T
Tiedähäntä
Vieras
Tahtoisin asiallisia kannanottoja ja kokemuksia, että miten se ns. paljon puhuttu 30-kriisi ilmenee?
Itsellä on viime aikoina (jo pidempään kyllä siis...) ollut joku ihmeen "pala kurkussa" ja kuvailemattomalla tavalla levoton ja rauhaton olo. Että tässäkö tämä elämä on!? Olen 2 lapsen äiti, vaikeuksien kautta lapset saatu ja yksi vauva synnytyksessä menetetty eli ei helpoimmalla kaavalla.. on mies, jonka kanssa jo 10 vuotta, vakituinen ihan ok-työ, lainarahalla hommattu okt, 2 autoa ja koira. Eli perussetti ja palaset siltä osin kohdallaan. Kuitenkin mietin, että olisiko maailmassa ollut minullekin se(??) paikka jossa olisin kokenut suurta tyydytystä auttaessani jotakuta tai tehdessäni jotain merkittävämpää kuin vain(??) olemalla kotona, käymällä puolipäivätöissä ja odottamalla seuraavaa viikonloppua, lomaa tai aina jotain. Miksei pysty täysillä nauttimaan tästä päivästä!? Että mitäs jos olisinkin jäänyt asumaan ulkomaille? Mitä jos olisinkin valinnut eri puolison jne jne. En siis ole varsinaisesti tyytymätön valintoihini, kunhan kyseenalaistan ja mietin vaihtoehtoja, joiden olemassaoloa ei enään ole. Kysymykseni kuuluukin, oletteko te täysin tyytyväisiä elämäänne ja odotatteko enään mitään suuria mullistuksia tai muutoksia?
Itsellä on viime aikoina (jo pidempään kyllä siis...) ollut joku ihmeen "pala kurkussa" ja kuvailemattomalla tavalla levoton ja rauhaton olo. Että tässäkö tämä elämä on!? Olen 2 lapsen äiti, vaikeuksien kautta lapset saatu ja yksi vauva synnytyksessä menetetty eli ei helpoimmalla kaavalla.. on mies, jonka kanssa jo 10 vuotta, vakituinen ihan ok-työ, lainarahalla hommattu okt, 2 autoa ja koira. Eli perussetti ja palaset siltä osin kohdallaan. Kuitenkin mietin, että olisiko maailmassa ollut minullekin se(??) paikka jossa olisin kokenut suurta tyydytystä auttaessani jotakuta tai tehdessäni jotain merkittävämpää kuin vain(??) olemalla kotona, käymällä puolipäivätöissä ja odottamalla seuraavaa viikonloppua, lomaa tai aina jotain. Miksei pysty täysillä nauttimaan tästä päivästä!? Että mitäs jos olisinkin jäänyt asumaan ulkomaille? Mitä jos olisinkin valinnut eri puolison jne jne. En siis ole varsinaisesti tyytymätön valintoihini, kunhan kyseenalaistan ja mietin vaihtoehtoja, joiden olemassaoloa ei enään ole. Kysymykseni kuuluukin, oletteko te täysin tyytyväisiä elämäänne ja odotatteko enään mitään suuria mullistuksia tai muutoksia?