Nyt tarvitaan kipeästi lapsen kasvatus apuja...

[Näkymätön Ninni]

Huono aika kysellä mutta jos vaikka muistaisin huomenna nostella..

Eli siis esikoisen kanssa alkaa oleen enemmän ja vähemmän ongelmaa, sen epäkunnioituksessa vanhempiaan ja muutenkin vanhempia ihmisiä kohtaan...

palasi tänään kotiin mummoni kanssa jonka luona oli lomailemassa, itse olin töissä kun tuli mutta miehellä meinasi mennä hermot sen kanssa heti..

Tyttö täyttää elokuussa 10vuotta. Mies oli pyytänyt häntä tekemään jotain niin vastaus oli ettei hän tee kun on lomalla, aina kun häntä pyytää jotain tekemään juputtaa vastaan, lempilausahdus hänen suustaan on "mitä välii", ei kunnioita yhtään, puhuu ikävään sävyyn jne....

Mummonikin oli miehelle sanonut että on kyllä todella erilaiset tytöt kun 7vee pikkusisko oli hänen luonaan ja oli mummo hältä jotain pyytänyt niin pikkusisko oli sanonut että okei, ja tehnyt, isosisko taasen sanonut että ei tee, ja ei ollut tehnyt.. Olivat siis eri aikaan viikon molemmat siellä...

Muutenkin ovat kuin yö ja päivä, pikkusisko joka ikinen päivä kertoo monta kertaa päivässä kuinka rakastaa ja kuinke me ollaan maailman parhaat vanhemmat (joo tiedän että tuo jossain vaiheessa loppuu mutta isosiskonsa ei ole koskaan ollut noin yltiö positiivinen ) isosisko vaan kiukuttelee joka asiasta, ei tahdo tehdä läksyjä, ei lukea kokeisiin, ei tahtoisi auttaa kodin askareissa, jos sanon jonkun rangaistuksen niin tulee tuo "mitä välii"...


Mä en oikeesti enää tiedä mikä "rangaistus" hälle auttaisi, kuinka saa tuon epäkunnioituksen pois?? Auttakaa nyt vanhemmat ja viisammat... Ollaan kyllä menossa syksyllä taas perheneuvolaan ja varmaan saa sieltäkin jotain vinkkejä, mutta tahtoisin yrittää jo aiemmin, mutta kuinka??

Meillä on tyttöjen lisäksi vielä kaksi pienempää poikaa, joten ison perheen arkea täällä koitetaan pyörittää ja lapset parhaalla mahdollisella tavalla kasvattaa...

 

["salla"]

En ole mikään asiantuntija, mutta kuulostaa vaikealta tilanteelta siinäkin mielessä, että noita kahta tyttöä vertaillaan keskenään ja vanhempi tuntee varmaan olevansa pahis kun taas sisko on kaikkien lemmikkityttö. Vaikka vertailua ei kauheasti ääneen tehtäisi, niin tuo asetelma on varmaan selvä vanhemmalle. Käykää rauhallinen keskustelu tytön kanssa niistä asioista mitkä kuuluvat hänen velvollisuuksiinsa, keskustelkaa siitä miten on reilua että kaikki osallistuvat (kuunnelkaa tarkkaan sitä, kokeeko tyttö jouteneensa tekemään vanhimpana lapsena liikaa hommia tai tulleensa muuten kohdelluksi epäreilusti). Sitten rangaistusta peliin, jos selkeästi kieltäytyy sovituista hommista. Onko tosi, että millään rangaistuksilla ei ole mitään väliä? Mitä jos lapselta ottaa puhelimen pois, viikkorahan pois estää telkkarin katselun, kavereiden luona olemisen yms., luulisi että jollain on sentään jotain väliä. Aika normaalilta teinitouhulta tuo kyllä kuulostaa, joten en tiedä onko tämä niin vakava asia kuitenkaan jos ei ole muita käytösongelmia...

 

["hohhoijaa"]

No jos noita kakaroita tekee monta niin itse kai ne pitää hoitaa. Ehkä käytätte vanhinta työjuhtana noille muille kakaroille, vahtina? Ette varmasti ole maailman ihanimmat vanhimmat edes sen kakkosen mielestä. On vaan oppinut miten teiltä saa eniten huomiota ja materiaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="hohhoijaa";24074635]No jos noita kakaroita tekee monta niin itse kai ne pitää hoitaa. Ehkä käytätte vanhinta työjuhtana noille muille kakaroille, vahtina? Ette varmasti ole maailman ihanimmat vanhimmat edes sen kakkosen mielestä. On vaan oppinut miten teiltä saa eniten huomiota ja materiaa.[/QUOTE]

Mikä SUN ongelma on?!

 

[gwen]

Meillä sama juttu kysessä vain poika =/ Meilllä on edelleen käytössä tarrasysteemi ja yhteen epäkunnioittavaaa vastausta emme hyväksy vaan käymme aina läpi miten aikuisille puhutaan jne. Tarpeen mukaan arestit, ei pelejä tai muuta hauskaa. Pikkuhiljaa alkaa oleen tuloksia näkyvillä =)

 

["vieras"]

Tyttö täyttää elokuussa 10vuotta. Mies oli pyytänyt häntä tekemään jotain niin vastaus oli ettei hän tee kun on lomalla, aina kun häntä pyytää jotain tekemään juputtaa vastaan, lempilausahdus hänen suustaan on "mitä välii", ei kunnioita yhtään, puhuu ikävään sävyyn jne....

Murkkuikä painaa päälle, meidän samanikäisellä on alkanut olla samantapaista.

 

[ei oikein, mut tehos]

Kuin meiltä!!
Mä sain vähän asiaan jotain kun huusin naama punaisena ja sanoin, että mieti, jos minä olisin tuollain omille vanhemmille puhunu kuin sinä, mua ei enää olis. (olis tietty, mut sanoinpahan noin, lapseni tietää, että oon saanu lapsena itse risusta). Huusin ja keskustelin ja huusin ja annoin tulla kaiken. Lapsi säikähti. Puhuttiin asiat läpi ja keskusteltiin, kuinka väärin tein, kun menetin malttini ja kuinka rumasti huusin. Jotain tuossa meni oikein, koskapa lapsen käyttäytyminen rauhoittui. Toki sanoo "mitä välii" jne. noita lausahduksiaan, mutta ei enää niin uhmakkaasti. Luulenpa, että huomasi, kuka perheessä on se aikuinen..hakee turvallisuutta?

Ja lisäksi meillä on arestit käytössä, ihan oikeesti. Kaverit käännytetään ovelta pois. Se on suurin rangaistus lapsen mielestä.

 

[isoäiti mölykylästä]

murkkuikään alkaa tulla. meillä tytöllä joskus tuollaista käytöstä. ja mä vaan pidän pääni,jos sanoo, ettei tee. niin kyllä mä sen panen tekemään. ja epäkunnioittavaan puhumiseen puututaan aina ja heti.
ja sitten pitää yrittää pyytää tekemään joku homma sillo, kun on hyvällä tuulella. ehkä meistä itsestäkään ei ole hirveen kiva, jos heti kun tulee jostain aletaan vaatia tekemään jotain hommaa.

 

[nellien]

vai murkkuikä.hah, sitten on varmaan meidän 7vuotiallakin murkku ikä

tainnut alkaa jo enneku oppi puhumaan.

ap on käynyt perheneuvolassa,mm no ei oo tainnut olla apua siitä? minä koin ihan turhana paikkana.

kyllä meillä on osattu asettaa rajat ja pitää niistä kiinni, ollaan osattu tehdä lasten kanssa kaikennäköistä. ollaan annettu positiivista huomiota, kiitetty.jäähytetty,yms.

perheneuvolan työntekijä lopulta totesi että lapsi on niin haastava että hän ei voi sanoa että mikään varmasti auttas

 

["vieras"]

Vaatiihan se vanhemmilta aikaa ja hermoja, mutta kyllä kannattaisi niihin epäkohteliaisuuksiin puuttua ihan systemaattisesti. Eli joka kerta kun suusta pääsee lapselta jotain ikävää vanhempia kohtaan, siitä keskustellaan ihan kunnolla ja eipä se anteeksipyyntökään pahasta olisi. Luulen, että jos joka kerta asiasta nostetaan haloo ja joutuu pyytämään anteeksi, lapsi alkaa miettimään mitä suustaan päästelee.

Jos lapselle on annettu jokin tehtävä, niin hän tekee sen vaikka kuinka jupisee vastaan. Ennen tehtävän suorittamista ei ole mitään asiaa kaverin luo/tietokoneelle/telkkarin ääreen/ruokapöytään, mikä nyt milloinkin on tilanne. Tästä kun ei lipsu vanhemmat koskaan, kyllä se lapsi oppii ne hommat tekemään, koska muutenhan hänen elämänsä menisi vallan tylsäksi.

 

[Näkymätön Ninni]

Juu tiedän että on moka kun on niin monta lasta tehnyt, mahdollisesti vielä näidenkin ongelmien jälkeen tahtoisin vielä yhden... Olen itsekäs, tiedän... Mutta ei meillä kyllä siitä ole kiinni että esikoisen olisi tarvinnut pienempiään hoitaa (itse sitä tahtoo kyllä tehä, tahtoisi isomman pojan kanssaan pihallekin mutten päästä koska esikoinenkin kuitenkin vielä lapsi, isompi poika siis 3v2kk ) Emme oleta että hänen tulisi aikuisen lailla hommia tehdä, kyse on lähinnä siitä että siivoisi omia jälkiään, mahdollisesti veisi roskia tai täyttäisi tiskaria, kaverinsa ovat kertoneet kuinka he joutuvat itse siivoamaan jälkensä, petaamaan petinsa ja tekemään kkodin askareita. Mielestäni kotitöihin osallistumaan pyytäminen ei ole tuon ikäiseltä liikaa pyydetty, olen pyytänyt liian vähän aiemmin ja "päästänyt" lapset helpolla itse tekemällä kaiken.

Varmasti tämä kuuluukin ikään, tahtoisin vaan enemmän kuin muuta että hänestä kasvaa vielä muita ajatteleva reipas nuori nainen...

Ehkä minä vaadin liikaa... En vaan kestä ajatusta että alkais minulle haistattelemaan ja huutamaan niin kuin esim serkkunsa tekee...

Meillä halitaan, pusitaan, kehutaan, kannustetaan ihan joka päivä ja kaikkia lapsia, ja olen koittanut välttää sitä että en vastakkain asettilisi tyttöjä, tosin se on välillä hiukka hankalaa kun tämä pienempi on niin.. hmm.. erilainen... (pienempi siis menossa erityisluokalle ihan käyttäytymis ja puheongelmien vuoksi )

En minä tiedä, parhaani mielestäni olen yrittänyt lasten eteen tehdä, toki joitakin asioita olisi ehkä pitänyt tehdä toisin jne...

*surkeana pohtii*

 

[Keittiönoita]

Jos keppi ei auta, kokeile porkkanaa. Tosiasia kun on, että jos rangaistuksia satelee tuhkatiheään, niin silloin lapsen asenne muuttuu juuri tuoksi "mitä välii".

 

[Näkymätön Ninni]

Ei se ihan siitä taida olla tullut tuo sen sanonta kun ei nyt niin montaa "rankkua" ole kuitenkaan saanut... Kun en siis tiedä kuinka rangaista huonosta käytöksestä.. Pari kertaa ollut kaverikieltoo ja tietsikkakielto... (ne pitäneet rankut, en huomannut vaikutusta, muuta kuin lisää kiukkua ja itkua tuosta kaveri kiellosta )

Mikä siis olisi tuon ikäiselle hyvä rangaistus? Nurkka ja rankkupenkki varmaan pienemmille.. Puhelin, telkkari, tietokone ei niin tärkeitä tytölle, leluillakaan ei enää oikein leiki...

Vaatteet ja meikit on tytön mielestä se in juttu nyt, ja kaverit tietty...

ääntä mun on tullut korotettua hänelle liikaa, sen tiedän.. mutta tuo joka päiväinen taistelu vaatii veronsa, pyydän kyllä aina anteeksi ja tyttökin osaa kiukutteluaan anteeksi pyytää sitten kun on rauhoittunut..

Ei nyt tule oikeeta kuvaa tästä tilanteesta kun en osaa yrittämälläkään oikein selittäää, ehkä ne siellä penessä sit osaa auttaa jos se lapsipsykiatri vaikka tahtoisi esikoisen tavata ja keskustella hänen kanssaan...

 

[Keittiönoita]

Ei se ihan siitä taida olla tullut tuo sen sanonta kun ei nyt niin montaa "rankkua" ole kuitenkaan saanut... Kun en siis tiedä kuinka rangaista huonosta käytöksestä.. Pari kertaa ollut kaverikieltoo ja tietsikkakielto... (ne pitäneet rankut, en huomannut vaikutusta, muuta kuin lisää kiukkua ja itkua tuosta kaveri kiellosta )

Mikä siis olisi tuon ikäiselle hyvä rangaistus? Nurkka ja rankkupenkki varmaan pienemmille.. Puhelin, telkkari, tietokone ei niin tärkeitä tytölle, leluillakaan ei enää oikein leiki...

Vaatteet ja meikit on tytön mielestä se in juttu nyt, ja kaverit tietty...

ääntä mun on tullut korotettua hänelle liikaa, sen tiedän.. mutta tuo joka päiväinen taistelu vaatii veronsa, pyydän kyllä aina anteeksi ja tyttökin osaa kiukutteluaan anteeksi pyytää sitten kun on rauhoittunut..

Ei nyt tule oikeeta kuvaa tästä tilanteesta kun en osaa yrittämälläkään oikein selittäää, ehkä ne siellä penessä sit osaa auttaa jos se lapsipsykiatri vaikka tahtoisi esikoisen tavata ja keskustella hänen kanssaan...

Jokapäiväisestä valtataistelusta kannattaa yrittää päästä eroon. Mietit edelleen tytöllesi sopivia rangaistuksia sen sijaan, että miettisit jotain mukavaa, mikä motivoisi tyttöäsi tekemään kotihommia. Tulevatko nämä kotitöihin liittyvät asiat sinulta todellakin pyyntönä vai käskynä? Siis lapsen näkökulmasta, ei sinun näkökulmastasi?

 

[Näkymätön Ninni]

**** voisitko viedä tuon lattialla olevan likaisen vaatteen pyykkiin? -en mä, oon lomalla...

tossa yks esimerkki...

mikä se porkkana voisi olla? vieläkö tuon ikäiselle olisi tarrasysteemi hyvä ja sit esim kymmenestä joku juttu?

Tää nyt on vaan pohdintaa...

 

[piina]

Ei se ihan siitä taida olla tullut tuo sen sanonta kun ei nyt niin montaa "rankkua" ole kuitenkaan saanut... Kun en siis tiedä kuinka rangaista huonosta käytöksestä.. Pari kertaa ollut kaverikieltoo ja tietsikkakielto... (ne pitäneet rankut, en huomannut vaikutusta, muuta kuin lisää kiukkua ja itkua tuosta kaveri kiellosta )

Mikä siis olisi tuon ikäiselle hyvä rangaistus? Nurkka ja rankkupenkki varmaan pienemmille.. Puhelin, telkkari, tietokone ei niin tärkeitä tytölle, leluillakaan ei enää oikein leiki...

Vaatteet ja meikit on tytön mielestä se in juttu nyt, ja kaverit tietty...

ääntä mun on tullut korotettua hänelle liikaa, sen tiedän.. mutta tuo joka päiväinen taistelu vaatii veronsa, pyydän kyllä aina anteeksi ja tyttökin osaa kiukutteluaan anteeksi pyytää sitten kun on rauhoittunut..

Ei nyt tule oikeeta kuvaa tästä tilanteesta kun en osaa yrittämälläkään oikein selittäää, ehkä ne siellä penessä sit osaa auttaa jos se lapsipsykiatri vaikka tahtoisi esikoisen tavata ja keskustella hänen kanssaan...

Me ollaan esikoisen kanssa myös kamppailtu samoista asioista ja täältäkin neuvoja pyydellyt. Pikkuhiljaa on alkanut toimia porkkanat ja kepit vaikka alussa olikin "mitä välii". Eli meillä koneelle ei mennä, jos ei ole tiettyjä kotitöitä tehty ja rahaa ei tule, jos ei itse ehdoteta työtä sen eteen. Johdonmukaisuus ei ole mua, mutta kaikkeni yritän, että jaksan pitää itse säännöistä kiinni.

Koulu onkin sitten ollut toinen juttu, kun sielä pitää tehdä hommat vaikka onkin huonolla tuulella... Miten teidän tytön koulu sujuu?

 

[piina]

**** voisitko viedä tuon lattialla olevan likaisen vaatteen pyykkiin? -en mä, oon lomalla...

Kuinka paljon tytöllä on käytössä vaatteita? Meilläkään ei poika ole saanut vaatteitaan pyykkiin, mutta kun ne kaikki vaatteet, joita käyttää on olleet likaisena, niin jopa on poika ainakin kerran viikkoon saanut vaatteensa pyykkiin.

 

["mielipide"]

Isosisko kokee jäävänsä ihan kaikessa pienempiensä varjoon.
Olette iloisia pienemmän sisaruksen iloisesta asenteesta teihin ja isosisko huomaa tämän käytöksen olevan jollain tavalla esitystä ja se saattaa ärsyttää isoasiskoa?
Ketään ei saa miellyttää miellyttämisen vuoksi vaan jokaisen tulee omasta hyvästä sydämestä tehdä toisen eteen se, mikä pitääkin mutta miellyttämään ei pidä sortua.
Siraruskateus ja täyttymättömät unelmat voivat masentaa lasta ja vaikka lapsi yrittäisisikin omalla tavallaan niin hän kokee kuitenkin jäävänsä perheensä ulkopuolelle.
Rangaistukset eivät auta vaan pitää löytää ne lapsen omat mielenkiinnon kohteet ja tukea niitä eikä toimia vanhempien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Esim. harrastukset.
Lapsi voi kokea sisällään epäoikeudenmukaisuutta omaa itseään kohtaan mutta ei osaa tuoda sitä asiaa esille vaan hänellä on koko ajan paha olla. Lapsi ei tiedä kuinka pitäisi toimia, jotta olisi hyväksytty omassa perheessään ja surua aiheuttaa myös hänen oma alkeellinen tapansa ja yrityksensä olla osa perhettä?

 

[Näkymätön Ninni]

Me ollaan esikoisen kanssa myös kamppailtu samoista asioista ja täältäkin neuvoja pyydellyt. Pikkuhiljaa on alkanut toimia porkkanat ja kepit vaikka alussa olikin "mitä välii". Eli meillä koneelle ei mennä, jos ei ole tiettyjä kotitöitä tehty ja rahaa ei tule, jos ei itse ehdoteta työtä sen eteen. Johdonmukaisuus ei ole mua, mutta kaikkeni yritän, että jaksan pitää itse säännöistä kiinni.

Koulu onkin sitten ollut toinen juttu, kun sielä pitää tehdä hommat vaikka onkin huonolla tuulella... Miten teidän tytön koulu sujuu?

Koulu sujuu mielestäni kohtalaisesti, ei tatoisi sinne mennä tai läksyjä tehdä, mutta tekee ja menee kuitekin kun "pakko" on... Todistuksessa oli muutama seiska, muutama kasi ja kaks ysiä, eli sinänsä ihan hyvä, käyttäytyminen oli ysi, eli koulussa ilmeisesti osaa käyttäytyä kuitenkin... Lukuaineet hieman tuottaa hankaluutta ja käsiala on tosi huonoo johon pitäisi panostaa mutta tyttö on vasen kätinen ja siksikin kirjoitus suttuuntuu, eikä vielä voi vaatiakaan kovin tarkkaa, joskus vaan huomaa kun sutasee niin ei saa kirjoituksesta mitään selvää..

*ajatus katkes*

 

[Keittiönoita]

**** voisitko viedä tuon lattialla olevan likaisen vaatteen pyykkiin? -en mä, oon lomalla...

tossa yks esimerkki...

mikä se porkkana voisi olla? vieläkö tuon ikäiselle olisi tarrasysteemi hyvä ja sit esim kymmenestä joku juttu?

Tää nyt on vaan pohdintaa...

Mä en pysty sanomaan, mikä juuri sun tytöllesi olisi se porkkana, kun en tyttöäsi tunne Porkkanan kun ei välttämättä tarvitse olla mikään tavara vaan se voi olla jotain muutakin. Se voi olla myös vaihtokauppa eli tyttösi tekee jonkin asian ja vastaavasti sinä teet jonkun jutun, mitä tyttösi toivoisi sun tekevän. Keppikin voi olla vaihtokauppa eli jos tyttösi ei tee jotain, mitä pyysit, et sinäkään tee jotain, mitä hän pyysi.

Tuossa iässä monet lapset alkavat kokeilemaan, miten pitkälle voivat mennä. Kielenkäyttöön on hyvä puuttua, jotta ruma kielenkäyttö ei jää lapselle tavaksi.

Onko lapsella "omaa reviiriä", jossa saa olla sikapossuna? Mun lapsillani oli omat huoneet enkä puuttunut siihen, missä kunnossa heidän huoneensa oli. Sen kuitenkin sanoin, että yhtäkään öttiäistä sinne ei saa ilmestyä ja jos ilmestyy, niin minä siivoan ja mun siivoukseni jäljiltä huoneessa ei ole sitten muuta kuin koulutarvikkeet. Joskus saatoin auttaa lapsiani huoneensa siivoamisessa, mutta useimmiten vaan ovelta pyörittelin silmiäni ja laitoin oven kiinni. Kun kaverit alkoivat sekasotkua ihmetellä, niin lapsenikin oivalsivat, että ei ole kiva kutsua kavereita kylään, jos huone on kuin kaatopaikka. Kummasti alkoi yläkerrasta kuulua "ääääitiiii, et viittis tuoda mulle pölynimuria"

 

[Ärrimiau]

Meillä esiteini totesi että haluaa palkkaa kotitöiden tekemisestä. Totesin että minäkään en saa. Seuraavan kerran kun yritti kieltäytyä, mainitsin, että sitten et saa ruokaakaan, jos et tee osuuttasi.

 

[Näkymätön Ninni]

[QUOTE="mielipide";24076350]Isosisko kokee jäävänsä ihan kaikessa pienempiensä varjoon.
Olette iloisia pienemmän sisaruksen iloisesta asenteesta teihin ja isosisko huomaa tämän käytöksen olevan jollain tavalla esitystä ja se saattaa ärsyttää isoasiskoa?
Ketään ei saa miellyttää miellyttämisen vuoksi vaan jokaisen tulee omasta hyvästä sydämestä tehdä toisen eteen se, mikä pitääkin mutta miellyttämään ei pidä sortua.
Siraruskateus ja täyttymättömät unelmat voivat masentaa lasta ja vaikka lapsi yrittäisisikin omalla tavallaan niin hän kokee kuitenkin jäävänsä perheensä ulkopuolelle.
Rangaistukset eivät auta vaan pitää löytää ne lapsen omat mielenkiinnon kohteet ja tukea niitä eikä toimia vanhempien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Esim. harrastukset.
Lapsi voi kokea sisällään epäoikeudenmukaisuutta omaa itseään kohtaan mutta ei osaa tuoda sitä asiaa esille vaan hänellä on koko ajan paha olla. Lapsi ei tiedä kuinka pitäisi toimia, jotta olisi hyväksytty omassa perheessään ja surua aiheuttaa myös hänen oma alkeellinen tapansa ja yrityksensä olla osa perhettä?[/QUOTE]


Hienoa tekstiä! Ajattelemisen aihetta..

Harrastuksia tytölle on koitettu, kaikki lopettaa nopeaan kun tuntee ettei osaa, ollaan yritetty kannustaa ja aina koitetaan sanoa ettei kukaan ole seppä syntyessään, mutta ei tahdo yrittää... Toukokuussa oli jalkapallossa ilmainen kokeilu, ensin tyttö oli tosi innoissaan ja olin jo voiton riemuinen että nyt se harrastus viimein löytyi, mutta sitten se innostus taas loppu ja vikalla kerralla kentällä suki vain hiuksiaan, korjaili paitaansa, kartteli palloa, ei siis ollenkaan halunnut osallistua... Nyt hän on innostunut tekemään kärrynpyöriä, puolivoltteja ja muitakin voimistelu juttuja niin ajattelin että jos kokeillaan sitten vaikka telinevoimistelua, mietin ensin cheerleader (vai mikä nyt onkaan ) tai joukkue voimistelua mutta sitten mietin että kun tyttö on sen luontoinen että ilmeisesti aristelee ryhmää niin jos tuo telinevoimistelu olisi parempi....

Otin myös kevät kauden loppupuolella yhteyttä kuraattoriin mutta tyttö ei halunnut hänelle mennä puhumaan, ja vaikka sovittiinkin että kurattori menee kysymään/hakemaan tyttöä josko juttelisi kuitenkin mutta se ei kuitenkaan syystä tai toisesta toteutunut...

 

[Keittiönoita]

**** voisitko viedä tuon lattialla olevan likaisen vaatteen pyykkiin? -en mä, oon lomalla...

Tästä vielä...mikä oli syy, että sinä et voinut viedä lattialla olevaa likaista vaatetta pyykkiin? Sinä havaitsit vaatteen lattialla, mutta jostain syystä et voinut nostaa sitä ja viedä pyykkiin? En tarkoita, että sun pitäisi lapsen jälkiä siivota, vaan olisitko voinut tarjota tytölle vaihtoehdon tyyliin "veisitkö likaiset vaatteet lattialta pyykkiin vai katsotko hetken pikkuveljeä, jotta minä saan ne kerättyä?".

 

[Näkymätön Ninni]

Mä en pysty sanomaan, mikä juuri sun tytöllesi olisi se porkkana, kun en tyttöäsi tunne Porkkanan kun ei välttämättä tarvitse olla mikään tavara vaan se voi olla jotain muutakin. Se voi olla myös vaihtokauppa eli tyttösi tekee jonkin asian ja vastaavasti sinä teet jonkun jutun, mitä tyttösi toivoisi sun tekevän. Keppikin voi olla vaihtokauppa eli jos tyttösi ei tee jotain, mitä pyysit, et sinäkään tee jotain, mitä hän pyysi.

Tuossa iässä monet lapset alkavat kokeilemaan, miten pitkälle voivat mennä. Kielenkäyttöön on hyvä puuttua, jotta ruma kielenkäyttö ei jää lapselle tavaksi.

Onko lapsella "omaa reviiriä", jossa saa olla sikapossuna? Mun lapsillani oli omat huoneet enkä puuttunut siihen, missä kunnossa heidän huoneensa oli. Sen kuitenkin sanoin, että yhtäkään öttiäistä sinne ei saa ilmestyä ja jos ilmestyy, niin minä siivoan ja mun siivoukseni jäljiltä huoneessa ei ole sitten muuta kuin koulutarvikkeet. Joskus saatoin auttaa lapsiani huoneensa siivoamisessa, mutta useimmiten vaan ovelta pyörittelin silmiäni ja laitoin oven kiinni. Kun kaverit alkoivat sekasotkua ihmetellä, niin lapsenikin oivalsivat, että ei ole kiva kutsua kavereita kylään, jos huone on kuin kaatopaikka. Kummasti alkoi yläkerrasta kuulua "ääääitiiii, et viittis tuoda mulle pölynimuria"

Mä oon tuotakin miettinyt että jos sille taas laittaisi oman huoneen, aiemmin oli mutta aina tahtoi siskon viereen nukkumaan, joten nyt niillä on smaa huone ja sisko nukkuu aina vieressä vaikka omat sängyt heillä on... Ja siis kun esikoinen toisaaltaan varmasti tahtoisi oman huoneen kun siskon kanssa sotaa ja sit sotkujen siivoamisesta aina kiistaa, kumpi sotkenut mitäkin jne.. Ehkä pitäisi taas kokeilla...

Nyt mentävä lasten kanssa jätskille ja parturiin, mahdollisesti vielä uimaan mutta palaan taas asialle..

Kiitoksia kovasti asiallisista neuvoista kaikille!

 

["äitix5"]

[QUOTE="salla";24074611]En ole mikään asiantuntija, mutta kuulostaa vaikealta tilanteelta siinäkin mielessä, että noita kahta tyttöä vertaillaan keskenään ja vanhempi tuntee varmaan olevansa pahis kun taas sisko on kaikkien lemmikkityttö. Vaikka vertailua ei kauheasti ääneen tehtäisi, niin tuo asetelma on varmaan selvä vanhemmalle. Käykää rauhallinen keskustelu tytön kanssa niistä asioista mitkä kuuluvat hänen velvollisuuksiinsa, keskustelkaa siitä miten on reilua että kaikki osallistuvat (kuunnelkaa tarkkaan sitä, kokeeko tyttö jouteneensa tekemään vanhimpana lapsena liikaa hommia tai tulleensa muuten kohdelluksi epäreilusti). Sitten rangaistusta peliin, jos selkeästi kieltäytyy sovituista hommista. Onko tosi, että millään rangaistuksilla ei ole mitään väliä? Mitä jos lapselta ottaa puhelimen pois, viikkorahan pois estää telkkarin katselun, kavereiden luona olemisen yms., luulisi että jollain on sentään jotain väliä. Aika normaalilta teinitouhulta tuo kyllä kuulostaa, joten en tiedä onko tämä niin vakava asia kuitenkaan jos ei ole muita käytösongelmia...[/QUOTE]


Tämä oli kyllä hyvin sanottu ja ap:lle miettimistä. Ilman sanojakin sen huomaa, jos toinen suositumpi ja toinen se työjuhta.
Parheen vanhin on aina vaarassa, kun hän on isoin, vaikka vielä pieni onkin, vasta 10vee, pikkutyttö ja kaipaa hellyyttä eikä jatkuvia rangaistuksia, vertailuja.
Tosiaankin yhdessä sopimaan, yleensä ei rangaistuksia tarvita, kun porukassa sovittu säännöt, lasta kuunnellen, ettei hän tosiaankin joudu liian paljon tekemään, vain kolme vuotta pikkusisarta vanhempana.