no voi teitä..
nimenhaltija ei todellakaan voi päättää taivutuksesta. Eihän silloin voida käyttää kenenkään nimen taivutusmuotoa, jos jokainen päättää siitä itse.
"Saako nimen haltija määrätä taivutuksen?
Joitakin nimiä on taivutettu yleisten sääntöjen vastaisesti vain sen takia, että niiden kuuluisat kantajat ovat niin halunneet. Näitä ovat Ryti ja Raade, joita on toivottu taivutettavan niin, että genetiivit ovat Rytin ja Raaden eikä normaalien sääntöjen mukaan Rydin ja Raa*teen. Näin usein taivutetaankin, ja niinpä on syntynyt tilanne, jossa kirjoittaja ei oikeastaan voi lainkaan taivuttaa näitä nimiä ilman, että lukijoiden merkittävä osa pitää taivu*tus*ta vää*rä*nä. Jos tekstissä mainitaan Risto Ryti tai Uolevi Raade vain kerran, voidaan teksti yleen*sä muo*toil*la niin, että nimet esiintyvät vain perusmuodossa.
Edellä mainitussa artikkelissa annetaan perusohjeeksi, että sukunimiä taivutetaan kuten yleisnimiä, mutta sitten on poikkeus: Jos sanalla on kielessä kaksi taivutustapaa, on parasta valita sama tapa, jota nimenhaltija itse käyttää, jos se on tiedossa. Toisaalta on syytä muistaa, että yleiskielen mukainen taivutus on moitteeton, vaikka nimenhaltija itse ei sitä käyt*täi*si*kään. "
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/ 8.4.html
"Saako nimen haltija määrätä taivutuksen?
Joitakin nimiä on taivutettu yleisten sääntöjen vastaisesti vain sen takia, että niiden kuuluisat kantajat ovat niin halunneet. Näitä ovat Ryti ja Raade, joita on toivottu taivutettavan niin, että genetiivit ovat Rytin ja Raaden eikä normaalien sääntöjen mukaan Rydin ja Raa*teen. Näin usein taivutetaankin, ja niinpä on syntynyt tilanne, jossa kirjoittaja ei oikeastaan voi lainkaan taivuttaa näitä nimiä ilman, että lukijoiden merkittävä osa pitää taivu*tus*ta vää*rä*nä. Jos tekstissä mainitaan Risto Ryti tai Uolevi Raade vain kerran, voidaan teksti yleen*sä muo*toil*la niin, että nimet esiintyvät vain perusmuodossa.
Edellä mainitussa artikkelissa annetaan perusohjeeksi, että sukunimiä taivutetaan kuten yleisnimiä, mutta sitten on poikkeus: Jos sanalla on kielessä kaksi taivutustapaa, on parasta valita sama tapa, jota nimenhaltija itse käyttää, jos se on tiedossa. Toisaalta on syytä muistaa, että yleiskielen mukainen taivutus on moitteeton, vaikka nimenhaltija itse ei sitä käyt*täi*si*kään. "
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/ 8.4.html