mitä tuo näyttelylinjainen ja metsästyslinjainen tarkottaa? Jos haluan labbiksen mutta en näyttelyyn vietäväksi, enkä metsästykseen vaan seurakoiraksi niin kumpi?
Metsästyslinjainen koira on nimen omaan KÄYTTÖKOIRA sitä ei voi ottaa "vain kaveriksi" vaan tarvitsee paljon rodulle tyypillistä toimintaa tai muuta aktiviteettiä pelkät lenkit EIVÄT riitä. Näyttelylinjainen koira taas on juuri semmoinen "kotikoira" mutta jonka kanssa voi harrastaa vaikka ja mitä. Nomeja, tokoa, agilityä, vepeä ym. ym.
rotuliiton pentuja listalla vihreällä merkityt pentueet/astukset ovat juuri niitä metsästyslinjaisia. Yleensä metsästyslinjaisten kasvattajat eivät edes myy pentujaan kotikoiriksi, koska ilman kunnollista toimintaa ne tuhoavat paikat ja ovat mahdottomia.
Vanhemmillani on 5v rotikan kaverina 2v labradorin noutaja uros. pentu tuli meille kun asuin vielä itsekin kotona. Pentuna ei yksin ollesaan tuhonnut mitään paitsi suolisti aika monta pehmolelua ja petiänsä, mitkä toki olivat sen omia, joten roskiin menivät
Tosin silloin kun oltiin kotona, niin puri muutamat sähköjohdot ja nettikaapelit, ja näytteli täysillä nukkuvaa kun kävi katsomassa mitä tekee. ovela pirulainen :saint:
Tämän meidän "pikkukoiran" kanssa on harrastettu nomeilua (tuloksena NOU 1) tokoa (tarkoitus mennä kisoihin syksyllä) näyttelyitä ( tuloksena muutama punainen nauha, saisi tuomareiden mukaan vielä vankistua..) Pentu on näyttelylinjainen.
ainakin tämä meidän tapaus oli paljon helpompi kouluttaa kuin aikasemmat koirat, tämä oli niin MIELLYTTÄMISENHALUINEN käskyä ei kerinnyt sanoa edes loppuun kun tämä yritti sitä täyttää (karrikoituna jos olit sanomassa maahan niin tämä oli kerinnyt ehdottaa jo istumistax2 sivulle tuloax3) ja katsoi niillä ihanilla silmillään. Aikaisemmat koirat (tanskandoggi ja rottweilereita) vain istuivat edessä ja katsoivat kulmien alta että "ja ihanko luulet että näin teen" toki aina lopuksi tekivät mutta ne olivat toooodella jästipäisiä ja ovat edelleen....
todella ihania koiria, voin todellakin suositella lapukkaa ensimmäiseksi koiraksi jos on kuitenki valmis tekemään töitä koiran kanssa.
Vanhemmalle koiralle "alistui" todella nätisti, tähän päivään mennessä eivät ole vielä ottaneet nokkapokkaa. Vanhempi "rökittää" pennun kun pääsevät metsään irti ja se on ainakin tähän asti riittänyt. Tosin jos on useampia päiviä että eivät pääse metsään tms irti jossa voivat selvittää välinsä, niin tämä lapukka ryhtyy härkkimään vanhempaa ja haastamaan silloin meinaavat neliöt loppua kesken. Lapukka kunnioittaa vanhempaansa myös sen verran että ei koskaan mene juomaan ennen vanhempaa koiraa, tai jos on itse mennyt juomaan vanhempi tulee siihen niin väistää ja jatkaa juomistaa vanhemman jälkeen.
Labradorit ovat todellisia "suursyömäreitä" kaikki kelpaa (meidän herra yritti syödä pennunmpana jopa pikkukivet tieltä...) ja ne ovat taipuvaisia lihomaan. Juuri lihomisen takia niiden lonkat ja kyynärät ovat monesti huonot, tai liiallisen lenkittämisen ja juoksuttamisen takia. Isoja koiria saa alkaa juoksuttamaan tms. vasta sen jälkeen kun kyynärät ja lonkat on kuvattu, ne tulisi myös pitää pentu aikana keveinä jotta kyynärät ja lonkat pääsevät kasvamaan oikein. Monet kasvattajat vaativat että koirat silmäpeilataan ja lonkat ja kyynärät kuvataan 1-2vuoden iässä.
pennun vanhempien lonkista ja kyynäröistä voi "ennustaa" millaiset mahdollisuudet pennulla on saada hyvät paperit kuvista. Mutta vaikka vanhemmilla olisi molemmilla 0/0 ja A/A niin silti voi itse pilata koiraltansa lonkat+kyynärät.
Rotuna on suhteellisen terve, verrattuna moniin muihin rotuihin kuten esim. kultaisiinnoutajiin.
Itse odottelen nyt samasta kennelistä mistä vanhempieni koira on niin itselleni pentua, urosta myöskin. Sen verta ihastuin rotuun.
Oman koiran kanssa on tarkoitus harrastaa, nomeja, tokoa, näyttelyitä, pelastustoimintaa (kuulun itse vapepan hälytysryhmään) ja mahdollisesti vepeä ja agilityä, pennusta riippuen.
Voi kun aika kuluisi nopeasti, niin saisi tietää onko emä alkanut kantamaan, ja että syntyykö minulle se pieni uros pentu :heart:
Sanoisin että kaikinpuolin ihana koira!
