Pitäisikö erota vai yrittää?

["..."]

Itse seurustelin n. 7,5 vuotta exän kanssa ennen eropäätöstä. Päätöstä olin hautonut jo pitkään (useampia vuosia) ja jälkeenpäin kaduttaa etten lähtenyt aiemmin, vaan hukkasin vuodet hänen kanssaan. Itsellä ehkä suurin eroon johtava syy oli se, että havahduin haluamaan perustaa perheen, mutta en hänen kanssaan.

Nyt seurustelua takana reilut 4,5 vuotta ja sydämessä vahva tunne, että tämä on se oikea.

Uskoisin, että kyllä sen itse tietää mitä sydämessään tahtoo. Päätökset voivat olla vaikeita.

 

["vieras"]

Kuulostaa siltä, että et rakasta Timoa vaan tunteesi ovat kaverilliset. Mielestäni suhde ilman rakkautta ei toimi! Itse tiesin kun tapasin aviomieheni, että siinä se seisoo. Minun mies! Ei epäilystäkään. <3

Peesi.

 

[Millenia]

Jos minulla nyt menisi poikki mieheni kanssa niin nauttisin yksinolosta ihan suunnattomasti, enkä etsisi uutta kumppania piiiiiitkään aikaan. Sitä omillaan oloa kannattaa kokeilla.

Ymmärrän kyllä, että tuntuu pahalta jättää "hyvä mies". Niinhän se menee, mutta ei sitä pidä vielä parikymppisenä itseään kahlita tylsään/epämiellyttävään suhteeseen sen takia kun toinen on hyvä tyyppi, eikä petä tai lyö. Jos teillä olisi lapsia niin kehottaisin ehkä yrittämään ja katsomaan vieläkö se rakkaus syttyisi, mutta nyt on kuitenkin tärkeämpi että itsenäistyt kuin miellytät sitä mukavaa miestä.

 

[Nainen 22v]

Millenia: Olen ajatellut samoja asioita, mutta en vain oo ollu varma onko se sittenkään fiksua, kiva kuulla muilta "vahvistavia" mielipiteitä. Ja todellakin, ei pienintä epäilystäkään, jos meillä olisi lapsia, etteikö tehtäisi kaikkemme ja vielä enemmänkin suhteen pelastamiseksi. Ilman lapsia ei ole niin suurta motivaatiota saada suhdetta toimimaan, varsinkin kun kaikki muuten toimii ja on hyvin paitsi tunnepuolella häikkää.. Tunteitaan on vaikea pakottaa suuntaan tai toiseen :/

"..." : Minä oon miettiny tuota kanssa, että tuhlaanko vain meidän molempien aikaa. Ajattelisinko vuosien päästä eron kohdatessa, että olisi pitänyt lähteä jo vuosia sitten. Itse asiassa ajattelen jo tälläkin hetkellä, että olisi pitänyt lopullisesti erota silloin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, kun erosimme hetkellisesti. Sitten tulee kyllä heti melkein katumus, koska olen niin paljon kivoja yhteisiä kokemuksia, kavereita ja myöskin uuden harrastuksen saanut Timon ansiosta. Eli en tässä vaiheessa oikeasti ole sitä mieltä, että yhteinen aika Timon kanssa olisi ollut hukkaanheitettyä, päinvastoin. Olen siitä hyvin kiitollinen ja iloinen.

 

[Nainen 22v]

No nyt on sitten ero virallistettu. Miksi minun pitää koko ajan vakuutella itselleni, että en oo tekemässä virhettä? Asutaan edelleen samassa asunnossa, ja käyttäydytään kuin ei olisikaan erottu. Pitäisi varmaan löytää itselle joku paikka minne mennä asumaan. oonko minä nyt tekemässä oikein, tuntuu niin turhalle tämä ero.. ja pahalle. kaikki ystävät ja sukulaiset aivan järkyttyneitä, "tehän olitte unelmapari, mitä on tapahtunu?". Kukaan ei ollu osannu edes aavistaa tällaista. En yhtään ihmettele, että kaikki on nähny meidän suhteen noin, koska ei meillä päällisin puolin oo mitään ongelmia, ja ollaan oltu tiiviisti yhdessä ja käyttäydytty niin kuin rakastavaiset. Minä ja Timo sen sijaan kummatkin tiedostetaan, että meillä on joku juttu, mikä mättää tässä suhteessa, ja minun pitää lähtee sitä itekseni selvittämään.

 

["vieras"]

Oman asunnon etsiminen on se eka juttu, eikä teidän tarvitse selitellä mitään. Voithan vaan todeta kyselijöille että eroon ei liity mitään sen suurempaa dramatiikkaa mutta molemmille oli parempi jatkaa omia teitään, ja olette edelleen puheväleissä. Näin yhteiset kaveritkin tietävät että voit kutsua molemmat yhteisiin illanviettoihin eikä tarvitse valita puolta.

Vaikeita hetkiä tulee varmasti, mutta uskon että päädyitte oikeaan ratkaisuun.

:flower:

 

["..."]

No nyt on sitten ero virallistettu. Miksi minun pitää koko ajan vakuutella itselleni, että en oo tekemässä virhettä? Asutaan edelleen samassa asunnossa, ja käyttäydytään kuin ei olisikaan erottu. Pitäisi varmaan löytää itselle joku paikka minne mennä asumaan. oonko minä nyt tekemässä oikein, tuntuu niin turhalle tämä ero.. ja pahalle. kaikki ystävät ja sukulaiset aivan järkyttyneitä, "tehän olitte unelmapari, mitä on tapahtunu?". Kukaan ei ollu osannu edes aavistaa tällaista. En yhtään ihmettele, että kaikki on nähny meidän suhteen noin, koska ei meillä päällisin puolin oo mitään ongelmia, ja ollaan oltu tiiviisti yhdessä ja käyttäydytty niin kuin rakastavaiset. Minä ja Timo sen sijaan kummatkin tiedostetaan, että meillä on joku juttu, mikä mättää tässä suhteessa, ja minun pitää lähtee sitä itekseni selvittämään.

Voimia! Päätös ei varmastikaan ollut helppo.

 

[Nainen 22v]

[QUOTE="...";24228421]Voimia! Päätös ei varmastikaan ollut helppo.[/QUOTE]

Kiitos, sitä tarvitaan! Ei oo todellakaan helppoa, varsinkin kun koko ajan ihmettelee ite miks ihmeessä me erotaan?! Ihmismieli on niin kummallinen..

 

[himpatti]

Teit oikean päätöksen, ilman muuta! Nyt vain muutat omillesi, saat etäisyyttä asiaan ja pääsi "selvenee" eli saat ajatuksesi järjestykseen. Onnea matkaan!

 

[Nainen 22v]

Teit oikean päätöksen, ilman muuta! Nyt vain muutat omillesi, saat etäisyyttä asiaan ja pääsi "selvenee" eli saat ajatuksesi järjestykseen. Onnea matkaan!

Toivotaan, että tämä oli oikea päätös. Vielä se ei ainakaan tunnu siltä, jospa se tästä ajan myötä ajatukset ja tunteet selkenisi. Nyt pitäisi vaan löytää asunto mihin muuttaa. Yksiöt on niin julmetun kalliita, että ei taida olla yksin opiskelijana vara muuttaa. Äidin luokse voisi varmaan mennä väliaikaisesti asumaan. Sekin tuntuu turhauttavalle, viiden vuoden omillaan asumisen jälkeen.

 

["vieras"]

Toivottavasti saat vahvemman yhteyden itseesi ja tunteisiisi että jatkossa tiedät paremmin mitä tunnet ja haluat.
Tuohon Timon tasapainoisuuteen ja mahtavuuteen sanoisin että ihmetyttää jos hän on niin tasapainoinen ihminen niin miksi hän ei kestäisi sitä että hänet jätetään ja miksi hän uhkailee itsensä tappamisella... kiinnitti vain huomiota tuo asia.

 

["..."]

Toivotaan, että tämä oli oikea päätös. Vielä se ei ainakaan tunnu siltä, jospa se tästä ajan myötä ajatukset ja tunteet selkenisi. Nyt pitäisi vaan löytää asunto mihin muuttaa. Yksiöt on niin julmetun kalliita, että ei taida olla yksin opiskelijana vara muuttaa. Äidin luokse voisi varmaan mennä väliaikaisesti asumaan. Sekin tuntuu turhauttavalle, viiden vuoden omillaan asumisen jälkeen.

Meidän erotessa muutin vanhempien luokse useamman vuoden omilla asumisen jälkeen. Tosin asuin vain pari viikkoa, mutta pakko oli päästä exän luota pois. Eikä omaa kämppää ollut vielä löytynyt. Nauti ja kerää voimia. Työstä ero kunnolla loppuun ennen kuin syöksyt uuteen suhteeseen. Teit aivan oikein eroamalla. Minusta ei ole oikein pitkittää suhdetta, jos huomaa että siinä joku mättää...

Itselle ero oli suorastaan helpotus ja mieleeni onkin syöpynyt parhaan ystäväni sanat puhelimessa, että et todellakaan kuulosta siltä että olet eronnut vaan päin vastoin. exä oli jonkin asteinen narsisti, joka vielä eron jälkeenkin yritti alentaa itsetuntoani kertomalla kuinka hyvib hänellä pyyhkii jne. Mutta hänen juttujaanm oli paljon helpompi käsitellä kun tajusin millainen hän oikeasti on. Ja itse asiassa hänen nykyinen vaimonsa on alkanut huomaamaan samaisia piirteitä (kuulin kautta rantain...).

 

[Nainen 22v]

[QUOTE="vieras";24228869]Toivottavasti saat vahvemman yhteyden itseesi ja tunteisiisi että jatkossa tiedät paremmin mitä tunnet ja haluat.
Tuohon Timon tasapainoisuuteen ja mahtavuuteen sanoisin että ihmetyttää jos hän on niin tasapainoinen ihminen niin miksi hän ei kestäisi sitä että hänet jätetään ja miksi hän uhkailee itsensä tappamisella... kiinnitti vain huomiota tuo asia.[/QUOTE]

Ei se ihan tuolta pitänyt kuulostaa Timo on sanonut että hän ei varmaan kestäisi jos erottaisiin, mutta ei ole koskaan uhkaillut minua tappamalla itsensä jos jätän hänet. Jos tilanne olisi oikeasti sellainen, että hän sanoisi tappavansa itsensä jos jättäisin hänet, menisin varmasti hänen vanhempiensa juttusille, ja kertoisin heille tilanteen. Enkä minä oikeasti usko, että Timo tekisi mitään sellaista, vaikka sen suuntaisia juttuja onkin puhunut, mutta sitä ei koskaan ikinä elämässä voi tietää mitä tapahtuu, ja miten joihinkin ihmisiin ero voi vaikuttaa. Tällä hetkellä en pelkää, että mitään sellaista tapahtuu. Ollaan saatu asiat puhuttua fiksusti yhdessä läpi, ja mietitty meidän suhdetta ja sen järkevyyttä jatkaa. Enkä ole huomannu mitään itsetuhoisuuteen viittaavaakaan käytöstä sen jälkeen.