Ei tässä syyllistämisestä ollut kysymys, vaan ihan faktoista.
Yksilö päättää pitkälti itse omasta elämästään ja siihen kuuluvista valinnoista. Jos valitsee olla kouluttautumatta, menee työpaikkaan, missä ei palkkaus ole riittävä omien elinkulujen kattamiseen, kyse on yksilövalinnasta edelleenkin.
Ja nimenomaan, valtio tukee runsaasti.
Eikä jokainen sairas tai työtön elä köyhyydessä. Hyvä esimerkki oma isäni, joka on täysin työkyvytön sairauden vuoksi. Hän kuitenkin on hallinnoinut elämäänsä niin, että sairaudenkin kohdalla elintaso on vähintäänkin kohtuullinen. Työttömänäkään ei tarvitse elää leivättä. Jos ymmärtää olla liitossa, liiton rahat ovat työttömänäkin kohtuullisen hyvät. Yksikään laman vuoksi työttömäksi joutunut tuttavani tai ystäväni ei ole joutunut pulaan, sillä ansiosidonnaisella on pärjännyt, kunnes uutta työtä on löytynyt. Yksi tosin lähti opiskelemaan, mutta hänelläkin on kertynyt työssäoloajalta säästöjä.
Kyllä minä väittäisin, että ne ulkopuoliset, hallitsemattomat ongelmat ja niiden aiheuttama köyhyys pohjautuu niihin valintoihin, mitä on tehty ennen ongelmien syntymistä. Näistä yleisimmät lienevät:
Ei koulutusta
Ei osaamista
Saamaton asenne
Tehdään lapsia, vaikka ei ole rahaa elättää heitä
Ei mitään pitkäaikaissuunnitelmia tai ennakointia
Ei ymmärrystä talouden hallintaan
Kohtuuttomat määrät lainaa, osamaksuja ja luottoja
Nähdään köyhyys asiana, mihin ei ole tarvetta itse hakea ratkaisua - odotetaan, että muut maksavat ja naristaan päälle