niin,tiedä sitten.
onhan peleissäkin eroja.jotkut kehittävät ongelmanratkaisukykyä ,tarvitaan hoksottimia tajuamaan joitakin juttuja jne. ja onhan se hemmetin kivaakin yhdessäin pelata.meillä on little big planet nyt suurin in.
joskus vain mietin, että miten tähän on tultu, että niistä konsoleista ja pelaamisesta ylipäänsä on tullut niin iso mörkö mitä se on nykyään.ruokkiiko se meidän aikuisten rajoittaminen ja konsoleilla kiristäminen/lahjonta ( et saa pelata,jos ei hoidu se ja se tai saat pelata jos teet sen ja sen.. jne.. ) sitä hohtoa ja himoa niihin ? ymmärtääkö kukaan mitä ajan takaa ?
Peleissä on paljon hyviä puolia siloin kun niitä pelataan kohtuudella. 'Liikakäytön' ensimerkit näkyvät mielikuvituksen ja aloitekyvyn köyhtymisenä, tekemisen puutteena (lapsi ei keksi mitään tekemistä), ylivilkkautena, impulsiivisuutena, ajatusten kapeutumisena (kaikki mietteet liittyvät peleihin), jne. jne.
Pelaaminen on mörkö ihan aiheesta, nykyään jo alle kouluikäisetkin saattavat viettää tunteja pelien parissa päivittäin. Minusta viisain tapa suhtautua peleihin on suhtautua niihin kuten telkkariin. Liika on liikaa ja aikuisen tehtävä on laatia säännöt mikäli sääntöjen laatimisen on tarvetta.
En usko että peleillä kiristäminen tms. ruokki mitenkään erityisesti himoa niihin, ihan samoin kun toimitaan monen muunkin asian kanssa (esim. karkit, lelut, tv). Pelaamiseen kehittyy himo helposti jos pelaaminen täyttää liian suuren palan päivästä tai ei ole mitään muuta mielekästä tekemistä. Samasta syystä moni aikuinenkin on facebook-, peli- tms koukussa.