Mä olen niin ihastunut yhteen ihmiseen

[Björn]

Voi että

Aina kun saan siltä tekstiviestin tai sähköpostia, niin mun kasvoille nousee mieletön hymy, en haluaisi koskaan lopettaa sen kanssa juttelua, ja tiedän että sekin tekee tikusta asiaa vain jatkaakseen juttelua mun kanssa. Mun sydän lyö tuhatta ja sataa aina kun se kiittää mua jostain, ihan pienestäkin asiasta. Sen silmät on niin kauniit että voisin vaan jäädä tuijottamaan niitä, sillä on niin ihana ääni etten haluaisi kuulla mitään muuta, ja kun kerran halattiin, en ikinä unohda sitä kosketusta.

Kun olen kotona, katselen vaan sen kuvaa ja ajattelen että tuon vierellä mä haluaisin olla. Se on niin älykäs, ja saa mut nauramaan, mä haluan olla sen kanssa samaa mieltä silloinkin kun olen eri mieltä.

Sitten näen oman mieheni ja palaan takaisin todellisuuteen: meillä ei tuon ihastuksen kanssa tule koskaan olemaan mitään, se elää vain kiiltokuvana mielessäni Ihan kuin olisin kahlittuna perhe-elämään, haluaisin olla vapaa ja tehdä mitä haluan, tuon ihmisen kanssa.

Mä olen niin tyhmä.

 

["vieras"]

Mulla on 1000% sama tilanne =) Mutta juuri nyt vain nautin tästä ihanasta lämmöstä sisälläni....

 

[Björn]

[QUOTE="vieras";23805081]Mulla on 1000% sama tilanne =) Mutta juuri nyt vain nautin tästä ihanasta lämmöstä sisälläni....[/QUOTE]

Miten sä pystyt? Nytkin tekisi mieli lähettää sille tekstiviesti, vaikka oma mies makaa vierellä. Se on vaan niin ihana... lasken tunteja että pääsen taas sen luo ja toisaalta itkettää jo valmiiksi että kohta meidät tiet kuitenkin eroavat...

 

[ok]

Auts. Ootteko työkavereita? Mulla on ollut opiskelukaveri, johon olin älyttömän ihastunut. Nyt ei olla pariin vuoteen nähty, mutta mielessä on edelleen. Loppuukohan tää koskaan Nykyään tää ihastus on kyllä jo siedettävää, joskus oli jopa tuskaista, kun oli oma mies kuitenkin. Kerroin omalle miehelle kyllä tunteistani, auttoi vähän että ymmärsi.

 

[Ultramariini]

Ihastus voi kuitenkin laantua, jos vain siitä tahtoo päästää irti. Tosin sen tahtominen ei ole helppoa, onhan toisaalta ihanaa olla ihastunut ; toiseen ihmiseen, siihen ihanaan tunteseen ja myös siihen, millaiseksi se toinen ihminen saa tuntemaan itse itsensä. Se on sellaista mieletöntä haaveilevaa hykertyelyä, kun joku näyttäyttyy ihanassa valossa ja näkee sinut ihanassa valossa. Mutta mutta, se on kuluttavaakin. Ja jos perhe alkaakin tuntua kahleelta, sitä enemmän sen kuluttaa.

Ihastumisesta voi kuitenkin päästää irti, jos huomaa, sen ihanuudestaan huolimatta olevan vaaraksi omalle arjelle ja perheelle. Se kirpaisee, mutta se kipu laantuu ja ihastus haalistuu. Kiiltokuva muuttuu usvaisemmaksi, jos niin vain haluaa.

 

["vieras"]

Miten sä pystyt? Nytkin tekisi mieli lähettää sille tekstiviesti, vaikka oma mies makaa vierellä. Se on vaan niin ihana... lasken tunteja että pääsen taas sen luo ja toisaalta itkettää jo valmiiksi että kohta meidät tiet kuitenkin eroavat...

En tiedä.. Vielä pari viikkoa sitten olin valmis eroamaan miehestäni, ja viettämään ihanaa, vapaata elämää. Välillä taas ihastukseni on jo ollut laimeampaa. Nyt se on taas palannut rytinällä takaisin... Ihastuksia minulla on itseasiassa kaksikin, toiseen pidän yhteyttä, toista tapaan työpaikalla. Välillä olen katkaissut yhteyden tähän ihastukseen, jonka kanssa olen yhteyksissä ollut. Ihastus on käynyt silloin liikaa parisuhteeni päälle. Myös työkaveria olen joskus koittanut vältellä. Nyt vain nautin, olen alkanut taas nauttimaan pikkuhiljaa mieheni seurasta. Minulla on kolme ihanaa ihastusta, mieheni, työkaverini ja tämä kolmas. Mutta haaveilen ihanasta, päätähuimaavasta seksistä toisten miesten kanssa.. Harrastatko sinä seksiä ihastuksesi kanssa? Jos, niin olen K-A-D-E! Toisaalta taas en, minä en ole tehnyt vielä mitään "peruuttamatonta" (vaikka haluaisinkin)..

 

[Björn]

Auts. Ootteko työkavereita? Mulla on ollut opiskelukaveri, johon olin älyttömän ihastunut. Nyt ei olla pariin vuoteen nähty, mutta mielessä on edelleen. Loppuukohan tää koskaan Nykyään tää ihastus on kyllä jo siedettävää, joskus oli jopa tuskaista, kun oli oma mies kuitenkin. Kerroin omalle miehelle kyllä tunteistani, auttoi vähän että ymmärsi.

Työkavereitapa hyvinkin, tai ei sillälailla, että oltaisiin työpareja tai oltaisiin työn merkeissä varsinaisesti tekemisissä, mutta sitä kautta tutustuttu. Musta vaan tuntuu että ollaan niin samanlaisia ihmisiä, niin kuin palapelin palat jolloin ollaan yksi kokonainen. Välillä taas tuntuu että teenkö itsestäni ihan pellen, että pitääkö se sittenkään minusta siinä mielessä vai onko vain ystävällinen.

 

[Björn]

[QUOTE="vieras";23805171]En tiedä.. Vielä pari viikkoa sitten olin valmis eroamaan miehestäni, ja viettämään ihanaa, vapaata elämää. Välillä taas ihastukseni on jo ollut laimeampaa. Nyt se on taas palannut rytinällä takaisin... Ihastuksia minulla on itseasiassa kaksikin, toiseen pidän yhteyttä, toista tapaan työpaikalla. Välillä olen katkaissut yhteyden tähän ihastukseen, jonka kanssa olen yhteyksissä ollut. Ihastus on käynyt silloin liikaa parisuhteeni päälle. Myös työkaveria olen joskus koittanut vältellä. Nyt vain nautin, olen alkanut taas nauttimaan pikkuhiljaa mieheni seurasta. Minulla on kolme ihanaa ihastusta, mieheni, työkaverini ja tämä kolmas. Mutta haaveilen ihanasta, päätähuimaavasta seksistä toisten miesten kanssa.. Harrastatko sinä seksiä ihastuksesi kanssa? Jos, niin olen K-A-D-E! Toisaalta taas en, minä en ole tehnyt vielä mitään "peruuttamatonta" (vaikka haluaisinkin)..[/QUOTE]

Ei olla, en ole päässyt enkä päästänyt halausta lähemmäksi. Tämä on niin raastavaa ja samalla ihanaa! Haluaisin tietää olenko hänelle tippaakaan tärkeä, vai onko tämä vaan jotain mun omaa kuvitteluani...

 

[Björn]

Ihastus voi kuitenkin laantua, jos vain siitä tahtoo päästää irti. Tosin sen tahtominen ei ole helppoa, onhan toisaalta ihanaa olla ihastunut ; toiseen ihmiseen, siihen ihanaan tunteseen ja myös siihen, millaiseksi se toinen ihminen saa tuntemaan itse itsensä. Se on sellaista mieletöntä haaveilevaa hykertyelyä, kun joku näyttäyttyy ihanassa valossa ja näkee sinut ihanassa valossa. Mutta mutta, se on kuluttavaakin. Ja jos perhe alkaakin tuntua kahleelta, sitä enemmän sen kuluttaa.

Ihastumisesta voi kuitenkin päästää irti, jos huomaa, sen ihanuudestaan huolimatta olevan vaaraksi omalle arjelle ja perheelle. Se kirpaisee, mutta se kipu laantuu ja ihastus haalistuu. Kiiltokuva muuttuu usvaisemmaksi, jos niin vain haluaa.

Kun järjellä ajattelee, niin olisihan se niin parasta. Ja tiedän, että vaikka se aluksi tekisikin kipeää, niin pääsisin kuitenkin ajan myötä yli, ja unohtaisin hänet. Mutta kun en millään haluaisi

 

[Ultramariini]

Tulella leikkeissä vaan voi satuttaa itseään. Polttaa omat näppinsä tai siipensä tai toisten.

 

[kfhdh]

Ootko sä nyt tosissas vai onko tää joku provo? :O Niihin kun olet viime aikoina lähinnä keskittynyt...

Jos oot tosissas, niin... hankala tilanne. Toisaalta vois sanoa että jätä miehesi ja mene tämän uuden ihastuksen perään, mutta toisaalta... olet varmaan ajatellut siitä omasta miehestäsikin noin kun tapasitte?

 

[päätön]

Ei olla, en ole päässyt enkä päästänyt halausta lähemmäksi. Tämä on niin raastavaa ja samalla ihanaa! Haluaisin tietää olenko hänelle tippaakaan tärkeä, vai onko tämä vaan jotain mun omaa kuvitteluani...

no mikset kysy

 

["vieras"]

Mä haluaisin vaikka päätöntä just nyt.... Haluan vierasta miestä!!!

 

[Björn]

Ootko sä nyt tosissas vai onko tää joku provo? :O Niihin kun olet viime aikoina lähinnä keskittynyt...

Jos oot tosissas, niin... hankala tilanne. Toisaalta vois sanoa että jätä miehesi ja mene tämän uuden ihastuksen perään, mutta toisaalta... olet varmaan ajatellut siitä omasta miehestäsikin noin kun tapasitte?

Olen ajatellut kyllä, yli kymmenen vuotta sitten... Olen jotenkin liian tottunut tähän arkeen mieheni kanssa, tai oikeastaan siihen, että eniten harmittaa se että olen aina yksin, kun mies on töissä.

 

[päätön]

[QUOTE="vieras";23805244]Mä haluaisin vaikka päätöntä just nyt.... Haluan vierasta miestä!!![/QUOTE]

kyllä ne halut siitä hyytyis kun näkisit

 

[Björn]

no mikset kysy

Ei sellasta voi suoraan kysyä...

 

["vieras"]

kyllä ne halut siitä hyytyis kun näkisit

Ei sillä ulkonäöllä mitään väliä ole, kunhan on lenkkiä housuissa... Taidan mennä itkeen itteni uneen. Herään sitten sänky edes jostain päästä märkänä..

 

[Bad Virgin-]

Mulla on ollut joskus vastaava tilanne, viime aikoina se ihminen on tullut "kummittelemaan" mun ajatuksiin, vaikken ole muutamaan vuoteen nähnytkään, tosi hassua..

 

[päätön]

[QUOTE="vieras";23805267]Ei sillä ulkonäöllä mitään väliä ole, kunhan on lenkkiä housuissa... Taidan mennä itkeen itteni uneen. Herään sitten sänky edes jostain päästä märkänä..[/QUOTE]

nakkaa kissa pihalle valmiiks niin ei päse kusemaan sänkyyn kesken unien..

 

["vieras"]

no mikset kysy

No nyt sulla on mahdollisuus vastata vaikka ei ole kysytty.

 

[Björn]

Mulla on ollut joskus vastaava tilanne, viime aikoina se ihminen on tullut "kummittelemaan" mun ajatuksiin, vaikken ole muutamaan vuoteen nähnytkään, tosi hassua..

Toivottavasti tämä mies ei ajattele että mä vainoaisin sitä... Mutta aika usein tähtään tarkoituksella samaan junaan, jotta näkisin hänet taas. Ja aina meillä on hauskaa, vaikka se matka kestääkin vain 15 minuuttia. Sen tunteen haluaisi olevan ikuista.

 

[päätön]

[QUOTE="vieras";23805295]No nyt sulla on mahdollisuus vastata vaikka ei ole kysytty.[/QUOTE]

minä en liity tähän asiaan mitenkään.

 

[niino]

Onhan se Soini seksikäs jytky.

 

[Anatolia]

Tuttua juttua.

Huoh :snotty:. Mutta sitä se on, elämä & pitkä parisuhde. Ihastuksia tulee ja menee, jotkut sitten menee vähän hitaammin...

 

[Kaija-Papu]

Mulla on joskus ollut sama tilanne, olen ollut hillittömän ihastunut työkaveriini vaikka olenkin naimisissa. Tunsin myös aikamoista himoa tätä miestä kohtaan. Oltiin - tai ollaan - aika samanhenkisiä sen työkaverin kanssa, ja jutut oli varsin villejä välillä. Mitään fyysistä ei tapahtunut, kumpikin on varattu tahoillaan, mutta puheiden tasolla käytiin läpi kaikenlaista. Kuitenkin lähinnä meidän juttu oli - on - seksi ja porno eri muodoissaan, ihan vakavastikin puhuttiin, ja myös vähemmän vakavasti pilke silmäkulmassa.

Mutta mä olen aika herkkä ihastumaan, ja mä tiedän, että ne tunteet menee ohi aika äkkiä.

Nyt vuoteen en ole sen kanssa työskennellyt, satunnaisia tekstareita vaihdettu. Nyt pääsiäisen aikaan pääsi homma vähän karkaamaan käsistä, ja kaikenlaisia viestejä vaihdettiin puolin ja toisin. En oikeastaan voi sanoa, että olisin kokenut enää ihastumisen tunteita, mutta aivan puhdasta himoa taas. Sitten jostain syystä mun himo ja kaikki oikeastaan hävisi - ihan yhtäkkiä, ilman sen kummempaa syytä. En tiedä mistä johtuu. Saa nähdä, että tuleeko se joskus vielä takaisin, kuka tietää.