O
odottaja kaipaa lomaa
Vieras
Mulla on tuossa heinäkuun alussa laskettu aika. Äitiyslomaa ehdin pitää tasan kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, jos vaan kaikki sujuu hyvin enkä joudu saikulle. Oon esittänyt ensin toiveen, sitten vaatimuksen, että kaks viikkoa ennen ja jälkeen lapsen syntymän haluaisin pitää ns. rauhoitettua aikaa. Toisin sanoen meillä voi kyllä mieluusti tulla käymään, jos käy vaan päiväseltään parisen tuntia eikä tulla yökylään, puhumattakaan monen päivän vierailusta. Miehen suku asuu kaukana ja totta kai ymmärrän että kaikki haluaisivat nähdä vauvan heti paikalla, mutta MINÄ EN JAKSA taas sitä, että viikko lapsen syntymästä tänne paukahtaa anoppi ja miehen sisaruksia moneksi päivää. Toki ymmärrän senkin, että jos tulee matkan päästä niin olisi mielellään pidemmän aikaa. Toisaalta lentokoneellakin tänne pääsee näppärästi alle päivänkin reissulle ja nykyään maksaa vähemmän kuin juna jos vaan osaa varata oikean matkan.. Tämä siis pohjustuksena.
Anoppi on mukava ihminen, ei siinä mitään. Toivoisi esikoista luokseen n. viideksi päivää kesällä, ei siinä mitään, minusta on mukavaa, että viettävät aikaa keskenään. Hänen kesän aikataulunsa ei ole niin tiukka, että pitäisi juuri tällä tai tällä viikolla sen kyläilyn onnistua, mutta kuitenkin toivoo tietysti juuri niitä kahta viikkoa lasketun ajan jälkeen, että voisi sitten tuoda/hakea esikoisen JA tulla kyläilemään ja katsomaan tätä "uutta vauvaa". Ja siihen ei päivä eikä kaksi riitä. Ja toiset sukulaiset haluaisivat tulla JUURI niinä kahtena viikkona ennen laskettua aikaa, kun muu aika ei millään käy.
On oikeasti tosi mukavaa, että sukulaiset välittää ja on kiinnostuneita meidän lapsista, mutta hemmetti soikoon, kun mun teettää jo nyt tiukkaa liitoskivuilta ja supistuksilta että saan iltaisin töiden jälkeen pyykkikoneen täytettyä, sen jälkeenkin pitää hetki huilata. Haluaisin siis ne kaksi viikkoa ennen laskettua todellakin pitää LOMAA. Ja olla ihan perheen kesken pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Esikoisen synnytyksen jälkeen mulla oli aivan älytön jälkivuoto ja olin imetyshormoneista ja valvomisesta ihan töttöröö, ja silti piti passata sukulaisia. Eivät tosin ihan koko aikaa olleet meillä, mutta kuitenkin. Koko ajan pitäisi olla jotain ohjelmaa ja menossa. En jaksa enkä halua tehdä sitä uudestaan niin pian synnytyksen jälkeen!
Ja vaikka kuinka monta kertaa oon sanonut asiasta, niin aina vaan uudestaan ehdotetaan että josko kuitenkin tultaisiin tällöin ja tällöin, pari päivää vaihdetaan vaan saapumisajankohtaa. Miehen kautta näistä juttelevat, ja miehelle oon sanonut asiasta kauniisti ja nyt viime aikoina jo vähemmän kauniisti. Oon varmasti maailman veemäisin miniä ja itsekkäin ihminen, mutta kertakaikkisesti haluan ja todellakin tarvitsen sen lomani. En edes oikein ymmärrä, miksi esikoisen pitäisi mennä mummulaan juuri lapsen syntymän jälkeen lähes viikoksi, varmaan hänestäkin tuntuis siltä kuin hänet raivattaisiin uuden lapsen tieltä pois..
Sanokaapa siis, mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että kaipaan rauhaa ja perheen kesken oloa. Tunneissa laskettavat visiitit ok, päivissä ei.
Saattoi olla sekava selostus, mutta pakko purkaa jonnekin. argh..
Anoppi on mukava ihminen, ei siinä mitään. Toivoisi esikoista luokseen n. viideksi päivää kesällä, ei siinä mitään, minusta on mukavaa, että viettävät aikaa keskenään. Hänen kesän aikataulunsa ei ole niin tiukka, että pitäisi juuri tällä tai tällä viikolla sen kyläilyn onnistua, mutta kuitenkin toivoo tietysti juuri niitä kahta viikkoa lasketun ajan jälkeen, että voisi sitten tuoda/hakea esikoisen JA tulla kyläilemään ja katsomaan tätä "uutta vauvaa". Ja siihen ei päivä eikä kaksi riitä. Ja toiset sukulaiset haluaisivat tulla JUURI niinä kahtena viikkona ennen laskettua aikaa, kun muu aika ei millään käy.
On oikeasti tosi mukavaa, että sukulaiset välittää ja on kiinnostuneita meidän lapsista, mutta hemmetti soikoon, kun mun teettää jo nyt tiukkaa liitoskivuilta ja supistuksilta että saan iltaisin töiden jälkeen pyykkikoneen täytettyä, sen jälkeenkin pitää hetki huilata. Haluaisin siis ne kaksi viikkoa ennen laskettua todellakin pitää LOMAA. Ja olla ihan perheen kesken pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Esikoisen synnytyksen jälkeen mulla oli aivan älytön jälkivuoto ja olin imetyshormoneista ja valvomisesta ihan töttöröö, ja silti piti passata sukulaisia. Eivät tosin ihan koko aikaa olleet meillä, mutta kuitenkin. Koko ajan pitäisi olla jotain ohjelmaa ja menossa. En jaksa enkä halua tehdä sitä uudestaan niin pian synnytyksen jälkeen!
Ja vaikka kuinka monta kertaa oon sanonut asiasta, niin aina vaan uudestaan ehdotetaan että josko kuitenkin tultaisiin tällöin ja tällöin, pari päivää vaihdetaan vaan saapumisajankohtaa. Miehen kautta näistä juttelevat, ja miehelle oon sanonut asiasta kauniisti ja nyt viime aikoina jo vähemmän kauniisti. Oon varmasti maailman veemäisin miniä ja itsekkäin ihminen, mutta kertakaikkisesti haluan ja todellakin tarvitsen sen lomani. En edes oikein ymmärrä, miksi esikoisen pitäisi mennä mummulaan juuri lapsen syntymän jälkeen lähes viikoksi, varmaan hänestäkin tuntuis siltä kuin hänet raivattaisiin uuden lapsen tieltä pois..
Sanokaapa siis, mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että kaipaan rauhaa ja perheen kesken oloa. Tunneissa laskettavat visiitit ok, päivissä ei.
Saattoi olla sekava selostus, mutta pakko purkaa jonnekin. argh..
syistä, joita en lähde erittelemään, mun oli pakko jatkaa töitä noin pitkälle. Jos en pysty olemaan, voin tietysti jäädä saikulle, mutta toivon todella että voisin hoitaa hommat loppuun. Tästä sovittiin miehen kanssa jo aikaa sitten, mutta nyt hän laistaa suunnitelmasta ja olisi kuitenkin taipuvainen ottamaan porukkaa vaikka suoraan laitokselle yöksi jos vähän kärjistetään :headwall:
. Oikeastaan hullunkurisinta tässä jutussa on se, että anoppi sinnikkäästi ehdottelee niitä uusia aikoja sortumatta marttyyriuteen ("jos 5 päivää lasketun jälkeen ei käy, niin en tule sitten koko kesänä!!11") mistä ilman muuta pointsit hänelle. En ole kuullut hänen pahaa sanaa sanovan kieltäytymisestäni. Mies sen sijaan sovittaa orjantappurakruunua oikein urakalla "kyllähän sulle omat sukulaiset kelpaisi" (no käy samoin kun hänen sukulaisensa eli tuntien visiitit kyllä, päivien ei) ja "no ei tänne varmaan kukaan enää kohta halua ikinä tullakaan kun ei sulle käy mikään". Ei voi olla totta, en kohta enää tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa.
