Kun tuntuu ettei voi onnitella ystävää raskaudesta :(

[elodia]

Onpa ihan kamala olo. Sain eilen sähköpostia ystävältä, kertoo olevansa jälleen raskaana, ja on itse siitä hyvin iloinen.

Huomasin, etten pysty vastaamaan siihen edes heti, tarvitsen tuumaustauon. Mutta tänään viimeistään pitäisi reagoida.

Ystäväni menetti lapsen alle kaksi vuotta sitten. Elämä on ollut raskasta ja hän on kärsinyt pahasta masennuksesta ja kärsii siitä edelleen. Hänellä on vaikeuksia selvitä arjesta lastensa kanssa, kotona on useampi lapsi ja nuorinkin on vielä alle vuoden. Huonoja päiviä on jatkuvasti, useammin kuin hyviä, hän on nyt jo aivan jaksamisen äärirajoilla ja kuolemanhaluakin on.

Minä en haluaisi onnitella raskaudesta. Minä haluaisin sanoa, että minä olen sinusta niin huolissani, koska sinä et jaksa. Sinä et voi hyvin. Sinä tarvitset aikaa toipua, uusi vauva ei vie surua pois, ei vienyt edellinenkään, ei tule viemään yksikään vauva, sinä olet rakas ihminen niin väsynyt, että itket kuolemanhalua monta kertaa viikossa, sinä olet niin väsynyt ettet selviä niiden lasten kanssa jotka sinulla jo on. Sinulla olisi vielä aikaa myöhemminkin, olet nuori ihminen. Sinun pitäisi ymmärtää, tai sinun miehesi pitäisi ymmärtää, ettei tämä ole leikin asia, ei sinun elämäsi, ei sinun lastesi elämä. Ei se, että itsesi lisäksi sinun vanhemmilla lapsillasi on psyykkisiä oireita surun vuoksi.

Tiedän, että kuulostan ihan kamalalta ihmiseltä Ja varmaan olenkin sitä.

Mutta nyt minä onnittelen, kuitenkin. Kirjoitan viestiin että onpa ihania uutisia. Kaksinaamainen paskiainen.

 

[hmph]

Tuo tekstisi näyttää aika hyvältä. Jos sinulla on yhtään pokkaa, laittaisin tuon viestin tuolla tavalla menemään.

 

[masentunut itsekin, ja äiti]

Se on paha itkeä kun maito on maassa. Ystäväsi on jo raskaana, sille et voi mitään. Pahastihan tekisit, ellet onnittelisi. Ymmärrän toki pointtisi, mutta tässä vaiheessa et voi muuta kuin olla tukena.

 

[peesi]

samaa mieltä, laita toi teksti, se oli kauniisti kirjoitettu.

 

[hhhhhhh]

no et todellakaan laita tuota viestiä! itse olen ollut masentunut ja vieläkään en täysin ok, ja tuollaista viestiä en haluaisi saada kun olisin jo raskaana! YSTÄVÄSI ON JO RASKAANA, anna hänelle tukea niin paljon kun pystyt mutta ei tuolla tavalla.

 

[vieeras]

Mulla sama tilanne, henkisesti sairas kaveri raskaana, enkä voi iloita siitä että siihen soppaan syntyy yksi lapsi lisää Mutta onnittelin silti, ja kyselen kuulumisia, hoidan heidän lapsiaan välillä. Mutta itse en siitä suhteesta mitään saa, tää on vaan antopuolta. Saan sitten jostain muualta sen edestä.

 

[elodia]

En minä tuota viestiä ole laittamassakaan! Vaan sen kaksinaamaisen "onpa iloisia uutisia". Mutta tuntuu niin pahalta ajatella koko tilannetta, siellä oireilee jo äiti ja useampi lapsi psyykkisesti ja hyvin vakavasti, äiti on oikeasti todella lopen uupunut, ja minusta uuden raskauden yrittäminen oli väärässä ajankohdassa. Minä oikeasti pelkään äidin hengen puolesta!

 

["juu"]

En minä tuota viestiä ole laittamassakaan! Vaan sen kaksinaamaisen "onpa iloisia uutisia". Mutta tuntuu niin pahalta ajatella koko tilannetta, siellä oireilee jo äiti ja useampi lapsi psyykkisesti ja hyvin vakavasti, äiti on oikeasti todella lopen uupunut, ja minusta uuden raskauden yrittäminen oli väärässä ajankohdassa. Minä oikeasti pelkään äidin hengen puolesta!

vaikka asiat olisivatkin tuolla tolalla, ei sille enään mitään mahda, koska henkilö on jo raskaana.

 

[h.]

toi uusi vauva voi olla pelastuskeino, joku johon kiinnittää huomiota. saada ajatukset pois siitä omasta olosta. ootko miettinyt sitä?

 

[elodia]

toi uusi vauva voi olla pelastuskeino, joku johon kiinnittää huomiota. saada ajatukset pois siitä omasta olosta. ootko miettinyt sitä?

Yksi tällainen lapsi on jo tehty, hän on alle vuoden ikäinen. Eikä auttanut sekään vauva, vaan vei vaan lisää voimia. Eikä hän kykene olemaan läsnä edes näille lapsille jotka hänellä jo on, edes tälle nuorimmalle.

 

[h.]

Yksi tällainen lapsi on jo tehty, hän on alle vuoden ikäinen. Eikä auttanut sekään vauva, vaan vei vaan lisää voimia. Eikä hän kykene olemaan läsnä edes näille lapsille jotka hänellä jo on, edes tälle nuorimmalle.

kurjaa..ootko kysynyt siltä miten se voi? tarviiko apua? saako hän apua? mikä on isän rooli ja vastuu?

 

[elodia]

kurjaa..ootko kysynyt siltä miten se voi? tarviiko apua? saako hän apua? mikä on isän rooli ja vastuu?

Totta kai olen kysynyt. Ja tiedän, että voi todella huonosti. On vaikeasteinen masennus, on uupunut. Isä tekee kai parhaansa, muttei hän ihmeisiin pysty kun perhe pitää kuitenkin myös elättää. Ja isänkin pitäis saada tilaa surra sitä menetettyä lasta. Apuja ja tukitoimia heillä on jonkin verran, mutta ne ei riitä alkuunkaan. Eikä voikaan toimia niin, että isommat on ulkoistettu apuvoimille, vaikka kaipaavat erityisesti läsnäolevaa äitiä. Äidillä on lääkitys, en tiedä meneekö nyt tauolle raskauden vuoksi vai ei, käy kriisiryhmässäkin mutta ei ole päässyt yhtään eteenpäin. Mä ymmärrän, että kyse on kamalasta tragediasta, mutta se ikävä ja tuska ei katoa minnekään uusilla vauvoilla. Ne vauvat myös kasvavat, ja tarvitsevat silloinkin äitiä ja äidin läsnäoloa. Taloudellisestikin tilanne on aika katastrofaalinen tällä hetkellä.

No mä meen nyt jokatapauksessa kirjoittelemaan "vilka härliga nyheter!" ja pidän muut mölyt mahassani. Ja älkää käsittäkö väärin, onnen tämä ihminen ansaitsee, koko perhe ansaitsee sen, ja jossain toisessa tilanteessa olisin aidommin onnellinen, enkä huolissani.