Kyllä sai taas huomata: adhd-perhettä ei ymmärrä KUKAAN muu kuin toinen adhd-perhe

Vai niin. Ja miten määritellään ko. häiritsevät lapset? Miten heidät tunnistaa riittävän varhaisessa vaiheessa ja kuinka heitä sinun nähdäksesi tulisi kouluttaa ja käsitellä?

Joskus luokan häiritsevä lapsi on myös luokan älykkäin ja nopeimmin oppiva. Ilman mitään diagnooseja. Oppii vaan asiat paljon nopeammin kuin keskiverrot, osaa ehkä jo koulun aloittaessaan huomattavasti ikäisiään enemmän ja jos opettajalla ei ole resursseja antaa tälle lapselle sopivia lisätehtäviä ( ei siis saman asian sataan kertaan toistoa, minkä lapsi osasi jo 4-vuotiaana, vaan jotain missä on lapselle haastettakin), niin lapsihan keksii itselleen tekemistä.

 

Joskus luokan häiritsevä lapsi on myös luokan älykkäin ja nopeimmin oppiva. Ilman mitään diagnooseja. Oppii vaan asiat paljon nopeammin kuin keskiverrot, osaa ehkä jo koulun aloittaessaan huomattavasti ikäisiään enemmän ja jos opettajalla ei ole resursseja antaa tälle lapselle sopivia lisätehtäviä ( ei siis saman asian sataan kertaan toistoa, minkä lapsi osasi jo 4-vuotiaana, vaan jotain missä on lapselle haastettakin), niin lapsihan keksii itselleen tekemistä.

Erityisluokkaan vain muita piinaamasta!

En lainkaan kadehdi opettajia.

 

Ei voikaan. Ei ole kenenkään etu, jos homma ei toimi. Mutta on tilanteita, joissa on ainakin selvitettävä, saadaanko homma toimimaan.

Järjen käyttö lienee yhä sallittua.

Näin on...kokeilemalla se selviää, kuka soveltuu tavalliselle luokalle avustajan ja pienten erityisjärjestelyjen kera, ja kuka taas ei. Mutta kuinka paljon, kuinka kauan ja kuinka monesti voidaan kokeilla niiden muiden lasten kustannuksella - se onkin jo toinen juttu.

Olen edelleen, yhdestä epäonnistuneesta kokeilusta huolimatta, kovin tyytyväinen siihen että lapseni luokassa on myös erityisiä ja että lapseni koulussa normaaliopetuksen luokat sekä erityisluokat toimivat saman katon alla, tasa-arvoisina. Se opettaa paljon

 

Niin kuin kirjoitin, jossain tulee vastaan se raja, että aina ymmärretään ja ymmärretään. Ja normaalin luokan opettajan energian ei tarvitse kulua siihen, että keksii jatkuvasti uutta ja uutta keinoa, millä saa erityislapsen viihtymään.

En nyt tarkoita pelkästään sitä esimerkkiä (piirtelyä kun muut tekevät tehtäviä) jota aloin kritisoimaan, vaan kokonaisuutta.

Tietenkin raja tulee vastaan, pitääkin tulla. Mutta josesim. paperin nurkkaan piirtely tai jonkin esineen vääntely kädessä on riittävä "tukitoimi", ei se voi aiheuttaa erityisopetukseen siirtämistä.

 

Näin on...kokeilemalla se selviää, kuka soveltuu tavalliselle luokalle avustajan ja pienten erityisjärjestelyjen kera, ja kuka taas ei. Mutta kuinka paljon, kuinka kauan ja kuinka monesti voidaan kokeilla niiden muiden lasten kustannuksella - se onkin jo toinen juttu.

Olen edelleen, yhdestä epäonnistuneesta kokeilusta huolimatta, kovin tyytyväinen siihen että lapseni luokassa on myös erityisiä ja että lapseni koulussa normaaliopetuksen luokat sekä erityisluokat toimivat saman katon alla, tasa-arvoisina. Se opettaa paljon

Tuo on hiton hankala päätös tehtäväksi, kuka mihinkin opetusryhmään.

 

Onneks mulla on normaalit lapset.

Ainakin vielä tänään. Huomisesta ei kukaan tiedä.

 

Joskus luokan häiritsevä lapsi on myös luokan älykkäin ja nopeimmin oppiva. Ilman mitään diagnooseja. Oppii vaan asiat paljon nopeammin kuin keskiverrot, osaa ehkä jo koulun aloittaessaan huomattavasti ikäisiään enemmän ja jos opettajalla ei ole resursseja antaa tälle lapselle sopivia lisätehtäviä ( ei siis saman asian sataan kertaan toistoa, minkä lapsi osasi jo 4-vuotiaana, vaan jotain missä on lapselle haastettakin), niin lapsihan keksii itselleen tekemistä.

Näissä tilanteissa näkyy suomalaisen koulumaailman heikkous.

Tukiopetusta on, yms tukitoimia niille jotka oppivat keskimääräistä hitaammin. Mutta nopeammin oppiville, lahjakkaille lapsille ei ole juurikaan tukitoimia, mikä helposti vie opiskelumotivaation heiltä.

Tasoryhmät olisi erittäin jees.

 

Tuo on hiton hankala päätös tehtäväksi, kuka mihinkin opetusryhmään.

Takuulla. En ollenkaan kadehdi heitä jotka näistä asioista joutuvat päättämään...

 

Kylläpä on taas tämäkin keskustelu todistanut että älä vaan mene syntymään maailmaan yhtään erilaisena kuin muut.

 

[QUOTE="haapa";23961826]Kylläpä on taas tämäkin keskustelu todistanut että älä vaan mene syntymään maailmaan yhtään erilaisena kuin muut. [/QUOTE]

Syntyminen on aina huono idea...

 

Näissä tilanteissa näkyy suomalaisen koulumaailman heikkous.

Tukiopetusta on, yms tukitoimia niille jotka oppivat keskimääräistä hitaammin. Mutta nopeammin oppiville, lahjakkaille lapsille ei ole juurikaan tukitoimia, mikä helposti vie opiskelumotivaation heiltä.

Tasoryhmät olisi erittäin jees.

Just meinasin kirjoittaa samaa. Ihannetilanne olisi, jos ryhmät voitaisiin muodostaa lisäksi oppimistavan mukaan. Yksi kun oppii näkemällä, toinen kuulemalla ja kolmas tekemällä.

 

Lapsista n.10% on adhd. Joten keskimäärin joka koululuokassa niitä on useita.

 

Ne kärkkäimmät kasvatusneuvojen antajat ja asioista kaiken tietävät on usein niitä joilla itsellä on yksi tai kaksi erittäin rauhallista lasta, joiden lapset on vauvasta asti nukkuneet hyvin ja kaikki on sujunut kuin ajatus. Itselläni on sellainen kaveri, sillä on yksi lapsi jonka kanssa kaikki on sujunut oppikirjojen mukaan. Heillä on koti viimeisen päälle sisustettu ja siisti AINA. Hänen on helppoa jakaa neuvojaan ja päivitellä jonkun toisen perheen asioita kun ne eivät olekaan kuten heillä.

Meillä ei ole adhd-lasta, mutta esikoisellamme on jonkin asteista tarkkaavaisuusongelmaa sekä ongelmia oman toiminnan ohjaamisessa. On sellainen teen ensin ja ajattelen vasta sitten- lapsi ja vaikka kukaan ei ole koskaan sitä ääneen sanonut niin oon ymmärtäny joiltain tahoilta sen että kyse on huonosta kasvatuksesta. Kuitenkin kaksi muuta lastamme, jotka ovat "normaaleja", ovat ihan toista maata ja samassa perheessä nekin on kasvaneet. Kyllä adhd-lasta (ja ketä tahansa muutakin) täytyy pitää kurissa ja usein he tartteekin kovempaa kuria kuin tavisrauhallinen muksu, mutta totta on myös se, että kaikki lapsen tempaukset ym. ei johdu aina siitä kurin puutteesta ja kasvatuksen huonoudesta vaan on siinä sillä lapsen ongelmallakin osuutta asiaan.

Millä tavalla ap teidän lapset sitten käyttäytyy kun te olette kylässä, jos teitä ei kylään mielellään kutsuta?

 

Just meinasin kirjoittaa samaa. Ihannetilanne olisi, jos ryhmät voitaisiin muodostaa lisäksi oppimistavan mukaan. Yksi kun oppii näkemällä, toinen kuulemalla ja kolmas tekemällä.

Tai yhdisteltäisiin noita kaikkia, ja kukin saisi valita itselleen toimivimman tavan.

Se olisi hienoa . Mutta resurssit, resurssit....plääh.

 

[QUOTE="haapa";23961826]Kylläpä on taas tämäkin keskustelu todistanut että älä vaan mene syntymään maailmaan yhtään erilaisena kuin muut. [/QUOTE]

Useinkaan se erillaisuus ei siinä lapsessa haittaa. Se, miten vanhemmat siihen suhtautuu ja sen kanssa pärjää, se on se mikä esim. tästä tekee joillekkin ongelman. Sillä on se adhd, siksi se käyttäytyy huonosti, enkä voi asialle mitään. Hymyillään päälle ja huokaistaan kun lapsi rikkoo ja kiusaa turhaantuneena.

 

Jep. Vertaistuki on todella rentouttavaa. Ei tarvitse koko ajan pyydellä anteeksi ja selittää, kun lapset eivät ole sekuntiakaan paikoillaan tai hiljaa tai kun joutuu koko ajan olemaan alerttina sen varalta, että lapset keksivät jonkun "loistavan" idean.

Meillä on kaksi adhd-aikuista ja kaksi adhd-lasta tässä perheessä. Minä en jaksa enää normaalien ihmisten kanssa edes pahemmin olla tekemisissä. Minä en ymmärrä niitä ja ne eivät ymmärrä minua tai meitä. Olen antanut mahdollisuuden, mutta koska hyväksyntää ei siltä puolelta ole tullut, annan olla.

Ei varmaan normaali-ihminenkään jaksa teidän perhettänne. Levotonta höseltämistä.

 

[QUOTE="vieras";23961866]Useinkaan se erillaisuus ei siinä lapsessa haittaa. Se, miten vanhemmat siihen suhtautuu ja sen kanssa pärjää, se on se mikä esim. tästä tekee joillekkin ongelman. Sillä on se adhd, siksi se käyttäytyy huonosti, enkä voi asialle mitään. Hymyillään päälle ja huokaistaan kun lapsi rikkoo ja kiusaa turhaantuneena.[/QUOTE]

Ja ne vanhemmat, jotka eivät noin tee, joutuvat kärsimään muutamien -anteeksi vain- laiskuudesta. Adhd-lapsi on haastavampi ja vaativampi kuin nentti-lapsi. Siis yleensä, ei aina. Ja addi-lapsen vanhempi joutuu tekemään moninkertaisen kasvatustyön saadakseen lapsestaan yhteiskunnan normit täyttävän veronmaksajan.

Että kiitos vain teille, joille adhd on lupa olla käyttäytymättä kunnolla! :kieh:

 

Ja ne vanhemmat, jotka eivät noin tee, joutuvat kärsimään muutamien -anteeksi vain- laiskuudesta. Adhd-lapsi on haastavampi ja vaativampi kuin nentti-lapsi. Siis yleensä, ei aina. Ja addi-lapsen vanhempi joutuu tekemään moninkertaisen kasvatustyön saadakseen lapsestaan yhteiskunnan normit täyttävän veronmaksajan.

Että kiitos vain teille, joille adhd on lupa olla käyttäytymättä kunnolla! :kieh:

Näin on.
Meillä on erityislapsi, jolla ei ole adhd:ta, mutta hahmottamisessa, oman toiminnan ohjauksessa ym on hankaluuksia. Lapsella on jopa tiukempi kuri kuin monella ns. normaalilla kaverillaan. Siitä huolimatta olen joskus lukenut rivien välistä, että kyseessä on huonosti kasvatettu yksilö...

Olen sitä mieltä, että yleisesti ottaen erityislasta ja tämän perhettä ei ymmärrä kuin toinen erityislapsen vanhempi. Ihminen, joka tietää kuinka helkkarin paljon enemmän työtä hänen kasvattamisensa vaatii ja siitä huolimatta jotkut valopäät kuvittelevat vanhempien olevan vain laiskoja kun lapsi käyttäytyy joskus epäsopivasti.

 

Ja ne vanhemmat, jotka eivät noin tee, joutuvat kärsimään muutamien -anteeksi vain- laiskuudesta. Adhd-lapsi on haastavampi ja vaativampi kuin nentti-lapsi. Siis yleensä, ei aina. Ja addi-lapsen vanhempi joutuu tekemään moninkertaisen kasvatustyön saadakseen lapsestaan yhteiskunnan normit täyttävän veronmaksajan.

Että kiitos vain teille, joille adhd on lupa olla käyttäytymättä kunnolla! :kieh:

Vaan noinhan se on monessa muussakin asiassa: muutama pilaa kaikkien maineen.

 

Meidän 5v todettiin adhd. Älykkyys 7-vuotiaan tasolla (testattu sairaalassa), muttei vielä hallitse edes pukemista ym 5v perustaitoja.

 

adhd-lasten vanhemmat, miten esim. tässä tilanteessa pitäisi toimia: Olen lasteni kanssa uimarannalla, kun eräs poika, joka on lapseni kanssa samassa koulussa erityisluokalla, tulee paikalle, rikkoo lasten rakentamat hiekkalinnat ja alkaa roiskia vettä lapseni ja hänen ystävänsä päälle. Minä kiellän poikaa roiskuttamasta ja tämä alkaa vastaukseksi roiskuttaa minun päälleni vettä ja hiekkaa. Pojan äiti ja isä (puoli?) ovat myös mukana, mutta he ovat "majoittuneet" rannan kaukaisimpaan nurkkaan eivätkä näe tapausta. Poika ei usko minua, joten huudan äidin paikalle. Tämä tulee paikalle sössöttäen pojalle, että ei saa roiskuttaa ja jos se vielä jatkuu, on kotiin lähtö edessä. Poika mulkoilee minua ja jatkaa roiskuttamista hetken päästä, kun mamma on vääntäytynyt paikalleen. Huudan uudelleen, että poika ei osaa olla ja mitä tekee mamma: raahaa pojan hetkeksi viereensä mesoen kotiin lähdöstä, mutta ei kuitenkaan toteuta uhkaustaan. Kohta poika on taas rannassa hillumassa. Ei tosin tule enää meidän seurueemme lähelle. Miten näitä adhd-tapauksia tulee käsitellä? Saako komentaa?

 

Saa ja pitää komentaa. Ihmisiä nekin on. Tuossa äidillä vastuu.

 

adhd-lasten vanhemmat, miten esim. tässä tilanteessa pitäisi toimia: Olen lasteni kanssa uimarannalla, kun eräs poika, joka on lapseni kanssa samassa koulussa erityisluokalla, tulee paikalle, rikkoo lasten rakentamat hiekkalinnat ja alkaa roiskia vettä lapseni ja hänen ystävänsä päälle. Minä kiellän poikaa roiskuttamasta ja tämä alkaa vastaukseksi roiskuttaa minun päälleni vettä ja hiekkaa. Pojan äiti ja isä (puoli?) ovat myös mukana, mutta he ovat "majoittuneet" rannan kaukaisimpaan nurkkaan eivätkä näe tapausta. Poika ei usko minua, joten huudan äidin paikalle. Tämä tulee paikalle sössöttäen pojalle, että ei saa roiskuttaa ja jos se vielä jatkuu, on kotiin lähtö edessä. Poika mulkoilee minua ja jatkaa roiskuttamista hetken päästä, kun mamma on vääntäytynyt paikalleen. Huudan uudelleen, että poika ei osaa olla ja mitä tekee mamma: raahaa pojan hetkeksi viereensä mesoen kotiin lähdöstä, mutta ei kuitenkaan toteuta uhkaustaan. Kohta poika on taas rannassa hillumassa. Ei tosin tule enää meidän seurueemme lähelle. Miten näitä adhd-tapauksia tulee käsitellä? Saako komentaa?

Jos ainoa rangaistuskeino on tyhjät uhkaukset, niin kyllä tavislapsikin olisi yhtä huonosti käyttäytyvä.

 

adhd-lasten vanhemmat, miten esim. tässä tilanteessa pitäisi toimia: Olen lasteni kanssa uimarannalla, kun eräs poika, joka on lapseni kanssa samassa koulussa erityisluokalla, tulee paikalle, rikkoo lasten rakentamat hiekkalinnat ja alkaa roiskia vettä lapseni ja hänen ystävänsä päälle. Minä kiellän poikaa roiskuttamasta ja tämä alkaa vastaukseksi roiskuttaa minun päälleni vettä ja hiekkaa. Pojan äiti ja isä (puoli?) ovat myös mukana, mutta he ovat "majoittuneet" rannan kaukaisimpaan nurkkaan eivätkä näe tapausta. Poika ei usko minua, joten huudan äidin paikalle. Tämä tulee paikalle sössöttäen pojalle, että ei saa roiskuttaa ja jos se vielä jatkuu, on kotiin lähtö edessä. Poika mulkoilee minua ja jatkaa roiskuttamista hetken päästä, kun mamma on vääntäytynyt paikalleen. Huudan uudelleen, että poika ei osaa olla ja mitä tekee mamma: raahaa pojan hetkeksi viereensä mesoen kotiin lähdöstä, mutta ei kuitenkaan toteuta uhkaustaan. Kohta poika on taas rannassa hillumassa. Ei tosin tule enää meidän seurueemme lähelle. Miten näitä adhd-tapauksia tulee käsitellä? Saako komentaa?

Mun mielestä saa komentaa. Minä ainakin teen niin kaikkien lasten kohdalla jos näen että tekevät jotain ylimääräistä eikä lapsen vanhemmat ole paikalla tai tee mitään asian eteen. Vielä koskaan kukaan ei oo suuttunu asian tähden. Itse vilkkaan 7vuotiaan äitinä toivon että jos joku hänen näkee jotain tekevän enkä minä tai mies ole paikalla niin saa komentaa ja laittaa vaikka jäähylle jos ei muu auta.

 

Jos ainoa rangaistuskeino on tyhjät uhkaukset, niin kyllä tavislapsikin olisi yhtä huonosti käyttäytyvä.

kyllä, mutta tiedän myös tämän pojan adhd-lapseksi. Normilapset on kyllä uskoneet, kun vieras ihminen konahtaa. Ainakin minua ovat uskoneet.