Tuo on karrikoitua, ja vaikka ei kuullosta kovin kauniilta eikä ehkä reilultakaan, niin osittain totta. Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka kouluttautuminen on mahdollista Suomessa vanhempien varallisuudesta huolimatta, niin on olemassa muitakin kuin taloudellisia seikkoja, jotka vaikuttavat uravalintoihin sekä koulutukseen hhakeutumiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi perheen tai suvun arvot, joiden perusteella lapsi tekee valintojaan. Lisäksi kannattaa muistaa, että on olemassa myös sellaisia perheitä joilla ei ole mahdollisuutta tukea lapsiaan taloudellisesti edes lukiossa. Kyseeseen tulevat matkat, kirjat ja koko elatus kotona.
Valitettavasti taitaa olla myös niin (tämä on ihan minun omaa tulkintaani, voin olla aivan väärässäkin) että toisissa perheissä lasten itsensäkehittämishaaveet ja itsetunto lakaistaan maton alle jo pienestä pitäen: Ei sinusta mitään tohtoria tule/ ei meidän suvussa olla lukumiehiä/ töihin vaan heti koulusta/ ei isäsikään koulussa istunut/ meidän suvussa ei mitän filosooffeja elätetä ja niin edelleen.
Lisään vielä, että moni huonompiosainen todella katkeroituneena syyttelee paremmin koulutettuja siitä, että heillä itselään on heikompi elintaso. Tämä on surkeaa ja kertoo epätoivossta: Itse ajattelen, että mitä enemmän omalla työlläni tienaan, sitä enemmän verottaja pakottaa minut köyhiä auttamaan. Logiikka on outo köyhimpien kesken he ajattelevat, että ikään kuin paremmin toimeentulevien elintaso kuuluisi myös heille, tai ainakin että se on heiltä pois. Tämä tas kertoo vain siitä, miten suuri sosiaaline ja kulttuurinen kuilu Suomessakin on rikkaiden ja köyhien välillä, vaikka suomalaiset ovat globaalissa mittakaavassa todella homogeeninen kansakunta. Meilläkin on siis "ne toiset", jotka ovat aina syyllisiä kaikkeen omaan kurjuuteen.