V
"vieras"
Vieras
Minulla on ystäviä, joista 1 sellainen, jolle olen aikanaan voinut kartoa kaiken, ja ollaan sitten puolin ja toisin kommentoitu, kannustettu, lohdutettu ja tsepmattu toisiamme.
hänelle olen monesti kertonut, miten kärsin siitä, että oma äitini on sellainen, että jos sanon, että minulla on surua, hän vähättelee sitä, ja kertoo miten hänelläpä vasta onkin isompi suru, tai jos sanon että lasten kanssa on väliin raskasta, saan listauksen siitä miten me ,äitini lapset , olemme olleet vielä pahempia, hankalampia jne.
Nyt ystäväni on muuttunut, pidämme yhteyttä lähinnä netin kautta nykyisen välimatkan takia mutta oikeasti, viimeiset 2 kk, hän vastaa mun asioihin, positiivisiin ja negatiivisiin eli aivan kaikkeen , jokko yhdellä lauseella tyyliin , ahaa, tai sitten vain että luki kyllä mutta ei jaksa/voi /ehdi kommentoida
Jaksaa kyllä vastaavasti laittaa omasta elämästään kolmisivuisen raportin joka päivä, yleensä vielä hyvin pessimistiseen sävyyn, ja siten, että kaikki on aivan huonosti hänellä, ja pelkkä eläminen on yhtä suurta tuskaa.
ymmärrän, että hän voi olla väsynyt ja varmasti ei ole päässyt vuosien takaisesta masennuksesta eroon koskaan kunnolla, mutta pitääkö, pitääkö minun oikeasti jaksaa tätä yksinpuhelun ylläpitämistä.
Minulla itselläni ei ole ketään, kenelle itse voisin asioistani vuodattaa, tämä nyttemin "kääntynyt" ystäväni on ollut ainoa, ja sekin purkautumistie taitaa olla lopussa. En enää aio edes yrittää kertoa omista kuulumisistani hänelle.
hänelle olen monesti kertonut, miten kärsin siitä, että oma äitini on sellainen, että jos sanon, että minulla on surua, hän vähättelee sitä, ja kertoo miten hänelläpä vasta onkin isompi suru, tai jos sanon että lasten kanssa on väliin raskasta, saan listauksen siitä miten me ,äitini lapset , olemme olleet vielä pahempia, hankalampia jne.
Nyt ystäväni on muuttunut, pidämme yhteyttä lähinnä netin kautta nykyisen välimatkan takia mutta oikeasti, viimeiset 2 kk, hän vastaa mun asioihin, positiivisiin ja negatiivisiin eli aivan kaikkeen , jokko yhdellä lauseella tyyliin , ahaa, tai sitten vain että luki kyllä mutta ei jaksa/voi /ehdi kommentoida
Jaksaa kyllä vastaavasti laittaa omasta elämästään kolmisivuisen raportin joka päivä, yleensä vielä hyvin pessimistiseen sävyyn, ja siten, että kaikki on aivan huonosti hänellä, ja pelkkä eläminen on yhtä suurta tuskaa.
ymmärrän, että hän voi olla väsynyt ja varmasti ei ole päässyt vuosien takaisesta masennuksesta eroon koskaan kunnolla, mutta pitääkö, pitääkö minun oikeasti jaksaa tätä yksinpuhelun ylläpitämistä.
Minulla itselläni ei ole ketään, kenelle itse voisin asioistani vuodattaa, tämä nyttemin "kääntynyt" ystäväni on ollut ainoa, ja sekin purkautumistie taitaa olla lopussa. En enää aio edes yrittää kertoa omista kuulumisistani hänelle.