räjähdän itkemään (12 vuotiaan yksinäisyys)

siis kouluahan on jäljellä aika tasan 2kk? kannattaako 2 kuukauden takia vaihtaa koulua?!

 

Sama tuli mieleen, että muutama viikko enää koulua. Entäs netin sivustot facebook ja galleriat, sieltähän voi löytyä kirjoittelukavereita. Seurakunnan kerhoissa nuorille voisi myös olla hyvä paikka löytää kavereita. Kun on murkkuikäkin tulossa, niin on ihan hyväkin, ettei kaveriksi ota ketä vaan, kun tulee ne ensimmäiset alkoholi ja tupakkakokeilutkin pian kuvioihin.

 

Eikö ap kirjoittanut että edessä on vielä pitkä vuosi kuudennella luokalla? Eli tyttö on nyt viidennellä.

 

tyttäresi ajattelee ilmeisesti, että kun menee yläasteelle tulee uusia oppilaita samaan luokkaan ja sitä kautta sais uuden ja uusia ystäviä. ja ihan viisaasti on ajateltukin. ja tää osoittaa kuitenkin, ettei tyttäresi ole ihan murtunut, vaan hän jaksaa luottaa tulevaisuuteen. oletteko kokeilleet, että tyttö menis johonkin harrastukseen, tai olisko mahdollisuus mennä millekkään leireille. näiltä saa usein paljon uusia ystäviä ja tuttuja. mun tytär on kans aika yksinäinen sillai, että koulussa on vain yksi ystävä. ja jos hän on pois koulusta, on tyttömme usein yksin. sitten on muutaman hyvä ystävä, mutta heitä näkee harvakseltaan koska ovat eri koulussa ja matkaa on välillä yli 50 kilsaa. eli kun menee sinne. on sitten heti useamman päivän heidän luonaan kerralla tai nää tytöt täällä.
nyt meidän tyttö kulkee aktiivisesti ratsastamassa ja ratsastusleireille ja hänelle on tullut paljon ystäviä sieltä. ei sellaisia, joita muulloin tapaisi, mutta leireille. ja siten facessa ja mesessä kirjoittelevat.

 

Ole hyvä vain. Harmi jos ei kelvannut.

Et varmaan liioin halua palata kommentoimaan siihen välipitämättömyyteen, jota olet muiden vanhempien taholta kokenut...?

Tosiaan toinen vaihtoehto on jäädä jauhamaan kavereiden puutetta vuosikausiksi ja jankata opettajille/kuraattoreille/muiden vanhemmille siitä, miten tyttösi suljetaan ulkopuolelle. Ja se toinen on nauttia siitä hyvästä, mitä elämässä on.

No ei ole mikään ihme jos noin paska neuvo ei kelpaa. Oikeinko tosissasi tarkoitat ettei 12v kaipaa kodinulkopuolisia kavereita???? Tän on pakko olla jotain kotiäitipaskaa sellaista ettei lasta voi mihinkään viedä/päästää.

Kyllä vaan 12v tarvitsee kavereita, samaistumisen kohteita ja vertaisia, siihen ei pikkuveljet auta.
Mitkä tytön harrastastukset on? Itsellä kun oli tilanne että pojalle ei enää löytynyt kavereita niin laitoin hänet Annatapioon opiskelemaan, siellä kun ei ole yhden hengen huoneita niin kaikkien pitää tulla toimeen ja huonekaveritkin vaihtuvat säännöllisin väliajoin.

Ratsastus on sellainen harrastus missä saa kavereita, toinen on koirat. Aloittajalle sanoisin että tyttö voisi olla harrastuskavereiden kanssa enemmän tekemisissä.

 

Ulkopuolelle sulkeminen on itse asiassa yksi koulukiusaamisen muoto. Se on erityisen tavallinen tyttöjen keskuudessa. Tytärtäsi siis oikeasti kyllä kiusataan koulussa. Olen kuullut tuon niin monta kertaa, että "ei ketään voi pakottaa kaveriksi", ja se on totaalista paskaa. Ei kiusaamisessa ole kyse kenenkään pakottamisesta kaveriksi. Pidän sitä erittäin epätodennäköisenä, että koko koulussa ei nyt vain sattuisi olemaan ketään, joka haluaisi olla tyttäresi kaveri... Ulkopuolelle sulkeminen on näkymätöntä kiusaamista, jota on helppo puolustella juuri noin. Se vaikuttaa lapseen ihan yhtä tuhoisasti kuin muu kiusaaminen. Älä missään tapauksessa anna asian olla niin kuin jotkut täällä ehdottavat. Koulunvaihtaminen voi olla ihan hyvä idea jos muu ei auta.

 

Ehkä tuolla luokalla ei vaan enää satu olemaan todella sosiaalisia tyttöjä ollenkaan. Itse muistan kouluajoista sen, että vaikka olin seurassa (ja siis koulussa) sosiaalinen, niin en välittänyt nähdä kavereita enää koulun jälkeen useinkaan. Ehkä nuo luokalle jääneet tytöt ovat vähän samantyylisiä, etteivät tapaa toisiaankaan hirveän paljon koulun ulkopuolella, eikä asia nyt koske pelkästään sinun tyttöäsi. Ei vaikuta siltä, että tytöillä olisi mitään sinun tyttöäsi vastaan, mutta jostain syystä sellaista läheistä henkilöä ei vaan enää hänelle tuossa luokassa ole. Voi olla, että joku enemmän hänen tyylisensä löytyisikin toisesta koulusta... Ei voi tietää. Kesken vuotta en varmaan kuitenkaan lähtisi koulua vaihtamaan.

 

Hankala tilanne. Se uusi tyttö joka tuli luokalle, onko hän jotenkin myötävaikuttanut tilanteen syntymiseen? Määräilevä persoona? Voisiko tyttösi tosiaan saada edes joskus harrastuskavereista seuraa?

 

Minkälainen istumajärjestys luokassa on? Onhan opettaja kokeillut eri järjestyksiä? Sillä on muuten alakooulussa vielä mielettömän paljon vaikutusta kaverisuhteisiin.

 

Minusta koulun vaihto on ihan hyvä jos koulussa eivät "osaa" vaikuttaa tilanteeseen. Syrjiminen on kiusaamista.

 

Kurjalta kuulostaa Mutta onneksi tilanne voi muuttua vielä ihan toiseenkin suuntaan uusien ystävien myötä, ajan kanssa! Joten älä lannistu-vaikka äitinä tiedän kyllä, kuinka sydämestä tuollainen ottaa.

Meillä itseasiassa on vähän sama tilanne... Luokalle tuli vuosi sitten keväällä uusi tyttö, joka koettaa kaikin keinoin "omia" tytön parasta koulukaveria. On mustasukkainen ystävyydestä ihan selkeästi. Tupakka ym. kokeiluja kuulemma on ollut, ja selkeästi kuvioihin kuuluvat "seurustelut" ja pojat. Tyttö jää silloin tällöin parhaalle koulukaverilleen kouluin jälkeen (välimatkaa 5km), ja tästäkin tämä uusi tyttö on mustasukkainen. Oma tytär ei tahdo discoihin ym. menoihin, kun menee mieluummin tallille.

Meillä pelastus tilanteessa on ollut tuo tallitouhu, jossa käydään joka pv. Sieltä on nykyään nuo parhaat ystävät, ja tyttö onkin sanonut, että hänellä on koulussa kaverit ja tallilla ystävät. Ovat hirveän ihania tyttöjä kaikki, ja on turvallinen olo kun tunnen tyttöjen vanhemmatkin. Iltaisin ollaan paljon kotona, mutta se ei tunnut haittaavan

Toivon, että tyttösi tilanne on ohimenevä vaihe, ja ystävät löytyvät - koulusta, tai sitten muualta!

 

Minut jätettiin porukan ulkopuolelle juuri vastaavassa tilanteessa. Olin 2 vuotta yksin koulussa, ja vaikka minulla vapaa-ajalla olikin pari erinikäistä kaveria, niin kuitenkin se kouluaika oli painajaista. Laihduin melkein 10 kiloa kun en halunnut mennä syömään koulussa yksin, aloin masentua (josta kärsin yhä aikuisiällä), välitunnit olivat painajaista koulussa.
Vaikka ei kukaan fyysisesti kiusannut, mutta se yksinolo oli jo aivan tarpeeksi, kun yhtäkkiä porukasta potkaistiin. Sain todella huonoja arvosanoja koulussa kun moniin numeroihin vaikuttivat esitelmät, joista tein mahdollisimman simppelit ettei tarvisi olla 5 min pidempään
luokan edessä.
Muutuin kamalan araksi. Lisäksi olen kärsinyt paniikkihäiriöstä (masennus mukaan lukien) ja kamalan huonosta itsetunnosta koko ikäni sen yksinäisyyden jälkeen. Tuo ikä on todella herkkää aikaa... Ja vielä; Aloin polttamaan ja juomaan alkoholia todella paljon teininä jotta pääsisin takaisin porukoihin....

Että suosittelen tekemään jotain ap! Niin minäkin olisin toivonut silloin!

 

Kuulostaa vähän samanlaiselle kun oma tilanteeni oli tuon ikäisenä. Minua ei suoranaisesti kiusattu, mutta koulun ulkopuolella olin aikalailla yksin. "Ratkaisin" asian niin, että yläasteella olin sitten itse kiusaaja. Ei se siis mikään tietoinen valinta ollut, mutta päätin, etten enää ole yksin. Ts. olin sellainen ärsyttävä pahis.
Uskon, että aika yleinen kuvio on juurikin tuo. Minulla tilanne onneksi parani yläasteen jälkeen, eli itsetunto alkoi palata, ja tajusin, etei omaa egoa tarvi pönkittää muiden kustannuksella.
En osaa oikeastaan auttaa muuten, mutta toivottavasti tyttäelläsi on parempi itsetunto kun minulla aikoinaan, eikä hänen tarvi tehdä niinkuin itse tein.

 

Vielä piti kysymän, onko tyttösi 5. vai 6. luokalla? Meillä nyt kutosella, ja odottaa kovasti yläkoulun alkua (siirtyvät kokonaan eri kouluun) ja uusia ystäviä tämän muutoksen myötä.

 

Hienoa, että täällä onkin asiasta keskusteltu. Hiukan vastauksia:

Eli tyttöni on vitosella, täyttänyt tammikuussa 12. Tosiaan olen kyllä tietoinen että tämä ns "sosiaalinen eristäminen" on kiusaamista, se kun vaan ei ole koulukiusaamista. Eli tytöllä on välituntisin kavereita, koulun jälkeen vaan "kukaan ei voi olla". Tämä uusi tyttö ei ole mikään johtohahmo ja muutenkin vaikuttaa ihan normaalilta tytöltä. Luokan balanssi vain heilahti kahden lähtiessä ja yhden saapuessa ja näin kaverisuhteet meni jakoon uusiksi ja tyttöni jäi yksin. Jos minulle olisi vuosi sitten kerrottu että tällainen on edessä, en olisi uskonut korviani. &Tyttö on ollut aina sosiaalinen ja iloinen ja kavereita on riittänyt. Muistan jopa keskustelun viime keväältä, kun sanoin että pitääkö koko ajan luuhata jossain, etkö olisi välillä kotona.

Olen keskustellut toisen koulun opettajan ja rehtorin kanssa ja heidän mielestä olisi hyvä, jos tyttö vaihtaisi koulua n 2 viikkoa ennen koulun päättymistä. Silloin kokeet ovat jotakuinkin suoritettu ja jäljellä kaikkea mukavaa. Tyttö ehtisi tutustua uuteen luokkaan (ja luokka tyttöön), näin oman tyttöni ei tarvitsisi koko kesää miettiä, että minkähänlainen luokka häntä odottaa ja luokallekin hän olisi jo "tuttu" oppilas. Maalailipa opettaja ajatusta siitä, että jos kipinä ystävyyteen löytyisi koulun loppumetreillä jonkun saman asuinalueen tytön kanssa, voisi kesäksi saada tyttöni jo seuraa.

Kiitos vastauksista!

 

Jos tyttö on tosiaan vasta viidennellä itse harkitsisin vakavasti koulunvaihtoa hän ehtisi tutustumaan toisiin tyttöihin ja ainakin olisi mahdollisuus saada uusia ystäviä varsinkin jos tyttö itse on halukas vaihtamaan. Ja eristäminen on henkistä kiusaamista sekä vaikuttaa siltä että olet ainakin yrittänyt tehdä asialle jo jotain niin voisitko ottaa vaikka yhteyttä tähän toiseen kouluun ja vähän tiedustella heidän luokkatilannetta. Kyllä ne päivät koulussa on yksin sen ikäiselle kovaa pala.. tsemppiä!!

 

Eli vielä korostan, että lapsi EI OLE koulussa yksin, mutta vapaa-ajalla on.

 

Eiköhän niitä vapaa-ajan kavereita löydy muualtakin, kuin koulusta.
Kuvailujen perusteella tulee sellainen olo, että tyttösi on ollut luokan "kermassa" ja, kun muut on häipynyt niin ne joita hän ei ole ennen noteerannut ei riemusta kiljuen vietä vapaa-aikaa tyttösi kanssa.
Itse ovat kavereineen luoneet sellaisen pisisringin, että varmasti maineesta on enää vaikea päästä eroon.

 

[QUOTE="myö";23507614]Eiköhän niitä vapaa-ajan kavereita löydy muualtakin, kuin koulusta.
Kuvailujen perusteella tulee sellainen olo, että tyttösi on ollut luokan "kermassa" ja, kun muut on häipynyt niin ne joita hän ei ole ennen noteerannut ei riemusta kiljuen vietä vapaa-aikaa tyttösi kanssa.
Itse ovat kavereineen luoneet sellaisen pisisringin, että varmasti maineesta on enää vaikea päästä eroon.[/QUOTE]

Ei ole ollut mitään luokan kermaa ennen eikä nyt. On ollut vain ystävyyssuhteita ja kaveriporukoita, joista tyttäreni on nyt jäänyt ulkopuolelle. Kerroin jo aiemmin, että koulupsykologi, kuraattori ja ópettaja ovat aivan ymmällään tilanteesta hekin. Eivät keksi ainuttakaan "syytä", miksi näin on käynyt.

 

Voi, minä odotin koko kuudennen luokan, että kyllä kaikki muuttuu yläasteella. Jäin jotenkin yksin ala-asteella, vaikka olenkin sosiaalinen yms. Kävi niin hyvä tuuri, että vaikka samalle yläasteelle koko luokka siirtyi, pääsin toisen tytön kanssa luokalle, jossa ei ollut yhtään muuta vanhaa luokkakaveria. Iloisena ajattelin, että täältä löydän kavereita. Ja P*SKAT.

Koulussa (siis yläasteella) meillä oli tietty vakio porukka, mutta syystä tai toisesta, minua ei KOSKAAN kutsuttu mihinkään illanviettoon tms. En oikein tiendä miksi ja kun nämä illanvietot selvisivät minulle, olin tietysti loukkaantunut ja "liityin" uuten porukkaan. Tästä vanhat kaverit loukkaantuivat verisesti! Näistä syistä lähdin aivan muualle lukioon, samalla tavalla unelmoiden, että täältä löydän uusia kavereita.

Pari sieltä tulikin ja heidän ja yhden yläastekaverin kanssa olen vielä tiivisti yhteyksissä. Mutta pointti oli se, että yläaste ei ole mikään pelastus. Ehkäpä minussa on jotain vikaa, kun en päässyt näihin porukoihin sisälle... Kyllä sitä vielä näin aikuisenakin miettii asioita, joista on parikymmentä vuotta eikä se kivalta tunnu vieläkään. Mutta en kyllä olisi halunnut äitini puuttuvan näihin asioihin ainakaan enää yläasteella.

 

Ei ole ollut mitään luokan kermaa ennen eikä nyt. On ollut vain ystävyyssuhteita ja kaveriporukoita, joista tyttäreni on nyt jäänyt ulkopuolelle. Kerroin jo aiemmin, että koulupsykologi, kuraattori ja ópettaja ovat aivan ymmällään tilanteesta hekin. Eivät keksi ainuttakaan "syytä", miksi näin on käynyt.

Tuli mieleeni, että onko tyttäresi edellä/jäljessä kehityksessä näistä muista tytöistä? Tarkoitan siis sitä, että meikkaako tyttäresi, onko kiinnostunut supisemaan pojista, kuunteleeko millaista musiikkia vai onko vielä kiinnostunut enemmän lasten kuin teinien asioista? Tuossa 12 vuoden iässä alkaa tyttöjen kohdalla ilmetä eroja ja siinä missä yksi on vielä lapsellinen ja naiivi - mikä sinänsä on pelkästään positiivinen asia - toinen onkin jo huomattavasti "aikuisempi". Jälkimmäiset saattavat pitää nolona viettää aikaansa sellaisen lapsen kanssa, jota ei vielä ostarilla hengaileminen, meikit ja pojat kiinnosta.

 

Tuli mieleeni, että onko tyttäresi edellä/jäljessä kehityksessä näistä muista tytöistä? Tarkoitan siis sitä, että meikkaako tyttäresi, onko kiinnostunut supisemaan pojista, kuunteleeko millaista musiikkia vai onko vielä kiinnostunut enemmän lasten kuin teinien asioista? Tuossa 12 vuoden iässä alkaa tyttöjen kohdalla ilmetä eroja ja siinä missä yksi on vielä lapsellinen ja naiivi - mikä sinänsä on pelkästään positiivinen asia - toinen onkin jo huomattavasti "aikuisempi". Jälkimmäiset saattavat pitää nolona viettää aikaansa sellaisen lapsen kanssa, jota ei vielä ostarilla hengaileminen, meikit ja pojat kiinnosta.

Sen tiedän, että yhdellä tytöllä on ollut röökikokeilu ja kahdella joku siiderinjuontikokeilu. Tyttöni kyllä on kiinnostunut esim. kynsien koristelemisesta ja ripsiväriäkin kouluun laittaa. Myös pojat kiinnostaa, mutta on vielä aika "lapsellisessa" maailmassa muuten

 

ap. olet lapsellinen. Jokaisen tulee ihan itse etsiä sosiaaliset suhteensa. Ilmeisesti tytöllä on vaikeuksia avata kotiportti ja lähteä kävelemään. Siten ne kaverit kylläkin löytyvät. Lähialueelta, siellä on muita lapsia ja sinne sinun tyttäresi kyllä tulee pääsemään, kunhan lopetat tuon volinan ja käsket ipanan tomerasti tehdä aloitteita. Kenet haluat tytön ystäväksi? Kuka se voisi olla? Tiedätkö edes luokkakavereiden nimiä, perheolosuhteita ja muita asiaan vaikuttavia seikkoja? Entä jos muut ovat liian aikuisia tai muuten epäsopiviaa seuraa sinun tytöllesi. Lopettakaa ainakin se itkeminen. Menkää kirjastoon ja alkakaa lukea. Siinä se aika ja ajatusmaailma tekevät tehtävänsä ja lapsesi alkaa keksiä uusia toimintatapoja ja aloitteentekoa, joilla hän saa jotakin, mitä elämäänsä kaipaa. Et edes yksilöi muita tyttöjä. Pidätkö omaasi muita paremapana?

 

Sen tiedän, että yhdellä tytöllä on ollut röökikokeilu ja kahdella joku siiderinjuontikokeilu. Tyttöni kyllä on kiinnostunut esim. kynsien koristelemisesta ja ripsiväriäkin kouluun laittaa. Myös pojat kiinnostaa, mutta on vielä aika "lapsellisessa" maailmassa muuten

Minun tytär on tasan vuoden vanhempi, kun täytti tammikuussa 13v

Ja juuri noin meilläkin: meikkaa, laittaa hiuksia ja kynsiä, mutta "seurustelu", discot ym. asiat on vielä ihan vierasta maailmaa... Hankala vaihe, kun on yhtäaikaa "iso ja pieni".

Minä toimisin varmaan juuri noin: koulunvaihto loppukeväällä, sitten olisi tuttu luokka jo syksyllä.

 

Sen tiedän, että yhdellä tytöllä on ollut röökikokeilu ja kahdella joku siiderinjuontikokeilu. Tyttöni kyllä on kiinnostunut esim. kynsien koristelemisesta ja ripsiväriäkin kouluun laittaa. Myös pojat kiinnostaa, mutta on vielä aika "lapsellisessa" maailmassa muuten

Ei herrajumala! Tuollaiseen seuraanko sinä laittaisit rakkaan tyttäresi?????