huh huh, kylläpä äiti käytti karseaa kieltä

mihin vittuun sä sen tutin oot laittanut. voi vittu, sulla on paska housussa, voi vittu sun pitäis nukkua.
vauva on niin pieni, ettei onneksi vielä ymmärrä. että enempi on varmaan mulle tunne kysymys. kun tuollaista kieltä lapselleen puhuu. voihan olla että lapsen eka sana on sitten vittu
 
Tunnustan. Olen kerran kahden vuoden aikana polttanut hermoni noin. Toki yksikään palstalainen ei ole ikinä edes kiroillut lapsensa nähden. Tyttö oli 7 kk. Muistan vieläkin. Ei kyllä vittua kuulunut noin paljon suustani, mutta muuten aika lähelle. Sitten tuli itku, katumus ja syyllisyys :(
 
Mun lapset on 2- ja 4 vee ja käytän aika kamalaa kieltä välillä. En lapsille itselleen mut yleensäkin kun vastustaa. Isompi osaa kirosanat jo mut kun tietää ettei oo fiksua (sanon aina et äiti oli taas nyt höpö) puhua rumia niin aika vähälle on jäänyt sillä nuo "pahat" sanat. Mä kuitenki oon sitä mieltä et ne kuulee ja oppii ne kuitenkin jostain.
 
Mun lapset on 2- ja 4 vee ja käytän aika kamalaa kieltä välillä. En lapsille itselleen mut yleensäkin kun vastustaa. Isompi osaa kirosanat jo mut kun tietää ettei oo fiksua (sanon aina et äiti oli taas nyt höpö) puhua rumia niin aika vähälle on jäänyt sillä nuo "pahat" sanat. Mä kuitenki oon sitä mieltä et ne kuulee ja oppii ne kuitenkin jostain.
Vaikka me ei voida esim. teinien kielenkäyttöön pahemmin puuttua, tai naapurin muksujen kiroiluun, on sillä kuitenkin merkitystä saako lapsi kotoaan mallia kiroiluun. Itsellänikin on aika herkässä toisinaan rumat sanat, tulee ihan selkärangasta kun kotona on kiroiltu. Ei ole ollut helppoa opetella tietoisesti korvaamaan noita "v*ttu, prkl, stna" jne. kun tahtovat tulla kuin itsestään tietyissä tilanteissa. Sillä voin kyl ihan huoleti ylpeillä että pitkälle olen jo päässyt lähtötilanteesta ja ihan kauhistuttaa kuulla toisinaan kun äitini avaa suunsa, sellaiseksi en halua päätyä...
 
Aika karmeaa kyllä. Itse olen aika paha suustani, todennäköisesti juurikin siksi kun isäni oli melkoinen kiroilemaan ja melskaamaan ja tarttuuhan se. Olen onnenksi oppinut aika hyvin pitämään suuni 2v. tyttäreni läsnäollessa enkä varsinkaan hänelle puhuessani kiroile enkä huudakaan (paitsi pari kertaa oon ääntä korottanut kun on palanu käämit nyt raskaana ollessa).
 
ei niin täydellinen
Mä joskus tilttaan noin pahasti!
Kirosanoja lentelee, ja mulkaisen lapsiani. Kun koko päivän on samaa rataa jatkunut jatkuva tappelu, ja kitinät ei lopu!
Pyydän anteeksi kyllä, mutta joskus en vain oikeasti jaksa edes olla katuvainen.
 
"vieras"
Kyllä mäkin korotan ääntäni usein ja joskus karjaisenkin noille lapsille, mutta ei kyllä kertaakaan ole suusta päässyt kirosanaa tai haukkumasanaa. Mulla on tarpeeksi huono omatunto siitäkin, että joskus tulee ääntä korotettua, vaikka tilanteen voisi hoitaa toisinkin.
 
....
Alkuperäinen kirjoittaja ei niin täydellinen;24000789:
Mä joskus tilttaan noin pahasti!
Kirosanoja lentelee, ja mulkaisen lapsiani. Kun koko päivän on samaa rataa jatkunut jatkuva tappelu, ja kitinät ei lopu!
Pyydän anteeksi kyllä, mutta joskus en vain oikeasti jaksa edes olla katuvainen.
:/ Ei se tosiaan kivan kuuloista ole, mutta.. Ennemmin kiroilen , kun kuritan fyysisesti...
 
....
Joskus , kun meno on ihan vallatonta tapellaan ja huudetaan koko päivä . Mikään puhe tai jäähyt ei auta. Niin kyllä minun keino purkaa stressi on muutama kirosana, ja sitten taas jaksaa .. En todellakaan puolusta tekoani..
 
ei niin täydellinen
Alkuperäinen kirjoittaja ei niin täydellinen;24001024:
Ennemmin siinä tilanteessa kun turhautuneisuus sun muut tunteet valtaa tilantee KYLLÄ kiroilen mieluummin kuin paiskon lasta!! Se hetki kun tuntuu siltä että AJATUKSISSASI tekisit lapselle liki mitä vain, mutta TODELLISUUDESSA "tyydyt vain" kiroilemaan!
Kyllä, mieluummin kiroilen kuin käytän sitä toista vaihtoehtoa!
suusta voi päästää muutakin kuin kiroilua.Aika köyhä ajatusmaailma jos vaihtoehtosi on kiroileminen tai paiskominen.
eipä tarvi ihmetellä mistä pienet lapset oppivat ruman kielenkäytön
 

Yhteistyössä