[QUOTE="Vieras";23887081]Jos joku tulisi meille sanomaan, että te tarvitsette apua, joten laitetaan teidän lapset jonnekin hoitoon välillä, niin mekin raivostuisimme, ja varmaan sellaisesta masentuisimmekin! Mitä virkaa tämä ajaa? Mikä on tämän hyöty? Eikö niillä oikeasti ole tarpeeksi siellä töitä, joten keksivät niitä, jotta saisivat pitää työpaikkansa? En nyt tietenkään tällaista haluaisi uskoa, mutta siis kärjistetysti sanottuna.
Minulla ei ole yhtään ystävää, jotka olisi joutuneet tällaiseen tilanteeseen syyttömänä tai syyllisenä, mutta kyllä minä uskon, että tällainen voi olla ihan mahdollista.[/QUOTE]
Vastaanpa nyt sinulle. Ei, meillä ei todellakaan ole pulaa asiakkaista. Minäkin pystyn näkemään asiakkaitani paljon vähemmän kuin tahtoisin tai he toivoisivat, koska aikaa ei ole. Miksikö? Työntekijää kohden on niin suuri asiakasmäärä, että tämä on todellisuutta.
Lastensuojelun todellisuus ja tämän(kin palstan) nettijutut ovat suorastaan koomisen kaukana toisistaan. Moni perhe toivoo apua, mutta ei sitä saa esimerkiksi tukiperheen muodossa, koska niitä on niin vähän suhteessa tarvitsijoihin. Moni väsynyt äiti hakee ihan henkistäkin tukea lastensuojelusta, koska toisin kuin täällä voisi kuvitella, meistä on aika suuri osa ihan oikeasti lapsista ja vanhemmista välittäviä, työnsä mahdollisimman hyvin tekeviä ihmisiä. Joita kiinnostaa, mitä perheelle kuuluu.
Sosiaalityöntekijöiden tekemät "turhat huostaanotot" ovat yksi loputon ihmetyksen aihe täältä vinkkelistä. Jos kaikki (vanhemmat ja yli 12-vuotias lapsi) ovat suostuvaisia, huostaanotosta päättää sosiaalitoimen esimies. Jos ei, niin hallinto-oikeus. Minä en koskaan tule päättämään yhtään mistään näin suuresta, voin vain esittää asiaa. Ja voin taata, että huostaanottoa varten tarvitaan paljon näyttöä, niin kuin pitääkin. Lukemattomia ylityötunteja saa pakertaa, jos aikoo saada yhdenkin huostaanoton paperit tehdyksi. Ja joo, mielummin olisin vapaalla, uskokaa tai älkää. Ylitöistä ei makseta euroakaan eikä niitä saa pois kuin satunnaisina tunteina sieltä täältä - - mitään vapaapäivä en nettoa vaikka olisin joka ilta seitsemään asti tultuani aamukahdeksaan. Ja henkisesti näin kuormittavaa työtä on todella raskasta tehdä ilman taukoja, ei ehdi palautua. Omat lapset toki jäävät ilman äidin läsnäoloa, sellaista se on.
Kukaan ei voi viedä lasta perheestä ilman todella painavia perusteita. Huostaanottojen kalleudesta muistutetaan aika ajoin kunnan taholta sosiaalityöntekijöitä, viitaten epäsuorasti siihen että huostaan ei oteta ennen kuin äärimmäisen pakon edessä, kun kunnalla ei ole varaa. On paljon edullisempaa antaa lapsen kärsiä vaikka millaisissa oloissa. Keinoja on vähän ylipäänsä, emme saa anta perheelle suurta osaa palveluista joita he itse toivovat. Kun ei ole sitä rahaa.
Välillä ihmettelen, miksi jaksan, kun julkisuudessa sosiaalityöntekijöistä lähinnä puhutaan skebeliä ja työnantaja kiristää koko ajan työn ehtoja. Nettipalstoilta saan lisäksi lukea, kuinka sossut v*tuuksissaan varastelevat lapsia kuin trullit konsanaan. Minä välitän niistä ihmisistä, joiden työntekijä olen, siksi jaksan. En tosin tiedä, kuinka kauan.