"Maahanmuutto ja hyvinvointivaltio
Minulle valkeni juuri kohtuullisen kiteytetyssä muodossa, miksi liberaali maahanmuuttopolitiikka ja hyvinvointivaltio eivät sovi yhteen. Ts. miksi hyvinvointivaltio on mahdollinen vain suljettuna versiona. Tätä asiaa ei voi liiaksi jauhaa, koska liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa ja hyvinvointivaltiota kannattavat yleensä samat ihmiset. Saivartelun välttämiseksi: hyvinvointivaltiolla tarkoitetaan tässä tulonsiirtovaltiota, jossa työtätekeviä verotetaan ja heiltä verotettuja rahoja jaetaan erilaisia kanavia pitkin vähäosaisille ja kaikenlaisiin, yhteistä hyvää lisääviin hankkeisiin. Selvennykseksi: minä kannatan hyvinvointivaltiota. Yhtäältä siksi, että olen humanisti, ja sielussani asuu pieni vasemmistolainen (sanan hyvässä merkityksessä), toisaalta siksi, että pienituloisena perheellisenä tarvitsen hyvinvointivaltiota.
Maailmassa on erilaisia ihmisiä, ja ne, jotka suunnittelevat siirtolaisuutta, ovat liikkeellä erilaisin motiivein. Jotkut pakenevat konkreettisesti akuuttia hätää, esim. kimppuun käyvää, viidakkoveitsellä aseistautunutta naapuriklaanilaista. Tällaisille muuttajille missä tahansa on parempi kuin kotona, mutta heitä on liikkeellä olevasta väestöstä varsin pieni osa. Valtava enemmistö lähtijöistä haluaa toimintaympäristöön, jonka ehdot vastaavat heidän tarpeitaan. Hiljattain tehdyn kyselyn mukaan esimerkiksi puolet Senegalin nuorista miehistä suunnittelee pyrkimistä Eurooppaan. Päästyään Kanarialle he hakevat turvapaikkaa, mutta kaikki kaiketi ymmärtävät, ettei heillä oikeasti mitään hätää ole. Siis siinä mielessä, että heitä jotenkin vainottaisiin. He vain kokevat, etteivät pysty toteuttamaan itseään haluamallaan tavalla Senegalissa.
Maailmassa on erilaisia maita, ja ne houkuttelevat erilaisilla toimintaympäristöillään erilaisia ihmisiä. Jollakulla on hyvä liikeidea, jolla voisi tehdä rahaa, tai paljon työhaluja ja osaamista, mutta ei mahdollisuutta niiden realisointiin. Osaaminen ja innovatiivisuus ovat yksilölle resursseja, koska ne voi muuttaa rahaksi, jolla puolestaan saa kaikkea hyvää.
Minkälaiseen paikkaan osaava, innovatiivinen ja/tai työhaluinen ihminen haluaa muuttaa? Sellaiseen, jossa innovatiivisuutensa, osaamisensa ja/tai työhalunsa voi myydä kalleimmalla. Tämä tarkoittaa yhtäältä palkkatasoa mutta varsinkin veroastetta. Hän muuttaa matalan verotuksen maahan, esim. Yhdysvaltoihin. Matalan verotuksen kääntöpuolena ovat niukat sosiaalietuisuudet, koska jälkimmäisiä voidaan rahoittaa vain korkeilla veroilla, ellei valtio satu sijaitsemaan öljykentän tai timanttiesiintymän päällä. Niukat sosiaalietuisuudet eivät ole kuvatun kaltaiselle siirtolaiselle ongelma, koska osaamisensa, innovatiivisuutensa ja/tai työhalujensa ansiosta hän ei tarvitse sosiaalietuuksia.
Hyvinvointivaltiossa on runsaat sosiaalietuisuudet mutta niiden kääntöpuolena korkeat verot. Minkälaisia siirtolaisia hyvinvointivaltio houkuttelee? Se ei houkuttele osaajia, koska osaajat saavat osaamisestaan paremman hinnan muualla. Se ei houkuttele osaajia, koska osaajat, korkean markkina-arvonsa vuoksi, eivät tarvitse sosiaalietuisuuksia. Hyvinvointivaltio houkuttelee ihmisiä, jotka tarvitsevat runsaita sosiaalietuisuuksia. Ihmisiä, joilla ei ole rahaksi muutettavaa osaamista tai työhaluja. Sosiaalietuisuuksien kääntöpuoli, korkeat verot, ei häiritse heitä, koska sosiaalietuisuuksien vastaanottajina he eivät osallistu veronmaksuun.
Monikultturistisessa liturgiassa Suomen vaikeudet houkutella osaajia selitetään suomalaisten ahdasmielisyydellä ja rasismilla, vaikealla kielellä ja kurjalla ilmastolla. Tämä on huono ja tarpeeton selitys. Yhdysvaltain pohjoisosien ilmastotyyppi on aivan samanlainen kuin meikäläinen, eikä englanti ole jollekin mandinkaa puhuvalle Guinea-Bissaun perähikiän hiihtäjälle yhtään sen tutumpi kieli kuin suomi. (Suomalaisilla on se vakaa käsitys, että Suomessa puhutaan suomea ja ulkomailla englantia.) Silti New York imee innovatiivisuutta kuin Bond-tyttö puutarhaletkua, mutta Suomi ei. Oikea selitys on tietysti se, että Yhdysvallat tarjoaa sitä, mitä osaaja etsii: mahdollisuutta rikastua osaamisellaan.
Yritäpä, rehellisesti, keksiä jokin syy, miksi rahanarvoista osaamista omaava siirtolainen muuttaisi Suomeen eikä esim. Yhdysvaltoihin. (Äläkä, pliis, puhu suomalaisesta turvallisuudesta tai puhtaasta ympäristöstä. Uuden Englannin osavaltioissa on huomattavasti vähemmän väkivaltarikollisuutta ja vähintään yhtä paljon ikimetsää kuin Suomessa.)
Hyvinvointivaltiot, joissa ihmisen oikeasti ei tarvitse tehdä mitään elantonsa eteen, ovat erikoisuus maailman valtioiden joukossa. Ulkomaalaisia suomalaisten näkökulmasta on maapallolla melkein seitsemän miljardia. Kaikki ulkomaalaiset eivät ole pummeja, mutta heidän joukkoonsa mahtuu karmean paljon enemmän pummeja kuin mitä muutamat olemassaolevat täyden palvelun sosiaalivaltiot pystyvät elättämään. Ja kuitenkin, puhtaan loogisesti ajatellen, nämä pummit ovat juuri se kohderyhmä, jota Suomen kaltainen toimintaympäristö houkuttelee. Ketään muuta se ei houkuttele.
Matalan verotuksen yhteiskunta voi olla avoin, sillä yhteiskunnan ehdot itsessään filtteröivät suurimman osan liikekannalla olevista pummeista. Matala verotus ei ole mikään houkutin sellaiselle, joka muutenkaan ei tekisi työtä ja maksaisi veroja. Hyvinvointiyhteiskunta ei voi olla avoin, koska mikäli verotus halutaan pitää edes siedettävällä tasolla, pummien määrä ei voi ylittää tiettyä prosenttia yhteiskunnan toimijoista. Koska hyvinvointivaltio houkuttelee pääasiassa uuninpankolla loikoilijoita, liberaali maahanmuuttopolitiikka johtaa varmuudella siihen, että elätettävien osuus nousee yli verorahoitteisen järjestelmän kantokyvyn.
Vaihtoehdot siis ovat nämä: Jos haluamme ylläpitää järjestelmän, jossa kaikki ihmiset osaamisesta ja työhaluista riippumatta pidetään hengissä, elätettävien osuus väestöstä on pidettävä pienenä ja stabiilina. Koska hengissäpitojärjestelmä houkuttelee hengissä pidettäviä, ja koska hengissäpitojärjestelmää ylläpitävä verotus toisaalta karkottaa hyödyllistä siirtolaisuutta, maahanmuuton on oltava sekä laadullisesti että määrällisesti erittäin kontrolloitua. Suomessa se on toistaiseksi kontrolloitua määrällisesti mutta ei laadullisesti. Esimerkiksi Ruotsissa se ei ole kontrolloitua kummassakaan mielessä. (Ruotsiin saapuu vuosittain lähes koko Suomen ulkomaalaisväestön verran siirtolaisia kolmannesta maailmasta.) Jos haluamme, erilaisista syistä (humanitaarisista, ideologisista tms.), ylläpitää kontrolloimatonta maahanmuuttoa, veroaste nousee ensin sietämättömäksi, ja sen jälkeen koko verotusjärjestelmä luhistuu. Kun mitään jaettavaa ei enää ole, heinäsirkkalauma lähtee etsimään uusia apajia.
On ihmeellistä, että avoimia rajoja ja tuottamattoman väestön maahanvyöryä kannattavat kiihkeimmin ne, jotka verorahoitteisten tulonsiirtojen saajina tulevat kärsimään hyvinvointivaltion romahduksesta kaikkein eniten, so. vihervasemmistolaiset kiljupunkkarit sekä akateeminen sektori. Tai ehkä se ei ole niin ihmeellistä. Ne, jotka ottavat vastaan rahaa ilman vastasuoritusta, kadottavat tietysti ensimmäisinä kosketuksen siihen tosiasiaan, että kaikki raha tulee jostakin. Että sitä on vain tietty määrä. Että se loppuu, jos ottajia on enemmän kuin annettavaa."
)
