Apuja 1v9kk nukahtamiseen ilman äitä vieressä? Äiti on väsynyt ja stressaantunut.

[yksi yy hoo]

Olemme olleet tyttäreni kanssa kahden alusta alkaen. Ennen en pitänyt "ongelmana" sitä että minun piti olla huoneessa että lapsi nukahti, mutta nykyään kaipaisin iltoja jo itselleni. Lastensänkyyn siirryimme jo joitakin kuukausia sitten, ja nukkuu siinä hienosti. On nukkunut kolme kk iästä yöt kokonaan. Ainoa ongelma siis on tuo nukahtaminen.

Vietän yleensä tunnista kahteen illassa maaten lapseni vieressä omassa sängyssäni. En pysty edes kirjaa lukemaan, koska valo häiritsee neitiä. Jos poistun tai yritän poistua huoneesta kun hän ei ole vielä täydessä unessa, niin että lattia narahtaa, ovi kolahtaa tms. hän herää välittömästi ja "itkee minut takaisin".

Viikko sitten päätin viimein aloittaa "nukahtamiskoulun". Vien lasta nyt vastaavan ajan sänkyyn takaisin. Tytöstä tämä uusi tyyli on mieluinen! Hän nousee sängystä jo ennen kuin pääsen ovesta ulos ja juoksee perässäni olohuoneen ovelle. Kuvittelin että kolme-neljä iltaa riittäisi, mutta nyt kun menossa on jo kahdeksas ilta, alan olla epätoivoinen.

Teen raskasta vuorotyötä ja olen iltaisin todella väsynyt. Nyt olen itkuinen päivisinkin koska poden huonoa omaatuntoa siitä miten lopulta menetän hermoni ja huudankin, komennan ja vien liian kovakouraisesti tytön takaisin sänkyyn. En halua olla tällainen äiti!! EN OLE tällainen äiti! Olen rakastava, hyväntuulinen ja olemme tyttäremme kanssa läheisiä. Nyt minusta tuntuu että pahoinpitelen lastani!

Välit meillä on päivisin ihan entisenlaisessa kunnossa, sylitellään, leikitään, halitellaan, kiukutellaankin - eli ainoa toivoni on ettei lapsi koe tätä yhtä toivottomana ja masentavana kuin minä. Minua pelottaa oma jaksamiseni. Mitä jos nyt lopetan tämän nukahtamiskoulun ja palaan vanhaan? Saanko enää koskaan iltojani takaisin? Voi että kun olisi mukava vaikka katsoa telkkaria joskus! Tai lukea kirjaa.

Onko teillä vinkkejä? Neuvoja, apua? Onko kellään muulla kokemusta tällaisesta juoksutuksesta? Olisin kiitollinen kaikesta avusta.

 

["mamma"]

koita jaksaa tota palauttelua, mutta ilman puhetta ja katsekontaktia, hakee juoksullaan sun huomiota. voi jaksaa montakin iltaa, mutta tsemppiä! olet varmasti hyvä äiti!

 

["vieras"]

Ensinnäkin :hug:
Sinulla on varmasti tosi raskasta. Varsinkin kun ei voi jakaa nukutusvuoroja.

Minkäverran te touhuatte päivisin? Ulkoilette? Olette rannalla? Liikkuuko lapsi niin että on väsynyt kun menette maate?
Onko illoissa säännöllinen rytmi? Samana kellonaikana suunnilleen tapahtuvat rutiinit? Iltapuuro, pesu ja pisu.

 

[wiw]

Sinä olet aikuinen, joka sanoo kuinka teidän perheessä asiat tehdään. Lapsi menee nukkumaan omaan sänkyyn koska..äidillä on kotitöitä/ pyykin ripustusta/ tiskejä yms. Palautat lapseen sänkyyn hellien sanojen saattelemana ja pysyt tiukkana. SINÄ VOITAT ennenpitkään tämän taistelun ilman että lapsesi traumatisoituu.. Ja lapselle on turvallista kun äiti päättää!

 

[vierailijana]

Voi voi... kuulostaa NIIN tutulta. Itselläni jo 3 lasta. Ja kaikki nukkuneet aina minun vieressäni 2v. asti. Nyt meidän kuopus , elokuussa 2v., on oikein äitimagneetti! Siis vain äiti kelpaisi nukuttamaan ja nukkumaan vieressä. hän on tyttö, 2 vanhempaa poikia.... Pojat ovat innoissaan 2v. menneet nukkumaan omiin sänkyihinsä , omiin huonesiin... Ei mitään ongelmaa. Mutta nyt tyttäremme,....luulen että hänen kanssaan asiasta tulee paaaaljon vaikeampaa:/ Tähän asti olemme mieheni kanssa siis nukutelleet tytön meidän sänkyymme, melkei vuoroilloin. Nyt tyttö vaatii , että MINÄ nukutan hänet ja nukun vieressä... Joten valitettavasti vinkkejä en osaa antaa:/ Meillä katsotaan tilannetta, mihinpäin kehittyy... Pistetäänkö omaan sänkyyn ja milloin jne....

 

["jojo"]

Mä olen kuullut vinkin, että lasta voi opettaa sanomalla, että "odota tässä, äiti käväisee vessassa/ juomassa/katsomassa jäikö kahvinkeitin päälle. Eli käväisee poissa ja palaa takaisin, mutta ei salaa hiipien. Kannattaa varmaan kokeilla alkupäässä nukutusta, kun vielä menee puhe perille eikä lapsi ole ihan pökkyrässä. Ideana olisi siis saada lapsi tottumaan siihen, että niitä hetkiä vietetään omassa sängyssä yksinkin, mutta äiti on silti olemassa ja palaa takaisin. Pikku hiljaa voi pidentää poissaoloja ja myöhentää niitä, jolloin ehkä jonain päivänä lapsi simahtaa unille sillä aikaa, kun olet muualla.

En ole tuota itse kokeillut, joten en osaa sanoa toimiiko se.

Mulla on kohta 2v täyttävälle kotikutoinen unikoulu menossa, etä illat eivät menisi itkun ja huudon kanssa vaan maate päästäisiin rauhassa ja mielellään. Tunti huutoa joka ilta on sekin aika paljon. Tänään oli liian tiukka tilanne, toivottavasti ei tullut takapakkia siksi, kun multa paloi käämi :ashamed:

 

[wiw]

Voi voi... kuulostaa NIIN tutulta. Itselläni jo 3 lasta. Ja kaikki nukkuneet aina minun vieressäni 2v. asti. Nyt meidän kuopus , elokuussa 2v., on oikein äitimagneetti! Siis vain äiti kelpaisi nukuttamaan ja nukkumaan vieressä. hän on tyttö, 2 vanhempaa poikia.... Pojat ovat innoissaan 2v. menneet nukkumaan omiin sänkyihinsä , omiin huonesiin... Ei mitään ongelmaa. Mutta nyt tyttäremme,....luulen että hänen kanssaan asiasta tulee paaaaljon vaikeampaa:/ Tähän asti olemme mieheni kanssa siis nukutelleet tytön meidän sänkyymme, melkei vuoroilloin. Nyt tyttö vaatii , että MINÄ nukutan hänet ja nukun vieressä... Joten valitettavasti vinkkejä en osaa antaa:/ Meillä katsotaan tilannetta, mihinpäin kehittyy... Pistetäänkö omaan sänkyyn ja milloin jne....

Tuon sopan olette itse keittäneet, älkää siis odottako ratkaisua muualta kuin itseltänne! Päätättee yhdessä kuinka perheessänne toimitte. Joko lapsi päättää tai te päätätte!

 

[Kotilohikäärme]

Meillä se meni siihen että poikahan riemastui jos näytti mitään hermostumisen merkkejä. Sitten vaan lähdettiin pois. Peitellään, luetaan iltasatu tai lauletaan ja pusun jälkeen lähdetään vaan pois. Kun ei ole yleisöä, ei ole showtakaan. Ovi on niin kankee ettei poitsu ole vielä keksinyt miten sen saa avattua, tosin ei ole yrittänutkään vaan nauttii täysin rinnoin omasta ajastaan. Oli jo aiemmin Pinnasängyssä tottunut siihen että lähdetään pois. Jos oli samassa huoneessa niin riekkumisesta ei tullut välttämättä parissa tunnissakaan loppua. Eikä tosissaan koskaan huutanut perään ja pieneen nirinään ei reagoitu muuten kuin mahdollisimman harvaan sanotulla hyväntuulisella "hyviä öitä" -tyyppisellä.
Jos uni ei meinaa tulla niin poika ottaa jonkun muumikirjoistaan ja alkaa lukea.

 

[vierailijana]

Tuon sopan olette itse keittäneet, älkää siis odottako ratkaisua muualta kuin itseltänne! Päätättee yhdessä kuinka perheessänne toimitte. Joko lapsi päättää tai te päätätte!

No tämähän on tiedossa!! Eipä tässä mitään muuta "valittamista" kuin se , että saataisiin tyttö kanssa nukkumaan omaan sänkyyn 2v. paikkeilla. Ilo ja ihanuus on saada nukkua viekussa

 

[alkuperäinen]

Suuri KIITOS kaikille vastanneille!!! Helpotti kovasti ainakin omantunnon kolotusta, etten olekaan ainoa jolla tällainen iltaralli
Jatkan siis, muutaman uuden vinkin avulla - eiköhän se nukahtaminen joskus onnistu! Kiitos vielä kerran!!

 

["vieras"]

Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan vauvan uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.

Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle. Evolutiivinen näkökulma on unohdettu ja normiksi on asetettu yksin läpi yön nukkuva vauva. Tämä ei kuitenkaan ole ihmislajille biologisesti tai sosiaalisesti normaalia.

Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.

Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä. Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja. Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.

Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.

Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?

Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.

Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.

(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)

 

[Non compos mentis]

[QUOTE="vieras";23954551] Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.

(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)[/QUOTE]

Jaa? Minusta taas on koko perheelle vaarallista, jos äiti on väsynyt ja stressaantunut kuten ap. Eli haitallista myös lapselle. Kaikenlaiset ehdottoman ideologian puolesta saarnaavat saavat minut pahoinvointiseksi. Esikoinen nukkui jonkin aikaa vieressäni, sitten omassa sängyssään. Kuopus ei halunnut nukkua vieressä, eikä edes sylissä. Mentiin sitten "lapsentahtisesti" miten vauvan paras nukkua.

 

["mie"]

Meillä on ollut lähes samanlainen tilanne. Pikkuhiljaa vierotin tytön ekoilla kerroilla "kävin vessassa" , sitten menin laittamaan pyykkiä kuivimaan jne. aina sanoin tulevani takaisin ja tulinkin mutta sitten tulikin ilta jolloin tyttö nukkuikin kun palasin .
Tyttö ei nukahda jos vahtii kokoajan että sä et lähde.
Reilusti sanot että nyt mun on pakko .... tulen kohta takaisin . Ensin voi tulla itkut mutta kyllä se siitä .
Jos nukahtaminen kestää monta tuntia niin pistät tytön liian aikaisin nukkumaan.

 

[alkuperäinen]

Olen itsekin miettinyt sen mahdollisuutta että laitan liian aikaisin nukkumaan, mutta kun lapsi on mielestäni selkeästi väsynyt. Olen yrittänyt myöhentää aikaa mutta sillä ei ole vaikutusta nukahtamiseen, lähinnä lapsen levottomuuteen vain. Joskus neiti ei suostu nukkumaan päiväuniakaan ollenkaan, eikä silläkään ole vaikutusta aikaan!

Meillä on hyvin samanlaiset rutiinit. Syömme iltapuuron, katsellaan hetki lastenohjelmia "hiljaisella" sylikkäin ja siinä tyttö juo maitoa, vaihdetaan vaippa & tehdään hammaspesut. Sitten mennään makkariin, ristitään kädet ja luetaan iltarukous. Sen jälkeen annetaan kahdelle unilelulle unipusut kumpainenkin, pussataan toisiamme ja silittelen pari kolme kertaa neidin hiuksia. Sen jälkeen istun pikkuisen kauemmas, ja laulan "hiljaa" lyhyen tuutulaulun. Näiden toimien aikana tyttö rauhoittuu sänkyynsä, mutta kun poistun, ei mene kauan kun juoksutus alkaa. Ja ennen alkoi touhotus vaikka olin siis vieressäkin.

Ja kiitos vain, ilman pitkiä paasailujakin tunnen oloni itsekkääksi "haluamalla" omaa aikaa! Takaraivossani jyskyttää että tämä oli minun päätökseni, elää kahden (kun isä lähti plussan nähtyään kävelemään pysyvästi) joten minun pitäisi vain niellä kaikki vastaantuleva. Mutta viettäkääpä itse vuosi ja 9 kuukautta ainoana vanhempana täysin lapsen ehdoilla (ennen sitä yksinäinen raskaus) ja ilman sen kummempia tukiverkkoja. Oletteko käyneet sitterin kanssa suihkussa tai kanniskelleet yksin koliikkivauvaa illat? Jossain vaiheessa se raja tulee vastaan, minulla ilmeisesti nyt.

Olen aloittanut työt nelisen kuukautta sitten ja sen jälkeen kulkenut jaksamiseni äärirajoilla. En todellakaan haluaisi valittaa. Rakastan tytärtäni enemmän kuin mitään maailmassa! Hän on suloisin ja ihanin pieni ihminen jota maa päällään kantaa. Mielestäni tämä 1v9kk rajapyykki ei olisi mitenkään mahdoton ikä aloittaa yksin nukahtaminen, ehkä sitten olen väärässä? Aion kuitenkin näiden viestien rohkaisemana jatkaa vielä yritystä

 

["Mma"]

Meillä sinänsä eri tilanne, kun mies vuoroillaan nukuttaa lasta, mutta meillä on 2v2kk ikäinen, joka on aina nukahtanut jommankumman viereen (joko vanhempien sänkyyn), tai niin että ollaan patjalla lapsen sängyn vierellä ja lauletaan/luetaan kirjaa.

Olin joskus asiasta kauheen stressaantunut kun siinä tosiaan kestää kauan, pois ei voi lähteä, muuten lapsi alkaa huutaa.
Päätimme, että tällä jatketaan, nukutetaan lapsi vieläkin noin vierellä olemalla, sittenkun lapsi on vanhempi ja ymmärtää enemmän, koitetaan muuttaa tapoja.

 

["vieras"]

Vinkkinä voisin antaa sellaisen, että telkkariohjelmien katsomisen sijaan kokeilisitkin kirjan lukemista siinä iltasella. Joskus televisio-ohjelmat ei rauhoita samalla tavalla kuin lukeminen.

Kannattaisi sitä varmaan ainakin kokeilla, koska tilanne selvästi on sietämätön. Tuskin siitä mitään haittaakaan olisi.

 

["Kaisa"]

Elä anna periksi.. koska ens kerralla sul on vielä isompi urakka edessä! Jaksamisia! Meil on vielä kans tuo sama edessä meidän 1v:n kanssa :/

 

[Non compos mentis]

[QUOTE="vieras";23954655]Vinkkinä voisin antaa sellaisen, että telkkariohjelmien katsomisen sijaan kokeilisitkin kirjan lukemista siinä iltasella. Joskus televisio-ohjelmat ei rauhoita samalla tavalla kuin lukeminen.

Kannattaisi sitä varmaan ainakin kokeilla, koska tilanne selvästi on sietämätön. Tuskin siitä mitään haittaakaan olisi.[/QUOTE]

Mä mietin tuota liikunnan osuutta. Millainen on ohjelma ennen iltarituaaleja? Seuraako puuro vilkasta liikkumista ulkosalla? Se vois väsyttää.

 

["shihtzu"]

Minä nukutan vieläkin tuon 2v10kk ikäisen lapsen, tosin nykyään poitsu nukahtaa jo hyvinkin nopeasti ja minä voin vaikka mennä tekemään omia asioistani, vuosi sitten se ei olisi ollut vielä mahdollista, joten voisin sanoa ap:lle, että aika auttaa.
Minäkin olen yksin 2 lapsen kanssa ja tuo esikoisen nukahtaminen on ollut aina vaikeaa, mutta jaksan uskoa, että kyllä se siitä vielä helpottuu ajan kanssa, kun on kuitenkin koko ajan helpottunut.

 

[alkuperäinen]

Ulkoillaan iltapäivällä, riippuen ilmasta ainakin parisen tuntia. Vapaapäivinä aamullakin tunteroinen, pari - molemmat viihdytään ulkona ja voitais vaikka asua pihalla

 

[rutiinit]

Avain onnistuneeseen iltaan ovat meillä olleet aina samoin toistetut iltarutiinit. Suihku/kylpy, puuro, hampaat, iltasatu, hyvän yön toivotukset ja peittely, jonka jälkeen poistuttu lapsen luota. Ensin vain oven taakse ja palattu puhumatta tassuttelemaan lapsi takaisin makuulleen jos hän käy hysteeriseksi tai lähtee sängystä. Tätä vaan toistettu kyllästymiseen asti pari iltaa, lapsi oppii uudelleen illan rutiinit ja nukahtaminen on vain nopeutunut ja huoneessa käymiset vähentyneet. Avain on vanhemman systemaattisesti aina samanlainen toiminta, ei saa poiketa kaavasta ja alkaa juttelemaan, jäädä sängyn viereen tmv.

 

[kokki3]

Rutiinithan tuolla ap:lla tuntui olevan kohdillaan.

 

["sara"]

Jaksamisia sinulle! Minä olen "unikouluttanu" kaks uhmista (jotka siis ennen uhmaikää nukkuivat kiltisti ite omaan sänkyynsä) niin, että olen istunut nojatuolissa sängyn vieressä. Olen siis selittänyt lapselle, että nyt tehdään näin että äiti istuu tuolilla ja lapsi saa rauhassa nukkua omassa sängyssä. Ensimmäisinä iltoina olen vähän silitellyt ja rauhoitellut ja sitten pikkuhiljaa kun lapsi on tottunut hommaan, olen alkanut siirtää sitä tuolia kauemmas. Makuuhuoneen ovi on raollaan aina ja sieltä tulee vähäsen valoa ja kun tuo tuoli on ollu tarpeeksi kaukana, niin olen alkanut kutomaan samalla

Ja lopulta sitten olen siirtäny tuolin oven ulkopuolelle sillälailla että lapsi on nähny minut ja kutonu tai lukenu siinä niin kauan, että lapsi on nukahtanu. Ja kun tätä on pikkuhiljaa tehny, lapsi on oppinu nukahtamaan ite sänkyynsä. Ja tosiaan lopulta olen alkanut aina käväsemään jossakin siitä tuolilta ja jossakin välissä sen tuolin on saanu jättää jo pois Olisko muutaman viikon vieny yhteensä tämä homma ja on mennyt ainakin omasta mielestä niin, ettei ole tarvinnu hermoja kiristellä.. On saanu hetken itekki huilia ja tehdä käsitöitä

 

[..]

Meidän 2,5vuotias tyttö pitää iltaisin nukuttaa makaamalla sängyn vieressä. Meillä se ei ole kova ongelma,koska on kaksi vanhempaa ja nukahtaa yleensä puolessa tunnissa. Ymmärrän kyllä,että sinulla alkaa mennä hermot kun joudut joka ilta nukuttamaan ja kestää niin pitkään. Voisitko tehdä vaikka jonkun aikarajan mitä makoilet lapsen vieressä esim. puoli tuntia(ja selität tämän hänelle vaikkei täysin ymmärräkään),jonka jälkeen lähdet olohuoneeseen ja palaat sitten rauhoittelemaan lasta mikäli tarvitsee. Vai nouseeko tällöinkin ylös sängystä?

Toisaaltaan minusta pienen lapsen ei tarvitsisi osata nukahtaa vielä yksin,vaikkakin ymmärrän kyllä ap.n tilanteen. Yksi vaihtoehto olisi sopeutua tilanteeseen,yritttää kuitenkin jaksaa jatkaa nukuttamista ja odottaa ajan tekevän tehtävänsä. Jaksamista!