Toggle sidebar

Äiti vs Isä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja niiiiiiiiin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

niiiiiiiiin

Vieras
Mun jakeluun ei vaan mene miksi täällä äidit vaahtoaa siintä kumpa on parempi vanhempi :O Mun mielestä molemmat vanhemmat ovat tasavertaisia, eikä se äiti ole yhtään sen ihmeellisempi/parempi kuin isäkään..Täällä jatkuvasti hurjat tappelut siintä jos äiti vahingossa jättää lapsensa "hoitoon" lapsen OMALLE isälle!!

Meillä ainakin mies tuntee itsensä tärkeeksi meidän perheessä kun saa tehdä ihan samat kuin minäkin lasten kanssa (no joo ei sentää imettää pysty ) :D

Jos mies lähtisi muutamaksi päiväksi reissuun ni aivan samalla tavalla pääsen minäkin ja en yhtää tunne huonoa omatuntoa vaikka nuo kersat sille jätänkin...

Tuli vaan mieleen tuosta ketjusta missä äiti ei anna lapsen passia isälle ja joku sitten kommentoi että ymmärtää äitiä ja ei itsekkään laskisi lapsiaan isän kanssa reissuun :O
 
  • Tykkää
Reactions: Kurmeli ja Oisku
Vaikka mitä väitettäisiin, niin vanhemmilla on erilaiset roolit lapsen elämässä ja pienelle lapselle äiti on tärkeämpi. Tosin ei edes pienet lapset kuole tai saa traumoja, jos ovat muutaman päivän erossa äidistään.
 
[QUOTE="vieras";24026530]Vaikka mitä väitettäisiin, niin vanhemmilla on erilaiset roolit lapsen elämässä ja pienelle lapselle äiti on tärkeämpi. Tosin ei edes pienet lapset kuole tai saa traumoja, jos ovat muutaman päivän erossa äidistään.[/QUOTE]

Äkkiseltään kyllä väittäisin, että pienelle lapselle se ensisijainen ja eniten lasta hoitava ihminen on tärkein. Oli se sitten äiti, isä tai joku ihan muu.

Näin se on ainakin meillä näyttänyt menevän niiden kahden kohdalla, joista isä on ollut oikeastaan sairaalasta kotiutumisesta asti "enemmän vastuussa".
Sekin on kyllä tasaantunut myöhemmin, niissä vaiheissa kun minä olen ollut enemmän kotona ja lapset ruvenneet olemaan ns. omatoimisempia.
 
Oliko lapsena sinulle isä tärkeämpi? Joillakin voi olla näin harvinaislaatuisen ihana isä, joka ymmärtää lapsen näkökulmaa..ja äitejäkin joka junaan! Mutta useimmilla äiti on juuri se joka ymmärtää parhaiten ja isä sitten on oma lukunsa, myös hyvin tärkeä! Vastakkainasettelu on turhaa siinä että äiti ei voi olla sekä isä että äiti, eikä isä voi olla sekä äiti että isä. Joiltain lapsilta puuttuu isä, tai äiti, mutta sekin on oma lukunsa.
 
Minä olen kotona kahden lapsen kanssa ja isä hoitaa poikia paljon silloin kun on kotona. Lapsemme ovat kummatkin reilusti alle nelivuotiaita. Isä tekee paljon töitä ja on usein poissa kotoa. Työaikojen ja -matkojen takia saattaa välillä mennä montakin päivää etteivät lapset näe isää ollenkaan tai vain ihan hetken.
Lapset ovat todella isän perään,kun isä on kotona. Äiti ei silloin ole välttämättä mitään. Halutaan iskän syliin, iskä pukee, iskä auttaa, iskä tulee leikkimään. Mutta kun tulee väsymys tai pipi, niin silloin yleensä vain äiti kelpaa.
Iskä saa lähteä ovesta ulos ilman itkuja, mutta äidin johonkin lähteminen saa ensin kovan huudon aikaiseksi. Ja mies on kertonut, että silloin kun olen poissa, kyselevät lapset koko ajan äitiä. Mutta kun isä on pois, niin ei sen perään kysellä, koska ovat tottuneet pienestä pitäen siihen, että isä on usein poissa.
Olemme takuulla kummatkin lapsillemme ihan yhtä tärkeitä, mutta olosuhteiden pakosta lapset ovat tottuneet siihen, että äiti on se, joka laittaa nukkumaan, on paikalla aamulla ja lohduttaa kun on pipi. Iskän kanssa tehdään eri juttuja kun äidin kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hiuh:
Minä olen kotona kahden lapsen kanssa ja isä hoitaa poikia paljon silloin kun on kotona. Lapsemme ovat kummatkin reilusti alle nelivuotiaita. Isä tekee paljon töitä ja on usein poissa kotoa. Työaikojen ja -matkojen takia saattaa välillä mennä montakin päivää etteivät lapset näe isää ollenkaan tai vain ihan hetken.
Lapset ovat todella isän perään,kun isä on kotona. Äiti ei silloin ole välttämättä mitään. Halutaan iskän syliin, iskä pukee, iskä auttaa, iskä tulee leikkimään. Mutta kun tulee väsymys tai pipi, niin silloin yleensä vain äiti kelpaa.
Iskä saa lähteä ovesta ulos ilman itkuja, mutta äidin johonkin lähteminen saa ensin kovan huudon aikaiseksi. Ja mies on kertonut, että silloin kun olen poissa, kyselevät lapset koko ajan äitiä. Mutta kun isä on pois, niin ei sen perään kysellä, koska ovat tottuneet pienestä pitäen siihen, että isä on usein poissa.
Olemme takuulla kummatkin lapsillemme ihan yhtä tärkeitä, mutta olosuhteiden pakosta lapset ovat tottuneet siihen, että äiti on se, joka laittaa nukkumaan, on paikalla aamulla ja lohduttaa kun on pipi. Iskän kanssa tehdään eri juttuja kun äidin kanssa.
Click to expand...

Meillä tuo on nyt just jotakuinkin päinvastoin. Äiti leikkii, äiskältä voi kysyä jotain vähän ekstraa jne.
Mutta jos on pipi, harmi, väsy tms., se on isi jota sen asian kanssa lähestytään.

Kumman tahansa poissaolo esim. yön yli kyllä huomataan, koska meistä kumpikaan on harvoin pidempiä aikoja pois.
Mutta kun mä lähden painamaan 10 tunnin työpäivää, niin ei täällä kukaan kysele perään. Tänään kun mies lähti kirkonkylälle hoitamaan asioita ja kauppaan, niin tunnin päästä alkoi se tenttaaminen "mihin se meni, koska se tulee."

Roolit on toisinpäin varmasti taas jossain vaiheessa. Mutta niin se meillä ainakin on mennyt, että se joka on kotona ja joka pääasiallisesti lapsia hoitaa, on se tärkeämpi. Ei se katso sukupuolta tai titteliä.
 
Esikoinen kun oli vauva, 0-6kk, mies teki lyhyttä päivää ja käytännössä hoiti poikaa yhtä paljon kuin minäkin. Oli lisäksi 3kk kesälomalla, kun poika oli 6-9kk. Itse olin 4 päivää ulkomailla reissussa tuolloin ja kaikki meni tosi hyvin, pojat oli kotona kahdestaan sen ajan. Isä oli myös hoitovapaalla pojan kanssa, itse asiassa kauemmin kuin minä. Tälläkin hetkellä pojalla on sellainen vaihe, että äiti ei kelpaa mihinkään, jos isä vaan on tarjolla.

Kuopus taas on vielä ihan äidin tyttö. Johtunee vain siitä, että isä on nyt ollut enemmän esikoisen kanssa ja kuopus on ollut mun vastuulla lähes 100%. Se on vaan mennyt niin, vaikka kuinka yritetään muuttaa tapojamme. Kohta lähden taas takaisin töihin ja isä jää hoitovapaalle. Mielenkiintoista nähdä, miten kuopuksen ja isän suhde tuosta kehittyy.
 
Hieno juttu Meah, että tuot tuota teidänkin tilannetta täällä esille! Valitettavan usein vaan saat aikamoisen ryöpytyksen palstalta, kun joku asia onkin toisella tavalla kuin yleensä "kuuluu olla".

Ja tottumuksen vuoksi sitä yleensä täällä meuhkataankin (allekirjottanut myös ;)). Joskus on hyvä kirkastaa asioita myös itselleen uudelta kantilta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Snoopy:
Hieno juttu Meah, että tuot tuota teidänkin tilannetta täällä esille! Valitettavan usein vaan saat aikamoisen ryöpytyksen palstalta, kun joku asia onkin toisella tavalla kuin yleensä "kuuluu olla".

Ja tottumuksen vuoksi sitä yleensä täällä meuhkataankin (allekirjottanut myös ;)). Joskus on hyvä kirkastaa asioita myös itselleen uudelta kantilta.
Click to expand...

Ei mua rassaa se ryöppy. Tiedän olevani paras mutsi omille lapsilleni, ja tiedän myös että me ollaan järjestetty elämämme tasan meille sopivimmalla tavalla. Jos se jotakuta rassaa, niin ei ole multa pois ;)

Lähinnä kai tuon asiaa esille juuri siksi, että oikeasti se voisi olla monessa muussakin perheessä ihan käypä vaihtoehto. Jos ei ole, niin mikäs siinä, perinteisemmän kaavan mukaan vaan.
Mutta harmittaa kun olen ihan oikeasti nähnyt läheltäkin, että joissain tapauksissa ko. vaihtoehto jää käyttämättä pelkästään siksi, ettei äidin itsetunto (tai mikälie) kestä sitä "kakkosvanhemman" roolia.
 
Meillä esikoinen on aina ollut isin poika, kuopus äidin poika. Esikoiselle on aina kelvannut isi paremin lohduttamaan ja leikkimään vaikka minä hoidoinkin häntä enemän kun hän oli pieni(tosin mies pystyi koulunsa puolesta olemaan paljon kotona ja minä tein keikkatöitä satunaisesti jolloin mies tottakai oli lapsen kanssa kotona). Kuopukselle pienenä taas on kelvannut vain äiti (nykyään isikin kelpaa jo).

Tosin ehkäpä sen vanhemman jolta lohtu haetaan ja johon luotetaan enemän tulisi arjessa sitten tehdä enemän asian hyväksi että se toinenkin vanhempi kelpaisi hädän hetkellä lapsille. Vanhempien yhdessä pyrkiä tilanteeseen missä lapsi pystyisi luottamaan kumpaankin vanhempaan tasapuolisesti (esim tuossa passi-ketjussa ei kyse ollut enää mistään ihan vauvasta).
 
Samaa mäkin mietin. Vaikka äidillä ja isällä olisi erilaiset roolit, ei se muuta mihinkään sitä, että molemmat on yhtä tärkeitä ja samalla viivalla. Meillä mies ei suostuisi ikinä siihen, että näkisi lapsia vaan joka toinen viikonloppu, ja miksi pitäisikään? En mäkään heistä voisi olla erossa, mutta samat oikeudet miehelläkin on. Monet vievät lapsen huoletta 8h päiväkotiin ja sitten mietitään voiko lasta jättää omalle isälleen hoitoon. Mun mielestä on erittäin tärkeää antaa miehelle aikaa olla lasten kanssa, viettää aikaa keskenään ilman minua. Ei lapset silti mua unohda. Oppii jo pienestä, että tärkeitä ihmisiä voi olla lähellä useampiakin eikä tarvi takertua yhteen. Ja jos mä kuolen, saa lapset jäädä turvallisen ja läheisen isn kanssa.
 
Meillä jaetaan työt tasan, okei no ei ihan kun mies käy töissä, mutta vapaapäivinä kyllä. Ainut mikä on kokonaan mun vastuulla on lääkkeet tarvittaessa. Itse kärsin "isättömyydestä" ja haluan lapselleni erilaisen lapsuuden kuin itselläni.
Yhdessä halusimme lapsen, yhdessä odotimme ja piruvie yhdessä hoidamme. :)
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa