No kysyin vielä isältäni yksityiskohtaisesti, kun viimeksi muistin vain osittain, kun se ei ollut oikeastaan mikään pointti siinä viestissä jossa kyseltiin miten palovammat paranevat.
Elikkä, kun kaksoset olivat 6vk vanhoja heillä oli nuhaa ja äiti keitti Eukalyptusvettä hellalla, kaatoi siitä pari-kolme desiä astiaan ja laittoi sen sellaisen matalan "lypsyjakkaran" (mikä lie) päälle, meni itse istumaan tuolille, laittoi vauvan reisilleen niin että kasvot olivat polvien kohdalla, laittoi pyyhkeen päälle "teltaksi" että höyry pääsee sinne vauvan suulle asti. Isä tuli korjaamaan avuksi pyyhettä ja epähuomiossaan tönäisi tuolia jonka seurauksena kuumaa vettä läikähti äidin jalalle ja joka refleksinä avasi reisiään äkkiä ja vauvan naama kastautui astiaan. Siinä sitten paniikkia, salamana suihkuun ja ambulanssilla sairaalaan.
Vauvan kasvot peitettiin siteillä eikä tiedetty kuinka vakavia vammoja on kerennyt tulla, niinä muutamina päivinä kun vauvan kasvot oli piilossa siteissä eikä vammoista tiedetty yhtään mitään, lehdet kirjoittivat kuinka vakavia vammoja lapsella oli(??)
Siteet avattiin ja vauvalla oli naamassa jonkin verran vielä rupea, hyvin vähän pahemmi npalanutta ihoa, eli suurin osa ensimmäisen asteen. Ei siinä kauaa mennyt kun vauvan naama olikin jo arveton, tukkaa mietittiin, että kasvaakohan se kun oli aavistuksen taaempana kuin kaksosensa tukka, mutta kyllä sekin kasvoi ja nätti tyttö kasvoikin.
Mutta kyllä ne hetket kun isäni kyyneleet silmissä sitä suvulle kertoi muistan aina, ja asiaan ei tarvita kruununkiillottajia, moitteita eikä muuta mammojen älyvapaata jorinaa. Saa kysyä, vastailen kyllä, mutta asiallisesti, kuten sinä teit.
Siinäpä tämä tarina yksityiskohtaisesti, ja todenmukaisesti.