Millainen on adhd:sta kärsivä äiti?

Meidän pojalla on todettu adhd ja tuntuu, että päivittäin löydän itsestäni samoja piirteitä. Empatiakyky on minulla huono, en pysty katsomaan silmiin (katse vaeltelee), saatan suuttua yhtäkkiä, huutaa, raivota ja paiskoa tavaroita Pari vuotiaan nukutus on tuskaa, päässä humisee, kun pitää olla paikallaan... Yläaste meni täysin penkin alle ja osa tuli asuttua koulukodissa, ja taisinpa lapsenakin olla haastava tapaus.

 

Eikö kukaan?

 

päätit sitten tehdä lapsen? kuullostat itse vain lähinnä häiriköltä jolla on olemattomat hermot. Kyllä ne olis sulle koulukodin yms psykologien kanssa diaknoosit tehnyt jos olisivat kohdallasi sellaista havainneet.

 

päätit sitten tehdä lapsen? kuullostat itse vain lähinnä häiriköltä jolla on olemattomat hermot. Kyllä ne olis sulle koulukodin yms psykologien kanssa diaknoosit tehnyt jos olisivat kohdallasi sellaista havainneet.

Pässi. Adhd on ihan yhtä arvokas kuin muutkin ja hänellä on oikeus jälkikasvuun. Kukaan meistä ei ole täydellinen, edes sinä.

 

ap, http://adhd-aikuiset.org/bbs/index.php

 

päätit sitten tehdä lapsen? kuullostat itse vain lähinnä häiriköltä jolla on olemattomat hermot. Kyllä ne olis sulle koulukodin yms psykologien kanssa diaknoosit tehnyt jos olisivat kohdallasi sellaista havainneet.

Mä en kolmen vuoden aikana käynyt sielä kertaakaan psykologilla ja nykyään ikää siis lähemmäs jo 30

 

Olen levoton. Aina pitäs olla jotaki väsväämistä ja hommaa, jos ei ole, alan kiukutella ja ahistun. Silmiin kattominen on vaikeaa, mut empatiakykyä multa löytyy kyllä. Rauhottuminen esim nukkumaan on vaikeaa, vierastan uusia juttuja ja olen toisinaan ajattelematon mitä teen jne. Kouluaika mulla oli tosissaan vaikeata, alusta asti, sillon ei vaan taijettu mistään adhd:sta tietää mittään. Käytösnumero oli tosissaan ala-arvonen joka ikisessä todistuksessa. Keskittyminen on vaikeaa, koko ajan mennee tuhat ajatusta pään läpi ja kaikki vilisee villinä ympärillä ja haluaa vaan tempautua mukkaan.

Lisäänpä tähän vielä nukkumisongelmat. Sen lisäksi että on vaikea rauhottua nukkumaan, nukun myöski tosi vähän. 2-4 tuntia on mulle sopiva unimäärä, joskus tempasen ja nukun reilusti kellon ympäri kyllä. Heräilen jatkuvasti yön aikana.

Juo kahvia, se tasottaa oloa

 

päätit sitten tehdä lapsen? kuullostat itse vain lähinnä häiriköltä jolla on olemattomat hermot. Kyllä ne olis sulle koulukodin yms psykologien kanssa diaknoosit tehnyt jos olisivat kohdallasi sellaista havainneet.

Eipä ADHD lasten tekoa estä millään muotoa, eikä ADHD-äiti ole yhtään sen huonompi äiti kun muutkaan äidit.

"vieras", käypä katsomassa täällä ADHD-aikuisten sivustolla, siellä on linkkejä testeihin ja keskustelufoorumille. Kyllä nuo sun oireet saattaa hyvinkin sopia varsinkin jos lapsella on nyt ADHD diagnosoitu. Aika monestihan se menee niin että vanhempi saa diagnoosin vasta kun lapsella ADHD todetaan ja osataan alkaa epäillä josko isällä / äidillä olisi myös. Se kun on aika vahvasti periytyvä. Itsellä diagnosoitiin vasta päälle kolmekymppisenä kun aloin itse epäillä ADHD:ta, kuultuani että äitini suvussa sitä on vähän yhdellä sun toisella. Ja sehän se sitten minullakin, ja selittää kyllä paljon kouluaikojen ongelmia ym.

 

Pässi. Adhd on ihan yhtä arvokas kuin muutkin ja hänellä on oikeus jälkikasvuun. Kukaan meistä ei ole täydellinen, edes sinä.

No mutta tuskin ap:llä nyt on mitään adhd:tä. Eiköhän se olisi jo havaittu kerta ongelma lapsi on itsekkin ollut??? Se ei ole mikään syy tehdä itselleen adhd-diaknoosia ja päästää itseään mistään hermoilun synneistä.. kyllä tuollaiset häiriköt jotka ovat sossujen kanssa jo kersana tekemisissä tutkitaan usko pois. Etkö tosiaan itse tiennyt jotta kukaan ei ole täydellinen. mutta tuolta pohjalta ei kannattais niitä tenavia ruveta vääntämään jos lähtökohdat on jo noin huonot.

 

Nyt kun pojalla adhd diagnosoitiin, niin aloin miettiä omaa elämää. Pienestä asti olin tempperamenttinen, suuttuessa saatoin siirtää raivon voimalla kaikki tavarat oven eteen, karjua hysteerisenä, potkia... yläasteella aloin juoda, ja joinkin useita päiviä viikossa, mukaan tuli myös pillerit, viiltely... Koulussa sain silti hyviä numeroita kokeista, vaikken tunneilla viihtynytkään ja tuli karattua ikkunasta sun muuta, lukiostakin pääsin suht hyvillä arvosanoilla, vaikka ylioppilaskirjoitukset tein aina vajaassa 30min valmiiksi, ja istuin sitten loppuajan nyppimässä kynsiäni Viina vei monta vuotta ja nyt lasten syntymän jälkeen en ole uskaltanut ottaa ollenkaan. Kahvia kuluu pannullinen päivän mittaan ja tupakka rauhoittaa.
Illalla sohvalla istuminen ei onnistu, koko ajan pitää olla jotain puuhaa... mieluiten montaa samaan aikaan.

 

No mutta tuskin ap:llä nyt on mitään adhd:tä. Eiköhän se olisi jo havaittu kerta ongelma lapsi on itsekkin ollut??? Se ei ole mikään syy tehdä itselleen adhd-diaknoosia ja päästää itseään mistään hermoilun synneistä.. kyllä tuollaiset häiriköt jotka ovat sossujen kanssa jo kersana tekemisissä tutkitaan usko pois. Etkö tosiaan itse tiennyt jotta kukaan ei ole täydellinen. mutta tuolta pohjalta ei kannattais niitä tenavia ruveta vääntämään jos lähtökohdat on jo noin huonot.

Minut diagnosoitiin vasta lapseni jälkeen. Ennen sitä en edes ajatellut että minulla voisi olla adhd. En pitänyt lastanikaan erikoisena, samanlainen se oli kuin minäkin. Vasta koulussa hänet passitettiin tutkimuksiin. Päiväkodissa hän ei ollut, eskarinkin vaihtoi kesken kaiken joten eivät ehtineet keskustella asiasta.

 

Nyt kun pojalla adhd diagnosoitiin, niin aloin miettiä omaa elämää. Pienestä asti olin tempperamenttinen, suuttuessa saatoin siirtää raivon voimalla kaikki tavarat oven eteen, karjua hysteerisenä, potkia... yläasteella aloin juoda, ja joinkin useita päiviä viikossa, mukaan tuli myös pillerit, viiltely... Koulussa sain silti hyviä numeroita kokeista, vaikken tunneilla viihtynytkään ja tuli karattua ikkunasta sun muuta, lukiostakin pääsin suht hyvillä arvosanoilla, vaikka ylioppilaskirjoitukset tein aina vajaassa 30min valmiiksi, ja istuin sitten loppuajan nyppimässä kynsiäni Viina vei monta vuotta ja nyt lasten syntymän jälkeen en ole uskaltanut ottaa ollenkaan. Kahvia kuluu pannullinen päivän mittaan ja tupakka rauhoittaa.
Illalla sohvalla istuminen ei onnistu, koko ajan pitää olla jotain puuhaa... mieluiten montaa samaan aikaan.

Mulla on myös ollu ongelmia sekä alkoholin että huumeitten kans. Vasta muutaman vuojen olen ollu raittiina. Tupakka kuuluu elämään vaikka pitkiäki aikoja olen ollu polttamatta. Oon myöski joutunu lain kanssa kahnauksiin koska olen äkkipikanen ja suojeleva, eli jos joku on käyny kaverin kimppuun oon antanu takasin kaverin puolesta, tuomioita on luettu useampia.

Pääosin on elämä rauhottunu jo nuitten addiktioiden kohalta mut muuten on kyllä vaikeaa yhä vieläki.

 

Pääsekö tutkimukseen tk:n kautta vai kuinka?

 

Kai se tutkimuksiin hakeutuminen riippuu vähän siitä missä asuu. Itse pääsin terkkarin kautta ja asun Helsingissä, jossain päin taas pitää kuulemma mennä yksityiselle. Mutta kannattaa varmaan kysyä ensin siitä omalta terveysasemalta. Ja varautua siihen että tutkimukset kestää pitkään ja niiden aikana menee hermo monta kertaa. Mä ainakin marssin muutamaan otteeseen ulos kesken testien kun pinna paloi kysymyksiin.

 

Minulla on adhd. Olen älykäs, mutta keskittymiskyvytön. Lykkään epämiellyttäviä asioita, niitä on vaikea aloittaa. En osaa pitää tavaroitani järjestyksessä ja kotitöiden tekeminen on tervanjuontia. Siirtymät tuottavat vaikeuksia, vaikka olen jo aikuinen. En siis saa lähdettyä ulos, kauppaan tms sujuvasti, vaan aina jään johonkin junnaamaan. Nukkumaanmenokin on tuskaa. Toisaalta taas, olen luova ja joustava, erinomainen työssäni (se kun sattuu kiinnostamaan minua) ja jos johonkin mielenkiintoiseen puuhaan ryhdyn, olen siinä poikkeuksetta etevä.

 

Mie oon vissin siitä outo että mulla on koti aina tiptop järjestyksessä ja siistinä, en voi sietää pölyä, likkaa enkä roskia enkä sitä että tavarat ois epäjärjestyksessä. Ahistun heti. Rakastan siivoamista ja kotitöitä, teen ne omalla kummallisella tavallani ja nautin siitä.

 

[QUOTE="vieras";24069921]Minulla on adhd. Olen älykäs, mutta keskittymiskyvytön. Lykkään epämiellyttäviä asioita, niitä on vaikea aloittaa. En osaa pitää tavaroitani järjestyksessä ja kotitöiden tekeminen on tervanjuontia. Siirtymät tuottavat vaikeuksia, vaikka olen jo aikuinen. En siis saa lähdettyä ulos, kauppaan tms sujuvasti, vaan aina jään johonkin junnaamaan. Nukkumaanmenokin on tuskaa. Toisaalta taas, olen luova ja joustava, erinomainen työssäni (se kun sattuu kiinnostamaan minua) ja jos johonkin mielenkiintoiseen puuhaan ryhdyn, olen siinä poikkeuksetta etevä.[/QUOTE]

Totta, mutta silti adhd on haitta. Olisit varmasti vielä parempi työssäsi ilman adhd:ta.

 

Hemmetin hyvä huonona pävänä. Hyvänä päivänä vielä parempi. Tietenkin. Kaikki äidit ovat.

Ja addi-lapselle addi-vanhempi, jolla on riittävä oiretiedostus ja itsetuntemus on todellinen lahja. Nentti ei ymmärrä senkään vertaa addin aivoituksia.

 

Totta, mutta silti adhd on haitta. Olisit varmasti vielä parempi työssäsi ilman adhd:ta.

Tuskinpa... Jos addia jokin kiinnostaa, hän voi olla aiheessa huippu. Nentti ei ylifokusoidu samalla tavalla.