Lapsellani on suojelusenkeli ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Haluan heti aluksi sanoa, että en ole uskovainen, en usko siis Jumalaan enkä itseasiassa oikein mihinkään muuhunkaan. Olen jo vuosia luokitellut itseni ateistiksi vaikka kirkkoon kuulunkin. Nyt on kuitenkin käynyt niin, etten enää tiedä mihin pitäisi uskoa vai pitäisikö mihinkään.

Minulla on vuoden ikäinen tytär jonka kanssa olen ollut siis kohta vuoden kotona kotiäitinä. Mieheni tekee vuorotyötä joten hän on välillä illat poissa, välillä aamut ja välillä yötkin. Aluksi en kiinnittänyt sen suurempaa huomiota siihen että välillä kun olen ollut kahden tytön kanssa olen aistinut aivan selvästi jonkun muunkin läsnäolon kotonamme. Kerran tai kaksi olen jopa tuntenut hetken ajan aivan kuin joku olisi koskenut olkapäähäni, sipaissut ohimennen. Vilkaistessa oviaukkoon aivan kuin joku olisi juuri vilahtanut siitä ohi. Normaalisti tälläinen saisi minut kauhun valtaan, mutta erikoista kyllä näinä hetkinä olen ollut rauhaisampi ja jotenkin "onnellisempi" kuin koskaan. Tätä on todella vaikea selittää järkevästi ja suurin osa teistä varmasti ajattelee että olen seonnut kotona neljän seinän sisällä. Haluaisinkin kysyä löytyykö täältä ketään jolla olisi edes hieman vastaavanlaisia kokemuksia? Olen miettinyt pääni puhki ja etsinyt tietoa ja nyt päässäni on jo jonkun aikaa ollut ajatus siitä, voisiko tytöllämme olla oma suojelusenkeli tms (?) joka on hänen kanssaan täällä.
 
Ken tietää. Toiset leimaa sut hulluksi kun omias näät, toiset sanoo että tottakai on suojelusenkelit ym.

Maailmassa on niin paljon jota ei ihmismieli näe tai ymmärrä.

Ei mulla oo kommenttia, kunhan pölisen aikani kuluksi :D
 
miehelleni kun kerran varovasti yritin vihjailla näistä päätelmistäni ja enkeliajatuksista niin hän tuhahti että älä viitsi aikuinen ihminen tollasta puhua.. ja en kyllä kiellä ettenkö olisi varmaan itse sanonut aivan samoin hänelle jos tilanne olisi toisinpäin...
 
yksi pappi sanoi kun serkkuni kaksosia kastettiin, että viisitoista vuotiaana nää sit alkaa kulkea kylillä ja ovat siellä nuopparilla ja vanhemmat on huolissaan, että älkää olko huolissaan. kyllä jumala heistä huolen pitää. no enpä ole sitä jumalaa siellä missään muodossa huomannut kun olen ohi ajanut. kyllä jokaisen on omistaan huoli pidettävä. niin sunkin kannattaa tehdä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja isoäiti mölykylästä;23637504:
yksi pappi sanoi kun serkkuni kaksosia kastettiin, että viisitoista vuotiaana nää sit alkaa kulkea kylillä ja ovat siellä nuopparilla ja vanhemmat on huolissaan, että älkää olko huolissaan. kyllä jumala heistä huolen pitää. no enpä ole sitä jumalaa siellä missään muodossa huomannut kun olen ohi ajanut. kyllä jokaisen on omistaan huoli pidettävä. niin sunkin kannattaa tehdä.

no joo. en ollut ajatellutkaan jättää tyttöä "enkelilleen" hoitoon ja lähteä ulos, kiitos vaan vinkistä ;)
 
Kyllä lapsella on suojelusenkeli, meillä toinen lapsi näki noin kaksivuotiaaksi nämä vierailijat. Sen jälkeen lopetti minun peljäyttelemisen. Kerrankin kysyi kun nukkumaan oltiin menossa että äiti kuka tuo mies sun vieressä on? Ei kukaan, ei isi ole kotona. Eikun tuo mies ja viisas minun viereeni aivan kuin siinä joku olisi seisonut. Jouduin vastaamaan edelleen että ei kukaan. Tyttö ei oikein siihen tyytynyt, laitoin valot pois ja nappasin tytön kainaloon että nyt nukkumaan. Jälkeenpäin hän kuvaili miheni isän ja kuvasta näytti myös anopilla että tuossa on se isäpaappa, vaikkei ollut kuvaa aikasemmin nähnyt.
 
[QUOTE="vieras";23637511]Kyllä lapsella on suojelusenkeli, meillä toinen lapsi näki noin kaksivuotiaaksi nämä vierailijat. Sen jälkeen lopetti minun peljäyttelemisen. Kerrankin kysyi kun nukkumaan oltiin menossa että äiti kuka tuo mies sun vieressä on? Ei kukaan, ei isi ole kotona. Eikun tuo mies ja viisas minun viereeni aivan kuin siinä joku olisi seisonut. Jouduin vastaamaan edelleen että ei kukaan. Tyttö ei oikein siihen tyytynyt, laitoin valot pois ja nappasin tytön kainaloon että nyt nukkumaan. Jälkeenpäin hän kuvaili miheni isän ja kuvasta näytti myös anopilla että tuossa on se isäpaappa, vaikkei ollut kuvaa aikasemmin nähnyt.[/QUOTE]

unohtui tosiaan mainita että USEIN tyttö on katsonut minun taakseni ja hymyillyt jollekin vaikken minä sielä ketään näe, joskus jopa vilkuttanut.
 
[QUOTE="vieras";23637514]unohtui tosiaan mainita että USEIN tyttö on katsonut minun taakseni ja hymyillyt jollekin vaikken minä sielä ketään näe, joskus jopa vilkuttanut.[/QUOTE]

No lapsi lopettaa sen näkemisen noin 2 vuotiaana, omasta kokemuksesta sanoen. Meillä kyllä tyttö muistaa että hän yhden Ainon kanssa leikki aina pienenä. Kyselemällä ja vanhoja anopin kanssa juttelemalla olen tämän Ainon sijoittanut anopin sisarukseksi joka kuoli synnytykseen, hänen nimekseen olisi tullut Aino, jos hänet olisi ehditty kastaa. Tämä on vanha talo, anoppi sisaruksineen syntyneet täällä ja hänen isänsä tehnyt sen.
 
Just olen lukemassa kirjaa Enkeleitä hiuksissani. Siinä tämä selvännäkijä kertoo, että jokaikisellä ihmisellä on oma suojelusenkeli, joka valitsee meidät jo hedelmöityshetkellämme ja on kanssamme 24/7 kuolemaan saakka. Aivan mieletön kirja, tämä nainen kävi just Suomessakin luennoimassa.

Kiehtova ja vilpitön omaelämäkerta naisesta, joka on elänyt henkiolentojen ympäröimänä koko ikänsä

Irlantilainen Lorna Byrne näkee enkeleitä, kuolleiden henkiä ja kokee ennalta usein traagisiakin tapahtumia. Lapsena hän luuli, että kaikki muutkin näkevät samoja asioita.Lorna Byrne kertoo avoimesti erilaisuudestaan, kasvamisestaan köyhyydessä, työstään Dublinissa ja avioliitostaan. Hän kuvailee myös kokemiaan vastoinkäymisiä sekä rikasta henkistä maailmaansa.
 
Tämä nainen Lorna Byrne on siis selvännäkijä, joka on aina nähnyt enkeleitä ja koko henkimaailman, hän näkee ne aivan kirjaimellisesti, ei vain fiilistelele niitä. Hän pystyy juttelee niiden kaa jne.
 
Irlantilainen neljän lapsen äiti Lorna Byrne on kirjoittanut omaelämäkerrallisen kirjan, missä pääosassa ovat enkelit ja henkiolennot. Hän on kyennyt myös näkemään ennalta erilaisia tapahtumia, ja parantajanakin hän on niittänyt mainetta, mutta salasi kykynsä pitkään. Lukija saattaa odottaa, että Lornan elämä on ollut kaiken tämän vuoksi helppoa ja rikasta, mutta sitä se ei ole ollut taloudellisesti, päinvastoin. Se, että näkee sellaista, mikä ei ole kaikkien osana, ei takaa varallisuutta, mutta kirjaa lukiessa vakuuttuu siitä, että huolta pidetään vaikeuksien aikana, kukaan ei jää yksin. Lorna eli lapsuudestaan asti köyhyydessä ja joutui kokemaan traagisia asioita. Dublinilaisnainen joutui kokemaan myös terroria, ja enkelikuvaukset ovat sellaiset, että kyynikkokin hiljenee.

Lorna kuvaa enkelikohtaamisiaan selkeästi ja osaa luoda kulloisenkin tapahtuman niin elävästi, ettei lukija joudu sivullisen osaan. Lornan viesti on voimakas ja toivo tarttuu lukijaan. Jos on tutustunut muuhunkin enkeleitä käsittelevään kirjallisuuteen huomaa, että Lornan kirja yhtenee niiden sanomaan ja kuvaukseen – tietoa ja vertausta saa mm. Diana Cooperin ja Doreen Virtuen kirjoista.

Enkelit ovat liikkeellä runsaslukuisina, sillä tehtävänä on pysäyttää ihmisiä ja saada kiireinen sydän pohtimaan. Lornakin tuo esiin, miten eri enkeleillä on omat osa-alueensa, mutta tarvittaessa voimia yhdistetään enkelikunnassa. Jumalasta muistutetaan, että Hän on sukupuoleton, mutta kirjassaan Lorna kuitenkin näkee Jumalan miehenä. Arkkienkeli Mikael on myös enkelikirjoja tutkineille tuttu hahmo, mutta kiinnostusta herätti Enkelten kuningatar loistossaan. Hän on kaikkien sielujen kuningatar, ja hänet Lorna näki jo aikaisin lapsuudessaan. Aika ajoin myös Lornan mies Joe näki henkilapsia ja enkeleitä, mutta tätä tapahtui harvoin. Joe näki kuitenkin tulevan tyttärensä 3-vuotiaan kuvana, ennen kuin tyttö edes syntyi. Lorna sai puolestaan seurata kymmenviikkoisena henkimaailman siirtynyttä veljeään, joka tuntui tulevan ja menevän miten mieli kahden maailman välillä, ja veli ”vanheni” aina sen mukaan miten Lornakin.

Suurta lohtua saanevat ne, jotka ovat kokeneet abortin tai keskenmenon, sillä nämä vielä maailmaan syntymättömät sielut ovat kuitenkin valinneet äitinsä kokijaksi jo ennen syntymäänsä tai kohtuun asettumistaan. Koska Taivaassa vain rakastetaan, pienet enkelit antavat anteeksi kaiken mahdollisen, mikä äidin sydäntä voi painaa, ja näin on myös aikuisten kuolleiden kohdalla. Henget siis vaeltavat ja kuolleet kulkevat, joskus jopa kuolleellakin on suojelusenkeli mukanaan. Sielut ja enkelit kulkevat pitkin maailmankaikkeutta, koska emme ole yksin kokemassa elämää vain maapallolla. Lukijalla, joka ensi kertaa paneutuu enkeleistä kertovaan kirjaan, saa maljansa täytenä ja ehkä ylikin. Epäilyskin voi saada jalansijaa, mutta yhtä kaikki nyt on enkelten aikakausi, he ovat herättämässä sieluja.

Lorna joutuu kokemaan myös saatanan lähentymisen ja sen viekkaat yritykset, mutta saa suojan enkeliensä kautta. Ei tarvitse pitkään miettiä, onko saatana olemassa. Miten muutoin maailma olisi täynnä ivaa ja epäoikeudenmukaisuutta, jos ei ahneuden ja materian hamuamisen takia ja ihmisen oman kuuseen kurottumisen takia. Tuomitseminen on helppoa, mutta saatanan viljely puheissa on jo vienyt pohjaa mm. nuoriltamme, koska he saavat koko ajan antaa mennä -merkkejä vaikka televisiosta tai elokuvista. Saatana leikkii viihteen ja kiireen sekalaisella saralla ja sekoittaa hyvätkin aikeet houkutuksin. Alussa oli Sana, tai ääni, ja jos se on ns. väärä, olemme itse valinneet maailmamme, mutta itse siitä voimme ponnistella ylöskin. Lorna muistuttaa lukijoitaan, ettei ole väliä uskontokuntaan kuulemisella, kaikkialla on sama Jumala ja enkelit. Tässä yhteydessä tuon esille, että niin kristillinen maailma kuin muslimimaailma kumartaa samoja enkeleitä, yhteisiä ovat ainakin arkkienkeli Mikael ja Gabriel. Keitä nämä korkea-arvoiset enkelit aikovat kuunnella, kun ihmiset pyytävät heitä toimimaan kaikkien uskoa vastaan. Rauha tulee, kun on rauhanomaisia ajatuksia ja kun maailma tyyntyy.

Höyhentä pidetään myös varteenotettavana merkkinä siitä, että enkeli on ja on ollut lähettyvillä. Jos pidämme ajatukset kirkkaina ja mielen avoimena ja kiittäisimme, ehkä rukouksen kera, asiat hiljalleen korjautuisivat. Olen ollut kyläpaikassa, missä höyheniä alkoi leijailla tyhjästä lattioille ja pöydän päälle. Emäntä katsoi minua ilkikurisesti ja sanoi, että taas taivas lähettää terveisiä. Tämän ihmisen koko kehon kieli kertoi rauhasta ja rakastavasta suhtautumisesta. Enkelit on tarkoitettu nähtäviksi ja kuultaviksi. Lorna vakuuttaa kirjassaan, että Enkelten kuningatar laskeutuu kaikkien nähtäville aikanaan maapallolle, ja yleensäkin aina vain enemmän ihmisiä tutustuu enkeleihin. On opittava rukoilemaan, sitä varten ei tarvitse mennä kirkkoon. Voi rukoilla jutellen ja tehdä askareitaankin kaiken lomassa. Pääasia, että on sinut toisen puolen kanssa. Enkelit odottavat rukouksiamme ja avunpyyntöjämme. Ilman pyyntöjämme moni enkeli vain seisoo toimettomana.

Jostakin syystä Lornaa pidettiin lapsena jälkeenjääneenä, toki tämä asia haihtui lukemisen myötä, mutta ihmisten julmuus jälkeenjääneitä ja erilaisia kohtaan on valitettavan yleismaailmallista. Kaikella on tarkoituksensa. Mieleeni jäi, miten pyörätuolissa nukkuneen tytön sielu sai vaeltaa enkelileikkitoverien kanssa estoitta kukkakedoilla, hän sai nauraa ja leikkiä, mutta kun hän heräsi, tavallinen rujo maailma oli vastassa, mutta enkelien vartio oli yhä pienokaisen vierellä.

Emme ole yksin. Anna lahjaksi tai kierrätä kirjaa, moni saa mielenrauhaa ja haluaa päästä osalliseksi enkelimaailmasta. Tämän Lornakin koki tehtäväkseen.


Tuula Pelttari
 
[QUOTE="vieras";23637550]Tämä nainen Lorna Byrne on siis selvännäkijä, joka on aina nähnyt enkeleitä ja koko henkimaailman, hän näkee ne aivan kirjaimellisesti, ei vain fiilistelele niitä. Hän pystyy juttelee niiden kaa jne.[/QUOTE]
Anna kun arvaan. Mitään tosielämän hyötyä tästä taidosta hän ei kuitenkaan ole ikinä saanut, ei esim. oikeita lottonumeroita tai mitään muutakaan todennettavaa mittaria hänen väitteidensä tueksi? Ts. ainut osoitus siitä, että kyseinen henkilö näkee henkiä, on se että hän sanoo niin :D
 
Irlantilainen Lorna Byrne on elänyt henkiolentojen ympäröimänä koko elämänsä. Hän näkee enkeleitä, kuolleiden henkiä ja kokee ennalta usein traagisiakin tapahtumia. Lapsena hän luuli, että kaikki muutkin näkevät samoja asioita.

Lorna Byrne kertoo elämäntarinansa, kasvamisestaan köyhyydessä, työstään Dublinissa, avioliitostaan ja perhettä kohdanneista vastoinkäymisistä. Enkeleitä hiuksissani on koskettava ja mukaansatempaava tarina naisesta, joka elää kahden maailman välillä. Kirja koukuttaa lukijan, vaikkei enkeleitä ja henkiolentoja olisi ennen nähnytkään tai niihin uskonut.
 
Anna kun arvaan. Mitään tosielämän hyötyä tästä taidosta hän ei kuitenkaan ole ikinä saanut, ei esim. oikeita lottonumeroita tai mitään muutakaan todennettavaa mittaria hänen väitteidensä tueksi? Ts. ainut osoitus siitä, että kyseinen henkilö näkee henkiä, on se että hän sanoo niin :D

Hänelle on enkelit kertoneet, kuka tulee kohta kuolemaan ja voiko sitä "viivyttää" vai ei. Hän on toiminut parantajana, koska hän on nähnyt missä on vika. Lue kirja. Saatat hämmästyä. Ja tää nainen kiertää ihan ympäri maailman parasta aikaa, oli just Suomessa. Hän kommunikoi kuolleiden henkien kanssa. Ja tietää asioita, joita hän ei vain ventovieraista voisi tietää.
 
[QUOTE="vieras";23637623]Hänelle on enkelit kertoneet, kuka tulee kohta kuolemaan ja voiko sitä "viivyttää" vai ei. Hän on toiminut parantajana, koska hän on nähnyt missä on vika. Lue kirja. Saatat hämmästyä. Ja tää nainen kiertää ihan ympäri maailman parasta aikaa, oli just Suomessa. Hän kommunikoi kuolleiden henkien kanssa. Ja tietää asioita, joita hän ei vain ventovieraista voisi tietää.[/QUOTE]
Eli vastauksena kysymykseen: Ei todentavaa mittaria, ollaan naisen omien juttujen varassa. Kiitos.

Kumma juttu, näitä psyykikoiden kykyjä välillä tutkitaan ja mitataan, ja he eivät ikinä pääse kontrolliryhmän tulosten yläpuolelle, ts. "tietävät" asiat yhtä tarkasti kuin kaikki muutkin ihmiset. Silti jotkut hölmöt ihan innoissaan uskovat heihin. No, saahan sillä myytyä kirjoja niin lompakko täyttyy mukavasti.
 
Itselleni on tullut taivaasta suoraan syliin valkoisia höyheniä ja lapseni ovat kaikki nähneet jotakin mukavaa aina siihen asti kunnes ovat oppineet puhumaan kunnolla.
Lapset ovat jutelleet, vilkutelleet ja nauraneet näille näyille, jokainen ja olen olettanut niiden olevan kuolleita sukulaisia, enkeleitä ja suojelijoita :)
 
Minä löydän pikkuruisen, valkoisen höyhenen säännöllisesti. Se tulee tielleni silloin, kun edistyn asioissa ja kuljen "oikealla" polulla. Höyhen on pieni ja kaarella, siististi irronnut ja hieman pörröinen. Viimeksi kun keräsin kaiken rohkeuteni ja puhuin itselleni vapautuksen työkkäri-pelleilyyn + sain oikeuden lähteä hakemaan itselleni psykiatrista hoitoa, virkailija kirjoitti minulle vuoden loppuun uuden ajan ja uutta työkkärikorttia etsiessään laatikosta tuli löytäneeksi höyhenen. :D "Tämmöinen oli korttien päällä...onpas outoa, ei mulla ole mitään missä ois höyheniä?? Eihän sullakaan ole untuvatakkia..?" Ei ollut, ei. Kerroin hänelle tarinani pikkuruisista höyhenistä ja hän antoi mukaani sen kortin + löytämänsä höyhenen: "tää on selkeesti sun". :D

Tein abortin kun olin 17. En usko Jumalaan tai välttämättä enkeleihinkään, mutta...niitä höyheniä on löytynyt sen jälkeen. Mitä tästä nyt pitäisi ajatella? Meillä ei ole kotona mitään, missä olisi pikkuruisia höyheniä, ei edes untuvapeitettä/tyynyä/takkia. Lemmikeitä ei ole, enkä tunne lintujen omistajiakaan.
 
[QUOTE="totuus on";23637746]Itselleni on tullut taivaasta suoraan syliin valkoisia höyheniä ja lapseni ovat kaikki nähneet jotakin mukavaa aina siihen asti kunnes ovat oppineet puhumaan kunnolla.
Lapset ovat jutelleet, vilkutelleet ja nauraneet näille näyille, jokainen ja olen olettanut niiden olevan kuolleita sukulaisia, enkeleitä ja suojelijoita :)[/QUOTE]

Ihanaa että on muita joilla vastaavia kokemuksia, ehkä en olekaan siis seonnut ;) Onhan se tosi lohdullista jai ihanaa ajatella että omalla rakkaalla lapsellani kulkee vierellä oma suojelija ja itsekin olen jotenkin mieltänyt sen erääksi kuolleeksi sukulaiseksi joka oli minulle kovin läheinen ja kuoli aivan liian nuorena.
 

Similar threads

Yhteistyössä