Otetaanko sinut vakavasti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Nuorille naisille varsinkin. Mitä teet, jotta sinut otetaan vakavasti? Töissä erityisesti ja miksei muuallakin. Vähätelläänkö ikääsi, naiseuttasi ja tietojasi tai taitojasi sen takia?

Millaisilla ominaisuuksilla tai mitä sanomalla olet muuttanut tilannetta?
 
Minä en ole enää nuori nainen, mutta aikoinaan olin omalla alallani työpaikalla ainoa nainen, 22-vuotias ja oli kyllä vähän vakavasti-otettavuus-ongelmia. Olin tyttö ja kysyttiin, että onko siellä ketään miestä. Aika sen teki ja kokemuksen karttuminen ja se, että itse otti asenteen, että minä osaan ja minä pärjään, ettei enää pidetty vaillinaisena työhön.
 
Miesvaltaisella alalla suoraan koulunpenkiltä töihin menneenä olen saanut tehdä töitä todistaakseni kykyni. Kahteen työpaikkaan mut on otettu päiväksi katsomaan kunnes olen jäänyt taloon :D Eli ovat epäilleet taitojani ja ne olen päivässä todistanut joten soppari on jatkunut. Toisessa paikassa olen edelleen jo kuudetta vuotta. Nämä 2 paikkaa ovat ainoat vakituiset joihin olen edes hakenut joten ehkäpä jotain osaan?
 
Minä en ole enää nuori nainen, mutta aikoinaan olin omalla alallani työpaikalla ainoa nainen, 22-vuotias ja oli kyllä vähän vakavasti-otettavuus-ongelmia. Olin tyttö ja kysyttiin, että onko siellä ketään miestä. Aika sen teki ja kokemuksen karttuminen ja se, että itse otti asenteen, että minä osaan ja minä pärjään, ettei enää pidetty vaillinaisena työhön.

Itse koen, että minua vähätellään enkä tiedä täsmälleen minkä takia. Miten muutit asenteesi? Miten aloit miettimään, että osaat ja pärjäät? Itse olen välillä niin epävarma ja sitten taas jos ryhdyn "kovistelemaan" koen olevani tyly ihmisille. Sekään ei pitkälle taida johtaa..
 
[QUOTE="aloittaja";24048367]Itse koen, että minua vähätellään enkä tiedä täsmälleen minkä takia. Miten muutit asenteesi? Miten aloit miettimään, että osaat ja pärjäät? Itse olen välillä niin epävarma ja sitten taas jos ryhdyn "kovistelemaan" koen olevani tyly ihmisille. Sekään ei pitkälle taida johtaa..[/QUOTE]

Sanot vain ääneen että kyllä minä osaan/tiedän. Jos mahdollista niin tee jotain todella vaikeita töitä niin että muut huomaavat. Mä sain ekaa kertaa jotain todistusta osaamisestani kun olin ollut 5 vuotta talossa...Pomo sanoi että luottaa siihen että hoidan iana hommani ja ketään muu ei edes siihen pysty :) Täytyy vaan jaksaa ottaa opari lastia paskaa ennen kuin se kulta sieltä löytyy!
 
[QUOTE="aloittaja";24048367]Itse koen, että minua vähätellään enkä tiedä täsmälleen minkä takia. Miten muutit asenteesi? Miten aloit miettimään, että osaat ja pärjäät? Itse olen välillä niin epävarma ja sitten taas jos ryhdyn "kovistelemaan" koen olevani tyly ihmisille. Sekään ei pitkälle taida johtaa..[/QUOTE]
Siitä on tosi kauan jo, joten ehkä aika on tavallaan kullannut muistot. Mutta kai se oli jotenkin niin, että kun oikeasti tuli sitä kokemusta ja osaamista, osasin olla vakuuttavampi, työni tehdään puhumalla, äänen pitää olla vakuuttava ja rauhallinen, pääsin ujoudesta. Kyllä minä tuota tylyyttäkin kokeilin, tietoista sellaista. Mutta sittenkin normiääni, normiystävällisyys on ollut parempi. Meillä on vielä niin, ettei asiakas näe meitä, kuulee vain ja vakavasti-otettavuusongelmaa oli enemmän kollegoitten taholta, kuin asiakkaiden.
 
Yllättävää kyllä. Aloitin vuosi sitten vapaaehtois hommia ja siellä minut otetaan yllättävänkin vakavasti ja jopa minua vanhemmat ja miehetkin kyselevät joskus neuvoja. Ja itsestä tuntuu etten kykkä todellakaan tiedä mistään mitään!
 
Sanot vain ääneen että kyllä minä osaan/tiedän. Jos mahdollista niin tee jotain todella vaikeita töitä niin että muut huomaavat. Mä sain ekaa kertaa jotain todistusta osaamisestani kun olin ollut 5 vuotta talossa...Pomo sanoi että luottaa siihen että hoidan iana hommani ja ketään muu ei edes siihen pysty :) Täytyy vaan jaksaa ottaa opari lastia paskaa ennen kuin se kulta sieltä löytyy!

Näin mäkin olen hiukka päätellyt, mutta kun ei jaksais odotella. En tarkoita, että olen pätevä nyt jo, mutta jos saisin sellaista työtä edes jossa voisin hiukka kokeilla niitä oikeita taitojani. Jotenkin se kapuaminen tuntuu pitkältä ja välillä mietin, onkohan edes mahdollista, että asiat koskaan muuttuvat.
 
Minua ei otettu vakavasti koska puhuin tyhmiä nuorena. Nykyään olen päässyt pissis maineestani ja olen vihdoin tasa-arvoinen miesten kanssa
WGuZqg
 
Siitä on tosi kauan jo, joten ehkä aika on tavallaan kullannut muistot. Mutta kai se oli jotenkin niin, että kun oikeasti tuli sitä kokemusta ja osaamista, osasin olla vakuuttavampi, työni tehdään puhumalla, äänen pitää olla vakuuttava ja rauhallinen, pääsin ujoudesta. Kyllä minä tuota tylyyttäkin kokeilin, tietoista sellaista. Mutta sittenkin normiääni, normiystävällisyys on ollut parempi. Meillä on vielä niin, ettei asiakas näe meitä, kuulee vain ja vakavasti-otettavuusongelmaa oli enemmän kollegoitten taholta, kuin asiakkaiden.

Itse myös ajattelen, että ei tylyydelläkään mitään voiteta, välillä kun vain ei tunnu olevan muita keinoja ja motivaatio on lopussa.
 
[QUOTE="aloittaja";24048605]Itse myös ajattelen, että ei tylyydelläkään mitään voiteta, välillä kun vain ei tunnu olevan muita keinoja ja motivaatio on lopussa.[/QUOTE]

Ei tylyys tuo uskottavuutta, vaikka jotkut tuntuvat niin uskovankin.
Asiantuntemus tuo, ja ikä on tässä asiassa avuksi. Ja asenne. En ole enää vuosiin joutunut todistelemaan osaamistani, miesvaltaisella alalla.
 
[QUOTE="aloittaja";24048605]Itse myös ajattelen, että ei tylyydelläkään mitään voiteta, välillä kun vain ei tunnu olevan muita keinoja ja motivaatio on lopussa.[/QUOTE]

Ymmärrän. Toisaalta nuorilla miehilläkin voi olla ihan samoja tuntemuksia, niistä ei ehkä puhuta. Tai he itse eivät ota näitä uskottavuusongelmia samalla tavalla, eivät ota sitä sukupuolikysymyksenä.
 
Ei tylyys tuo uskottavuutta, vaikka jotkut tuntuvat niin uskovankin.
Asiantuntemus tuo, ja ikä on tässä asiassa avuksi. Ja asenne. En ole enää vuosiin joutunut todistelemaan osaamistani, miesvaltaisella alalla.
Tylyydessä on se hyvä puoli, että se vähentää lässytystä, mutta muuten siitä ei kyllä ole mitään hyötyä, olen ihan samaa mieltä.
 
Mä selitän ja perustelen. Sitä kautta olen noussut auktoriteetiksi itseäni jopa 30v vanhempien ihmisten silmissä. Sain juuri muutama viikko sitten palautetta siitä, miten minua uskottiin, mutta ei sitä ihmistä joka oli jo viikkotolkulla koittanut selittää samaa asiaa, jonka minä selitin kerran ja joka meni sillä perille.
 
Mä selitän ja perustelen. Sitä kautta olen noussut auktoriteetiksi itseäni jopa 30v vanhempien ihmisten silmissä. Sain juuri muutama viikko sitten palautetta siitä, miten minua uskottiin, mutta ei sitä ihmistä joka oli jo viikkotolkulla koittanut selittää samaa asiaa, jonka minä selitin kerran ja joka meni sillä perille.

se on sitä asiantuntijuutta :)
 
Minua ei yleensä aluksi oteta kovinkaan vakavasti. Olen hyvässä toimessa, kaunis ja naimisissa itseäni vanhemman miehen kanssa - mutta valitettavasti näytän edelleen seitsentoistavuotiaalta, vaikka ikää on yli 30.

Kaikenlaista on kokeiltu. Olen päätynyt ottamaan iisisti. Puskemalla, pätemällä, liiallisella esiintulolla ei mielestäni saavuta toivottua tulosta. Olen ottanut tietoisesti tarkkailijan roolin alkuun. Minua ei haittaa, mitä ihmiset minusta tuossa vaiheessa ajattelevat. Sitten, vähitellen otan tilani ja esittelen mielipiteitäni oikeissa paikoissa. Näin ns. vähitellen soluttautumalla olen päässyt vähimmällä mielipahalla. Tällä taktiikalla sijoitat vähättelijäsi lopuksi hänelle itselleen kiusalliseen asemaan.
 
en ole edes ikinä ajatellut että minun pitäisi jotenkin erityisesti todistella itseäni. Osaamistani olen toki varmasti työhaastattelussa selitellyt, mutta en sukupuoleni takia ...
 

Yhteistyössä