Millaiselle koiralle olisimme sopiva perhe?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mietinnässä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mietinnässä

Vieras
Millaisia koiria ehdottaisitte, jos meistä on antamaan koti koiralle, joka:

- pitää lapsista, rakastaa perhettään
- viihtyy kaupungissa, mutta omakotitalossa (pihakin melko iso)
- tykkää "pelailla" perheen kanssa
- lenkeilläkin viihtyy, mutta voi olla että mitään useamman tunnin lenkkejä meistä ei ole tekemään päivittäin. Eli ulkoilemme kyllä mutta himoliikkujia emme ole :/
- meillä ei ole ollut ennen koiraa, kissoja vain. Vieraitakaan koirat eivät ole, lähipiiristä löytyy.

Sitten vielä sellainen asia täytyy myöntää, että en oikein pidä pienistä koirista. Enkä terrierin näköisistä, mikä lie juttu sekin... Mielellään vähän keskikokoista suurempikin saisi olla, mutta ihan jättiläistä ei taida uskaltaa ensimmäiseksi koiraksi ottaa?
 
Collie, labbis?
Tai sit vähän kovapäisempi mutta käsiteltävissä oleva dalmis?
Tanskandoggi? Ovat vaan kovin sairaaksi jalostettu rotu mutta kokoa löytyisi ja luonnekin yleensä ihan kiva ja rauhallinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja isoäiti mölykylästä;23850029:
lapinkoira on yksi vaihtoehto, siinä on vaan pahapuoli sen haukkuherkkyys. labbis tai kultainennoutaja on varmaan parempi vaihtoehto tuohon lapinkoiraan verrattuna

Lapinkoiraa vähän mietinkin, mutta haukkuherkkyyden takia en uskalla ottaa. Minua nyt ei haukkuminen haittaisi, mutta mies on sitä mieltä että hirmu haukkuherkkää ei haluaisi. Ja ehkä naapuritkin saattavat olla samaa mieltä :)

Kultainennoutaja olisi mainio, mutta kun rupesin tutustumaan tarkemmin koirarotujen määrään niin alkoi tuntua, että löytyisiköhän joku vähemmän tuttu rotu. Eli olisi kiva tietää muistakin itselleni vieraammista roduista.
 
Collie, labbis?
Tai sit vähän kovapäisempi mutta käsiteltävissä oleva dalmis?
Tanskandoggi? Ovat vaan kovin sairaaksi jalostettu rotu mutta kokoa löytyisi ja luonnekin yleensä ihan kiva ja rauhallinen.

Unohdin sellaisen mainita, että toivoisin rodun olevan terve ja keski-iän olevan mahdollisimman pitkä. Kissoihin tottuneena ei ehkä osaa ottaa eläintä, jonka keski-ikä on kovin lyhyt.

Colliesta mie en tykkää, kaverilla oli ja joku niissä ei vaan tuntunut omalta. Dalmatialaisessa vähän sama ongelma (paitsi jos kysytään tyttäreltäni, hän rakastaa dalmiksia...).
 
[QUOTE="Aloittaja";23850107]En missään nimessä aristele, mie tykkään pörröisestä ja olen tottunut karvoihin kaikkialla. Siis kissankarvoihin, mutta kestän karvaa enemmänkin :)

Berni on aivan huippu, tästä jo vähän puhuimme mutta sitten lueskelin että ei taida olla kauhean terve rotu?[/QUOTE]

no niin no, meillä on kaksi tanskandoggia ja jatkuvaan niistä puhutaan että eivät ole terve rotu..
toisen sukulinja elänyt n.10-14vuotiaiksi, eikä toisellakaan ihan surkea elinennuste ole.. ;)
molemmat ovat terveitä, ei ole tarvinnut käyttää eläinlääkärissä kun rokotuksilla :)
ehkä meillä on käyny huipputsägä, mutta musta ei kannata liikaa ajatella niitä sairauksia.. ne on kuitenkin aika raakoja yleistyksiä... ja p.s. mun vanhempien naapurin berni eli terveenä melkein 13 vuotta ;)
 
[QUOTE="minä vain";23850115]Espanjan vesikoira?[/QUOTE]

Tämäkin kai herkkähaukkuinen, en tiedä uskaltaako kaupunkialueelle ottaa? Ehkä vähän isompaakin rotua etsin, en tiedä mistä se on lähtöisin että pidän kovasti vähän isommista koirista. Jos mulla joskus on iso maatila, otan sinne leonbergin ja nöffin :D
 
no niin no, meillä on kaksi tanskandoggia ja jatkuvaan niistä puhutaan että eivät ole terve rotu..
toisen sukulinja elänyt n.10-14vuotiaiksi, eikä toisellakaan ihan surkea elinennuste ole.. ;)
molemmat ovat terveitä, ei ole tarvinnut käyttää eläinlääkärissä kun rokotuksilla :)
ehkä meillä on käyny huipputsägä, mutta musta ei kannata liikaa ajatella niitä sairauksia.. ne on kuitenkin aika raakoja yleistyksiä... ja p.s. mun vanhempien naapurin berni eli terveenä melkein 13 vuotta ;)

Uskaltaiskohan tuota berniä sitten kuitenkin miettiä vielä enemmän vakavissaan. On se niin hieno rotu kyllä!
 
-Lyhytkarvainen collie
-Mopsi
-Shetlanninlammaskoira

Kannattaa ottaa huomioon koiran koko. Lapset pystyy taluttamaan pientä koiraa, leikkimään, opettamaan temppuja (tietenkin aikuinen valvoo ja kantaa vastuun). Ison koiran kanssa leikit voi olla liian rajuja ja taluttamin mahdotonta).
 
Jos nyt nussitaan vähän pilkkua niin kaikki koirat haukkuu ja se on niille luonnollinen tapa kommunikoida. Koiraa toki voi opettaa että lopettaisi haukkumisen käskystä, mutta joka rodussa on omat yksilönsä, vaikka kuinka olisi "haukkumaton" rotu niin kyllä sieltä saattaa juuri se yksilö löytyä joka aukoo päätänsä naama punaisena. :)
 
[QUOTE="nelli";23850689]ranskan/englanninbulldoggi? Ovat lapsiystävällisiä. suomen pystykorva?
Viipurin Koirat ry - Etusivu
PELASTETAAN KOIRAT ry - Autamme l
rekkurescue.com
romanian koirat?[/QUOTE]

Olen ajatellut niin, että en uskaltaisi ottaa ensikoiraksi löytökoiraa, jonka elämä on voinut olla aivan liian rankkaa siihen asti. Vaikka meiltä koira saisikin loppuelämäkseen rakastavan kodin, joudun ajattelemaan myös lapsia. Kun en tiedä koiran menneisyyttä, en voi tietää millaisissa tilanteissa se muuttuu liian arvaamattomaksi.

Silloin ehkä tilanne olisi toinen, jos etsisin pientä rotua. Etsin kuitenkin mieluusti keskikokoista suurempaa.
 
[QUOTE="joku";23850594]-Lyhytkarvainen collie
-Mopsi
-Shetlanninlammaskoira

Kannattaa ottaa huomioon koiran koko. Lapset pystyy taluttamaan pientä koiraa, leikkimään, opettamaan temppuja (tietenkin aikuinen valvoo ja kantaa vastuun). Ison koiran kanssa leikit voi olla liian rajuja ja taluttamin mahdotonta).[/QUOTE]

Koira tulee enissijaisesti minulle. Etsin lapsiperheeseen sopivaa, lapsia rakastavaa koiraa, mutta meillä ulkoiluttaja tulee olemaan aikuinen. Eli siksi koiran ei tarvitse olla meillä pieni.
 
Jos nyt nussitaan vähän pilkkua niin kaikki koirat haukkuu ja se on niille luonnollinen tapa kommunikoida. Koiraa toki voi opettaa että lopettaisi haukkumisen käskystä, mutta joka rodussa on omat yksilönsä, vaikka kuinka olisi "haukkumaton" rotu niin kyllä sieltä saattaa juuri se yksilö löytyä joka aukoo päätänsä naama punaisena. :)

Hehee, näinhän se voi olla :D

...Mutta kyllä mä salaa toivon (lähinnä naapurien ja mieheni puolesta), että meille sattuis sellainen vähemmän päätään aukova yksilö!!

Tosin tuppisuukoirat tuntuvat myös kummallisilta. Joskus olen katsonut videoita koirista, jotka eivät haukkuneet leikkiessään ja minusta tuntui että jotain puuttui. Että saa ne ääntä pitää siinä missä muutkin perheenjäsenet, kuhan se ei jatkuvaa räksytystä olisi...
 
Kyllä minä täällä liputan labbiksen puolesta. koko taitaisi olla sopiva, luonne laspiperheeseen sopiva, sohvaperunankin vikaa tarvittaessa ja virtaa riittää harrastuksille.
meillä on ollut näitä yli 20 vuotta ja tosi pienillä sairauksilla on pärjätty.
 

Yhteistyössä