Kannattajat ja vastustajat mielipiteit taaperon/leikki-ikäsen imetyksest? Imetyksesi/imetystesi kesto?

Kiinnostava juttu kyllä tuollainen kasvatusfilosofia. Oisko jotain kirjaa tai nettisivua josta aukenis vähä enempi sen pointteja?

Ehdottomasti paras, käytännöllisin, tähän mennessä on ollut Thomas Gordonin Viisaat vanhemmat (uusi painos kulkee nimellä Toimiva perhe). Sen lisäks esim Jesper Juulin Viisas lapsesi ja Alfie Kohn Unconditional Parenting. Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n sivuilla on tiivistelmiä noista ja ainakin ekat kaksi ovat saatavilla kirjastoista

Kiintymysvanhemmuusperheet - YHDISTYS

 

[QUOTE="Ritva";23488885]Voi elämänkevät mikä ketju :x :headwall:

Tämä ninatt on kyllä ihan uskomaton tapaus. Mun on ihan pakko kysyä, mitä tein / teen väärin tuon kuopuksen, 1.3 vuotiaan lapsen kanssa .

Hereilläoloaikansa on liikkeessä KOKO ajan. Ottaa eteisestä koirien taluttimia kietoen niitä kaulansa ympäri jatkuvasti = tukehtumisvaara, käy näpsimässä päällä olevaapesukonetta = ohjelma sekaisin, uittaa käsiään wc pytyssä, mikäli vessan ovi on jäänyt raolleen, käy uittamassa käsiään koiran vesikupissa ja läpsyttelee aina veden ympäriinsä = koiran on kuitenkin PAKKO juoda, joten astian on oltava lattialla, painelee dvd soitinta jatkuvasti, ottaa dvd levyn koneesta ja tunkee sitä maton alle tmv paikkaan, jolloin se naarmuuntuu eikä toimi enää kunnolla, nyppii cdt hyllyistä ja availee kannet, kuljettaa levyt minne sattuu, tunkee jyrsijän hkkiin kaikki mahdolliset pikkutavarat ja kaataa samaisen lemmikin ruoka-astin aina kun silmä välttää, syö koiran ruokaa ja jyrsijän kuivaruokaa, kiskoo vaatekaapistaan sukkakorin ulos, kaataa sen nurin ja koittelee sukkia, muut vaatteet vain levitellään kaapista, istuessaan omalla pöydällään syömässä, suttaa nokkamukilla maidon tai veden ympäriinsä ja läpsyttelee nestettä käsillä, kiipeilee isosisaruksen parvisänkyyn jo pari askelmaa = en voi vierestä katsoa ja miettiä, onko tämä nyt se kerta, kun lapsen jalka lipsahtaa ja se tipahtaa niskat poikki sängystä lattialle, joten nostan pois, lapsi menee uudestaan, johdatan eri huoneeseen ja kiinnitän huomion muuhun, kun silmä välttää, on lapsi JÄLLEEN siellä portaissa, aina kun silmä välttää, käy painelemassa tietokoneen näppäimiä ja pahimmassa tapauksessa sekoittaa koko koneen...Kiinnitän huomion muualle, hetken kuluttua taas sama ralli, ovi on joskus jäänyt auki esikon toimesta tai jonkun huolimattoman vieraan, kuinka ollakaan, on kuopus seissyt sukkasillaan metrin hangessa, olisi taatusti jatkanut tutkimusmatkaansa, ellen olisi huomannut. Pihalla on tuhat kiinnostavampaa asiaa kuin kuiva äiti sisällä (viittaan tällä ninattn mainitsemaan "kyllä se tulee takaisin kun tulee äitiä ikävä", ei tule, kaikki lapset vaan ei tule, en voi ottaa sitä riskiä, että reilu yksivuotias jää viereisellä tiellä auton alle, kun olren nyt vaan päättänyt että en juokse perässöä ja kyllä tuonikäinen tajuaa, että autotiellä on vaarallista! Ei, ei se tajua...uudestaan, uudestaan, uudestaan...YNNÄMUUTAYNNÄMUUTAYNNÄMUUTA.

Kun minä olen saanut yhden paikan kuntoon, komppaa jo seuraavaa paikkaa.

Nyt sitten vihjeitä ja vinkkejä eemin äidiltä ja ninattltä. MITEN TOIMITTE VASTAAVISSA TILANTEISSA? Ymmärrän, ettette ymmärrä vilkasta lasta, mikäli teillä on rauhalliset tenavat. Ei niitä ymmärtää voikaan, jollei ole itse kokenut Meilläkin esikoinen on itse rauhallisuus. Kuopus TÄYSIN toista maata.

Joten kun olette niin pirun hyviä kasvattajia (ilman sarkasmia ) antakaa nyt esim noihin edellämainittuihin ohjetta, notta miten estetään kielletty tekeminen...[/QUOTE]

Mä odottelen EDELLEEN ninatt:n ja Eemin äidin vastauksia / ratkaisumalleja edellämainittuihin.
Vasta ei ole kuin tullut muka hauskaa löpinää ja kysymysten kiertelyä =).

 

[QUOTE="Ritva";23495477]Mä odottelen EDELLEEN ninatt:n ja Eemin äidin vastauksia / ratkaisumalleja edellämainittuihin.
Vasta ei ole kuin tullut muka hauskaa löpinää ja kysymysten kiertelyä =).[/QUOTE]

Voi minä en ole edes lukenut tällaista romaania, armoa, armoa!!! En mä täällä kokoajan päivystä

 

Nyt sitten vihjeitä ja vinkkejä eemin äidiltä ja ninattltä. MITEN TOIMITTE VASTAAVISSA TILANTEISSA? Ymmärrän, ettette ymmärrä vilkasta lasta, mikäli teillä on rauhalliset tenavat. Ei niitä ymmärtää voikaan, jollei ole itse kokenut Meilläkin esikoinen on itse rauhallisuus. Kuopus TÄYSIN toista maata.

Ensinnäkin: Älä kysy neuvoja jos olet valmiiksi jo asenteella, että ei toinen voi tietää Omani on ollut suht rauhallinen, mutta ymmärrän vallan hyvin, että toisenkinlaisia lapsia on. Kohtaan aivan valtavan määrän lapsia elämässäni ja osaan heistä minulla on aika läheinenkin suhde.

Ensinnäkin kuulostaa siltä, että eliminoitavaa vielä olisi, eli joitain juttuja voisi vielä nostaa lapsen ulottumattomiin. Esim DVD:t. Toiseksi: Mikset voi antaa lapsen kiipeillä jos itse seisot vieressä? Minä opetin omani siinä 11-kuisena kiipeilemään mökillä rapun ylös parvelle ja tulemaan sieltä alaskin, sillä muutoin elostamme siellä ei olisi tullut yhtään mitään. Muutama kerta sitä toisteltiin ja sitten se ei ollut enää niin mielenkiintoista, ja sen jälkeen tosiaan osasi homman hyvin.

Sinulla on lapsi jonka "harjoitteluvaihe" on poikkeuksellisen aktiivinen Et varmaankaan jaksa säilyttää malttiasi joka tilanteessa - enkä varmaan minäkään jaksaisi - mutta ehkä sinua voi auttaa ajatus siitä, että lapsella on sentään hyvät aikeet ja käytökselle on jokin selitys. Harjoitteluikä on käytännössä taaperoikä, 1v-2,5v. Omani alkaa olla sen jo ohittanut pikkuhiljaa, arjen jutut alkavat olla tuttuja. Lapsella on suuri tarve opetella miten maailma ympärillä toimii ja hän tahtoo kehittyä pikkuapulaiseksi ja siitä edelleen osaavaksi aikuiseksi. Mitä enemmän voit ottaa lapsen mukaan omiin puuhiisi, sen tyytyväisempänä luulisi pysyvän.

Kykeneekö lapsi keskittymään "askareisiin" ollenkaan...? Jos esim antaisit hänelle vesimelonin palan, leikkuulaudan ja voiveitsen, mitä tapahtuisi?

 

Kääk, pitää mennä nukkumaan, tulen toiste katsomaan ketjua uudelleen...

 

Kyl se on täysin aikusen syy, jos pari vuotias tekee tuhoja aikusen huolimattomuus virheen takii. Ei poika edes saanu paljoo leikattuu, ku oli kuitenki aikas pieni, ja vast opetteli saksien käyttöö. Oli kyl ennemminki käyttäny tavallisii saksii, mut vain aikusen seuras

Siis se oli sinun vikasi, että jätit ne sakset paikkaan, josta lapsi pääsi ne ottamaan käteensä. Mutta SE, mitä lapsi päätti tehdä niillä saksilla, se EI ollut sinun vikasi. Ethän sinä käskenyt lastasi leikkelemään vaatteitaan, vai käskitkö?

Vaaralliset esineet kuten sakset on tietysti tärkeää pitää poissa kaksivuotiaan ulottuvilta. Mutta sitten kun vahinko käy ja kaksivuotias saa ne sakset käteensä, se ei tarkoita, että hän saisi leikata niillä vaatteitaan. Jos hän kuitenkin niin tekee, niin kyllä häntä on silloin hyvä torua sanomalla vaikka, että ”nyt teit väärin. Vaatteita ei saa leikellä”, tms.

 

Ensinnäkin: Älä kysy neuvoja jos olet valmiiksi jo asenteella, että ei toinen voi tietää Omani on ollut suht rauhallinen, mutta ymmärrän vallan hyvin, että toisenkinlaisia lapsia on. Kohtaan aivan valtavan määrän lapsia elämässäni ja osaan heistä minulla on aika läheinenkin suhde.

Ensinnäkin kuulostaa siltä, että eliminoitavaa vielä olisi, eli joitain juttuja voisi vielä nostaa lapsen ulottumattomiin. Esim DVD:t. Toiseksi: Mikset voi antaa lapsen kiipeillä jos itse seisot vieressä? Minä opetin omani siinä 11-kuisena kiipeilemään mökillä rapun ylös parvelle ja tulemaan sieltä alaskin, sillä muutoin elostamme siellä ei olisi tullut yhtään mitään. Muutama kerta sitä toisteltiin ja sitten se ei ollut enää niin mielenkiintoista, ja sen jälkeen tosiaan osasi homman hyvin.

Sinulla on lapsi jonka "harjoitteluvaihe" on poikkeuksellisen aktiivinen Et varmaankaan jaksa säilyttää malttiasi joka tilanteessa - enkä varmaan minäkään jaksaisi - mutta ehkä sinua voi auttaa ajatus siitä, että lapsella on sentään hyvät aikeet ja käytökselle on jokin selitys. Harjoitteluikä on käytännössä taaperoikä, 1v-2,5v. Omani alkaa olla sen jo ohittanut pikkuhiljaa, arjen jutut alkavat olla tuttuja. Lapsella on suuri tarve opetella miten maailma ympärillä toimii ja hän tahtoo kehittyä pikkuapulaiseksi ja siitä edelleen osaavaksi aikuiseksi. Mitä enemmän voit ottaa lapsen mukaan omiin puuhiisi, sen tyytyväisempänä luulisi pysyvän.

Kykeneekö lapsi keskittymään "askareisiin" ollenkaan...? Jos esim antaisit hänelle vesimelonin palan, leikkuulaudan ja voiveitsen, mitä tapahtuisi?

Tää vois olla lähes kaikilt osin myös mun näpyttelemä! Meil on poika ja kiipeilyy opetettu eri paikois, mut muuten suunnilleen samat sanat. Kiva ku kaikkee ei tarvi ite kirjottaa, vaan voi peesata... :flower:

 

Voitas kyl alottaa uus ketju tästä aiheesta. Mä jäin myös tuolla sivulla 17 huomiotta, ja en vieläkään saa tästä kiinni. Kiintymysvanhemmuus itsessään on kyllä mulle tuttua ja yhditykseenkin kuulun, mutta ei nämä teidän jutut nyt ihan sen alle tunnu menevän tai sitten olen käsittänyt jotain pahasti väärin.
Tahtoo tajuta... Jos alotatte uuden ketjun, niin laittakaa tähän ketjuun siitä linkki et löydän sen. Palailen tänään illalla tia huomenna tänne taas,nyt kutsuu koulutyöt...

 

Esikoista osittaisimetin 3kk ja pidin silloin taaperoimetystä erittäin inhottavana.
Keskimmäsitä päätin imettää 1v, mutta se jotenkin venyi kahden vuoden mittaiseksi Täysimetystä 6kk.
Kuopusta 9kk imetän edelleen ja yritän, että imetys loppuis tossa 1,5 kohdalla. Koen imetyksen tosi helppona ja hienona asiana. Minun imetys yläikäräja menee 2v kohdalla.

 

[QUOTE="Rainbow";23497372]Siis se oli sinun vikasi, että jätit ne sakset paikkaan, josta lapsi pääsi ne ottamaan käteensä. Mutta SE, mitä lapsi päätti tehdä niillä saksilla, se EI ollut sinun vikasi. Ethän sinä käskenyt lastasi leikkelemään vaatteitaan, vai käskitkö?

Vaaralliset esineet kuten sakset on tietysti tärkeää pitää poissa kaksivuotiaan ulottuvilta. Mutta sitten kun vahinko käy ja kaksivuotias saa ne sakset käteensä, se ei tarkoita, että hän saisi leikata niillä vaatteitaan. Jos hän kuitenkin niin tekee, niin kyllä häntä on silloin hyvä torua sanomalla vaikka, että ”nyt teit väärin. Vaatteita ei saa leikellä”, tms.[/QUOTE]

Jo aiemmas viestis kirjotin: "Selitin, ettei vaatteit voi enää käyttää jos niit leikkelee".

Keskusteltiin asiast ja varmistin, et pieni leikkelijä ymmärs mitä tarkotan. Poika ei tosiaankaan tienny tekevänsä kiellettyy, ku tollast ei ollu ennemmin käyny. On täysin väärin ja järjetönt touhuu toruu ja syyllistää lasta tietämättömyydest ja vahingost.

Keskusteleminen lapsen kans, lapsen kuunteleminen, tarkkaileminen, havannointi, yksillöllisyyden huomioon ottaminen, varmistaminen et lapsi ymmärtää asian jne. on useinmiten toimivimmat keinot auttaa lasta oikeeseen suuntaan elämäs.

Lapsi haluu miellyttää, auttaa ja tuntee olevansa tarpeellinen. Monest aikuset aiheuttaa omal käytöksellään ongelmii, ku eivät anna lapsen harjotella erilaisii asioit. Lapsi haluu auttaa mut aikunen pitää stä häiritsemisenä. Lapsi ajetaan leikkii, kattoo telkkarii ym. vaik ois mielummin esim. viikkaamas pyykkejä kaappiin.

Opettelu kasvattaa taitoja, omatoimisuutta ja vähentää vahinkoja. Meil poika on ihan pienest asti, saanu olla mukana lähes kaikes. Em. on koitunu pelkkää hyvää ja sen on muutki huomannu.

 

Keskusteltiin asiast ja varmistin, et pieni leikkelijä ymmärs mitä tarkotan. Poika ei tosiaankaan tienny tekevänsä kiellettyy, ku tollast ei ollu ennemmin käyny. On täysin väärin ja järjetönt touhuu toruu ja syyllistää lasta tietämättömyydest ja vahingost.

Sillon voi vanhempi katsoa myös peiliin ja miettiä miksipä ei tullut opettaneeksi ajoissa lasta. Meillä kun ekan kerran sakset annettiin käteen selitettiin mitä saa leikata (eli paperia joka on lapsen omalla pöydällä, muuhun pyydetään lupa). Samoin kun sai ekan kerran kynän käteensä, kerrottiin mihin piirrellään (värityskirjaan, taas niihin papereihin ja jälleen kerran jos tekee mieli johonkin muuhun piirtää pyydetään lupa).

Voisko joku jo selittää mitä eroa on sanotaanko älä koske siihen, tai ei saa koskea siihen? Sama asia, mutta toisessa on se pahapaha EI sana. Tosin, jostain syystä tuo meidän 3-v on oikein hyväkäytöksinen, sen kehtaa viedä ihan mihin tahansa vaikka onkin kuullut sanan ei aika monta kertaa, eikä sitä imetettykään kuin viisi kuukautta. Eli sori nyt Nina ja Eemin äiti, omalta kohdaltani mä en millään pysty allekirjoittamaan kaikkia teidän juttuja.

 

Sillon voi vanhempi katsoa myös peiliin ja miettiä miksipä ei tullut opettaneeksi ajoissa lasta. Meillä kun ekan kerran sakset annettiin käteen selitettiin mitä saa leikata (eli paperia joka on lapsen omalla pöydällä, muuhun pyydetään lupa). Samoin kun sai ekan kerran kynän käteensä, kerrottiin mihin piirrellään (värityskirjaan, taas niihin papereihin ja jälleen kerran jos tekee mieli johonkin muuhun piirtää pyydetään lupa).

Voisko joku jo selittää mitä eroa on sanotaanko älä koske siihen, tai ei saa koskea siihen? Sama asia, mutta toisessa on se pahapaha EI sana. Tosin, jostain syystä tuo meidän 3-v on oikein hyväkäytöksinen, sen kehtaa viedä ihan mihin tahansa vaikka onkin kuullut sanan ei aika monta kertaa, eikä sitä imetettykään kuin viisi kuukautta. Eli sori nyt Nina ja Eemin äiti, omalta kohdaltani mä en millään pysty allekirjoittamaan kaikkia teidän juttuja.

Hyvin sanottu!

 

Kääk, pitää mennä nukkumaan, tulen toiste katsomaan ketjua uudelleen...

Herätys!

 

Siis apua, todellakin sun pitää pyytää anteeks lapselta että jätit sakset noin pienen saataville Ties mitä olis voinut käydä...

 

[QUOTE="apuva";23500416]Siis apua, todellakin sun pitää pyytää anteeks lapselta että jätit sakset noin pienen saataville Ties mitä olis voinut käydä...[/QUOTE]

Kiva jos oikeest ymmärrät asian pointin. Kaikil käy vahinkoja, eikä kukaan ei oo täydellinen.

 

Tyhmä juttu ku otsikkoo ei voi muokata. : /

 

Niin et tänään ku pultoisvuotias oppi avaan oven ja oli lähös sisävaatteil pihal loskaan ja märkään ni ois pitäny antaa mennä vaan?

 

Katsottiin viikonloppuna komedia, joka yllättäen sivusi myös tätä aihetta

Oikeesti aikuiset - Grown Ups
http://www.rkioski.fi/index.php?id=20&movieId=9098

 

Mitähän näistäkin lapsista tulee...