Huvittaako ivata? Nyt on mahdollisuus.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja antaa palaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

antaa palaa

Vieras
Rakastuin, suorastaan hullaannuin 15 vuoden avioliiton kyllästyttämänä toiseen mieheen. Meillä oli eksän kanssa ihan hyvä suhde, lapsia kaksi, hyvä toimeentulo, kaunis koti. Mutta minä olin kyllästynyt..tympiintynyt, arkipäiväistynyt..

Joku hulluus minut vei. Otin eron, vaikka eksäni teki kaikkensa pelastaakseen suhteemme. Itki ja rukoili, lupasi kuun taivaalta. Ei, minä halusin katsoa uuden tieni loppuun.

Ja nyt kai se loppu tulikin. Kaikki kävi niin nopeasti. Lapsikin syntyi. Kaikki polkee paikallaan..tänään tunnustin itselleni, että ei, en minä tuota miestä rakasta. Mitä olenkaan tehnyt! Jätin ihanan perheeni ja otin tuollaisen..mörököllin. Ihmisen, joka ei todellakaan ymmärrä minua. Enkä minä sitä. Kaikki se kärsimys, jonka tuotin lapsilleni ja eksälleni..kaikki ihan turhaan. Miksen tehnyt enemmän työtä? Miksen yrittänyt enemmän? Miksi sekosin ja heittäydyin joksikin teiniksi joka hullaantuu, kun joku vähän kehuu?

Olen rikkonut niin paljon..Tulen hulluksi muistellessani kaikkea sitä paskaa jota olen aiheuttanut..kuinka tästä eteenpäin??
 
Elämä on... eiköhän sieltä kohta kävele Herra C ja saat taas hänen kanssaan tehdä lapsen ja kyllästyä ja sitten tavata Herra Deen ja erota ja taas tehdä lapsukainen, kyllästyä...
 
ei huvita ivata.. itse lähdin 13 vuoden avoliitosta suurimmaksi osaksi sen takia että hullaannuin täysin naimisissa olevaan mieheen.. mies on vieläkin naimisissa ja tiesinkin sen ettei hänellä ole mitään tarkoitusta erota vaimostaan, en vaan itse kestänyt olla petturi ja hän sai minut tuntemaan taas miltä tuntuu rakastaa ja olla rakastettu. Olen kurja kakkonen joka nai toisen naisen miestä.. ei tässä paljon ole varaa muita ivata!
 
[QUOTE="vieras";23914516]Elämä on... eiköhän sieltä kohta kävele Herra C ja saat taas hänen kanssaan tehdä lapsen ja kyllästyä ja sitten tavata Herra Deen ja erota ja taas tehdä lapsukainen, kyllästyä...[/QUOTE]

Kiitos ihanan piikikkäästä vastauksesta. Toivon totisesti, ettei enempää lapsia tähän soppaan enää synny. (eikä varmasti enää synnykkään, olen siitä pitänyt huolen)
Sitähän pelkäänkin, jos nyt elämääni astelisi uusi mies, olisinko taas "pässin lihaa"? Vai vihdoinkin virheestäni oppinut?
 
[QUOTE="aapee";23914524]Olen aina ollut tuuliviiri. Nyt se kostautui julmalla tavalla. Älä sinä vieras tee samaa virhettä..[/QUOTE]

Ja mä olen aina ollu jääräpää. En suostu ajattelemaan et se olisi virhe jos lähtisin. Näinkään en jaksa. Fyysisesti ehkä, mut henkinen kantti ei.
 
Eilen oli lasteni koulun päättäjäiset. Niiden jälkeen käytiin eksäni ja lasten kanssa pullakahveilla. Tuli niin nostalginen olo..Aina vaan jaksaa olla herkkä ja haavoittuva mieli. Pahinta oli, kun lähdin kotiin (lapset jäivät isälleen) tyttöni tuli halaamaan ja sanoi: jää äiti tänne.. :'(
Vaikka erosta on jo neljä vuotta.
 
Ei huvita ivata, olen kovin pahoillani lastesi ja miestesi puolesta. Oletko ihan varma että tilanne ei ole nyt ihan sama kuin viimeksi: joko niin että aika kultaa muistot liittyen ensimmäiseen suhteeseesi tai sitten et osaa arvostaa nykyistäkään suhdetta vaikka se olisikin hyvä.
 
Ei huvita ivata.Ihnminen joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja ja elämään päätöksensä kanssa.Sen tiedän sanoa että kaveri jätti kaksi alta koului8käistä huumaannuttuaan uudesta suhteesta.Kun kaveri muutti yksiöön ja jätti lapsensa isälleen ,uusi mies jätti hänet eikä saanut lapsia enää.Katuu mutta minkäs teet.
 
[QUOTE="aapee";23914578]Oletko sä koskaan ajatellu pillulla? Vai mistä tiedät, mitä se teettää?[/QUOTE]

Eksäni toteutti aikanaan saman kuvion ja kuten sinäkin, ajatuselimenä toimi juurikin mainittu. Ja juu, olin katkera silloin. Tästä on viisi vuotta aikaa, minulla on uusi puoliso, vajaan vuoden vanha lapsi ja elämä kaikin tavoin mallillaan. Arvaa, onko eksällä?
 
Mä tulin surulliseksi kirjoituksestasi. En siksi, että kauhistuisin eksäsi ja lastesi puolesta, vaan siksi että neljänkin vuoden jälkeen sä et ole antanut itsellesi anteeksi. Teillä oli pakko olla isompia ongelmia eksäsi kanssa. En voi uskoa että olisit muuten pitänyt pääsi ja lähtenyt tilanteesta. Ihan varmasti olit puntaroinut asiat kuitenkin tarkasti. Nyt sulla on huono suhde nykyisesi kanssa ja ehkä se on kullannut samalla vanhat muistot. Mietipä ihan rehellisesti ja realistisesti että olitko vanhassa liitossasi onnellinen? Se, että et ole nyt onnellinen, ei tee vanhaa liittoasi paremmaksi.

Ei ole kovin helppo tie, mutta suosittelen lämpimästi että ensin koitat järkeillä asiat ja miettiä niitä ilman sydäntäsi. Ja sitten annat itsellesi anteeksi erosi. Lähdet nykyisestä huonosta suhteesta pois jos siltä tuntuu. Teet kaikkesi jotta lapsesi olisivat onnellisia ja sinä myös. Älä enää katsele entiseen, vaan kohdista huomiosi tähän hetkeen ja tulevaan. Ja rakenna oma onnesi itsesi, älä miehesi, varaan.

Jaksamisia vielä :hug:
 
Ei huvita ivata, olen kovin pahoillani lastesi ja miestesi puolesta. Oletko ihan varma että tilanne ei ole nyt ihan sama kuin viimeksi: joko niin että aika kultaa muistot liittyen ensimmäiseen suhteeseesi tai sitten et osaa arvostaa nykyistäkään suhdetta vaikka se olisikin hyvä.

Tätä pohdin. Voi olla, että olen kyllästynyt tähän(kin) suhteeseen, vaikka se on ihan hyvä. Ja kyllä se aika kultaa. Nyt vain tuntuu niin pahalta..Vanhemmat lapseni rakastavat pikkuveljeään ja isäpuoltaan. Mutta lasten tavoin toivovat, että isä ja äiti palaisivat yhteen. Nämä erityistilanteet nostavat tunteet pintaan..Kun tuntuu, että niin heppoisin perustein erosin. Eksäni ei ollut väkivaltainen, päinvastoin. Ajattelen, että vika on minussa. Olen liian lapsellinen, minulla ei ole pitkäjänteisyyttä. Luovutan liian helposti, olen itsekäs. Olen kai paha, omahyväinen...En varmaan ansaitsisi lapsianikaan.
 
Aivan kuin ex-vaimoni suusta. Kaikki kaatui kun hän löysi suuren rakkauden - sielunkumpanin. Tämän sielunkumppanin kanssa viihtyi sitten pari vuotta, jonka jälkeen hänestä tuli yleinen kiertopalkinto. Niin - rakastin häntä 20 vuotta, enemmän kuin mitään maailmassa.
 
Mä tulin surulliseksi kirjoituksestasi. En siksi, että kauhistuisin eksäsi ja lastesi puolesta, vaan siksi että neljänkin vuoden jälkeen sä et ole antanut itsellesi anteeksi. Teillä oli pakko olla isompia ongelmia eksäsi kanssa. En voi uskoa että olisit muuten pitänyt pääsi ja lähtenyt tilanteesta. Ihan varmasti olit puntaroinut asiat kuitenkin tarkasti. Nyt sulla on huono suhde nykyisesi kanssa ja ehkä se on kullannut samalla vanhat muistot. Mietipä ihan rehellisesti ja realistisesti että olitko vanhassa liitossasi onnellinen? Se, että et ole nyt onnellinen, ei tee vanhaa liittoasi paremmaksi.

Ei ole kovin helppo tie, mutta suosittelen lämpimästi että ensin koitat järkeillä asiat ja miettiä niitä ilman sydäntäsi. Ja sitten annat itsellesi anteeksi erosi. Lähdet nykyisestä huonosta suhteesta pois jos siltä tuntuu. Teet kaikkesi jotta lapsesi olisivat onnellisia ja sinä myös. Älä enää katsele entiseen, vaan kohdista huomiosi tähän hetkeen ja tulevaan. Ja rakenna oma onnesi itsesi, älä miehesi, varaan.

Jaksamisia vielä :hug:

Kiitos..
Joo, ongelmia tottakai oli. Mutta jälkeenpäin ajateltuna mietin, että ne olis voitu ratkaista. En vain jaksanut ja kun tuli uusi mies, ei enää edes huvittanut. Pidän itseäni hölmönä ja epäaikuismaisena..Olisi pitänyt ajatella enemmän lapsia.

Ja nyt kun minulla ja tällä nykyisellä miehellä on lapsi, tuntuu taas todella epäreilulta pohtia tällaisia. Tuntuu, kuin revittäisiin kahteen osaan. Kun haikailen vanhaa, petän nuorinta lastani, ja kun (tai jos) olisin onnellinen nyt, petän kahta vanhempaa.

En mitenkään osaa puhua nykyisen mieheni kanssa näistä mieltäni painavista asioista. Pitäisi minua kai tärähtäneenä..
 
Noh, missä luuraa ne jotka haluaa sanoa, että mitäs minä sanoin?! Kannattiko lähteä toisen matkaan?? Noin siinä sitte kävi. Siitäs sait.

Elämässä tehdään virheitä, ja kärsit jo aivan tarpeeksi ilman ivaamistakin. Eräs asia tekee mieli sanoa; et voi muuttaa menneisyyttä, mutta tulevaisuuden voit. Voit yrittää parhaasi mukaan tehdä siitä juuri sellaisen kuin tahdot. Tunnemysrkyt asettavat tietenkin tielle haasteita.
 
Noh, missä luuraa ne jotka haluaa sanoa, että mitäs minä sanoin?! Kannattiko lähteä toisen matkaan?? Noin siinä sitte kävi. Siitäs sait.

Avaa ap sateenvarjo nimittäin täältä tulee!!
Olet oivaltanut kaiken ytimen. Ongelma olet sinä ja sinun halusi. Parisuhteessa tulee nousuja ja laskuja ja on molempien osapuolien vastuulla päästä niistä yli. Ratkaisu ei ole rakastua kesken kaiken toiseen. Suhde on oikeasti tahdon asia! Jos suhde ei toimi, niin se lopetetaan siitä syystä, ettei se toimi, ei siitä syystä että siihen hankitaan kolmas osapuoli. Olet säälittävä omasta syystäsi, muttet kuitenkaan ansaitse sääliä vaan ainostaan halveksuntaa.
 
No joo, ihmisen suurin lahja lähes poikkeuksetta on olla tyytymätön. Saavutusten jälkeen tulee aina tyhjyys, sä et sitä ole vielä oppinut, mutta nyt on hyvä hetki. Sä olet nyt saanut sen tasanteen, minne aina halusit, joten mitäs nyt. Kaikkihan on hyvin, jos sä olet niin typerä ja kiittämättömän lapsellinen, ettet tajua sitä tässä maailmassa, niin alapas sitten seuraavaksi kasvaa. Aina kun ihminen saavuttaa maalin, tulee tyhjyys. Noin. Nyt tiedät.

Kannattaa siis ensimmäiseksi miettiä valintoja, mitä on tehnyt ja mihin ylipäätään on ollut mahdollisuus, miettiä onko sitä kaikilla ihan aikuisten oikeasti ja pohtia sellaista asiaa kun kiitollisuus. Mitä kaikkea löytyy, mistä olla nöyrästi kiitollinen. Sen löytää, kun alkaa miettiä ja nähdä ympärillään, miten helposti se kaikki voidaan viedä, pyyhkäistä pois. Ja miten monelle niin käy. Sitä kautta ensin tajuaa sen, mitä on. Se ei korjaa vielä sitä kriisiä kokonaan, mutta antaa perspektiiviä siihen, että onko kaikki hyvin vai ei. Sitten on helpompi tarttua toimeen.

Jos seksi on tylsää, se on yhtälailla sinun vastuullasi piristää sitä. Miksi miehesi elkeet sinulle kertovat koska on seksi-ilta, oletko 14 vuotta ollut todella niin tylsä, ettet ole itse tehnyt yllättäviä aloitteita, järjestänyt teille mitään tai... itsellesi? Missä on mielikuvituksesi? Sitä ei luettelemasi asiat vie kuitenkaan. Miten puhut miehellesi, miksi hän ei kuuntele, miten te olette tämän 14 vuotta toimineet ja miten sinä.

Tavallista se on kaikki elämä. Onko sulla haasteita vai käytkö jossain tylsässä tyttäjen jumpassa missä olet aina käynyt etkä koskaan ottanut haasteita? Onko työsi miellyttävää vai vaan sitä, mihin olet sattunut tyytymään? Voisiko niille osa-alueille tehdä jotain: sinkkunakin ne on ihan itse vaan päätettävä ja hoidettava. Ei se yksinhuoltajan elämä ja työttömyys sun elämästäs välttämättä tekisi mitään mitä kestäisit. Mietipä ihan aikuisten oikeasti... Miksi et nyt voi ottaa riskejä niissä asioissa, missä voit? Mitä luulet että se sinkkuus toisi? Ei se tuo rikasta miestä ja shangrilaata, se tuo yksinhuoltajan maksut tai yhteishuoltajuuden sopimisen, yksin maksettavan kämpän, ruoat, harrastukset ja tuplamenot, koska sen jälkeen maksat kaikesta yksin. Luuletko että sun sinkkukämppään keskustelukavereita virtaa? Sinä vietät illoistasi useimmat yksin, seksiä saat, jos raahaat yhden illan hoitoja kotiisi tai harrastat sooloseksiä, luuletko sä että sun edes tarvitsee tietää koska on seksi-ilta, suunnitella mitään kivaa vaihtelua? Sinkkuus voi olla kivaa, jos siihen suhtautuu realistisesti, mutta jos sä luulet että se poistaa arjen, niin get real.

Onko helppoa aloittaa alusta? Ei, ei ole. Yksineläminen on vastuullista, rahallisesti usein haastavaa, yksinäistä. Vastuussa on sen jälkeen sitten kaikesta yksin: vapaus on kallista. Älä kuvittele muuta. Jos haluat sen, niin toki. Jos kaikki on huonosti niin se on parempi. Mutta sulla olis nyt haaveissa helppo ja jännä elämä ja vähänx niinkus elokuvissa juu. Höpö-höpö. Mieti, mistä oikeasti kiikastaa. Sä luulit, että elämä on sit ja sit kun tulee perille ja ne keskiluokkaiset asiat on saavutettu. Miten niin? Sähän saatat elää 80-vuotiaaksi, eikö sulla todella ollut ajatusta siitä?

Tätä samaako? No, sitäkö se on? Kenenköhän vastuulla se lopultakin sitten on, mitä harrastaa, tekee työkseen, tavoittelee? Kuka opettelee olemaan tyytyväinen ja osaa arvostaa asioita? Kenen tehtävä on parisuhdetta piristää, seksielämäänsä kohentaa? Minne sinä menisit ja mitä sinä tekisit, ja mihin on oikea mahdollisuus? Mikä on kuviteltua ja mikä todellista? Mitä jos alkaisit sanoa miehellesikin, että koske vaan, keksisit piristystä ja hankkisit sitä. Ala harrastamaan sitä seksiä, oikeesti, ala vaan tekemään.
Aloittaisit harrastuksen missä oikeasti saisit haasteita ja jännitystä, ei mitään tyttökerhoa, vaan jotain ihan muuta. Mitä jos alkaisit vaan keskustella, ja kysellä enemmän mieheltäsikin, ihan muina naisina vaan, kuunteli tai ei. Oisko ammatin vaihto mitään? Pitäskö sun tehdä jotain ihan muuta? Runkkaa enemmän, oikeesti. Vaihda pukeutumistyyliä, luovu "nutturasta". Ja jos se keskiluokkainen elämä ei ole sun elämää, niin alapa keskustella muutoksesta: ei talo ole kun omaisuutta, sen voi myydä. Asioista voi luopua.

Tuhoa se vitun tylsä ja turha, tavallinen elämäsi, mutta älä perhettäsi. Ymmärrätkö, ne on kaksi eri asiaa. Ei sun tarvitse erota eikä se sinkkuus sulle tuo kun hankaluuksia. Sulla on tylsä elämä, koska sä olet tylsä. Sulla ei ole enempää tavoitteita, koska et asettanut niitä. Sulle ei tapahdu mielikuvituksekkaita asioita, koska sulla ei ole mielikuvitusta: rajat ei mene rikki, kun sä et riko niitä. Tässä maailmassa on maailmoja, mistä sä et tiedä mitään. Lue, ota selvää, etsi, tee, tutustu, laajenna maailman kuvaasi. Mutta kaikkea ei tarvitse kokeilla.

Kauanko kriisi kestää? No, ensin 20-vuotiaana sinne 30-vuotiaaseen, mistä alkaa uusi. Sitten 40-vuotiaana iskee taas, ja 50-vuotiaana taas. Eläkkeelle jääminen on kriisi taas ja kriiseistä pääsee siinä... Vanhuudessa ja viimeistään kuolemassa. Sitä kriisiä kutsutaan elämäksi. Älä siis sure, sä selviät teit mitä vaan, mutta muitakin vaihtoehtoja on kun erota ensin. Ällä sure, kriisit tulee ja menee, kuten aina. Sä selviät, kunnes kuolet.

Ja jos todella täytyy, niin vedä koko asetelma paskaksi, et sä siihenkään kuole, mutta tee se hieman tiedostavammin ja realistisemmalta pohjalta.


Kirjoitus on lainattu suomi24:n keskustelupalstalta ja tulee ap:lle valitettavasti liian myöhään.
 
älä kuitenkaan luovuta nykyisestäsi, vaan koita saada nykyinen suhde kuntoon!

Ilman nykyistä miestäsi sinulla ei olisi myöskään nuorinta lastasi :)

Toivottavasti saat asiat mallilleen nykyisen kanssa ja pääset yli tuosta tunne-myrskystä.
 
[QUOTE="mie";23915226]älä kuitenkaan luovuta nykyisestäsi, vaan koita saada nykyinen suhde kuntoon!

Ilman nykyistä miestäsi sinulla ei olisi myöskään nuorinta lastasi :)

Toivottavasti saat asiat mallilleen nykyisen kanssa ja pääset yli tuosta tunne-myrskystä.[/QUOTE]

Oikeesti, siis ihan oikeestiko sä tällaista satua tarjoilet aikuiselle ihmiselle :laugh:
 

Yhteistyössä