaafileet menee, mutta muu kala maistuu liian vahvalta ja ei pidä rakenteesta. Kaikki juurekset tai vihannekset ei mene alas, kuten kukka ja parsakaali ja lanttu, muista tykkää ja syö.

Tykkää kokeilla uusia ruokia ja syö mielellään salaatteja. Ei tarvia yleensä tehä kahta ruokaa, jos mie syön sellaista mitä mies ei pysty, niin mies itse sitten valmistaa omansa.
 
kuin AIKUINEN MIES joka nirppanokkailee ruoan kanssa eikä suostu edes maistamaan vähänkää erikoisia ruokia. Tai aikuinen nainen. Lapsilta sen vielä ymmärtää jotenkin.
 
En ole allerginen millekään, en jätä mitään syömättä (pl. einekset, joita en mielelläni järkisyistä syö). Kasvis-, kala-, liha- tai kanaruoka, ihan sama. Terveen aikuisen kuuluu pystyä syömään kaikkea.
 
  • Tykkää
Reactions: HAL9000
Meillä mies ei syöny lainkaan kasviksia. Toista on nykyään: hänen herkkuaan on kaikki kasvisruuat ja salaatit :D vaikeaa se oli kuitenkin opettaa aikuista miestä syömään salaatteja ja muita, kun ei hänen lapsuudenkodissaan ollut kasviksia ja hedelmiä tarjolla lainkaan.
 
[QUOTE="Jani";24243868]En ole allerginen millekään, en jätä mitään syömättä (pl. einekset, joita en mielelläni järkisyistä syö). Kasvis-, kala-, liha- tai kanaruoka, ihan sama. Terveen aikuisen kuuluu pystyä syömään kaikkea.[/QUOTE]

Entäs jos jokin ruoka oksettaa tai maistuu pahalta, onko pakko syödä vaikka oksentaisi ?
Entäs jos jostain lapsuudesta on jäänyt kammo jotakin tiettyä ruokaa kohtaan ?
 
Mä olen itse todella nirso ruuan suhteen mutta kyllä mä tarpeentullen voin syödä kaikkea. Ei mulle mitään eri ruokaa ole laitettu enkä laita itsekään. Otan vaan vähemmän. Sitäpaitsi aikuinenkin tottuu uusiin makuihin tai ainakin kykenee niitä syömään, jos opettelee. Mulle tulee helpolla yökkäysreaktio mutta senkin voi salata. Ei tarvi sanoa että yök! Ja teidän tapauksessa mies tehköön omat ruokansa, jos sinun tekemä ei kelpaa.
 
No miksi ihmeessä sinun pitäisi se miehen ruoka tehdä?
On se kyllä aika kumma juttu jos ei aikuinen ihminen pysty syömään kuin muutamia lemppareitaan, mä sanoisin tossa vaiheessa että ole hyvä ja opettele tykkäämään tai sitten teet itse oman ruokasi.
 

Yhteistyössä