gallup: eriarvoiset lapsenlapset? Ja harmitusta asiasta aika rivit

["äippä"]

Olen ollut huomaavinani tälläistä jos tämmöistä on niin monesti eriarvoon joutuvat miehen lapset? Esim. siis naisella eli tässä tapauksessa mummolla on poika ja tytär niin mummon mieleen ovat enemmän tyttären lapset, johtuuko sitten läheisemmäst äiti/tytär asetelmasta?

Meillä oli näin kun olin pieni, mummo kehui aina meille maasta taivaaseen tädin lapset, me isän eli hänen poikansa lapset olimme aina jotenkin huonompia.

Nyt on tilanne se että on 2 samanikäistä lapsenlasta, ihan eri arvossa. Eli minun anoppini arvostaa tätä tyttärensä lasta ihan ylikaiken, pyytää hoitoon ja lellittää, jos olemme eri aikaan käymässä kutsuu myös usein meidän lasta täksi lempparikseen. Ympäri taloa on kuvia tästä toisesta lapsesta ja olen antanut hänelle kuvia (ihan valokuvaamossakin otettuja) ja niitä ei ole missään =/ . Harmittaa lapsen puolesta, mutta tänään tuli viimeinen niitti tältä "mummolta" enkä aio enää käydä hänen luonaan, jos itse tulee kylään niin sitten muuten ei tartte nähdä.

Vauvamme syntyi niin vain appiukko (joka hän on todella mukava) tuli käymään, anoppi ei. Hetken päästä syntyi tämä tyttärensä lapsi ja hänen luonaan sitten käytiin varmaan 2 kk joka ilta ja aina kun soitin niin hehkutusta" käytiin ihailemassa vauvaa" . Meillä ei ikinä, ristiäisistäkin myöhästyi.

Nyt lapset 3 vuotiaita ja sama meno jatkuu, synttäreille pyydetään niin tullaan jos keretään, appiukko tuli kerran yksinkin. Toisen lapsenlapsen juhliin teki kakut ja kaikki .

Siis kysymys oli että onko tämä yleisempää niin että ne tyttären lapset ovat tärkeämpiä?

Onneksi meillä on myös mummu, oma äitini, joka ottaa kaikki lapset saman arvoisina, mutta olenhan hänen tyttärensä. Uskoisin kuitenkin että tulevaisuudessa ottaa myös veljeni lapset saman arvoisina.

 

[Raitapaitainen]

NIIN tuttua..

 

["aloittaja"]

Otan todellakin osaa kaikkien lasten elämään jossa näin käy, kyllä tuon lapsikin huomaa ja joku päivä tuntus vielä tulevan se piste ku laitan välit poikki. Alan olemaan aika kypsä tuollaiseen. Minä ja tytär tulemme erittäin hyvin toimeen, näemme toisiamme ihan muutenkin joten serkukset saavat tapailla nyt kuitenkin muutenkin. Ootellaan kuinka kauan menee ku anoppi tulee kylään, viime kerrasta on jo pikasen laskun mukaan 1,5 vuotta.

 

["aloittaja"]

Siis minä ja mieheni sisko.

 

[Aina Marina]

Täällä toinen joka harmittelee tai enemmänkin on raivoissaan
Minä olen se tytär ja minun lapseni ovat kaksi vanhinta lapsenlasta, joita hoidetaan ja käydään katsomassa jne... Veljelläni on lapsi, jota mummu ei huomioi millään tavalla. On käynyt katsomassa 2 tai 3 kertaa (en muista kummin) kun olen mukanani raahannut. Veljeni kyllä hakisi junalta tai linja-autolta jos menisi (on kerran lähettänyt matkarahatkin kun selityksenä oli ei ole rahaa...) mutta ei. Ei soita tai laita edes korttia.
Mummu asuu aika lähellä meitä (alle 10km) veljelleni on matkaa reilu 100 km. Kun veli perheineen käy meillä ei mummu tule samaan aikaan vaikka tietää heidän tulevan. Ja jos "joutuu" tulemaan samaan aikaa (esim synttärit) juuri ja juuri tervehtii veljeni lasta, kun taas minun lasteni kanssa leikkii ja on "niin täydellistä mummua"
Alkuun kerroin aina veljen sakin kuulumisia, mutta nyt en enää juuri jaksa kun ei kerran näytä kiinnostavan... Ei vissiin ole tietoinen että veljen perheeseen on tulossa ensi kuussa toinen lapsi. En ainakaan minä ole maininnut...
Ja kaikki lapset ovat alle kouluikäisiä...
Mitään selitystä en ole asialle saanut kun olen yrittänyt syytä moiselle kysellä.

 

["miiru"]

Meillä juuri näin.. miehen siskon lapsi on tärkeämpi kuin meidän tyttö. Ja se on kyllä tehty näiden neljän vuoden aikana meille selväksi. Ja anopilla kaksi lastenlasta. Onneksi minun äitini jaksaa huomioida kaikki seitsemän lastenlasta,ja kaikki on samanarvoisia. Harmittaa ja surettaa ja joskus jopa itkettää tuo anopin käytös,miestäkin hävettää.

 

["jep"]

Aina Marina: hieno ihminen olet. Yleensä sille lapselle sopii enemmän kuin hyvin että omat lapset saavat kaiken ja muille ei jää mitään, joka on se lempilapsi.

Ja jopa laskee sen varaan tekemällä lauman kersoja, joiden hoito lasketaan osaksi isovanhempien duuniksi. Ja isovanhemmalla ei jää aikaa ja voimia muille.

 

["mii"]

voisiko se ainakin osan kohdalla olla sitä, että se nainen eli nyt lapsen äiti on vienyt häneltä mummolta se oman pojan? Siis oikeesti...

 

["aloittaja"]

Meillä mies eka kielsi eikä muka huomannut, mutta nyt on suostunut näkemään äitinsä tyylin.

 

["aloittaja"]

Joo ja hassuinta on se että meille olisi lyhyempi matka kuin heille joten sitä ei voi anoppi sanoa tekosyyksi. Appiukko on oikein herttainen vanha mies ja hän kyllä kyläilee monesti kauppareissullaankin katsomassa ja heillä käynkin monesti appiukon takia, hän pyytää usein meitä, mutta nyt saa luvan riittää.

 

[Aina Marina]

[QUOTE="jep";23765633]Aina Marina: hieno ihminen olet. Yleensä sille lapselle sopii enemmän kuin hyvin että omat lapset saavat kaiken ja muille ei jää mitään, joka on se lempilapsi.[/QUOTE]
Kiitos

Minua harmittaa asia kovasti etenki, koska ollessani lapsi toinen mummumme kohteli lapsenlapsiaan epäreilusti. Meidän sakki oli se joka ei mummua kiinnostanut.
Äitini oli tästä asiasta erittäin tuohtunut, jaksaa edelleen aina silloin tällöin mainita asiasta (minä olen kohta 40) joten minä olisin todellakin odottanut häneltä enemmän.

Lisäksi on sen verran "oma lehmä ojassa" että pelkään tämän asian tulevan minun ja veljeni perheen väliin. Ainakin toistaiseksi olemme hyvissä väleissä ja ihmettelemme yhdessä asiaa. Olemme kummeja toistemme lapsille ja näemme noin kerran kuussa.

 

["vieras"]

Ei se ole pelkästään sisko-veli asetelma vaan myös kahden veljeksen lapset voivat olla eriarvoisessa asemassa, kokemusta on

 

[vaikea muotoilla]

Te joilla mummot/mummit/mammat hoivaa lellittyjään, niin onko teillä tietoa puolustaako tämä toinen perhe teidän lapsia?
Vai ottaako ne kaiken vain omalle perheelleen vastaan välittämättä toisista lapsenlapsista?

 

["hoohoo"]

Onpas kamalaa, ihan oikeesti Meillä ei onneksi mummojen osalta ole mitään tuollaista, molemmat huomioivat kaikkia lastenlapsia (anopilla tosin ei ole kuin meidän lapset lastenlapsina).

Mutta meillä on sitten sellaista syrjintää, että miehen veli ei huomioi meidän tyttöä mitenkään. Poikia vie mukaville pikkureissuille ja viettää aikaa poikien kanssa, mutta tyttöä ei noteeraa mitenkään Mulla risoo tosi paljon, mutta en osaa asiaa ottaa esillekään, kun en muutenkaan osaa sen miehen kanssa kommunikoida, kun se on sellainen jörö poikamies (pojille kyllä mukava ja hassutteleva). Pitäiskin muuten puhua miehen kanssa, onko se ees huomannut...

 

[juu ei]

Te joilla mummot/mummit/mammat hoivaa lellittyjään, niin onko teillä tietoa puolustaako tämä toinen perhe teidän lapsia?
Vai ottaako ne kaiken vain omalle perheelleen vastaan välittämättä toisista lapsenlapsista?

Ei puolusta. Miehen sisko ainakin laski perhe-elämän sen varaan, että vanhempansa hoitavat lapset ja tekevät kotityöt heillä ja miehensä kanssa valmiiseen ruokapöytään vanhemmilleen töistä tullessa...

Sama juttu oman siskon kanssa. Oma napa lähinnä.

 

[Kohtalotoveri...]

Sama meillä, miehen siskon, se ensimmäinen lapsenlapsi on ykkönen, lellikki ja suosikki.

Anoppi tarkistaa kalenteristaan aina ensiksi, jos kysymme lapsille hoitajaa. Jollei ole menoa, mutta jos tämä suosikki onkin tulossa hoitoon, niin ilmoittaa lasten aikana ettei onnistu ja syynkin, miksei.

Esikon ollessa pienempi ja anoppilassa vieraillessa, appivanhemmilla oli tapana sanoa meidän lapselle, ettei siihen saa koskea, koska se on sen suosikki-lapsenlapsen oma... Mä nostin sit metelin ja tommoiset "ei saa koskea"-jutut loppuivat, siitä syntyi aikamoinen haloo sukulaisten keskuudessa kun kerroin, että miten se meillä meneekään... Kun ajattelisin niin, että anoppilassa olevat lelut ovat yhteisiä.

Esikko oksensi appivanhempien autoon. Haukuttiin esikko lyttyyn. Kuvia katsellessa myöhemmin, huomasimme, että ensin oli syöty hampparit ja ranskalaiset limsoineen ja siihen päälle jäätelö. Autossa, joka kesäaikaan on suhteellisen lämminkin, oli vieressä koko ajan ollut makea mehun litku. Siihen lisäksi appiukon rehvastelut ajamisestaan yli 100km/h mutkaisella ja mäkisellä tieosuudella, oliko ihmekään että oksensi... Lapsi oli paniikissa ja ensimmäiset hetket appiukon paasaamisen jälkeen menikin häntä rauhoitellessa. Nyt lapsi pelkää yli kaiken oksentamista...

Ja kaikkea muuta, mitä meiltä salataan, tehdään suosikin kanssa reissuja ja yökylässäkin voi olla viikonkin yhtä mittaan, mutta kun me tarvittais apua, sitä ei vaan heru. Omat vanhempani asuvat kaukana ja hoitoapua ei muuten ole saatavilla...

 

[Aina Marina]

Te joilla mummot/mummit/mammat hoivaa lellittyjään, niin onko teillä tietoa puolustaako tämä toinen perhe teidän lapsia?
Vai ottaako ne kaiken vain omalle perheelleen vastaan välittämättä toisista lapsenlapsista?

Yritän puollustaa, sillä ei vain vaikutusta näytä olevan.
Kerron että veli perheineen on tulossa meille, äitini sanoo tiedänpä olla tulematta.
Joulun alla mainitsin äitille että olemme menossa veljelleni, joten lahjat menis samalla. Äiti ilmoitti ettei ole päässyt kauppaan joten ei ole mitään. Vein äitini kaupoille muutaman kymmenen kilometrin päähän. Yhtään lahjaa en saanut mukaani veljen perheelle vietäväksi

 

["Jeba"]

Mulla on kokemusta oman mummoni osalta tälläisesta, mutta hieman eri tavalla. Äitini ja isäni alkoivat odottaa minua todella nuorina eikä mummoni tuolloin hyväksynyt asiaa laisinkaan ja yritti painostaa heitä aborttiin, onneksi eivät suostuneet, muuten en olisi tässä lääryämässä tätäkään juttua.
Mutta niin, sitten kun synnyin minusta tulikin oikea mummon lelli-ipana ja on aina ollut minun perääni. Noh, meitä sitten syntyikin enemmänkin, syntyi minua 2,5v nuorempi sisko ja 5v nuorempi veli, eipä tuo mummeli niistä ikinä niin välittänyt, minua aina kutsui yökylään ja tahtoi nähdä ja ei sitten kehdannut kieltäytyä kun sisaruksenikin tahtoivat.
Aikaa kului ja sain vielä lisää sisaruksia, samanlainen kolmikko, kaksi tyttö ja poika, mulla nuorimpaan ikäeroa 17 vuotta.
Sain nyt viime jouluna kuulla tuolta mua 2,5v nuoremmalta siskoltani mitä mummoni oli tokaissut näistä meidän nuorimmista sisaruksista.. "ensimmäinen kolmikko oli paljon parempi."
Se sattui, miten meidän yhteinen isoäitimme, jolla ei edes muita lapsenlapsia ole, kuin me kuusi, voi sanoa mitään noin kamalaa!!
Itse olen jo pienen tytön äiti myöskin ja jos ikinä saisin kuulla, että oma äitini sanoisi mitään yhtä kamalaa minun lapsistani, niin siitä syttyisi rehellisesti sanottuna sota.

Kyllä näitä mummeleita löytyy joka lähtöön siis.

 

[idioottiäiti]

Oma äitini on tuollainen kusipää..tyttö on kultaakin kalliimpi, pojalla sama vaikka pöytää pyyhkis..näin on ollut aina! Poikani on kuulemma niin vaikea lapsi?! kai lapsikin sen vaistoaa ja näkee että siskoa lellitään, saa paremmat ja kalliimmat lahjat ja muutenkin kaiken positiivisen huomion.. käyttäytyykin sitten mummolassa sen mukaisesti.. sanomiset ei auta yhtään mitään, monesti olen antanut esim. tytön rahalahjan takaisin kun poika ei ole saanut mitään, vaan sama meno vaan jatkuu..

Anoppi, vaikka hänen kanssaan en tule toimeen, ei koskaan eriarvoista lapsia, pointsit siitä hänelle..

 

[meillä]

Meillä mun veljen lapset ovat aina etusijalla, mun lapset jäävät aina kakkoseksi. Äitienpäivänä oltiin sovittu että me käydään heti aamusta, oli sovittu kellonaika yms. ja kun mentiin niin mummo olikin juuri lähdössä toisten lastenlasten luo... Eikä tämä ollut ensimmäinen eikä toinen kerta... Veljen lapsia on kuskattu kesälomareissuilla jos vaikka missä, mun lapsia ei oteta edes päiväksi.
No, ei auta, enpä minäkään enää sinne tarjoa käymään.

 

["aloittaja"]

Samaa meilläkin, meidän tyttö ei ole kertaakaan ollut miehen äidillä yötä, miehen isä on ollut pari kertaa meillä vahtimassa pari tuntia kun olemme käyneet syömässä ja elokuvissa.

Mutta muuten tyttö ei ole ollut miehen äidillä päivähoidossa, saatika yötä. Tämä miehen siskon lapsi sen sijaa on, ja häntä ovat pyytäneet ja oikein hakeneet yllättäen että vanhemmat saavat yllätysvapaan ihan kaksistaan.

Meillä on nyt toinen lapsi,4 kk, ei ole hänenkään asemansa mitenkään erilainen, saatika että häntä olisi oikein käyty ihastelemassa kuin silloin miehen siskon lasta. Kurja mummi. No itseppä makaa niin kuin petaa!

 

[äitskä]

Meillä vähän samanlainen tilanne... miehelläni on monta veljeä, joista yhden veljen lapsia hänen äitinsä hemmottelee, ottaa hoitoon usein ja ostelee kaikkea vaatteita ja muita lahjoja... meidän lapsillemme hän ei koskaan ole ostanut synttärilahjaa kummoisempaa. Synttärilahjaksikin tämän toisen veljen lapset saavat kalliimpia ja hienompia lahjoja... kun taas meidän lapset saavat yleensä alelaarista kaikken halvimman t-paidan (totta!) mutta eipä minua se kuitenkaan niin kauheasti vaivaa. Toki toisinaan mietityttää eriarvoisuus, mutta kun mummo on niin päättänyt laittaa lapsenlapset järjestykseen niin antaa olla.

 

[SininenSatutar]

Kyllä mä olen ollut huomaavinani ex-anopin käytöksessä tuon tapaisia piireteitä, ei ehkä ihan yhtän räikeitä, tosin sillä erotuksella, että kohteli / kohtelee eriarvoisesti oman poikansa lapsi.
Esikoispoika on kaikki kaikessa, mutta muilla ei niin väliä.
Tällä mun ex-miehellä kun lapsia useamman eri naisen kanssa ( mä olin se nainen nro 2)


Mutta nyt mulla on maailman ihananin / huomaavaisin anoppi. Anoppi ottaa tosi hyvin huomioon mun lapsen, jolle ei ole siis "oikea" mummo. Ei ole montaa viikkoa kun puhelimessa intoili kuinka on niin kivaa kun saa ostelle kahdelle eri ikäiselle tytölle kaikkea kivaa vaatetta =)

 

["milena"]

Meillä myös on eriarvoisia minun lapseni ja siskoni lapsi omalle äidilleni. Ollut jo ennen syntymää kun vielä oli vaavat mahassa. Siskoni vauvalle osti äitini kaiken vaunuista vaippoihin ja ostaa vieläkin ja nykyään siskoni lapsi osaa jo vaatia myös esim. kaupassa on aina saatava mummolta jotain karkkia, leluja, jäätelöä ihan mitä vaan.
Kaikista eniten minua ärsytti kun lapseni oli pieni alle vuoden ja oli kipeänä ja meidän kuumemittari hajosi niin että apteekki ei ollut auki äitini ei lainannut kuumemittariaan ja kun kysyin siskoltani lainaan niin sanoi että kyllä heiltä liikenee lainaan kun on tuttimittari, tavallinen mittari ja korvamittari kaikki äitini ostamia. Sillon pääsi kyllä itku kun meille ei edes lainata mittaria vaikka lapsi kipeä ja toiselle ostetaan kolme.

 

["kaisa"]

Tuttua on. Meidän lapset ovat anopille alempaa kastia kuin naapurissa asuvat miehen siskon lapset. Toisten lasten kanssa vietetään aikaa ja kyläillään. Appivanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja aina he yöpyvät miehen siskon perheessä. Käyttävät lapsia retkillä ja uimarannalla. Meidän lapsia ei pyydetä mukaan. Vanhimmat lapsemme ovat jo lähes aikuisia ja on surullista huomata miten toiset isovanhemmat ovat jääneet etäisiksi ja vieraiksi. Mitään isovanhempi-suhdetta ei ole syntynyt.
Minun vanhempiini isot lapset pitävät oma-aloitteisesti yhteyttä ja he ovat selvästi lapsille tärkeitä. Sitä niittää, mitä kylvää. Anoppi ei ole ymmärtänyt vieläkään jutun juonta. Hän pitää meidän lapsia (edelleen) huonompina ja ihmettelee kun eivät pidä yhteyttä.
Pikku prinssissä sanotaan, että "aika, jonka annoit ruusullesi teki siitä sinulle tärkeän." Minä en niinkään arvosta lahjoja ja materiaa, mutta välittämistä ja yhdessä olemista. On surullista selittää lapsille miksi isovanhemmat eivät ole heidän kanssaan, vaan viettävät aikaa serkkujen luona.