Tunnetteko koskaa olevanne vain miehenne halujen tyydytyksen väline?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lonelyplanet
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

lonelyplanet

Vieras
Minusta tuntuu kuin olisin olemassa vain silloin kun miehelläni tekee mieli seksiä, tyydyttää halunsa ja se on sitten siinä. Muutoin sitten voin olla missä vaan.

Miltä teistä tuntuisi minun asemassani? (taustaa: Puoli vuotta sitten miehellä oli useamman kuukauden nettisuhde toiseen naiseen, paljon seksiviestejä ja jopa sopimisia tapaamisesta. Yli 10 vuotta yhteiseloa takana)

Kun sanoin hänelle että minusta tuntuu että hän minä olen hänelle nykyään vain enää halujen tyydytysväline, hän vastasi että mitäpä hän sille voisi tehdä, ei kuulu hänelle. Onko tämä tavallista avioliitossa?
 
Ei tämä minustakaan tunnu normaalilta. Yli vuosikymmen on pitkä aika eikä sitä ole helppoa jättää taakse, varsinkin kun meillä on 2 lasta. Tuntuu että alan olla loppuun ammennettu ja alkaa olla jo pakko luovuttaa tämän liiton suhteen. Miehelle tuntuu olevan aivan sama olemmeko yhdessä vai ei, kumpikin käy, joten päätös jäisi kokonaan minulle.
 
Ei ole normaalia, miehesi kuulostaa narsistiselta.

Muuttakaa nyt ainakin esin erilleen, vaikka kesällä molemmat lomailevat omissa paikoissaan ja lapset ovat siellä missä tahtovat (iän mukana toki..). Kyllä siinä erillään olossa yleensä selviää mitä halutaan oikeasti.
 
Lopettakaa jo tuo narsisti-sanan viljely! Jokatoisella täällä palstalla tuntuu olevan NARSISTI ukko. Just joo, ja jokatoisella miehellä sitten on NARSISTI palstamamma puolisona...
 
Lopettakaa jo tuo narsisti-sanan viljely! Jokatoisella täällä palstalla tuntuu olevan NARSISTI ukko. Just joo, ja jokatoisella miehellä sitten on NARSISTI palstamamma puolisona...

DSM-IV:n mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia laaja-alaiset suuruuskuvitelmat, ihailun tarve ja empatian puute. Se on psykiatrinen diagnoosi, joka määritellään vähintään viidellä seuraavista oirekriteereistä:

1. Suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan
2. Keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta
3. uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot
4. vaatii korostunutta ihailua
5. oikeus erityiskohteluun
6. muiden hyväksikäyttö
7. empatian puute
8. kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä) ja
9. ylimielisyys ja röyhkeys


Näistä mielestäni kohdat 5, 6 ja 7 tulevat esille APn tekstissä. Mutta tämähän on vain pelkkää muoti paskaa, eikös :)
 
[QUOTE="vieras";23610121]DSM-IV:n mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia laaja-alaiset suuruuskuvitelmat, ihailun tarve ja empatian puute. Se on psykiatrinen diagnoosi, joka määritellään vähintään viidellä seuraavista oirekriteereistä:

1. Suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan
2. Keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta
3. uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot
4. vaatii korostunutta ihailua
5. oikeus erityiskohteluun
6. muiden hyväksikäyttö
7. empatian puute
8. kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä) ja
9. ylimielisyys ja röyhkeys


Näistä mielestäni kohdat 5, 6 ja 7 tulevat esille APn tekstissä. Mutta tämähän on vain pelkkää muoti paskaa, eikös :)[/QUOTE]

Miten ap:n mies muka vaati itselleen erityiskohtelua?
 
Meillä ei ole mitään tuollaista, mutta kyllä tunnen välillä juuri noin. Mies haluaisi joka päivä ja jos sanon, etten jaksa, niin mies mököttää tai parhaimmillaan on nukkunut sohvalla. Hellyys on siinä, että joskus saan pusun. Kaipaisin itse yhdessäoloa ja keskustelua, mutta miehen käsitys yhdessäolosta on se, että katsotaan vierekkäin hiljaa telkkaria. Mä oon miettiny, että onko tää ihan normaalia? Sen verran osallistuu arkeen, että siivoaa joskus ja hakee lapset päiväkodista ja huolehtii heistä, kun minulla on iltavuoro. Toinen lapsista on erityislapsi ja mä hoidan kaikki puhe- ja toimintaterapiat, sairaalajaksot, päiväkodin palaverit yms. yksin, miestä ei koskaan ole näkynyt missään hoitopalavereissa eikä oikeastaan tiedä niissä käytyjä asioita, koska en jaksa enää yrittää kertoa. Itse asiassa taidan hoitaa valtaosan miehenkin asioista, kuten verokortin tilaamiset, veroilmoituksen täyttämiset, täytin jopa erään haastehakemuksen hänen puolestaan. Yhden paperiasian jätin viime elokuussa hänen hoidettavaksi eikä se ole vieläkään hoidettu... Herranjestas, mulla taitaa olla kolme lasta!
 
[QUOTE="eee";23610136]Miten ap:n mies muka vaati itselleen erityiskohtelua?[/QUOTE]

Onhan se jotain todella ERITYISTÄ jos palsta mamma joskus haaransa aukoo jollekin.
 
[QUOTE="vieras";23610170]Tyydytys hänen ehtojen mukaan ja nettisuhteita..[/QUOTE]

Jonkunhan se aloite on joskus tehtävä. Ei se, että haluaa seksiä, tarkoita että on narsisti :D
Voi hyvää päivää.
 
[QUOTE="vieras";23610170]Tyydytys hänen ehtojen mukaan ja nettisuhteita..[/QUOTE]

Ai, mä kun en huomannut ap:n tekstistä sellaista kohtaa, että mies kieltäisi nuo asiat vaimoltaan? Jos kerta miehelle oli ihan sama ollaanko yhdessä vai ei, niin todennäköisesti hänelle on myöskin ihan sama, onko vaimollakin nettisuhde vai ei?
 
[QUOTE="eee";23610252]Se, ettei mies enää rakasta vaimoaan, ei tee hänestä narsistia...[/QUOTE]

En jaksa enään provota :D

Anteeksi, tylsä aamupäivä ollut ja koitin hakea pientä piristystä. Pyydän anteeksi myös AP:lta, vaikka tuskin oletit saavasi mitään apua ongelmaasi täältä..
 
Tietysti miehen mielestä minulla ei saa olla vastaavia juttuja, työkavereistanikin luulee vaikka mitä. Seksin puute ei pitäisi olla ongelma (5-7krt/vk), mutta yhä hankalampi minulla on innostua kun tuntuu ettei siihen miehen puolelta liity mitään tunnesidettä minuun, se on hänelle vain seksiä ihan sama miltä minusta se tuntuu kunhan vain sitä on. Olisin terve tai sairas, pitäisi siihen ryhtyä ja kun hän on saanut tyydytyksensä se riittää. Jos en innostu saan vaan kuulema syyttää itseäni kun hän etsii jonkun muun.

Olenko sitten jotenkin kummallinen kun minulle on tärkeää että toinen haluaa rakastella juuri MINUN kanssani eikä vain tyydyttää tarpeitaan minuun.
 
Tietysti miehen mielestä minulla ei saa olla vastaavia juttuja, työkavereistanikin luulee vaikka mitä. Seksin puute ei pitäisi olla ongelma (5-7krt/vk), mutta yhä hankalampi minulla on innostua kun tuntuu ettei siihen miehen puolelta liity mitään tunnesidettä minuun, se on hänelle vain seksiä ihan sama miltä minusta se tuntuu kunhan vain sitä on. Olisin terve tai sairas, pitäisi siihen ryhtyä ja kun hän on saanut tyydytyksensä se riittää. Jos en innostu saan vaan kuulema syyttää itseäni kun hän etsii jonkun muun.

Olenko sitten jotenkin kummallinen kun minulle on tärkeää että toinen haluaa rakastella juuri MINUN kanssani eikä vain tyydyttää tarpeitaan minuun.

Et ole kummallinen, olet täysin normaali ihminen. Miehestäsi ei oikein voi sanoa mitään, koska meillehän tulee tässä väistämättä täysin yksipuolinen kuva. Sinä taidat olla alistunut tilanteeseen josta nyt sitten koitat päästä pois? Onko suhteenne koskaan ollut sellainen kuin sinä haluat? Edes hetkellisesti? Vai oletko aina vain "roikkunut perässä" ja antanut kaiken anteeksi?
 
Kai olisin toivonut että mieheni olisi edes joskus sanonut että olen käsittänyt asian ihan väärin ja kertonut miten asia hänestä on. Toki teille tulee yksipuolinen kuva miehestäni näin, ja olen itsekin miettinyt että ehkä vain yksinkertaisesti olen hänelle väärä nainen ja seison hänen onnensa edessä kun vielä olen tässä. Olen aina pitänyt häntä suoraselkäisenä ja niinpä minulla on hankala käsittää miksi hän ei sitten sano ettei hän enää rakasta minua jos asia on niin.
 

Yhteistyössä