Kuusi viikkoa ennen äitiyslomaa sairaslomalle, hävettää.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja syksyn lapsonen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

syksyn lapsonen

Vieras
Mä en ymmärrä miksi mua suorastaan hävettää, joudun todennäköisesti olemaan kotona äitiysloman alkuun saakka kovien selkä- ja liitoskipujen vuoksi. Tuntuu että olen vaan laiskottelija kun en istumatyötä pysty tämän pidempään tekemään. :(
 
Miksi häpeät. Paljon parempi on, että saat pidettyä vauvan täysiaikaiseksi ja säästytään kalliilta tehohoidolta ja muilta ongelmilta. Kipujen vuoksi tuskin pystyisit kuitenkään tekemään töitä täydellä teholla.
 
Niin, miksi pitäisi hävetä? Kyllä se lapsen syntyminen ajallaan on äärettömän tärkeetä ja sä et ole korvaamaton työntekijä. Jos sulla on oma yritys, sitten tilanne on vähän mutkikkaampi.

Täällä on äitejä, jotka on joutuneet useamman kuukauden ennen laskettua-aikaa viettämään jopa sairaalan osastolla, aina raskaudessa ei kaikki mene kuvakirjan mukaan, opi se nyt hyvissä ajoin.

Jos lääkäri kirjoittaa sairasloman, se on sitten siinä, sitä ei voi työnantaja kyseenalaistaa ja harvempi uskaltaa tänä päivänä raskausaiheisia saikkuja kyseenalaistaakkaan. Kyllä se saikuttaminen nuhan/päänsäryn takia +25 aurinkoisella kelillä antais ehkä jo aihetta huonoon omatuntoon.
 
Ymmärrän hyvin. Minulla on alkanut supistella ja maha on iltaisin kipeä, kohdunsuulla tuntuu painetta, enkä jaksa mitään normaaleja kotitöitä. Äitiysloman alkuun on 10 viikkoa ja olen melko varma, että joudun ainakin osan aikaa, ehkä jopa koko loppuajan olemaan sairaslomalla. :( Hävettää ihan hirveästi, että näin "kevyestä työstä" joudun jäämään sairaslomalle, vaikka eihän se toisaalta minun vikani ole, kroppani vain reagoi tällä tavalla raskauteen.
 
Mua hävettää jopa kertoa miehelleni kun tulee töistä kotiin, vaikka en usko että ns. tuomitsee. Pidän vain itseäni niin huonona nyt, laiskana yms. Onneksi tosiaan ei tarvitse vuodelevossa olla. Mutta istumatyö.. :( toiset mennä painaa tuolla navetoissa ja sairaaloissa pirteänä, mä en kykene edes istumaan.
 
Tsemppiä ap! Kyllä se mieskin ymmärtää, varmasti on hänestäkin ikävää nähdä, että olet noin kipeä. Ei se ole koskaan kiva, kun oma kroppa ei toimi niinkuin pitäisi, joten ymmärrän tuon huonommuuden tunteen. Lisää syyllisyyttä saa lukemalla näitä palstoja, jossa osa kirjoittajista pitää kaikkia raskauden takia sairaslomalle jääneitä laiskoina ja itsekkäinä ihmisina, joiden ei pitäisi lisääntyä lainkaan, jos se kerta ottaa niin koville... :kieh:
 
Ymmärrän oikein hyvin tunteesi. Minä jouduin jäämään kolmeksi viikoksi sairaslomalle hieman raskauden puolivälin jälkeen, kun hemoglobiiniarvoni romahtivat. Tuntui todella lusmulta jäädä sairaslomalle "raskausoireen" vuoksi, kun ei sillä ollut sikiöönkään mitään vaikutusta, ihan vain omaan oloon. Terveydenhoitaja ja lääkäri kyllä ehdottivat ettäkun tuo kolme viikkoa on mennyt pyydän lisää enkä enää palaisi töihin (minulla oli sairasloman jälkeen neljä viikkoa töitä jäljellä ennen kesälomaa) mutta siihen en suostunut, eikä sen kolmen viikon jälkeen ollut tarvettakaan, mieluummin kevensin töitä. Työkaverit japomot kyllä suhtautui todella ymmärtäväisesti ja kannustavasti.
 
Mulla oli vähän samanlaiset fiilikset ku sulla nyt, kun aikanani jäin sairaslomalle odottaessani esikoista.

Toisessa raskaudessa jäin myös saikulle 6 viikkoa ennen äippäloman alkua. Käytännössä olin sairaslomalla kuinkin vaan 2 viikkoa, koska sitten jäin vuosilomalle. Tällöin ei tuntunu yhtään niin pahalle. Olin työnantajalle sanonu jo hyvissä ajoin, et siirtää mut muihin hommiin. En millään jaksa seisoa 9 tuntia päivässä enää. Enkä myöskään nostella painavia tavaroita sinne tänne minne milloinkin. Mut ei, aina vaan vuoroa pukkas tuolle osastolle..
 
:( Kurjaa, miksi joudut jäämään?

oon jo nyt kesälomalla eli en palaa töihin. Oon maaseutulomittaja eli työ on kovin fyysistä ja supistelut vaivaa + kohdunkaulalla on muutoksia. Aiemmissa raskauksissa oon synnyttänyt keskosviikoilla joten nyt lepoa ja toivotaan että tämä lapsi pysyisi kyydissä pidempään.
Vähän toki harmittaa että oma hevosharrastus jää nyt, mutta kaikelle aikansa. Otan tosiaan loman kannalta, saas nähdä iskeekö tylsistyminen jossain vaiheessa.
 
Yritä nauttia. Mä tiedän tuon tunteen, jouduin olemaan paljon sairaslomalla raskaana ja ravaamaan vähän väliä lääkärissä ja hakemaan aina uudestaan saikkua. Oli tosi hirveä ja lusmu olo ja aidosti kammoksun raskaudesta enemmän sitä saikun hakemista kuin kaikkia niitä hankaluuksia mitä raskaudessa oli. Se oli vaan jotenkin ihan kamalaa joutua vähän väliä ruikuttamaan lääkäreille.
 
Itse jäin saikulle vähän reilu 3 kuukautta ennen laskettua aikaa ja kyllähän mulla pieni omantunnon pistos oli, kun olin sitä ennen tehnyt töitä niskalimassa ja yhtä äkkiä jätin pomon ihan pulaan, mutta kun iskiaskipu oli niin suurta, että en yksinkertaisesti enää jaksanut hampaat irvessä kerrostalon rappusia kiipeillä tai pahempaa oli se alastulo.
 
Voiko huonon hemoglobinin takia muka hakea/saada saikkua? Kuinka huono sen pitää olla et se on "riittävän huono"? Mun hemppa on 100 ja oon viimeiset 3 viikkoa ollu kuin zombi. En tunnu suoriutuvan mistään ja voisin vaan nukkua. Teen toimistotyötä, joka on siis fyysisesti kevyttä, mutta tosi vastuullista, ja mua pelottaa koko ajan että teen väsyksissä virheitä. Raskausviikkoja 21.
 
[QUOTE="Nukkumatti";24022450]Voiko huonon hemoglobinin takia muka hakea/saada saikkua? Kuinka huono sen pitää olla et se on "riittävän huono"? Mun hemppa on 100 ja oon viimeiset 3 viikkoa ollu kuin zombi. En tunnu suoriutuvan mistään ja voisin vaan nukkua. Teen toimistotyötä, joka on siis fyysisesti kevyttä, mutta tosi vastuullista, ja mua pelottaa koko ajan että teen väsyksissä virheitä. Raskausviikkoja 21.[/QUOTE]

Näköjään voi saada. Ei se arvo niinkään, vaan se että tipahtaa viikossa yli kymmenen pykälää ja meinaa pyörtyä istualtaan. Toimitsotyötä minäkin teen, mutta kun ei siitäkään enää meinannut tulla mitään, kun en tosiaan meinannut tuolilla pysyä, hiiri tärisi kädessä ja seuraavan kerroksen kahvihuoneeseen piti mennä hissillä. Mun työhöni kuuluu asiakastapaamisia ja osa niistä toimiston ulkopuolella, joten autoileminen ja "maastoon" lähtö olisivat olleet tosi iso riski.
 
Ekassa raskaudessa jäin saikulle rv 22 ad. äitiysloman alku ja tokassa olin on-off saikuilla rv 18 alkaen ja rv28 jäin sitten kokonaan pois. Ongelmana olivat kyllä ennenaikaiset supistukset ja jouduin välillä ihan sairaalalepoonkin. Näistä ei tullut huonoja omatuntoja, kun oli niin selvästi vauvan kannalta järkevää olla kotona. Kolmannessa raskaudessa ei ollut supisteluita, mutta jäin kotiin 3 vkoa ennen äippäloman alkua, sillä tein silloin henkisesti raskasta lastensuojelutyötä ja pään valmistautuessa vastaanottamaan oman vauvan, en vaan enää henkisesti jaksanut työtä. Silloin työnantaja ja työtiimi olivat kyllä tosi ihania ja tsemppasivat kovasti.

Omaa kipua ei voi eikä tarvitse vähätellä. Vaikka se ei ihan suoranaisesti vaarantaisi vauvan hyvinvointia, niin jatkuvassa stressissä (= kipukin on elimistölle aikamoinen stressitila) oleminen kyllä vaikuttaa myös siihen syntymättömään. Lepää hyvällä omalla tunnolla ja tee niitä asioita, joihin pystyt ja joista nautit. Elämässä ehtii tehdä töitä kyllä vielä paljon paljon, sun työurasi ei näistä viikoista jää kiinni!!!
 
[QUOTE="vieras";24022475]Näköjään voi saada. Ei se arvo niinkään, vaan se että tipahtaa viikossa yli kymmenen pykälää ja meinaa pyörtyä istualtaan. Toimitsotyötä minäkin teen, mutta kun ei siitäkään enää meinannut tulla mitään, kun en tosiaan meinannut tuolilla pysyä, hiiri tärisi kädessä ja seuraavan kerroksen kahvihuoneeseen piti mennä hissillä. Mun työhöni kuuluu asiakastapaamisia ja osa niistä toimiston ulkopuolella, joten autoileminen ja "maastoon" lähtö olisivat olleet tosi iso riski.[/QUOTE]

Okei. No mun tilanne ei oo vielä noin huono, vaikka en kyllä jaksa kävellä portaita minäkään. Mut jotenkin olis noloa jäädä pois siks ku väsyttää. Mut kun ei mikään määrä yöuniakaan riitä.

Oon nyt rautakuurilla joten ehkä mä tästä selviän.
 
Mä jäin varhennetusti äitiyslomalle eli heti kun vain pystyi jäämään. En kehdannut hakea mitä saikkuja. Loppuvaiheessa tein kotoa etätöitä kun ei pystynyt kulkemaan töihin.

Joku tuolla sanoi, että rauta-arvoilla ei vaikutusta sikiöön, mut todellakin on!!! On tärkeä pitää niistä huolta. Oli tehty tutkimus missä vielä 4 vuotiaana näkyi se, oliko äiti syönyt raskauden aikana lisärautaa ja arvot pysyneet kunnossa.
 
Joku vetää kohta "ei se vaikuta"-kortin esiin, joten pistetääs faktaa: http://www.news-medical.net/news/20101222/Prenatal-iron-folic-acid-supplementation-increases-intellectual-motor-function-in-children.aspx

eli rauta ja foolihappolisä lisäävät lapsen älyllistä ja motorista taitoa. kannattaa siis syödä ajoissa rautaaaaaa!
 

Yhteistyössä