4kk ikäinen nukahtaa vain viereen

  • Viestiketjun aloittaja Liisa.S
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
Mä laitan vielä tän, vaikka joku tulee taas huutamaan, että lopeta. Mutta me saatiin apu tästä ajattelutavasta:

Vauvan lähellä nukkuminen - Nukkuminen ei ole valtakysymys

Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.

Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä. Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.

Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?

On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.


YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?

Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)
 
"vieras"
[QUOTE="eee";24172344]Eikö oikeesti? Onko toi nyt aivan varma tieto?
Miten sit on mahdollista että yön aikana unissaan kierähtelee puolisoaan päin, heittää jalkaa ja kättä puolison päälle heräämättä siihen jne?[/QUOTE]

Äidin ja lapsen erillään nukkuminen on uusi länsimainen tapa. Edelleenkin suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat äitiensä tai perheittensä kanssa yhdessä. Länsimaissa erillään nukkuminen yleistyi 1800-luvulla ja aluksi vain ylemmissä sosiaaliluokissa. Erillään nukkuminen on ennen kaikkea sosiaalinen tapa, joka ei pohjaudu ihmisen biologisiin tarpeisiin. Muihin nisäkkäisiin verrattuna ihmisvauva on neurologisesti kypsymätön, ja siksi jatkuva läheisyys äidin kanssa päivin ja öin on tarpeen maksimoimaan eloonjäämisen ja hyvinvoinnin. Vauvan kevyempi uni, lyhyemmät unisyklit ja tiheämmät heräämiset palvelevat kaikki näitä tarpeita. Äidin läheisyys ja välitön tarpeidentyydytys niinikään turvaavat elämän alkutaivalta.

Ensimmäinen ajatus perhepedistä puhuttaessa on usein: "Entä jos kierähdän vauvan päälle?" Äiti on kuitenkin luonnostaan niin tietoinen vauvansa läsnäolosta, ettei tätä tapahdu. Eikä vauvakaan ole tilanteessa täysin puolustuskyvytön, vaan todennäköisesti herää itkemään, jos joku yrittää hänen päälleen kierähtää. Vain silloin, jos äiti on alkoholin, huumeiden tai huumaavien lääkkeiden vaikutuksen alainen, yhdessä nukkumista tulisi välttää. Turvallisuusnäkökohtia ei muutenkaan kannata ohittaa ilman paneutumista asiaan. Vauva kannattaa sijoittaa äidin ja seinän tai laidan väliin, sillä isä ei ehkä ole yhtä tietoinen vauvasta kuin äiti eivätkä isään päde hormonien aiheuttamat unen muutokset. Yksilöllisiä eroja isien unen laadussa ja nukkumistavoissa tietysti on. Jos äiti epäilee itseäänkin, voi vauvan ympärille asetella esimerkiksi peiton ringiksi suojaamaan
 
"..."
[QUOTE="eee";24172344]Eikö oikeesti? Onko toi nyt aivan varma tieto?
Miten sit on mahdollista että yön aikana unissaan kierähtelee puolisoaan päin, heittää jalkaa ja kättä puolison päälle heräämättä siihen jne?[/QUOTE]

jos katotaan tapausia, missä äiti on tukehduttanut lapsensa vahingossa kierähtämällä päälle, sitä ei koskaan ole tehty ilman "lisäaineita". ja neuvolankin puolesta suositeltiin, että selvin päin voi nukuttaa viereen, kyllä sitä vaan kummasti tiedostaa lapsen vieressään.

Välillä olen meinannut kääntyä juuri lapsen puolelle unissani, mutta samantien, kun pääsen kosketusetäisyydelle, käännyn refleksinomaisesti pois. sama, jos meinaa laittaa käden päälle. vauva puolestaan kyllä nukkuu välillä niin autuaasti jalat äidin päällä...ja isä osaa myös varoa, hyvinkin ahtaassa tilassa, silloinkin kun pikkuneiti on poikittain sängyssä eikä tilaa aikuisille enää niin paljon...
 
"eee"
[QUOTE="vieras";24172371]Äidin ja lapsen erillään nukkuminen on uusi länsimainen tapa. Edelleenkin suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat äitiensä tai perheittensä kanssa yhdessä. Länsimaissa erillään nukkuminen yleistyi 1800-luvulla ja aluksi vain ylemmissä sosiaaliluokissa. Erillään nukkuminen on ennen kaikkea sosiaalinen tapa, joka ei pohjaudu ihmisen biologisiin tarpeisiin. Muihin nisäkkäisiin verrattuna ihmisvauva on neurologisesti kypsymätön, ja siksi jatkuva läheisyys äidin kanssa päivin ja öin on tarpeen maksimoimaan eloonjäämisen ja hyvinvoinnin. Vauvan kevyempi uni, lyhyemmät unisyklit ja tiheämmät heräämiset palvelevat kaikki näitä tarpeita. Äidin läheisyys ja välitön tarpeidentyydytys niinikään turvaavat elämän alkutaivalta.

Ensimmäinen ajatus perhepedistä puhuttaessa on usein: "Entä jos kierähdän vauvan päälle?" Äiti on kuitenkin luonnostaan niin tietoinen vauvansa läsnäolosta, ettei tätä tapahdu. Eikä vauvakaan ole tilanteessa täysin puolustuskyvytön, vaan todennäköisesti herää itkemään, jos joku yrittää hänen päälleen kierähtää. Vain silloin, jos äiti on alkoholin, huumeiden tai huumaavien lääkkeiden vaikutuksen alainen, yhdessä nukkumista tulisi välttää. Turvallisuusnäkökohtia ei muutenkaan kannata ohittaa ilman paneutumista asiaan. Vauva kannattaa sijoittaa äidin ja seinän tai laidan väliin, sillä isä ei ehkä ole yhtä tietoinen vauvasta kuin äiti eivätkä isään päde hormonien aiheuttamat unen muutokset. Yksilöllisiä eroja isien unen laadussa ja nukkumistavoissa tietysti on. Jos äiti epäilee itseäänkin, voi vauvan ympärille asetella esimerkiksi peiton ringiksi suojaamaan[/QUOTE]

Joo, kyllä nää kopioidut tekstit on nähty moneen kertaan. Mielestäni tässä ei vastattu kysymykseen siitä, miksi nainen aistii vauvan läsnäolon ja sijainnin täydessä unessakin, muttei esim. satakiloisen miehen läsnäoloa. Ja jos näin on, niin seuraava kysymys mun mielestä kuuluu, onko naisen unen laatu silloin aivan parhaimmillaan, vai onko koko ajan vain puoliunessa, jos takaraivossa jäytää pelko lapsen päälle kierähtämisestä.
 
"vieras"
Antropologi, filosofian tohtori James McKenna on tutkinut äidin ja vauvan yhdessä nukkumista. Kalifornian yliopiston neurologian laitoksen unihäiriökeskuksessa 3 kk ikäiset vauvat äiteineen nukkuivat laboratoriossa muutamia öitä. Äiti-vauva -parit oli jaettu etukäteen kahteen ryhmään sen mukaan, nukkuivatko he kotioloissa yhdessä vai erikseen. Laboratoriossa he nukkuivat 2 yötä tottumaansa tapaan ja yhden yön päinvastoin. Nukkumista kuvattiin videolle ja elintoimintoja monitoroitiin.

Tulosten mukaan yhdessä nukkuminen lisäsi kokonaisunimäärää riippumatta siitä, oliko siihen aikaisempaa tottumusta vai ei. Yhdessä nukkuminen pidensi imetysaikaa ja -tiheyttä, ja vauva ilmaisi itkien nälkäänsä vain erikseen nukkuessa. I ja II-vaiheen uni lisääntyi, III- ja IV-vaiheen uni väheni yhdessä nukkuessa, eli vauva on herätettävissä helpommin. Yhdessä nukkuminen lisäsi äidin ja vauvan unen samanasteisuutta ja hereillä oloa yhtä aikaa. Yhdessä nukkuessa vauva nukkui harvemmin vatsallaan, mitä pidettiin hyvänä asiana. Yhdessä nukuttiin hyvin lähekkäin, kasvokkain, mikä lisäsi vauvan saamaa sensorista stimulaatiota. Äidit myös valvoivat lapsensa unta myös nukkuessaan. Riippumatta aikaisemmista nukkumistavoista kaikki siis hyötyivät yhdessä nukkumisesta.

Kätkytkuolema (SIDS, Sudden Infant Death Syndrome) on traaginen vauvan yhtäkkinen kuolema unen aikana. Sitä on tutkittu paljon, mutta yksiselitteistä syytä sille ei ole löydetty. Yleensä kätkytkuoleman´ kokevat vauvat ovat 0-6 kuukauden ikäisiä, eniten niitä sattuu noin 3 kuukauden ikäisille. On kuitenkin löydetty joitakin ympäristöllisiä selittäviä tekijöitä: Vanhempien alhainen sosioekonominen status, äidin tupakointi, ennenaikainen syntymä ja hengitysvaikeudet syntymän jälkeen sekä se, jos sisarus on kätkytkuoleman uhri. Kätkytkuolema ei johdu kuristumisesta, vuodevaatteisiin tukehtumisesta tai vauvan päälle kierähtämisestä. Mielenkiintoinen tieto on, että niissä kulttuureissa, joissa perheet nukkuvat yhdessä, kätkytkuolema on paljon harvinaisempi kuin länsimaissa.

Nykyään kätkytkuolemaa pidetään pikemminkin unihäiriönä. Vauva ei osaa kontrolloida automaattisesti hengitystään unen aikana tai havahtua unesta hengitysvaikeuden seurauksena. Unen aikana happi-hiilidioksidi-tasapainosta huolehtivat pienet kemoreseptorit suurten verisuonten seinämissä. Jos veren happipitoisuus laskee tai hiilidioksidipitoisuus nousee liiaksi, lähettävät nämä reseptorit aivoille käskyn kiihdyttää hengitystä. Ensimmäisinä kuukausina nämä automaattiset hengityksensäätelyjärjestelmät ovat kehittymättömiä kaikilla vauvoilla. Vauvojen hengityksessä ei ole vielä säännöllistä kaavaa, vaan siinä esiintyy silloin tällöin jopa 10-15 sekunnin katkoksia, jonka jälkeen hengitys taas jatkuu. Näitä katkoksia kutsutaan apneaksi. Joskus katkokset ovat jopa 20 sekunnin mittaisia ja niiden aikana sydämen syke laskee noin 20 prosentilla. Silloin joko automaattinen säätelyjärjestelmä kytkeytyy päälle taikka vauva herää, ja hengitys jatkuu taas. Onkin arveltu, että kätkytkuoleman uhreilla joko automaattinen säätelyjärjestelmä on synnynnäisesti häiriintynyt tai he eivät jostain syystä herkästi herää hengityskatkokseen.

Vauva on siis neurologisesti ja kehityksellisesti epäkypsä nukkumaan yksin. McKennan tutkimustulokset tukevat sitä oletusta, äidin lähellä nukkuminen aktivoi vauvaa hengittämään. Kun vauvan hengitys katkeaa, äiti ehkä tiedostamattaan liikahtaa, mikä taas havahduttaa vauvaa sen verran, että hengitys taas jatkuu. Vauva tuntee patjan välityksellä äidin hengityksen sekä kuulee sen rytmin, mikä auttaa vauvaa rytmittämään omaa hengitystään. Yksin nukkuvalla vauvalla tätä valvontamekanismia ei ole. Suoraan näistä tuloksista ei kuitenkaan voi sitä johtopäätöstä vetää, että yhdessä nukkuminen ehkäisisi kätkytkuolemia. Tätä mieltä on kuitenkin lastenlääkäri, lääketieteen tohtori William Sears, 8 lapsen isä ja perhepedin vankkumaton kannattaja. Hän lisää vielä, että nimenomaan rintaruokituilla lapsilla kätkytkuoleman riski on pienempi. Hän perustaa hypoteesinsa puhtaasti henkilökohtaiselle vakaumukselle, jossa kuitenkin on perusteita olla totta. Onhan niin, että nimenomaan rintaruokitut vauvat heräilevät keskimäärin useammin öisin kuin korvikkeella ruokitut, koska rintamaito sulaa nopeammin kuin korvike. Tämä voisi olla yksi luonnon mekanismeista suojata vauvaa liian syvältä ja liian pitkältä unelta, josta vielä kehittymättömät säätelymekanismit eivät saa vauvaa hereille, varsinkaan jos vauva nukkuu yksin omassa sängyssään, mahdollisesti jopa omassa huoneessaan.

Myös äidin voi sanoa olevan "kehityksellisesti epäkypsä" nukkumaan erossa vauvasta. Äiti todennäköisesti heräilee ainakin aluksi useita kertoja yössä tarkistamaan, vieläkö vauva hengittää. Jokaisesta risauksesta äiti on hetkessä vauvan sängyn vieressä, ja pahimmassa tapauksessa vauva säikähtää tätä hämärästä ilmestyvää pörrötukkaista aavetta ja herää itkemään. Onhan paljon helpompaa vain ojentaa kätensä ja laskea se rauhoittavasti vauvan päälle ja jatkaa unia.
 
tiedätkö
vieras! Tolla jatkuvalla linkkisyöttämisellä sä saat kohta minutkin vastustamaan perhepetiä, vaikka siinä on tyytyväisenä vaihtelevalla kokoonpanolla nukuttu kohta 3v. Nuo ei auta yksittäistä ihmistä millään tavalla, ne ei kerro mitään kokemuksista vaan jostain muinaisista kansoista, länsimaisesta ideologiasta ja blaa blaa blaa.....
 
"vieras"
"Kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä, mikä on lapsen paras nukkumapaikka. Jokaisen perheen on itse löydettävä sopiva ratkaisu. Tärkeintä on päämäärä, että kaikki saavat nukuttua."

"Vauvan nukkumapaikasta ei kannata ottaa turhia paineita. Jos jokin ratkaisu toimii nyt, sitä kannattaa jatkaa. Kun homma ei enää miellytä kaikkia osapuolia, järjestelyä voidaan vaihtaa. Vauvaa ei tarvitse pitää kuukauden ikäisenä omassa sängyssään vain siksi, että haluaa hänen nukkuvan siellä kaksivuotiaana."
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja tiedätkö;24172434:
vieras! Tolla jatkuvalla linkkisyöttämisellä sä saat kohta minutkin vastustamaan perhepetiä, vaikka siinä on tyytyväisenä vaihtelevalla kokoonpanolla nukuttu kohta 3v. Nuo ei auta yksittäistä ihmistä millään tavalla, ne ei kerro mitään kokemuksista vaan jostain muinaisista kansoista, länsimaisesta ideologiasta ja blaa blaa blaa.....
No anteeksi! Noi tekstit ku lukee ajatuksella, niin saa erilaisen näkökannan perinteiseen verrattuna. Ja me saatiin tosi hyvä apu, ku luin noi jutut.
 
"torsti"
Meillä esikoinen nukkui kaksivuotiaaksi perhepedissä, sen jälkeen omassa sängyssä sänkymme vieressä ja vasta nyt (2v10kk) omassa huoneessa ilman nukuttamista.

Toinen nukkunut jo 6kk vieressä ja nukkuu niin kauan kun se meille on helpompaa. Vauvat rakastaa läheisyyttä ja minusta on ihanaa kun pieni nyytti tuhisee vieressä. :)

Anna vauvan nukkua niin kuin hän haluaa ja isompana opetat omaan sänkyyn.

Mä en ole ikinä pelännyt että kääntyisin vauvan päälle. :O Se on alitajunnassa kuitenkin koko ajan että "vauva on tossa vieressä" :D
 
"torsti"
Alkuperäinen kirjoittaja tiedätkö;24172434:
vieras! Tolla jatkuvalla linkkisyöttämisellä sä saat kohta minutkin vastustamaan perhepetiä, vaikka siinä on tyytyväisenä vaihtelevalla kokoonpanolla nukuttu kohta 3v. Nuo ei auta yksittäistä ihmistä millään tavalla, ne ei kerro mitään kokemuksista vaan jostain muinaisista kansoista, länsimaisesta ideologiasta ja blaa blaa blaa.....
Eikö ninatt:n ja tytsinkin ketjuihin tule aina tällaisia linkittäjiä?? :)
 
"vieras"
Meillä ei ollut mahdollisuutta käyttää pinnasänkyä sivuvaununa, eikä laittaa sänlyä seinänviereen niin että vauva olisi voinut nukkua minun ja seinänvälissä, johtuen ihan sänkyjen malleista. Välissä en uskaltanut nukuttaa, kun pelkäsin joko itse kierähtäväni päälle tai sitten miehen. Me kyllä saatamme kierähtää toistemme päälle ihan selvinpäinkin. Ihan pienenä, kun vauva ei osannut vielä liikkua nukutin pääni yläpuolella, eli vauva pääni ja sängynpäädyn väliin. Lopetettiin siinä vaiheessa kun vauva oppi kääntymään ja alkoi kierrähtää kasvojeni päälle. Sen jälkeen vauva nukkui omassa pinnasängyssään, joka oli hilattu parisänkyyn kiinni ja siten, että saatoin koskettaa vauvaa pinnojen välistä ja rauhoitella. Vaati toki opettelua ja aikaa, että lapsi tyytyi silittelyyn, mutta kannatti. Nyt odotan toista ja tilanne on vielä hankalampi, kun sängyssämme on ajoittain potkimassa myös esikoinen, joka todellakin nukku ihan miten päin sattuu ja heittelehtii unissaan, joten vauvan ottamista viereen ei voi ajatellakaan.
 
Mieki
Meillä lapsi nukkui perhepedissä kolme kuukautta. Puolisoni pelkäsi kierähtävänsä lapsen päälle, joten laitoimme väliimme vauvan patjan jossa vauva nukkui, toimi erittäin hyvin. Vauva siirtyi sitten viereen pinnasänkyyn nukkumaan, mutta nukkui edelleen usein suurimman osan yöstä vieressä koska nukahdin aina imetykseen. 10 kk. siirtyi omaan huoneeseen. Molemmat siirtymiset tapahtui syystä että vauva oli nukkuessaankin erittäin vilkasta sorttia, joten meidän vanhempien nukkuminen oli tästä syystä hankalaa. Olen nyt raskaana ja aion nukuttaa perhepedissä niin kauan kun on tarpeellista. Jos on kovin pyörivää sorttia siirrän kyllä taas pinniksen sängyn viereen.
 
Mieki
Huomatkaa, että on ihan eri asia kierähtää unissaan puolisonsa päälle kun vauvan päälle. Kyllä ihminen on niin viisaasti suunniteltu että suojelee jälkeläistään unissaankiin (selvinpäin). Eri asia on sitten, jos oma kierähtämisenpelko häiritsee omaa unta. Silloin kannattaa varmaan nukuttaa lapsi muualla.
 
Meillä on ollut ratkaisuna sellainen Trollin "sivuvaunusänky". Usein vauvan siirtäminen siihen ei onnistunut, mutta joskus onnistui.

Mun puolesta vauva saa nukkua vieressä, kunhan mäkin saan nukuttua. Joinakin öinä olen vain ollut niin hermostunut, että en ole saanut unta niin kauan, kun vauva on ollut vieressä.
 
[QUOTE="vieras";24172449]No anteeksi! Noi tekstit ku lukee ajatuksella, niin saa erilaisen näkökannan perinteiseen verrattuna. Ja me saatiin tosi hyvä apu, ku luin noi jutut.[/QUOTE]

Siinä vaiheessa kun jokaiseen vauvan unista keskustelua käyvään ketjuun tulee kilometreittäin kopsattua tekstiä, alkaa hiukka kypsyttää. Vähän samalla lailla kuin saisi jatkuvalla syötöllä raittiusvalistusta, vaikka joisi vain kaksi pulloa siideriä (0,5-prosenttista) vuodessa.
 
mama2010
meillä oli ihan sama juttu ja olin ihan paniikissa että se ei koskaan opi nukkumaan yksin! Meillä tosin nukuttiin alusta pitäen perhepedissä siksi, että a) mun "tutkimustietojeni" mukaan se tekee hyvää äidin ja lapsen väliselle suhteelle (pitää meidän kohdalla paikkansa) b) en jaksanut itse valvoa joka kerta kun heräsin syöttämään vauvaa ja sekä minä että vaavi saatiin nukkua hyvin kun nukuttiin vierekkäin. Mitä piti sanomani, on se että pikkuinen oppii aivan varmasti nukkumaan omassa sängyssään. Vaavisi on vasta 4kk vanha, meillä alettiin käymään Pantleyn unikoulua (Kevyt matka höyhensaarille) 7 kuukauden iässä ja sama vauva, joka heräsi ennen joka ikinen kerta kun yritin siirtää hänet omaan sänkyyn vetelee nyt sekä päikkärit että yöunet putkeensa omassa sängyssään. Malta odottaa vähän aikaa, jos vauvasi ei ole valmis nukkumaan vielä yksin niin so what. Nauti näistä hetkistä, ne kestää niin vähän aikaa.
 
Meillä vauva alkoi ajan mittaan itsestään nukkua sikeämmin. Siirtäminen tuli sitten osaksi yörituaalia. Noin 8kk iässä tuli oma huone ja sänky kuvioon - meni ihmeen helposti.

Lapsi on kotihoidossa ja saa varmasti paljon läheisyyttä ja seuraa päivän mittaan. Ja hän tietää öisinkin, että saa aikuisen tulemaan, jos herää tai on hätä. 90% öistä nukkuu kuin tukki.
 
"inna"
on koko ajan nukkunut perhepedissä kanssamme, enkä aio häntä koskaan pois ajaa. Oma sänky lapsella on olemassa, ja saa sinne toki siirtyä, kun siltä alkaa tuntua. Päikkärit nukkuu sängyssään.
 
Meillä myös samanlainen 4kk :heart: Hilautuu vielä ihan kiinni minuun öisin, ihana. Omaan sänkyyn ollaan yritetty pari kertaa, mutta mulla tuli ikävä ja ootin koko ajan millon herää syömään että saan viereen :ashamed: Siis niillä parilla harvinaisella kerralla kun nukahti niin sikeesti ettei herännyt kun nostin omaan...
 
"vieras"
Meillä vauva nukkui aluksi minun ja pinnasängyn välissä.. mies pelkäsi pyörähtävänsä päälle.
Minä kun nukuin vauvan vieressä, niin jotenki sitä vaistosi sen ja en edes vaihtanut unissani asentoa. Meillä tämä ratkaisu oli paras meille, koska vauva söi muutaman kerran yössä ja itsekkin nukuin paremmin vauva vieressä. Kunhan vauva kasvoi ja alkoi liikkumaan niin siirtyi minun ja miehen väliin nukkumaan.

pienempänä yleensä nukkui päiväunet joko vieressä tai sylissä. Nyt isompana (1v 2kk) nukutan omaan sänkyyn ja olen vieressä niin kauan kun nukahtaa.. jossain vaiheessä yötä aina herää viereen. En oo koskaan ressannu, että nyt vauva ei koskaan opi nukkumaan yksin ja omassa sängyssä yms.. kyllä sen aika tulee sitten ku lapsi on valmis ja aika on otollinen. :)
Näillä mennään nyt, koska tää sopii meille ja on helpointa meille kaikille.
 
Siirsin kaiffarin samassa iässä mun vierestä pinnikseen nukkumaan. Eli tuossa n. kuukausi sitten. Siitä syystä, että herra nukkuu tosi levottomasti ja on yleensä poikittain meidän välissä. 70 cm pikkumies vie tuolla tavalla kohtuuttoman ison tilan eikä äiti ja iskä meinaa mahtua sinne lainkaan...

Mutta siirtyi yllättävän kivuttomasti, vaikka epäilin, et olis vaikeampaa, kun ei tämäkään ole nukkunut koskaan muualla kuin mussa kiinni. Imetän normaalisti sängyssä, nostan sitten pinnikseen ja laitan joko kyljelleen tai suoraan mahalleen. Pidän kättä joko hartioilla tai pepulla hetken ja hytkytän pikkasen. Kun on rauhottunu niin paljon, että silmät on melkein kiinni, otan käden pois ja yleensä lähden siinä vaiheessa jo huoneesta. Alkuun olin aina niin pitkään, että nukahti, mut ei enää tarvitse.

Niin ja tuosta päälle kääntymisestä. Mulla se onnistuu. Toki herään siihen, eri asia tajuaako mun aivot, että mitään on vialla. Olin tuota ennen jo useampana yönä heränny siihen, että kaiffari on ainakin osittain mun alla. Joo. Heräsin. Mutta uniset aivot ei reagoineet asiaan millään lailla, vaan jatkoin uniani. Herätessä sitten lievästi sanottuna hirvitti...
 

Yhteistyössä