Vahinkoraskaus. Mies haluaa abortin ja minä en!

[QUOTE="akka";23937617]Sä puolustat omaa kantaasi ihan samoin kuin minä omaani.Plussan mammat kun on nyt vaan sitä mieltä että kyllä se mies sopeutuu.Entäs jos se ei sopeudu?Entäs jos se on lopen kypsynyt siihen että vaimo on kotona ja vain hän käy palkkatyössä?Miksei mies saa esilletuoda kantaansa ja miksi vain se vaimo saa päättää?
Entä jos se mies päättää ettei hän sopeudu ja ottaa eron eikä tapaa lapsiaan eron jälkeen lainkaan?
Entä jos kumpikaan ei anna piiruakaan periksi eikä kumpikaan ole valmis tekemään kompromissia,perhe hajoaa joka tapauksessa?
Paska tilanne.
Parhaiten selviäisi kun jo suhteen alkuvaiheessa käytäisiin nämä asiat läpi,silloin molemmat tietäisivät mihin ovat ryhtymässä.[/QUOTE]

Ei mulla ole mitään omaa kantaa, ainoa mitä olen mieltä on, että tällaisessa tilanteessa kannattaa tosissaan miettiä mitä on tekemässä ja miten pystyy itse päätöksensä kanssa elämään, se kun ei ole jokaiselle niin yksiselitteistä että pystyy jatkamaan puolison kanssa joka on painostanut päätökseen joka ei ollutkaan oma. Jotkut pystyy, toiset ei, se on jokaisen oma asia miettiä mikä on oma kantansa. Ei minun, ei sinun, eikä kenenkään muunkaan tähän kommentoineen.

Ja aika moni sanoo yhtä kun tilanne ei ole päällä, mutta kun siihen joutuu voi ääni kellossa ollakin eri. Ihan kuten ihmiset muutenkin muuttuu. Vaikka 10v sitten olisi luvattu jotain, ei se välttämättä enää tänä päivänä tässä tilanteessa pädekään.

Musta on oikeasti vähintäänkin kyseenalaista, yleisesti todella vastuutonta jaella täällä jonkun puolijumalan asemassa neuvoja toisille ilmeisesti olettaen että aina on kyse provoista. Sanot yhdelle että tee abortti tai miehes jättää sut, toiselle että joo kyllä sä voit tupakoida raskauden aikana kun ei mullekaan ole koskaan mitään tullut jne. ja huomaat vielä joku kaunis päivä että hittolainen, toi totteli ja nyt sillä on ihan saatanallinen kasa ongelmia kourassa sinun takiasi.

Harmillista kyllä, harva täällä saa koskaan sanojensa seurauksia tietää, mutta kannattaisi miettiä että toisessa päässä tai edes ketjua lukemassa saattaa olla ihminen joka on todellisessa tilanteessa, herkässä ja vaikutuksille alttiissa mielentilassa ja ennemmin kuin kuuntelisi itseään, kuuntelee palstamammoja jotka tuntuvat välillä tietävän harvinaisen vähän oikeasta elämästä yhtään mitään.

Ja muuten tuohon kommenttisi kohtaan; jos se mies lähteekin eikä tapaa lapsia eron jälkeen.. Aika tajuttoman paska isä pitää olla jos kostaa lapsille sen että vaimo päättää ettei yhteisestä lapsesta hankkiuduta eroon. Kaikki kärsii kyllä, mutta sellaista isää saattaapi lapset muistella aikamoisella vihalla pidemmän päälle ja kenen menetys se sitten loppujen lopuksi on?

 

Ap - miksi harrastit suojaamatonta seksiä jos tiesit että miehesi ei halua lasta? Itse en tekisi noin sillä uskoakseni mieheni haluaisi abortin (meille 4. lapsi) ja vaikka siinä sanoisi että sullakin oli vastuu, miksi et vaatinut kumia, niin tilanne oli katastrofi olisi se sitten abortti tai vielä yksi lapsi.

Tuli vain mieleen.

 

Ei mulla ole mitään omaa kantaa, ainoa mitä olen mieltä on, että tällaisessa tilanteessa kannattaa tosissaan miettiä mitä on tekemässä ja miten pystyy itse päätöksensä kanssa elämään, se kun ei ole jokaiselle niin yksiselitteistä että pystyy jatkamaan puolison kanssa joka on painostanut päätökseen joka ei ollutkaan oma. Jotkut pystyy, toiset ei, se on jokaisen oma asia miettiä mikä on oma kantansa. Ei minun, ei sinun, eikä kenenkään muunkaan tähän kommentoineen.

Ja aika moni sanoo yhtä kun tilanne ei ole päällä, mutta kun siihen joutuu voi ääni kellossa ollakin eri. Ihan kuten ihmiset muutenkin muuttuu. Vaikka 10v sitten olisi luvattu jotain, ei se välttämättä enää tänä päivänä tässä tilanteessa pädekään.

Musta on oikeasti vähintäänkin kyseenalaista, yleisesti todella vastuutonta jaella täällä jonkun puolijumalan asemassa neuvoja toisille ilmeisesti olettaen että aina on kyse provoista. Sanot yhdelle että tee abortti tai miehes jättää sut, toiselle että joo kyllä sä voit tupakoida raskauden aikana kun ei mullekaan ole koskaan mitään tullut jne. ja huomaat vielä joku kaunis päivä että hittolainen, toi totteli ja nyt sillä on ihan saatanallinen kasa ongelmia kourassa sinun takiasi.

Harmillista kyllä, harva täällä saa koskaan sanojensa seurauksia tietää, mutta kannattaisi miettiä että toisessa päässä tai edes ketjua lukemassa saattaa olla ihminen joka on todellisessa tilanteessa, herkässä ja vaikutuksille alttiissa mielentilassa ja ennemmin kuin kuuntelisi itseään, kuuntelee palstamammoja jotka tuntuvat välillä tietävän harvinaisen vähän oikeasta elämästä yhtään mitään.

Ja muuten tuohon kommenttisi kohtaan; jos se mies lähteekin eikä tapaa lapsia eron jälkeen.. Aika tajuttoman paska isä pitää olla jos kostaa lapsille sen että vaimo päättää ettei yhteisestä lapsesta hankkiuduta eroon. Kaikki kärsii kyllä, mutta sellaista isää saattaapi lapset muistella aikamoisella vihalla pidemmän päälle ja kenen menetys se sitten loppujen lopuksi on?

Perheen yhdessä pysyminen on erittäin huono syy tehdä jotain oman tahtonsa vastaista, se kun saattaa aika pahasti potkaista perseelle ja tuhota silti kaiken.

Ja sun mielestäkö mies ei joudu tekemään nyt jotain oman tahtonsa vastaista kun nainen haluaa pitää sen lapsen ja mies ei?

 

[QUOTE="akka";23938093]Perheen yhdessä pysyminen on erittäin huono syy tehdä jotain oman tahtonsa vastaista, se kun saattaa aika pahasti potkaista perseelle ja tuhota silti kaiken.

Ja sun mielestäkö mies ei joudu tekemään nyt jotain oman tahtonsa vastaista kun nainen haluaa pitää sen lapsen ja mies ei?[/QUOTE]

Minusta molempien on tuossa tilanteessa kunnioitettava toistensa mielipidettä ja molempien mietittävä, mieluiten yhdessä, miksi näin kävi ja mitä seuraavaksi.Onko asioista puhuttu riittävästi. Punnittava vaihoehtoja mitä tapahtuu jos aborttiin ei päädytä, mitä tapahtuu jos jokatapauksessa katkeroidun, onko mahdollista tukea kaikin keinoin toisen mielipiteitä vai onko tilanne se että tukea on turha odottaa puolin tai toisin. Jos toinen ei pysty elämään se ratkaisun kanssa mihin toinen päätyy tai haluaisi päätyä, sillehän ei mitään mahda, toisen mieliksi ei kuitenkaan voi minustaparisuhdetta jatkaa, mutta ei myöskään tehdä aborttia.
Jos työpaikka on olemassa, voisin ehkä itse harkita palaavani työhön mahdollisimman pian, vähäksi aikaa vielä ennen äitiyslomaa.

Parisuhteessa (ihmissuhteissa) on vaarallista luulla, kuvitella, ajatella sitä mitä toinen ajattelee, olla etukäteen varma toisen mielipiteistä, luottaa tuuriin ja ajatella toisen kantavan vastuun myös minun puolestani. Tärkeintä on puhua asioista, keskustella, tarkistaa vielä kerran että ymmärsinhän minä oikein tai ymmärsithän sinä mitä tarkoitin.

 

Ap - miksi harrastit suojaamatonta seksiä jos tiesit että miehesi ei halua lasta? Itse en tekisi noin sillä uskoakseni mieheni haluaisi abortin (meille 4. lapsi) ja vaikka siinä sanoisi että sullakin oli vastuu, miksi et vaatinut kumia, niin tilanne oli katastrofi olisi se sitten abortti tai vielä yksi lapsi.

Tuli vain mieleen.

En tiennyt että mieheni suhtautuu noin voimakkaasti, asiasta on puhuttu etukäteen mutta mies ilmeisesti luotti hyvään tuuriinsa. Ihan yhteisestä päätöksestä olemme harrastaneet keskeytettyä yhdyntää. Ihan yhtälailla mies on ollut tietoinen valinnoistaan, mutta nyt tilanne on tämä. Katsotaan mitä ilta tuo tullessaan kun saamme lapset nukkumaan ja keskustelemme asiasta.

 

Ap - miksi harrastit suojaamatonta seksiä jos tiesit että miehesi ei halua lasta? Itse en tekisi noin sillä uskoakseni mieheni haluaisi abortin (meille 4. lapsi) ja vaikka siinä sanoisi että sullakin oli vastuu, miksi et vaatinut kumia, niin tilanne oli katastrofi olisi se sitten abortti tai vielä yksi lapsi.

Tuli vain mieleen.

Ja miehellähän ei ole vastuuta edes siitä käyttääkö kumia? Kyllä mies osaa moista käyttää (ja ellei osaa, paketeissa on varmaankin edelleen kuvitetut ohjeet) jos ei lapsia halua.

 

Mitäs tälle kuuluu?

 

meille kävi vähän samalla tavalla. olin huolimaton ehkäisyn kanssa, mies ehdotti aborttia en pystynyt. tyttö täyttää huomenna 2v. mies on sanonutkin että hän tulee aina olemaan mulle kiitollinen siitä etten tehnyt vastoin tahtoni. mies ei voisi kuvitella tilanne että se lapsi ei olisi tullutkaan meille. :heart:

miten ap pitäisi ratkaista pulmaa, siihen en osaa sanoa mitään. iso päätös kuitenkin.

 

[QUOTE="aapee";23915579]Kiitos teille kaikille jotka olette asiaa kommentoineet. Ihan itku silmässä täällä näitä luen. Tein eilen myöhään illalla sen päätöksen että jos lapsi on tullakseen niin se tulee ja aborttia en tee vaikka mies murjottais vauvan syntymään asti. Olen aina ollu aborttia vastaan ja oikein säikähdin omia tunteitani kun hetkenaikaa olin valmis sen miehen mieliksi tekemään.

Tuntui pahalta kun mies sanoi että kyllä se abortti on paras ratkaisu tähän ikävään tilanteeseen ja hän kuulema menee vasektomiaan heti abortin jälkeen. Muutenkin kun haluaisin että joku iloitsisi kanssani, mutta sitä nyt on varmaan turha toivoa hetkeen.

Mies myös sanoi että vaikka hän haluaa abortin niin ei voi pakottaa minua siihen, ei siis ole mihinkään lähdössä vaikka vauva syntyy, mutta nyt hänestä tuntuu siltä että onko reilua synnyttää lapsi jota hän ei halua eikä rakasta. Raskaita sanoja, mutta uskon ja toivon että miehen tunteet ja ajatukset muuttuvat.[/QUOTE]

Eikö miehen pitäisi mennä nyt heti sinne vasektomiaan eikä odotella mitään abortteja yms? Jos hän kertakaikkiaan tietää ettei halua enää lapsia niin menkööt heti kättelyssä sinne vasektomiaansa.

 

Minusta molempien on tuossa tilanteessa kunnioitettava toistensa mielipidettä ja molempien mietittävä, mieluiten yhdessä, miksi näin kävi ja mitä seuraavaksi.Onko asioista puhuttu riittävästi. Punnittava vaihoehtoja mitä tapahtuu jos aborttiin ei päädytä, mitä tapahtuu jos jokatapauksessa katkeroidun, onko mahdollista tukea kaikin keinoin toisen mielipiteitä vai onko tilanne se että tukea on turha odottaa puolin tai toisin. Jos toinen ei pysty elämään se ratkaisun kanssa mihin toinen päätyy tai haluaisi päätyä, sillehän ei mitään mahda, toisen mieliksi ei kuitenkaan voi minustaparisuhdetta jatkaa, mutta ei myöskään tehdä aborttia.
Jos työpaikka on olemassa, voisin ehkä itse harkita palaavani työhön mahdollisimman pian, vähäksi aikaa vielä ennen äitiyslomaa.

Parisuhteessa (ihmissuhteissa) on vaarallista luulla, kuvitella, ajatella sitä mitä toinen ajattelee, olla etukäteen varma toisen mielipiteistä, luottaa tuuriin ja ajatella toisen kantavan vastuun myös minun puolestani. Tärkeintä on puhua asioista, keskustella, tarkistaa vielä kerran että ymmärsinhän minä oikein tai ymmärsithän sinä mitä tarkoitin.

Hyvin avattu, peesailen tätä vastausta juurikin samaan kysymykseen.

 

Mitäs aapeelle kuulluu nyt? Onko mies yhtään heltynyt vai onko kanta molemmilla vielä samansuuntainen?

 

Eiks kukaan tiedä?? Toivottavasti asiat on lähtenyt rullaan heille oikeaan suuntaan.

 

Saatiin asioista puhutta ja molemmat selvensivät omaa kantaansa. Miestä pelottaa tuleva siitä lähtien että syntyykö lapsi terveenä ym. ihan normaaleja pelkoja. Kerroin uudelleen kantani aborttiin ja kysyinkin häneltä että tietääkö miten se tehdään ja mitä siinä tapahtuu, mies vastasi että ei tiedä eikä edes halua tietää. Ymmärsi kyllä mun pointin, että mitä on itse haluamassa vaikkei edes siitä mitään tiedä. Eli paljon puhtuttiin.

Tilanne on nyt se että raskaus jatkuu, mies ei ole puhunut niin abortista kuin vauvastakaan. Kaipa se sulattelee asiaa. Mitä pidemmälle raskaus menee niin sitä enemmän itse totun ajatukseen ja en todellakaan voi aborttia tehdä, enkä usko että mieskään sitä enää vaatiii. Alkujärkytyksestä kun on selvinnyt.

 

No näinhän luulin, eilen mies otti asian puheeksi ja kysyi että koska se abortti sitten tehdään. Ei jumalauta! Mulla ei oo voimia jatkaa raskautta yksin ilman tukea ja soitan tänään varatakseni ajan aborttiin Koskaan en olis uskonut että tähän ryhdyn, mutta tässä sitä ollaan. Luultavasti alan vihata miestä ja me erotaan, mutta helpompi kolmen lapsen yh kun neljän. Ja sen katon että mies menee sinne vasektomiaan, vaikka ite hankkisin lapsia tarkotuksella vielä joskus niin mies ei ainakaan siitä enää yhtäkään!

 

[QUOTE="aapee";24019137]No näinhän luulin, eilen mies otti asian puheeksi ja kysyi että koska se abortti sitten tehdään. Ei jumalauta! Mulla ei oo voimia jatkaa raskautta yksin ilman tukea ja soitan tänään varatakseni ajan aborttiin Koskaan en olis uskonut että tähän ryhdyn, mutta tässä sitä ollaan. Luultavasti alan vihata miestä ja me erotaan, mutta helpompi kolmen lapsen yh kun neljän. Ja sen katon että mies menee sinne vasektomiaan, vaikka ite hankkisin lapsia tarkotuksella vielä joskus niin mies ei ainakaan siitä enää yhtäkään![/QUOTE]

kauheeta,tulee ihan surullinen olo sun puolesta

(mä tein joskus nuorempana abortin,koska silloinen mieheni jäi kiinni pettämisestä ja sitten huomasin raskauteni, ajattelin että en jaksa ilman miehen tukea,en selviä yksin. ja arvaa mitä seuraava mies jätti mut ollessani viimeisilläni, selvisin lapsen kanssa yksin. mutta onnea varjosti se abortti,vielä tän päivänäkin suren ja kadun sitä vaikka tein sen omalla päätökselläni,omasta halustani. hän olisi alakoululainen,minulla on kolme lasta, en vain ikinä nähnyt ensimmäisen ekoja askeleita,sanoja, piirrustuksia :'( )

ymärrän miestäsikin,en minäkään haluaisi lapsia tähän lisää,en jaksaisi,ehkä miehesikään ei jaksa. mutta se abortti kun sitä voi sitten jäädä katumaan vuosiksi niinkuin minä..

 

mulla kanssa vaivaa vieläkin kauhean huono omatunto, tein abortin ollessani 19 vuotias, oli töissä toisessa maassa, mie ilmoitti ettei auta millään tavalla tai tunnusta isyyttä yms, tein abortin koska yksin en olisi pärjännyt, enkä olisi kehdannut tulla takaisin suomeen maitojunalla ja raskaana

nyt mulla on maailman ihanin tyttö joka täyttää kohta 2vuotta, aina laskeskelen että tytön isosisko/veli oli nyt jo 10 vuotias kaduttaa kamalasti!

 

Mun lapseni olisi jo täyttänyt 18 v. Painostuksen alla tein abortin :'(
Ikinä en ole unohtanut, enkä lakannut katumasta. Miehen (siihen aikaan pojan) olen kyllä unohtanut jo vuosia sitten. Jotakuinkin vuoden päästä abortista erottiin.

 

[QUOTE="aapee";24019137]No näinhän luulin, eilen mies otti asian puheeksi ja kysyi että koska se abortti sitten tehdään. Ei jumalauta! Mulla ei oo voimia jatkaa raskautta yksin ilman tukea ja soitan tänään varatakseni ajan aborttiin Koskaan en olis uskonut että tähän ryhdyn, mutta tässä sitä ollaan. Luultavasti alan vihata miestä ja me erotaan, mutta helpompi kolmen lapsen yh kun neljän. Ja sen katon että mies menee sinne vasektomiaan, vaikka ite hankkisin lapsia tarkotuksella vielä joskus niin mies ei ainakaan siitä enää yhtäkään![/QUOTE]

Just tuon takia olisin itse ottanut ehkäisyn käyttöön vaikka mies olisi mennyt kumitta. Sillä vaikka miehellä on vastuu myös asiasta niin nainen sen suurimman siitä kantaa oli se abortti tai lapsi. Tämä vastauksena sille jollekin joka kommentoi aiemmin että miksi naisen pitäisi käytää ehkäisyä kun ei mieskään.

Ap - surettaa teidän holtittoman käytöksen vuoksi. Lapset joutuvat sijaiskärsijöiksi aikuisten takia. Sinuna miettisin vielä lapsen pitämistä. Abortti kun voi jäädä huutavaksi haavaksi sisälle hautaan asti. Aivan varmasti selviät ilman miestäsi.

 

[QUOTE="madame";24019364]kauheeta,tulee ihan surullinen olo sun puolesta

(mä tein joskus nuorempana abortin,koska silloinen mieheni jäi kiinni pettämisestä ja sitten huomasin raskauteni, ajattelin että en jaksa ilman miehen tukea,en selviä yksin. ja arvaa mitä seuraava mies jätti mut ollessani viimeisilläni, selvisin lapsen kanssa yksin. mutta onnea varjosti se abortti,vielä tän päivänäkin suren ja kadun sitä vaikka tein sen omalla päätökselläni,omasta halustani. hän olisi alakoululainen,minulla on kolme lasta, en vain ikinä nähnyt ensimmäisen ekoja askeleita,sanoja, piirrustuksia :'( )

ymärrän miestäsikin,en minäkään haluaisi lapsia tähän lisää,en jaksaisi,ehkä miehesikään ei jaksa. mutta se abortti kun sitä voi sitten jäädä katumaan vuosiksi niinkuin minä..[/QUOTE]

Ettekö te abortin katujat ymmärrä, ettei teillä olisi näitä nykyisiä ihania lapsia, jos ette olisi tehneet aborttia? Kyllähän teillä siis voisi olla muita lapsia, mutta näitä olemassaolevia yksilöitä ei. Turha katua ja surra, sillä tuskin omia lapsianne vaihtaisitte pois.

 

Ettekö te abortin katujat ymmärrä, ettei teillä olisi näitä nykyisiä ihania lapsia, jos ette olisi tehneet aborttia? Kyllähän teillä siis voisi olla muita lapsia, mutta näitä olemassaolevia yksilöitä ei. Turha katua ja surra, sillä tuskin omia lapsianne vaihtaisitte pois.

Minun ainoa lapseni kuoli reilu 18 v. sitten. En ole sen jälkeen tullut raskaaksi.

 

Ite olin samassa tilanteessa ja päätin pitää lapsen, joka siis syntyy ihan lähiviikkoina ja kummasti se mieskin on alkanu sitä odottaan, varsinkin kun maha lähti kasvaan.

Luinko oikein, että sulla on jo lapsia ennestään? Ajatteleppa, että olisit jonkun heistä abortoinu, ihan vaan siks, että joku ei kanna vastuutaan ehkäsystä ja mahdollisesta vanhemmaks tulosta. Abortti kun ei ole ehkäisymuoto ja se tuntuu olevan aika vaikee asia miehille ymmärtää.

 

Enhän mä siihen aborttiin kykene. Meillä on täällä kotona ihan hirveetä. Mies ei ole puhunut mulle kolmeen päivään kun ilmoitin että aborttia en tee. Sitä ennen oli niin huomaavainen ja ihana. Kyllä muuttus käytös kun napista ois painanut. Yöllä sitten en saanut unta ja herätin miehen, kysyin että erotaanko me nyt sitten? Johon sain vastauksen että älä nyt tollasia puhu ja tuu nukkumaan, ei halausta ei mitään. Tuntuu pahalta ja ahdistavalta.

Nyt on vaikea nähdä siihen tilanteeseen että mies olis innoissaan asiasta ja vaikean tästä tekee myös se että yksin kestän pahoinvoinnit ja väsymyksen ilman toisen apuja. Tää on nyt sitä avioliiton vastamäkeä, mutta miehestä ei oli tukijaksi. Jos olisin tehnyt abortin niin olis tukenut mua siinä. Mutta valitsin kuitenkin niin että voin itse sen valinnan kanssa elää

 

Loppujen lopuksi tärkeintähän on että itse olet sinut päätöksesi kanssa. Tulevaisuutta on turha murehtia etukäteen vaan parempi keskittyä nykyhetkeen. Voihan olla että miehenkin tunteet siitä vielä muuttuvat tai sitten ei, mutta sen näkee sitten.
Tsemppiä odotukseen, varmasti tulee vielä niitä ilon hetkiäkin vaikka nyt voi tuntua aivan toiselta.

 

Mikäköhän mahtais olla palstan mielipide kun tilanne ois toisinpäin....mies pakottaisi pitämään naisen lapsen jota tämä ei halua??

Huhhuuh.. säälittää nämä miehet. Ei päätösvaltaa koskien omia lapsia eikä elämää. Toivottavasti pärjäät tämän lapsikatraasi kanssa ja tarvittaessa elätätkin sen myös yksin.

 

Mikäköhän mahtais olla palstan mielipide kun tilanne ois toisinpäin....mies pakottaisi pitämään naisen lapsen jota tämä ei halua??

Huhhuuh.. säälittää nämä miehet. Ei päätösvaltaa koskien omia lapsia eikä elämää. Toivottavasti pärjäät tämän lapsikatraasi kanssa ja tarvittaessa elätätkin sen myös yksin.

Sääli on sairautta. Mies on sanonut menevänsä vasektomiaan, miksei ole jo mennyt? Toivottavasti menee heti kättelyssä ettei tarvitse tuntemattomien palstaääliöiden enää säälitellä