Mitä hyväksyisit puolison menneisyydestä?

Mä en hyväksyisi moniakaan väkivaltaisia tekoja, kertoo mielestäni henkilön ongelmasta. Riippuu kumminkin siitä milloin tehty, kuinka usein toistunut ja keneen kohdistunut. Esim. puolison hakkausta en hyväksyisi kertaakaan, saatikka jonkun tappoa. Huumeet hyväksyisin suurimmaksi osaksi, jos ne olisivat sitten täysin menneisyyttä eikä niistä olisi enää huolta (hirveitä velkoja, velkojia, lääkeriippuvuuksia jne.). Huorissakäynnin joiltain osapuin, riippuen selityksestä. Pedofiliaa, raiskauksia yms. seksuaalirikoksia en missään nimessä.

 

Mä en hyväksyisi moniakaan väkivaltaisia tekoja, kertoo mielestäni henkilön ongelmasta. Riippuu kumminkin siitä milloin tehty, kuinka usein toistunut ja keneen kohdistunut. Esim. puolison hakkausta en hyväksyisi kertaakaan, saatikka jonkun tappoa. Huumeet hyväksyisin suurimmaksi osaksi, jos ne olisivat sitten täysin menneisyyttä eikä niistä olisi enää huolta (hirveitä velkoja, velkojia, lääkeriippuvuuksia jne.). Huorissakäynnin joiltain osapuin, riippuen selityksestä. Pedofiliaa, raiskauksia yms. seksuaalirikoksia en missään nimessä.

Kaikesta löytyy niitä harmaan sävyjä niin kovin laajalla skaalalla.. Tappokin voi olla hätävarjelun liioittelu ylimenneenä kun joku on hyökännyt päälle, puolison hakkaaminen puolustautumista esim. kiinnipitämällä jonka väkivaltainen, henkisesti häiriintynyt puoliso kääntää hyökkäykseksi itseään kohtaan..

 

Kaikesta löytyy niitä harmaan sävyjä niin kovin laajalla skaalalla.. Tappokin voi olla hätävarjelun liioittelu ylimenneenä kun joku on hyökännyt päälle, puolison hakkaaminen puolustautumista esim. kiinnipitämällä jonka väkivaltainen, henkisesti häiriintynyt puoliso kääntää hyökkäykseksi itseään kohtaan..

Tappo on kyllä aikas kova hätävarjelun liioittelu. Ok jos kyse on ollut vaikkapa, että joku yrittänyt raiskata ja tämä liioittelija sitten kalauttanut vainaaksi. Mutta noin pääpiirteittäin tappo ja hakkaaminen kielivät kyllä ongelmista.

 

Tappo on kyllä aikas kova hätävarjelun liioittelu. Ok jos kyse on ollut vaikkapa, että joku yrittänyt raiskata ja tämä liioittelija sitten kalauttanut vainaaksi. Mutta noin pääpiirteittäin tappo ja hakkaaminen kielivät kyllä ongelmista.

Ei tapon kriteerit täyttämään tarvitse periaatteessa kuin puolustautua pesarin kanssa hyökkääjää vastaan tämän omalla aseella ja oho, huonosti kävi. Suomessa itsensä puolustaminen ei aina ole seurauksien kannalta kovin hyvä vaihtoehto.

 

Menneisyys on menneisyyttä, meillä kaikilla on omamme ja omat luurankomme. Vain välillisesti tai suorasti laittomuuteen, rikollisuuteen, väkivaltaan tai mielenterveyteen liittyvät asiat ja muut mahdolliset yhteiseen elämäämme ja talouteemme vaikuttavat tai sitä vaikeuttavat asiat ovat merkityksellisiä.

 

Laittaako ihmiset tosiaan niin paljon painoarvoa menneisyydelle ja sen tapahtumille, että se määrittää myös sen mitä ihminen nyt on? Tai siis tottakai määrittää, mutta sehän voi olla vain päinvastaista, positiivista.

Tuntuu että monen vastauksesta paistaa sellainen muka-suvaitsevainen asenne, että 'joo menneisyys on mennyttä eikä sillä ole mitään väliä, paitsi jos mies on tehnyt sitä, tätä, tota, tuota, niitä, näitä tai vaikkapa noin, sit ei kyllä onnistu'.

Jos ihmisestä jota olette vaikkapa 10v rakastanut, kunnioittanut, luottanut ja pitänyt häntä hyvänä ihmisenä, paljastuisi esim. baaritappelun aiheuttama pahoinpitely (monien tuomitsema väkivallanteko), tai vaikkapa nuoruuden huumesekoiluja kun tyhmänä kersana pitää kokeilla kaikenlaista kun kaverit vie ja blaa blaa, niin sekö romuttaisi kaiken? Poistaisi sen mitä ihminen on nyt ja toisi tilalle jonkun toisen? Ja oletettaisiinpa vielä että "valehtelu" ja "salailu" mihin monet varmasti vetoaisivat, olisi johtunut puhtaasti siitä ettei mies olisi pitänyt niitä minään elämää määrittävinä haittatekijöinä eikä olisi pitänyt teitä luottamuksen arvoisina että olisi kertonut, tietäen reaktion.

 

[QUOTE="vieras";24080938]Pedofiliaa ja eläimiinsekaantumista en pystyis hyväksymään, enkä myöskään vaimonhakkaamista. Muuta pahaa ei tule mieleen. Ja persoonallisuushäiriöisen kanssa en seurustelis.[/QUOTE]

Ei ne persoonallisuushäiriöiset niin kummallisia aina ole. Meillä menee miehen kanssa hyvin.
terveisin tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden omaava.

 

[QUOTE="vieras";24080938]Pedofiliaa ja eläimiinsekaantumista en pystyis hyväksymään, enkä myöskään vaimonhakkaamista. [/QUOTE]

Tätä voisi peesailla.

 

Seksuaalirikoksia en hyväksyisi. Ja tietty ne vanhat häröilyt pitäisi heti alkutaipaleella kertoa. Ja jos paljon velkaa niistä ajoista, niin se pistäisi miettimään vielä kerran...

 

Aika paljon hyväksyisin, en huumeita, pedofiilia tms kuitenkaan, enkä kännissä ajoa koska siinä on ulkopuolistenkin henki vaarassa. Huorissa käynti mun mielestä pienempi paha kuin esim. varatun kanssa oleminen.

 

Laittaako ihmiset tosiaan niin paljon painoarvoa menneisyydelle ja sen tapahtumille, että se määrittää myös sen mitä ihminen nyt on? Tai siis tottakai määrittää, mutta sehän voi olla vain päinvastaista, positiivista.

Tuntuu että monen vastauksesta paistaa sellainen muka-suvaitsevainen asenne, että 'joo menneisyys on mennyttä eikä sillä ole mitään väliä, paitsi jos mies on tehnyt sitä, tätä, tota, tuota, niitä, näitä tai vaikkapa noin, sit ei kyllä onnistu'.

Jos ihmisestä jota olette vaikkapa 10v rakastanut, kunnioittanut, luottanut ja pitänyt häntä hyvänä ihmisenä, paljastuisi esim. baaritappelun aiheuttama pahoinpitely (monien tuomitsema väkivallanteko), tai vaikkapa nuoruuden huumesekoiluja kun tyhmänä kersana pitää kokeilla kaikenlaista kun kaverit vie ja blaa blaa, niin sekö romuttaisi kaiken? Poistaisi sen mitä ihminen on nyt ja toisi tilalle jonkun toisen? Ja oletettaisiinpa vielä että "valehtelu" ja "salailu" mihin monet varmasti vetoaisivat, olisi johtunut puhtaasti siitä ettei mies olisi pitänyt niitä minään elämää määrittävinä haittatekijöinä eikä olisi pitänyt teitä luottamuksen arvoisina että olisi kertonut, tietäen reaktion.

Todennäköisesti arvostaisin puolisoani vielä vähemmän jos nyt paljastuisi jotain 10 vuoden takaisia pahoinpitelyjä, huumeiden käyttöä yms. Menneisyys on menneisyyttä, mutta määrittää kuka ja millainen olet, mielestäni kerran nisti on aina nisti, kuten myös alkoholisti on aina alkoholisti.

 

On muutama asia mitä en kykenisi oman partnerin menneisyydestä sulattamaan;
- raiskaus
- lapsiin sekaantuminen
- tappo/murha
- sotilasmenneisyys
- turkistarhaajana toimiminen

 

[QUOTE="vieras";24083534]Todennäköisesti arvostaisin puolisoani vielä vähemmän jos nyt paljastuisi jotain 10 vuoden takaisia pahoinpitelyjä, huumeiden käyttöä yms. Menneisyys on menneisyyttä, mutta määrittää kuka ja millainen olet, mielestäni kerran nisti on aina nisti, kuten myös alkoholisti on aina alkoholisti.[/QUOTE]

Ei huumeiden käyttö tarkoita sitä että on nisti, kuten ei alkoholin käyttökään tarkoita että on alkoholisti. Kaksi asiaa jotka on hyvä erottaa toisistaan noin yleisesti.

 

En hyväksyisi huumeita, seksuaalirikoksia, tappoa/murhaa, vankilatuomiota. Näitä nyt en ainakaan hyväksyisi.

Ja huumeille perusteluksi, että niistä puhuttaessa tulee aina ällöttävä ja inhottava olo. Likainen ja laiton. Moni huumeiden käyttäjä sekaantunut varmasti muihinkin laittomuuksiin ja ongelmiin. En myöskään ymmärrä, että miksi joku haluaa vetää päänsä täyteen jotain, oli se mitä tahansa. No, alkoholin ymmärrän, mutta silläkin on rajansa. Mä en suvaitse sellasta esim. joka viikonloppusta ryyppäämistä. Mulla tulee huumeista mieleen, että ihminen ei ole osannut kieltäytyä tai on esittänyt kovista tms. tai on ollut suuremmissa ongelmissa, jollain tavalla. Miks jonkun on pitänyt edes kokeilla huumeita? Miten joku ihminen voi ajautua tilanteeseen, jossa esim. piikitetään erilaisia aineita suoraan suoneen? Sairasta.

Nää on sellasia asioita mitkä tulee huumeista mieleen, mulle. Siksi en niitä voisi hyväksyä.