[QUOTE="äiti";23842270]lapselle selkeet rajat, miksi on n iin helkutin vaikea ymmärtää. Tottakai viipottaa jos saa tehdä mitä vaan.[/QUOTE]
ei se aina näinkään ole raivostuttavaa! meillä on lapsella selkeet rajat kohta 7vuotta täynnä vaatii edelleen aikuisen valvontaa, päiväkodissa on tämän eskari vuoden ollut avustaja.
niin sitä on jankattu se 6vuotta mitä lapsi on liikkunut esim.että kädestä ei saa ottaa, saattaa silti ottaa. samaten liikenne sääntöjä/muita sääntöjä on järjestelmällisesti opetettu. lapsella vaan sattuu olemaan tarkkaavaisuushäiriö+ varmaan jotain muutakin(ja pieni geenivirhe) mut jooo joo kasvatuksestahan kaikki AINA johtuu. veljenikään ei puhu vaikka on kohta 18vuotias hän on autistinen mutta kasvatushans e on se syy,huvikseen lääkärit vaan tutkii ja kirjottelee peitetarinoita vanhempia puolustaakseen, eikö?
niin ja sit ihmiset vetoo siihen että no ap:n lapsella ei tälläistä ole, joose että ei oodg niin se ei tarkotia etteikö sellainen voisi olla, meilläkin on aina ollut tarkkaavaisuushäiriö, nyt siitä on vaan virallista paperia olemassa.
lapsne pitää mennä hammaspesulle,haahuilee,heittää lelun ohi mennessä(sattu olee käden ulottuvilla) vessassa pyörii ympyrää, saa harjan käteen jää räplää hiusharjoja yms. saa tahnan harjaan, harjan suuhun.
jää räplää käsisuihkua,unohtaa sulkea hanan. ei kuule ekalla kerralla(kuulossa ei vikaa vaan menee vaan ohi) kun asioista sanoo. samaa kaikki hommat.
lisäksi hirveä uhmakkuus joka asiaan vastaus on ei,en tee,en lähe,en mee. ei käy,en syö, en mee hammaspesulle.ei ei ei. lääkityksen myötä näissä tilanteissa on jäänyt lyöminen pois, ja uhmaa vain hetken entisen hirveän raivarin sijaan.
en mä tätä lasta ole tälläiseksi kasvattanut, päinvastoin. ja tuota kohta 3vuotiasta saa tulla seuraamaan miten hän on kasvatettu. vähemmällä työllä parempi lopputulos.ei voi mitään kaikki on erilaisia ja joillakin ihan tavaallisetkin asiat on todella hankalia. ehkä tämä lapsi pystyy aikuisena siihen mihin muutkin aikuiset.
mutta jos hänen kasvattajansa vanhemmat päiväkoti,kohta koulu on koko ajan hirveän negatiivisella asenteella hänestä kasvaa huonolla itsetunnolla varustettu luultavasti masennuksen keraa elämä nuori,ja nuori aikuinen.
ELI PÄÄASIA kasvatukssessa on POSITIIVISUUS! vaikka lapsi mokaa,positiivisuus parantaa käytöstä paremmin.
esim.maito kaatuu pöydälle(vahingossa)
ei näin: mitä sä taas sähläät,on se nyt kumma kun et totakaan osaa.
vaan näin: esim. ensi kerralla onnistut varmasti kun kaadat ihan rauhassa maitoa, se menee hyvin! haetaanpa yhdessä rätti.
sitten voi kehua kuinka hienosti siivosi sotkun.
ja ihan pienillä niinku ap:n lapsi, kyllä se vaan on kiinni siitä hoitajan viitselijäisyydestä miten päivät sujuu.