Miten saada mies suostumaan lapsettomuustutkimuksiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja itkut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

itkut

Vieras
Yhteistä elämää takana 9 vuotta ja jo seurustelun alkuvaiheissa oli puhetta, että kumpikin lapsia haluaa jossain vaiheessa. Aiheesta puhuttu paljon ja yritys aloitettiin 2 vuotta sitten. Mitään tuloksia ei ole kuitenkaan tullut ja itse olisin ollut täysin valmis tutkimuksiin jo vuosi sitten koska menkka- ja ovulaatiokipuni ovat jotain aivan kamalia ja kestävät pitkään. E-pillereiden kanssa kivut olivat paljon siedettävämpiä. Noin ehkä viikko kierrosta menee ilman kipuja ja muun ajan saakin sitten kärsiä kivuista ja perua harrastuksia kun kaikki "tärinä" sattuu. Mies ei oikein tätäkään ymmärrä vaan pitää kipujani turhana valituksena. Minulle on tehty tutkimukset (paitsi aukiolotutkimukseen olisi tarkoitus mennä ensikuussa). Mitään selittävää syytä sille miksi en ole tullut raskaaksi ei ole löytynyt. Olen kovasti koittanut puhua miehelleni, että voisiko mitenkään antaa spermanäytettä, mutta ei. Aiheesta ei halua keskustellakkaan. Ainoa mitä sanoo on, että ei halua tietää jos ei pysty lapsia saamaan. Ensin on todella vastahankaan myös minun menemisestä tutkimuksiin mutta lopulta totesi, että omapa on asiasi.

Parisuhde toiminut aijemmin loistavasti ja aina ollaan helposti päädytty johonkin kompromissiin jos ollaan asioista oltu erimieltä. Tämä vaan on asia jossa ei taida kompromissejä olla. Muutenkin tuntuu, että välimme ovat jotenkin kiristyneet viimeisen vuoden aikana tämän lapsettomuus asian takia. Olen jopa miettinyt pitäisikö erota (muuten toimivasta suhteesta) koska minulle on aina ollut selvää, ettö muutaman lapsen haluan. Minulle adoptio voisi olla yksi vaihtoehto mutta mieheni ei pidä tätä vaihtoehtona koska haluaa "oman" lapsen. Enkä edes tiedä onko mahdollista päästä adoptio jonoon jos lapsetomuutta ei ole mitenkään virallisesti todettu. Jotenkin vain tuntuu niin epäreilulta enkä oikein osaa asiaa hyväksyä omassa mielessäni. Tuntuu vaan, että elämäni on muutenkin ollut ihan pysäkillä muutaman vuoden näiden kipujen takia. Toisaalta voisi vaan aloittaa e-pillerit uudestaan ja koittaa keksiä jotain muuta "sisältöä" elämään, mutta tämä ei vain tunnu oikealta ratkaisulta. Harmittaa myös, että halusimme ostaa ennen lapsen syntymää talon jossa olisi valmiina lastenhuone ja muutenkin riittävästi tilaa. Nyt tuo huone on ollut melkein tyhjillään ja aina sitä siivotessa tulee valtavan pahamieli ja itku. Olisi vaan ollut järkevämpää ensin yrittää tulla raskaaksi ja vasta sitten muuttaa. Meistä ei vain kumpikaan edes ajatellut sellaista vaihtoehtoa, etteikö niitä lapsia tulisi.
 
Ei auta, koska väittää olevan täysin luonnotonta hoitaa lapsettomuutta jotenkin. Ei siis halua mitään hoitoja jos syy löytyisikin. Ei siis halua edes tietää onko vika hänessä koska siitä ei ole hänen mielestään mitään muuta kuin harmia.
 
Ei auta, koska väittää olevan täysin luonnotonta hoitaa lapsettomuutta jotenkin. Ei siis halua mitään hoitoja jos syy löytyisikin. Ei siis halua edes tietää onko vika hänessä koska siitä ei ole hänen mielestään mitään muuta kuin harmia.

Jos sulla on endo, niin sulla on mahdollisuus päästä laparoskopiaan. Siinä poistetaan niitä endopesäkkeitä. Mä en tiedä tulkitaanko se lapsettomuushoidoksi, mutta ainakin se (hetkellisesti) parantais sun elämänlaatua!

Endometrioosi vaikeuttaa raskaaksi tulemista, ehkä estää sen jopa kokonaan.
 
Adoptioon pääsee vaikkei olisi lapsettomuus-diagnoosia (eli vaikka voisi saada lapsia ja olisi ehkäisy käytössä) mutta asian kanssa pitää olla sinut. Tämä tulisi esiin jo neuvontavaiheessa.
 
minusta sinä voisit nyt hankkiutua niiden kipujesi vuoksi tutkimuksiin ja sitä myöten toivottavasti siihen laparoskopiaan, se helpottaisi kipuja ainakin joksikin aikaa ja parantaisi siinä sivussa lastensaantiedellytyksiä.
uskoisin etä laparoskopiaan ei pelkän lapsettomuuden vuoksi lähdetä jos miehen siittiötilanne ei ole tiedossa, mutta noiden sinun kipujesi vuoksi voisit siihen toimenpiteeseen päästä.
 
MItä hyötyä niistä tutkimuksita on, jos mies ei suostu hoitoihin? Ja jos ap on jo tutkittu, miksei ole löytynyt endometrioosia? Se minullakin kyllä tuli mieleen. Vai miten sitä tutkitaan?
 
MItä hyötyä niistä tutkimuksita on, jos mies ei suostu hoitoihin? Ja jos ap on jo tutkittu, miksei ole löytynyt endometrioosia? Se minullakin kyllä tuli mieleen. Vai miten sitä tutkitaan?

Julkisella puolella tehdään vaan ihan alun perustutkimukset naiselle, mutta ei edetä jos mies ei toimita näytettä. Miksi ronkkia naista ja piikittää jos syy voisi selvitä ja ratketa muuten?
 
Endometrioosi pitäisi (ainakin minun tapauksessa) todeta laparoskopialla, ultralla ei ole näkynyt mitään siihen viittaavaa. Lääkärit ovat kyllä epäilleet endoa ja nyt vähän itsellä kiikun kaakun pitäisikö mennä leikkaukseen vai ei. Koska ei se leikkaus todellakaan ole mikään riskitön juttu eikä välttämättä ihan välttämättömyyskäään minun tapauksessa.
 
Ei auta, koska väittää olevan täysin luonnotonta hoitaa lapsettomuutta jotenkin. Ei siis halua mitään hoitoja jos syy löytyisikin. Ei siis halua edes tietää onko vika hänessä koska siitä ei ole hänen mielestään mitään muuta kuin harmia.

Miksi miehesi ajattelee näin? Onko uskovainen? Jospa hän kokee olevansa hyödytön miehenä, jos ei luonnollisesti saa lasta alulle. Se voi olla kova paikka monelle. Sano sille, että eihän teidän tarvitse kenellekään kertoa, jos hoitoja saatte.
 
Tää on aika yleistä miesten keskuudessa, naisetkun usein joutuu siellä gynellä muutenkin käymään.

Mut kuulostaa että sulla endoa, sitä voidaan hoitaa ilman miestäkin. Muutoin suosittelen miestä lukemaan nettiä ja muiden kokemuksia. Asioihin liittyy paljon väärinkäsityksiä. Esim. Muiden sukusoluja ei tarvitse käyttää jos ei halua.
 
Aika perustavan laatuiselta ristiriidalta tuo kuulostaa. Sinä tiedät haluavasi perheen, mies tietää että ei halua lapsettomuushoitoja eikä adoptiota.

Eipä taida olla muuta vaihtoehtoa kuin pelata avoimin kortein. Eli istuttaa mies pöydän ääreen, kertoa mitä omalta elämältään haluaa (uhkailematta tai kiristämättä, mutta todeten että erokin on käynyt hetkellisesti mielessä) ja pyytää miestä miettimään, mitä hän puolestaan haluaa. Käydään läpi mahdolliset kompromissivaihtoehdot. (esim. mihin hoitoihin oltaisiin ehkä valmiita) Sitten sovitaan miettimisaika, esim. kolme kuukautta tai puoli vuotta. Ei jankuteta eikä painosteta, vaan eletään normaalia elämää. Yritetään tuona aikana ehkä raskautta, tai mikset voisi syödä pillereitäkin, jos kivut ovat kovat.

Sitten istutaan pöydän ääreen uudelleen. Voi olla, että riittävän pitkä mutta rajattu miettimisaika pakottaa miehen katsomaan tosiasioita silmiin ja hyväksymään: saattaa olla että juuri hän tarvitsee lääketieteen apua jos haluaa tässä elämässä lapsia saada, eikä se asia muutu miksikään jos hän pistää pään pensaaseen.
 
Löytyiskö tuttavapiiristä muita lapsettomuushoidoissa käyviä tai jo hoidoilla lapsen saaneita? Nykyään lapsettomuus on niin yleistä, että ainakin mun tutuista useampi pari on jotain tutkimuksia tai hoitoja käynyt läpi. Välttämättä asiaa ei helposti oteta vaan puheeksi ja mieskin voi kuvitella, että lapsettomuudessa olisi jotain hävettävää. Useimmat parit kuitenkin saavat lapsen hoidoilla.

Toisaalta tämä voi olla sellainen asia, että mielipiteet ovat liian kaukana toisistaan ja kompromissia ei saada ja erokin voi olla mahdollinen.
 
Paha ihminen kun olen niin tuli mieleen että mies tietää jo ettei voi saada lapsia ja siksi ei halua mennä tutkimuksiin. Minkä ikäinen? Onko jo niin vanha että voisi olla vasektomia tehtynä?
Sinuna tutkittuttaisin itseni kokonaan ja siten poissulkisin että syy on itsessä. Sitten miehelle vaihtoehdot, joko menee tutkituttamaan sperman tai suostuu luovutettuihin sukusoluihin.
 
Sitten miehelle vaihtoehdot, joko menee tutkituttamaan sperman tai suostuu luovutettuihin sukusoluihin.

Vähän samoilla linjoilla. Mun mielestä lapsensaanti (tai lapsenteko) parisuhteeseen on niin iso asia ja ennen kaikkea YHTEINEN asia, että en voisi sulattaa mieheltä tuollaista itsekkyyttä kieltäytyä testistä, jos hän kuitenkin siis lapsen haluaa. Onneksi omalle miehelle oli päivänselvää, että molemmat hoitavat osuutensa tutkimuksista.

Mulla itsellä oli sellainen suhtautuminen, että inseminaatiot oli vielä ok, mutta itsekin olisin halunnut hieman miettiä koeputkihedelmöityksiin lähtemistä. Onneksi sitä ei tarvittu ja ratkaisu meidän selittämättömäksi jääneeseen lapsettomuuden syyhyn ja 3 vuoden yritykseen löytyi inseminaatiosta. Jälkikäteenajateltuna oli idioottimaista yrittää itsekseen edes niin kauaa, kun apu löytyi sitten niinkin helposti. Toinen lapsi saikin sitten alkunsa luomuna ja hyvin nopeasti.

Sano sille miehelle, että tutkimuksiin on lähdettävä, piste. Sen jälkeen voitte vielä miettiä, etenettekö hoitoihin.
 

Yhteistyössä