Kirjoitanpa tähän oman tarinani. Olin se haluton vaimo kymmenvuotisessa liitossamme. Seksi ja sen puute nousi vihdoin kynnyskysymykseksi: avioliittomme kariutui. Lopetin sen itse, koska en jaksanut sitä jatkuvaa riitaa...
Halusin kyllä haluta ja yritinkin. Mutta kun mikään ei riittänyt...Seksi oli niin tulenpolttava aihe meillä, ja kun vihdoin päädyimme sitä harrastamaan (nautinkin kyllä sitten, kun siihen vihdoin päästiin), olisi pitänyt heti taipua jos jonkinlaisiin temppuihin ja asentoihin.. Eikä siinäkään mitään, en ole mikään konservatiivinen. Mutta mulle olisi se läheisyys ollut tärkein, ei joku seksilelu "lisäpiristystä" antamassa.
Koskaan ei edes halausta saanut ilman että miehellä oli taka-ajatuksena seksi. Olisi ollut mukavaa joskus rojahtaa hänen kainaloonsa vaikka vain tv:tä katselemaan, mutta kun sen tein, olikin hän jo ohjaamassa kättäni kohti seisovaa elintään. Aloin vähitellen inhoamaan koko miestä... Turha kai mainita, että yhteiset saunomiset olivat helvettiä. Ikinä ei voinut rauhassa pestä itseään, kun toinen ahdisteli sillä seisokillaan. Illalla mies oli heti nylkyttämässä selkää vasten. Ja synttärilahjaksi sain aina jonkun värisevän seksilelun :X
Nyt joku varmaan ajattelee, että no olisit antanut. Kuten tuolla aiemmin kirjoitin, niin annoinkin, mutta se ei riittänyt. Ja kun se ei riittänyt, alkoi mua taas ällöttää ja uusi kuiva kausi alkoi.
Viimein sain kuulla lähes päivittäin olevani epänormaali, hullu, viallinen. Tappelimme seksistä jatkuvasti. Kun mies iltaisin tuli minua lääppimään, kuvittelin kuinka minusta puhkeaisi valtavat metalliset piikit, jotka lävistäisivät tuon ällötyksen...
Lopulta siis erosimme. Nyt elän uudessa suhteessa, ja meillä on seksiä noin kerran viikossa ja se on hyvää. Meidän halumme kohtaavat, emmekä kumpikaan ole kovin aktiivisia, joten tuo kerran viikkoon on meitä kumpaakin tyydyttävä määrä. Seksimme on myös täynnä läheisyyttä ja hellyyttä emmekä kaipaa sänkyymme mitään ylimääräisiä härpäkkeitä seksielämäämme "piristämään".
Toivon, että saat asiat sujumaan, ettekä päädy sellaiseen perhehelvettiin kuin mitä minä ja eksäni. Ajattelin vain kertoa, että tällaisia tarinoita mahtuu moniin tavallisiin koteihin, joista päällepäin ei uskoisi. Kaikki luulivat meidän elävän täydellistä elämää- ja edelleen ihmetellään, miksi erosimme.