En todellakaan tahdo mitään maalaishäitä! Vanhoillisille vanhemmille ei kelpaa mikään.

MIten voikin häiden vietto nousta näin isoksi ongelmaksi ja riitauttaa ihmisiä? Olemme olleet yhdessä 8 vuotta ja harkitsemme nyt naimisiinmenoa, mutta vanhempani eivät tunnu ymmärtävän minua yhtään ja olemme riidelleet tästä hääasiasta nyt pariin otteeseen.

Hieman taustoja: vanhempani ovat maalta, maanviljelijöitä ja hyvin perinteisiä, hieman uskonnollisia (lähinnä koska kuuluu olla ja aina on kuuluttu kirkkoon), sukupuoliroolit ja tietyt tavat tehdä asioita elävät vahvasti suvussamme ja perheessämme.

Itse olen 28v akateemisesti koulutettu DI, kaupunkilaistunut 10 vuotta sitten, heti lukion jälkeen muutin kaupunkiin, enkä kaipaa maalle lainkaan, olen nykyään täysin kaupunkilainen ja haluan elää elämääni täällä. En kuulu kirkkoon, emmekä mieheni kanssa toetuta perinteisiä rooleja, vaan toimimme taipumustemmen mukaisesti ja miten hyvältä tuntuu.

Emme aio viettää häitämme maatilalla, en aio pukeutua huntuun ja valkoiseen asuun, meille ei tule häälapsia, kirkkovihkimistä, ahdistavia perinteisiä hääleikkejä, kotikaljaa ja häävalssia ja humppabändiä, palapaistia jne.. Koska se ei tunnu meidän tavalta mennä naimisiin ja juhlia. Vanhempani eivät voi ymmärtää tätä ja paheksuvat tapaamme viettää häitä ja ylipäänsä kaikkea, mitä olemme suunnitelleet. Ja nyt vasta heillekin on tainnut selvitä, että minä en todellakaan aio ikinä palata jatkamaan tilaa ja sukua kotipaikkakunnalleni.

Vanhemmilleni ei mene jakeluun, että meidän elämä on kaupungissa ja emme nauti samoista asioista kuin he, vaikka juuriani arvostankin. TÄmän hääasian myötä asia on vain jotenkin räjähtänyt. Tottakai juhlimme omalla tavallamme ja rahoitamme itse kaiken, mutta onhan tämä nyt ikävää, kun perhe ja suku eivät hyväksy tapaamme elää.

 

Teidän häät ja teidän valinta

 

Eihän ne vanhempienne häät ole vaan teidän omat. Valmistelette juhlat oman näköisiksi ja laitatte suvulle kutsut, tulkoon ketä tulee.

 

Älä puhu heille hääsuunnitelmistasi sen enempää kuin mitä on pakko, lähetät vaan kutsun ajallaan.

 

en tiennytkään että on "maalaisten tapa" ja "kaupunkilaisten tapa" viettää häitä. jokainen pari viettää sellaiset häät kuin haluaa, jos vanhempanne eivät hyväksy niin sitten viettäsin vaikkapa ihan muutaman ystävän kera sellaiset häät kuin haluan

 

en tiennytkään että on "maalaisten tapa" ja "kaupunkilaisten tapa" viettää häitä. jokainen pari viettää sellaiset häät kuin haluaa, jos vanhempanne eivät hyväksy niin sitten viettäsin vaikkapa ihan muutaman ystävän kera sellaiset häät kuin haluan

Ei tietenkään olekaan, mutta vanhempani tuntuvat ajattelevan näin. Heille on tärkeää pitää perinteita ja tiettyjä ajattelumalleja elossa. Jostain syystä, vaikka niissä ei olisikaan mitään järkeä.

 

Entäpä miehesi vanhemmat?

 

Ehkä kovempi kolaus on se, jos vasta nyt ovat ymmärtäneet, että et aio palata jatkamaan tilaa. Tosin ihmettelen, että eikö siitä ole koskaan puhuttu ääneen, jos kuitenkin olet jo 28v.?

Taitaa vanhemmillesi olla hieman vieras/liian hieno (muka) tapa juhlia sellaisia "kaupunkilaishäitä", mitä te suunnittelette. Meillä myös vanhemmat yrittivät puhua kotona pidettävien häiden puolesta, mutta suhteellisen nopeasti taipuivat sitten häihin meidän asuinkaupungissa toisella puolella maata, vaikka olihan se aika vääntöä loppuun asti. Meillä kuitenkin oli kirkkohäät ja juhlat sitten kesäravintolassa eli ei sinänsä mitään ihmeellistä.

 

Eikös voisi miettiä jonkinlaista kompromissiä, tärkeä juhla se on vanhemmillekin?

 

Ehkä kovempi kolaus on se, jos vasta nyt ovat ymmärtäneet, että et aio palata jatkamaan tilaa. Tosin ihmettelen, että eikö siitä ole koskaan puhuttu ääneen, jos kuitenkin olet jo 28v.?

Taitaa vanhemmillesi olla hieman vieras/liian hieno (muka) tapa juhlia sellaisia "kaupunkilaishäitä", mitä te suunnittelette. Meillä myös vanhemmat yrittivät puhua kotona pidettävien häiden puolesta, mutta suhteellisen nopeasti taipuivat sitten häihin meidän asuinkaupungissa toisella puolella maata, vaikka olihan se aika vääntöä loppuun asti. Meillä kuitenkin oli kirkkohäät ja juhlat sitten kesäravintolassa eli ei sinänsä mitään ihmeellistä.

On puhuttu ja olen 18-vuotiaasta asti muistuttanut, että minusta ei ole jatkamaan tilaa ja elämään siinä yhteisössä, se ei ole sellaista elämää, jota haluan elää. He eivät vaan ole uskoneet ja ehkä kuvitelleet, että mieleni muuttuu, kunhan hieman aikuistun ja saan kaupungista tarpeekseni. No, niin ei käynyt. Nyt ikää jo tämän verran, niin heidänkin on pakko alkaa ymmärtää ja ehkä se konkretisoitui nyt häiden myötä.

Toivottavasti vanhempani eivät ajattele, että yrittäisimme hienostella ja että tapamme juhlia olisi jotenkin liian hieno, koska sellaista se ei ole. Haluamme vain juhlia tavallamme ja tyylillä, joka tietty poikkeaa siitä, mihin he ovat tottuneet. Ei se kuitenkaan ole sen hienompi tai parempi/huonompi. Haluaisin vain, että tulisi kivat juhlat ja kenenkään ei tarvitsisi tuntea ettei kuulu joukkoon

 

[QUOTE="aapee";24205282]Ei tietenkään olekaan, mutta vanhempani tuntuvat ajattelevan näin. Heille on tärkeää pitää perinteita ja tiettyjä ajattelumalleja elossa. Jostain syystä, vaikka niissä ei olisikaan mitään järkeä.[/QUOTE]
Mä olen meidän melko suuresta suvusta ainoa, joka vielä pitää yllä vanhoja, 500 vuoden takaisia suvun perinteitä. En silti oleta, että lapseni perinteitä enää jatkaisivat. Jos lapseni haluavat, että järjettömät perinteet päättyvät heihin, niin siten ne päättyvät. Tee kuten itse haluat. Kaikki loppuu aikanaan, myös perinteet

 

Mikä eritoten on erilaista?

 

[QUOTE="eee";24205359]Eikös voisi miettiä jonkinlaista kompromissiä, tärkeä juhla se on vanhemmillekin?[/QUOTE]

Olen tässä aika samoilla linjoilla. Jotkut perinteet ovat häissä ihan kivoja ja jopa tarpeen, en käsitä miten ne voivat olla niin ahdistavia. En itsekään kuulu kirkkoon enkä ole sieltä perinteisemmästä päästä mutta aikanaan meillä oli ihan tavishäät -varmaan kaikki mitä ap luetteli että ei halua. Ja tosi kivat juhlat olivat, Helsingin keskustassa.

 

Kaikkein helpoin ratkaisu on mennä naimisiin pienimuotoisesti kutsumatta niitä vanhempia ollenkaan paikalle. Sitten kun ootte jo naimisissa, niin on turha enää tulla ilmaseen mielipidettä siitä, miten se naimisiin meneminen olis pitäny tapahtua.

 

Mä olen meidän melko suuresta suvusta ainoa, joka vielä pitää yllä vanhoja, 500 vuoden takaisia suvun perinteitä. En silti oleta, että lapseni perinteitä enää jatkaisivat. Jos lapseni haluavat, että järjettömät perinteet päättyvät heihin, niin siten ne päättyvät. Tee kuten itse haluat. Kaikki loppuu aikanaan, myös perinteet

Millasia perinteitä?

 

[QUOTE="eee";24205359]Eikös voisi miettiä jonkinlaista kompromissiä, tärkeä juhla se on vanhemmillekin?[/QUOTE]

Ikävä kyllä luulen, että ei ole mahdollista. Emme ole valmiita ottamaan juhliimme elemnettejä perinteisistä maalaishäistä/vanhempieni tavasta, koska se ei todellakaan ole sitä, mitä me olemme . Se on iso juttu meille. Ja mikä edes voisi olla kompromissiratkaisu? Tottakai se on tärkeä juhla vanhemmillekin, mutta se on edelleenkin meidän juhla.

 

[QUOTE="Eee";24205399]Kaikkein helpoin ratkaisu on mennä naimisiin pienimuotoisesti kutsumatta niitä vanhempia ollenkaan paikalle. Sitten kun ootte jo naimisissa, niin on turha enää tulla ilmaseen mielipidettä siitä, miten se naimisiin meneminen olis pitäny tapahtua. [/QUOTE]

No toi on jo itsekkyyden huippu. Jotain kunnioitusta niitä vanhempiakin kohtaan!

 

[QUOTE="eee";24205359]Eikös voisi miettiä jonkinlaista kompromissiä, tärkeä juhla se on vanhemmillekin?[/QUOTE]

Jep, maistraattivihkiminen ja sen jälkeen illallinen parille-kolmellekymmenelle lähimmälle jossain ravintolassa? Selittäisitte asian niin, että ette halua isoja tanssihäitä ollenkaan vaan pienimuotoisemmat juhlat. Oliko vanhemmillasi etukäteen tiedossa, että et enää kuulu kirkkoon?

 

[QUOTE="Lissu";24205229]Älä puhu heille hääsuunnitelmistasi sen enempää kuin mitä on pakko, lähetät vaan kutsun ajallaan.[/QUOTE]

Tee tosiaan näin, jos mahdollista... Ehkä kumminkin hyväksyvät "kaupunkilashäät", kun niihin tulevat ja näkevät, että hyvät häät niinkin tulee?
Meinaan, että heillä saattaa ihan turhaan olla kaupunkilaishäistä negatiivinen mielikuva, jos eivät vaan koskaan ole moisissa olleet.. (siis vaikka etukäteen ihmettelevät, miten häät muka voi viettää ilman palapaistia, ni paikan päällä huomaavat, että" hei, onhan tää kermainen jokirapukeitto aika hyvää"..)

 

Olen tässä aika samoilla linjoilla. Jotkut perinteet ovat häissä ihan kivoja ja jopa tarpeen, en käsitä miten ne voivat olla niin ahdistavia. En itsekään kuulu kirkkoon enkä ole sieltä perinteisemmästä päästä mutta aikanaan meillä oli ihan tavishäät -varmaan kaikki mitä ap luetteli että ei halua. Ja tosi kivat juhlat olivat, Helsingin keskustassa.

No me emme koe, että perinteet olisivat tarpeen meidän kohdalla. Enemmänkin tahdomme vain juhlia ja nauttia hyvästä seurasta, laadukkaasta ruoasta ja viinistä ja kuunnella hyvää musiikkia (pari muusikkoa, ystäväämme, on tulossa esiintymään).

Ja miten voisin edustaa mitään noista perinteistä, kun itse olen ihan muuta ja ne poikkeavat omasta maailmastani täysin?

 

[QUOTE="bbb";24205410]No toi on jo itsekkyyden huippu. Jotain kunnioitusta niitä vanhempiakin kohtaan![/QUOTE]

No ei ole. Jos häistä tulee kaikille noin paha mieli vasta suunnitteluvaiheessa, niin kannattaa miettiä, kumpi on tärkeämpää, isot häät vai naimisiinmeno. Kyllä ne ap:n vanhemmat itsekkäitä ovat, kun eivät ymmärrä, että tytär menee naimisiin, eivät he.

 

[QUOTE="aapee";24205463]Enemmänkin tahdomme vain juhlia ja nauttia hyvästä seurasta, laadukkaasta ruoasta ja viinistä ja kuunnella hyvää musiikkia (pari muusikkoa, ystäväämme, on tulossa esiintymään).

[/QUOTE]

Miten se, että häissä on jotain perinteistä, estää nuo mainitsemasi asiat?

 

[QUOTE="vieras";24205400]Millasia perinteitä?[/QUOTE]
Monenlaisia. Lista olisi aika loputon, mutta ihan Kekrin viettämisen perinteet on meikkä suvussa säilyneet itseäni nuoremmille sukupolville mun "ansiostani". Siskoni ei ole enää vuosikymmeniin viettänyt Kekriä sen alkuperäisessä muodossaan. Juhannus ja joulukin on muille kuin meille jo ihan muuta kuin alkuperäinen juhla. Kalevalan päivää tai Lallin päivää ei meidän suvussa juhli muut kuin minä perheineni. Helkavalkeitakaan ei muut enää polttele. Suureksi ilokseni tyttäreni meksikolaisine puolisoineen aikoo vielä jatkaa perinteitä, tosin esim Kekri tullee sulautumaan yhteen meksikolaisen kuolleiden päivän kanssa.

 

Miten se, että häissä on jotain perinteistä, estää nuo mainitsemasi asiat?

Ei tietenkään estäkään. Itse vain koen monet hääperinteet hieman, hmm... alistaviksi (ei ehkä oikea sana kuvaamaan)? Monetkaan hääleikit eivät ole hauskoja ja palapaisti ei ole kovin juhlava ruoka (vain minun mielestäni siis), kuin ei myöskään kotikalja sovi italialaisen keittiön antimien kanssa yhteen kovinkaan hyvin.

Huntua, tiaraa ja valkoista mekkoa ja kimppua en tahdo, koska eivät ole tyyliäni, enkä ole neitsytkään enää. Emme kumpikaan oikein tykkää tanssia ja iskelmä ja valssit eivät kuulu lempimusiikkilajeihimme.

 

Ette ole tajunneet mitään!
Sun täytyy alkaa huntua pitään.
Teille tulee hevoskärryt ja sinappisilakat tarjotaan suulista.
Te pidätte häät ja sillä selvä. Pihvit on hevosesta ja muulista.

Älkää unohtako veristä lakanaa esittää,
Sen puute koko liiton vesittää.
Sinä tulet tietysti raskaaksi viettäessänne hääyötä,
Voit alkaa irroitella illalla siveysvyötä.