Tukistamisesta ja soppasotkusta

  • Viestiketjun aloittaja ei mitään tekosyitä
  • Ensimmäinen viesti
ei mitään tekosyitä
4v. lapseni oli syömässä lihasoppaa. Ei suostunut millään syömään, kiukutteli vain ja mälväsi lusikalla soppaa.

Söin oman soppani, syötin samalla pienemmän sisaruksen. Puoli tuntia oli kulunut ja sanoin lapselleni, että äiti käy nyt laittamassa pyykit kuivumaan ja sinä olet sitten siihen mennessä syönyt. Tulin 5 min sisällä takaisin keittiöön ja lapsi ei ollut syönyt lusikallistakaan. Lupasin lämmittää sopan uudelleen, kunhan sitten syö.

Lapsi mälväsi vartin ja yhtäkkiä sanoi lähtevänsä hakemaan Nalle Puh -lehden, ohjasin takaisin istumaan ja sanoin, että sinä et lähde mihinkään ennen kuin on syöty.

No, lapsi sitten huitaisi kiukuissaan koko soppalautasen pöydältä lattialle niin että sitä oli todella joka paikassa, lautanenkin meni rikki.

Sitten meni hermot, otin lasta tukasta kiinni ja käskin katsoa mitä oli tehnyt, annoin talouspaperia ja käskin alkaa siivoamaan. Lapsi aloitti sellaisen huudon, että käskin sitten lähteä omaan huoneeseensa ja pysyä siellä.

Samaa soppaa söi myöhemmin illalla...oli kai sitten jo niin kova nälkä.

Mutta kyllä, tukistaminen oli väärin, mutta rajansa kaikella. Tunnen itseni ihan surkeaksi äidiksi, mutta en saa lasta kunnioittamaan itseäni tai edes ruokaa.

Mitä sinä olisit tehnyt tuossa tilanteessa? En tarkoita, mitä PITÄISI tehdä, vaan mitä itse olisit rehellisesti tehnyt?
 
"Pena"
Esikoiseni yritti samanlaista venkoilua. Muutaman kerran puhuteltuani totesin, että on aika ryhtyä havainnollisempaan toimintaan: kun ei alkanut ruoka maistua, kerroin ottavani kohta lautasen pois jos ei kerran ruoka maistu. Nälkä teki tehtävänsä ja aika pian päästiin tuosta hermoja raastavasta mittelöstä!
 
esikoinen masussa
heippa! mulla ei tosiaan lasta vielä ole, joten olen toisaalta huono vastaamaan..kukaan muu ei ole vastannut, joten vastaanpa kuitenkin :p niin ja on mulla kuitenkin lapsista ja niiden oikuista kokemusta..
itse en pakottaisi lasta syömään, enkä uhkaisi syömisellä, koska valtataistelu asettelu on paska juttu, jos yhtään tiedät, että itse "häviät", eli käy juuri noin.
tietty aika pöydässä, ei syö, kiitos ja seuraava ruoka ei tule yhtään aikaisemmin (pikemminkin niin, että nälkä on jo kova) ja uusi koitos.
tämä siis normi tapauksessa, jos ei ole muuta ongelmaa kun pelleily ruoan kanssa!
 
5+2+lemmikit
Alkuperäinen kirjoittaja ei mitään tekosyitä;23521920:
4v. lapseni oli syömässä lihasoppaa. Ei suostunut millään syömään, kiukutteli vain ja mälväsi lusikalla soppaa.

Söin oman soppani, syötin samalla pienemmän sisaruksen. Puoli tuntia oli kulunut ja sanoin lapselleni, että äiti käy nyt laittamassa pyykit kuivumaan ja sinä olet sitten siihen mennessä syönyt. Tulin 5 min sisällä takaisin keittiöön ja lapsi ei ollut syönyt lusikallistakaan. Lupasin lämmittää sopan uudelleen, kunhan sitten syö.

Lapsi mälväsi vartin ja yhtäkkiä sanoi lähtevänsä hakemaan Nalle Puh -lehden, ohjasin takaisin istumaan ja sanoin, että sinä et lähde mihinkään ennen kuin on syöty.

No, lapsi sitten huitaisi kiukuissaan koko soppalautasen pöydältä lattialle niin että sitä oli todella joka paikassa, lautanenkin meni rikki.

Sitten meni hermot, otin lasta tukasta kiinni ja käskin katsoa mitä oli tehnyt, annoin talouspaperia ja käskin alkaa siivoamaan. Lapsi aloitti sellaisen huudon, että käskin sitten lähteä omaan huoneeseensa ja pysyä siellä.

Samaa soppaa söi myöhemmin illalla...oli kai sitten jo niin kova nälkä.

Mutta kyllä, tukistaminen oli väärin, mutta rajansa kaikella. Tunnen itseni ihan surkeaksi äidiksi, mutta en saa lasta kunnioittamaan itseäni tai edes ruokaa.

Mitä sinä olisit tehnyt tuossa tilanteessa? En tarkoita, mitä PITÄISI tehdä, vaan mitä itse olisit rehellisesti tehnyt?
Voin kuvitella että lapsi on alle kouluikäinen, vaikka sillä ei sinällään ole väliä mun vastauksen kanssa.
Eli olisin alun tehnyt kuten säkin, antanut lapselle ruokaa ja syönyt itse (ja syöttänyt pienemmän lapsen). Tässä vaiheessa omani sanoo ettei jaksa enempää ja sitten sanon että selvä ja pistäisin lapsen pois pöydästä. (siis menisi itse tietysti)
Eli meillä EI OLE PAKKO SYÖDÄ, eikä ketään pidetä puolituntia pöydässä heiluttamassa lusikkaa. Jos ei syö, niin on syömättä. Sitten maistuu seuraavalla kerralla ruoka. VÄlillä voisin antaa vettä ja vaikka näkkäriä.

Jos lapsi inhois tuota ruokaa niin antaisin maistaa ja sitten muuta tilalle. Jos ei vaan olis nälkä niin toimisin noin kun yllä.

Meillä kaikki lapset syö hyvin, enkä ota itseeni jos mun tekemä ruoka ei maistu (kuten ehkä ton kirjoituksen kirjoittaja).
 
En olisi pakottanut syömään. Varottaisin että ruoka lähtee ja seuraavaan ateriaan on x määrä aikaa. Jos ei ruoka kelpaa niin lautanen pois ja lapsi pois pöydästä. Mitään herkkuja ja välipaloja ei tähän väliin.

Jos itsellä meinaa keittää yli, niin lopeta ajoissa, mene vaikka vessaan hakkaan omaa päätä seinään ja kiskomaan niitä hiustuppoja, mutta lapseen älä kajoa!
 
2pulleroa,1norm, 1luuranko
Minulla tuo loppu olisi mennyt varmaan samaa kaavaa jos olisi huitaissut lautasen lattialle, paitsi että seuraavalla ruualla olisin ehkä tarjonnut jotain muuta ruokaa.
Tuon ikäinen nyt "haastaa" kaikessa, älä vaadi syömään vaan lähetä pois pöydästä jos ei kelpaa. Lapsi ei ruuan ääreen nälkään kuole
 
Ego
En ole pakottanut syömään. Ja ollut lapsi aika ronkeli. Nyt syöpi vanhempana ruokia laidasta laitaan...ja ei ole nälkään kuollut ennen sitä :)
Tukistamista en ole ikinä hyväksynyt.
 
hr
Pinna palaa joskus. Mutta meillä jos ruoka ei maistu, niin sit on ilman seuraavaan ruokakertaan. Laps ei kuole nälkään, eikä pakottamisestakaan ole hyötyä, menee vaan lapsella hermot ja sitä myöten itselläkin.
 
"vieras"
Meillä ei pöydästä saa nousta ennenkö on ruokaa maistanut kolme kertaa. Aikarajaa tällä ei ole, mutta kiire syödä tulee usein, kun me muut aletaan ruokailun jälkeen puuhastelemaan kaikkea ja ollaan niinku ei huomattaiskaan.. Tämä on toiminut meillä.

On meilläkin lautaset lennelly, mutta nykyään nämä on jo niin ennustettavissa olevia tilanteita, et komennan rauhoittumaan pöydässä tai vaihtoehtoisesti menee jäähylle rauhottomaan (ja palaa sieltä sitten syömään, kun maistuu).
 
Mä en edes olis pakottanut syömään, jos ei ole nälkä tai ei tykkää ruuasta, niin miksi sitä lasta pitää istuttaa siinä pöydässä puoltuntia. Olisin minäkin laittanut lapsen itse siivoamaan, kun kerran tahallaan lautasen heitti, mutta toisaalta en ihmettele miksi niin teki.
 
Pinna palaa joskus. Mutta meillä jos ruoka ei maistu, niin sit on ilman seuraavaan ruokakertaan. Laps ei kuole nälkään, eikä pakottamisestakaan ole hyötyä, menee vaan lapsella hermot ja sitä myöten itselläkin.
en ole ap, mutta kysyn silti: Annatteko te samaa ruokaa seuraavalla (ja sitä seuravallakin) kerralla jos se ei ole ruoka aikana maistunut, vai jotain muuta? Monet ruoat on kuitenkin aika hirveitä lämmitettynä tai seisotettuina, joten mitä siinä tapauksessa annatte?
Meillä ei olisi ikinä toiminut esim. tuo että annetaan vaikkapa vettä ja näkkäriä jos ei muuta syö.. Meillä ei syötäsi sen jälkeen enää ikinä mitään muuta kuin vettä jä näkkäriä (ja muusia mikä lapsille maistuu aina)..
 
"aloittaja"
Siis tota tukistamista en puolustele mitenkään, väärin se on, mutta en mä sitä nyt potkimiseen ja hakkaamiseen menisi vertaamaan... Että kiitos vaan PölyEsterille.

Ja superäitejä täälläkin siis vain on, miksiköhän meillä ja muilla tutuillani on tapana, että jos lapsille on laitettu ruokaa niin sitä kuuluu syödä tai ainakin maistaa. Ja meillä tosiaan syödään erilaisia soppia, outoa, jos tollanen perusarkiruoka on jotenkin pahasta.

Ja mun mielestä lautasia ei heitellä lattialle, vaikka olis mikä tilanne.

Ehkäpä menen juttelemaan jonkun tavallisen äidin kanssa näistäki asioista... Kiitos kuitenkin asiallisille vastaajille. :)
 
Meillä pitää ruokaa kuin ruokaa syödä, mutta ei mitään jätti annosta vaan vähintään puolet siitä mikä on lautasella (laitan ihan mini annoksen jos tiedän ettei lapsi siitä ruoasta tykkää) ja pöydässä istutaan niin kauan kun ruoka on syöty.
Mä olisin ap:n tilanteessa laittanut lapsen siivoamaan ja sen jälkeen jäähylle, tuon riehumisen takia.
 
juuh
Meillä syödään sitä, mitä on tarjolla. Jos ei maistu, ei ole pakko syödä. Muuta ruokaa ei saa ennen seuraavaa ruokailua.
Mun mielestä ruuasta ei tartte tehdä tuollaista numeroa, että istutetaan pakosti pöydässä. Ei lapsi parissa tunnissa nälkään kuole, vaikkei mitään söisikään. Tuo on valtataistelua, jossa katsotaan kumpi voittaa... onko se tarpeen?
 
En mä ainakaan ole mikään superäiti, en todellakaan. Mutta mä en ymmärrä miksi lapsi pakotetaan syömään! Miksi lapsen on ihan pakko syödä se lautanen tyhjäksi jos ei ole nälkä? Tai jos on kyseessä ruoka josta lapsi ei pidä, miksi pitää väkisellä tuputtaa? Jos lapsella on syömisen suhteen aina ongelmia, ymmärrän että tuolla maistattamisella yritetään saada lapsi edes jotain syömään. Mutta tuskin tuo ruuan väkisellä tuputtaminen mitään hyödyttää, kun ei sitten muuta enää keksitä niin heitetään lautanen lattialle, eipähän tarvi syödä.
 
[QUOTE="aloittaja";23522468]Siis tota tukistamista en puolustele mitenkään, väärin se on, mutta en mä sitä nyt potkimiseen ja hakkaamiseen menisi vertaamaan... Että kiitos vaan PölyEsterille.

Ja superäitejä täälläkin siis vain on, miksiköhän meillä ja muilla tutuillani on tapana, että jos lapsille on laitettu ruokaa niin sitä kuuluu syödä tai ainakin maistaa. Ja meillä tosiaan syödään erilaisia soppia, outoa, jos tollanen perusarkiruoka on jotenkin pahasta.

Ja mun mielestä lautasia ei heitellä lattialle, vaikka olis mikä tilanne.

Ehkäpä menen juttelemaan jonkun tavallisen äidin kanssa näistäki asioista... Kiitos kuitenkin asiallisille vastaajille. :)[/QUOTE]

Häh? ootitko sä että sulle sanotaan, että joo, ymmärrän että tukistit, hyvin tehty ja että varmaan oli ihanaa soppaa kun lapsi viihtyi sen ääressä niinkin pitkään? Ei mikään muutu, jos sua ei oikeestaan edes kaduta. Kidutusta yhtä kaikki. Ja sitäpaitsi teit lapsen silmissäsi itsestäsi epäluotettavan pellen.
 
Ja anteeksi, tiedostan kyllä, että olen ilkeä. Minulla tulee aikamoiset takaumat, kun puhutaan pahasta ruuasta ja siitä, että vanhempi alkaa riehua. Ehkä sulle tulee huono omatunto ja ehkä saat siksi asian muuttumaan?

Jos lapsi ei voi luottaa omiin hermoihinsa ja siihen, että hänellä ei mene hermo, niin eikö lapsen pitäisi kuitenkin voida luottaa siihen, ettei äidillä mene hermo?

Ja en ole superäiti enkä ole ikinä väittänyt olevani. Tiedän miltä tuntuu pakotettuna syödä jotain, mitä ei halua syödä, väkivallan uhalla. Se ei ole kivaa, eikä aiheuta mitään hyviä tunteita vanhempia kohtaan.
 
juuh
[QUOTE="aloittaja";23522468]Siis tota tukistamista en puolustele mitenkään, väärin se on, mutta en mä sitä nyt potkimiseen ja hakkaamiseen menisi vertaamaan... Että kiitos vaan PölyEsterille.

Ja superäitejä täälläkin siis vain on, miksiköhän meillä ja muilla tutuillani on tapana, että jos lapsille on laitettu ruokaa niin sitä kuuluu syödä tai ainakin maistaa. Ja meillä tosiaan syödään erilaisia soppia, outoa, jos tollanen perusarkiruoka on jotenkin pahasta.

Ja mun mielestä lautasia ei heitellä lattialle, vaikka olis mikä tilanne.

Ehkäpä menen juttelemaan jonkun tavallisen äidin kanssa näistäki asioista... Kiitos kuitenkin asiallisille vastaajille. :)[/QUOTE]

Tavallisia äitejä täälläkin on. Kannattaa joskus haastaa itsensä miettimään, mitä omassa toiminnassa voisi muuttaa, jotta tuollaisia tilanteita ei syntyisi.
On varmaan enemmän kuin ymmärrettävää, että puoli tuntia pöydässä pidetty lapsi on melko raivoissaan ja reaktiona lautasen heittäminen lattialle on lähinnä odotettava seuraus.
Meillä on siinä mielessä omituisia lapsia, että he ovat aina syöneet hyvin, mutta olen myös itse tietoisesti päättänyt, että meillä ei ketään pakoteta syömään, mutta ruokaa on aina kunnioitettava ja hyvät pöytätavat pitää olla. Myöskään tarjotun ruuan lisäksi tai sijasta ei saa muuta ruokaa. Uusien ruokien maistelemisen kanssa ei ole isoja ongelmia ollut, mutta jos on ollut, olen pyrkinyt kannustamaan ennemmin kuin pakottamaan. Tyyliin: "Kannattaa maistaa, tämä on tosi hyvää. Ajattelepa kuinka paljon sinua harmittaisi, jos tämä onkin oikein herkkua etkä ole edes maistanut."
 
"maikku"
Itse voin rehellisesti sanoa, että jos meillä alkaa lautaset lennellä, niin varmasti otan vähän tukasta kiinni. Vaikka ruoka olisi kuinka pahaa, niin käyttäytyä täytyy osata. Meillä joutuu aina maistamaan. Muksu kyllä yleensä sanoo jos ei oikeasti tykkää. Kerran heitti jogurtit päin seiniä, kun suuttui jostakin. Tukasta otin kiinni, en siis pyöritellyt tukasta pitkin seiniä!! Ei ole sen jälkeen heitellyt.
Ja nyt jos joku heittää tämän naurettavan kommentin: "hyväksytkö jos miehesikin tukistaisi sinua?". Vastaukseni on: Kyllä saa tukistaa, jos rupean ruokia heittämään seinille!! :p
 
fff
Alkuperäinen kirjoittaja PölyEsteri;23522384:
Jotenkin tukistamisen vielä ottasin, mutta lihakeittoo en.
Joo eiköhän se kuultu jo, kaikki varmaan jo ymmärsivät että lihasoppa on sinun mielestä hirveen ällöööö. Kun olisit kaksi viikkoa ilman ruokaa, niin näkisit kuinka hyvää se voi ollakaan....
 
Joo eiköhän se kuultu jo, kaikki varmaan jo ymmärsivät että lihasoppa on sinun mielestä hirveen ällöööö. Kun olisit kaksi viikkoa ilman ruokaa, niin näkisit kuinka hyvää se voi ollakaan....
Ahaa, mitenkäs 2 viikkoo ilman ruokaa oleminen tähän liittyy? meinaatteko lapsiakin pitää 2 viikkoo ilman ruokaa, vai oisko helpompaa vaan tehdä ruokaa, joka lapsen mielestä on hyvää?
 
"vieras"
Meillä ruokailu olisi lopetettu siinä vaiheessa kun muut olisi syöneet, etenkin jos toiselle selvästi ei maistu (jos taas olisi niin väsynyt ja nälissään ettei jaksaisi syödä itse niin sitte syöttäisin). Samaa ruokaa voi ihan hyvin tarjota illemmallakin (siis samaa ruokalajia, mälvätyn annoksen olisin antanut koiralle).

Ja kyllä tuo tukasta ottaminen on aika äkkinäinen reaktio lautasen lattialleheittämiseen, ja olen itsekin tehnyt niin (ja poika on rikkonut 17 lautasta...on hiukka temperamenttia). Mutta ihan hyvä että sen jälkeen äidillä on kurja olo, eihän se hyväksyttävääkään ole.
 

Yhteistyössä