Onko kotiäidillä oikeus tyrkätä lapsi heti miehen hoiviin, kun tämä tulee töistä?

Meillä miehen töistä tulon jälkeen hoijettaan yhessä lasta. Mies ei oleta että oisin vaan maannu päivän kotona tekemättä mittään (ts. levänny) vaan oon tehny töitä siinä missä seki vaikka se on ollu töissä muualla ko kotona. Mulla on kodinhoito sillon vastuulla, siivous, pyykit, tiskit, lapsi (joskus veljenki lapset) koira ja kissat, useimmiten olen alottanu aamun navetassa.

Joten ko mies kotiutuu esim aamuvuorosta, loppupäivä hoijetaan hommat yhessä. Jos iltavuoro niin aamupäivä hoijetaan yhessä. Jos yövuoro niin mies toki nukkuu puolillepäivin ja sitte loppupäivä hoijetaan yhessä.

Ei meillä jaotella sitä kuka on hoitanu millonki ja kuinka paljon...

 

Niin juu, tyrkkään mä välillä....jos on mun koirien ulkoilutus huki niin laps heitetään isin syliin ja mä pinkasen koirien kans ulos....tosin välillä on se mieskin sitten otettava lapsen kanssa mukaan

 

[QUOTE="vieras";23439701]Mitä mieltä?
Saako äiti olla niin väsynyt, että lähes heti miehen tultua töistä, äiti saa aloittaa "oman ajan" ja jättää lapsen miehen vastuulle? Vai pitääkö miehelle antaa lepotauko töiden jälkeen?[/QUOTE]

Jännä kysymyksenasettelu.

Entä saako kotiäiti tyrkätä miehen "lepäämään" ja itse omia lapset vielä senkin jälkeen kun mies palaa ansiotöistä vai onko miehellä oikeus alkaa viettämään aikaa lastensa kanssa?

 

Me ollaan tosissaan oltu vuorotellen kotona lasten kanssa ja pääsääntöisesti ollaan tehty niin että se työssäkäyvä saa sitten iltaisin/vapaalla viettää enemmän aikaa lasten kanssa kotona olevan huolehtiessa kotihommista. Kuitenkin kotiäidillä/isällä on päivisin aikaa olla lasten kanssa ja sitten illalla voi olla ihanaa saada tehdä hommia ihan rauhassa ja työstä palaavalle puolestaan on mukavaa vain olla lasten kanssa ilman että tarvii huolehtia muista kotitöistä.

Tarpeen tullen sitten jeesitään toisiamme.

 

Jännä kysymyksenasettelu.

Entä saako kotiäiti tyrkätä miehen "lepäämään" ja itse omia lapset vielä senkin jälkeen kun mies palaa ansiotöistä vai onko miehellä oikeus alkaa viettämään aikaa lastensa kanssa?

Nii ja mäkään en oikein älynny tämän aloituksen pointtia..miksi pitäis mennä johonkin makkariin ja vetää ovi perässä kiinni,eikö se nyt oo jo helpotus itsessään kun se mies tulee kotiin ja siinä kaks käsiparia tekemässä hommia? Ei jotenkin itelle istus tuommonen käytös,että eristäydyn ylhäiseen yksinäisyyteen,kun kuitenkin koko päivä ollaan jo oltu erossa. Eikä ne lapset siitä yhtään vähempää mun oo illallakaan,samalla tavalla olen heistä vastuussa kuin päivälläkin,tosin silloin tietysti yksin.

 

Jännä kysymyksenasettelu.

Entä saako kotiäiti tyrkätä miehen "lepäämään" ja itse omia lapset vielä senkin jälkeen kun mies palaa ansiotöistä vai onko miehellä oikeus alkaa viettämään aikaa lastensa kanssa?

Vähän näin mieki aattelisin, että onko ne lapset joku taakka jota pittää tyrkätä toisen vastuulle? Enempiki se on niin ainaki meillä että me halutaan molemmat olla lapsen kans, meillä on molemmilla oikeus olla lapsen kans ja se lepo onnistuu vaikka lapsi pyöriski ympärillä. Lapsen voi ottaa mukkaan kaikkeen, ja niin monesti meillä on nuo veljenki ipanat täällä pyörimässä ettei tämä nyt vain ole yksilapsisen äitin mielipide.

 

[QUOTE="vieras";23440246]Nii ja mäkään en oikein älynny tämän aloituksen pointtia..miksi pitäis mennä johonkin makkariin ja vetää ovi perässä kiinni,eikö se nyt oo jo helpotus itsessään kun se mies tulee kotiin ja siinä kaks käsiparia tekemässä hommia? Ei jotenkin itelle istus tuommonen käytös,että eristäydyn ylhäiseen yksinäisyyteen,kun kuitenkin koko päivä ollaan jo oltu erossa. Eikä ne lapset siitä yhtään vähempää mun oo illallakaan,samalla tavalla olen heistä vastuussa kuin päivälläkin,tosin silloin tietysti yksin.[/QUOTE]

Minä taas ymmärrän ns. haastavan lapsen äitinä sen että rankemman päivän jälkeen kaipaa hetken omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Meillä mies on yötyössä ja joskus viikonloppuisin kun hän herää laitan kahvit tulemaan ja sulkeudun itse puoleksi tunniksi makkariin korvatulppineni niin että mies saa sen aikaa vastata yksin lapsista.

Muutenkin koetaan että molemmille vanhemmille on tärkeää saada välillä sitä omaa aikaa - ja toisinaan jopa kahdenkeskeistä.

 

Meillä mies kotiutuu viimeistään 18 arkisin ja annan rauhassa nollata pään työasioista, syödä ja juoda kahvit. Ottaa neidin hoiviinsa sen jälkeen ja mä pääsen koiran kanssa ulos.

 

Meillä meni niin, että kun mies tuli töistä hän söi ja otti puolen tunnin unet. Toki lapset siinä isän kimpussa hetken pyöri, mutta sovittiin sitten, että isi lepää hetken ja sitten panostaa lapsiin enemmän. Silloin kun olin kotiäitinä tämä toimi hyvin.

Nyt vain on jäänyt päälle sama toimintatapa, vaikka minäkin olen töissä...

 

Minä taas ymmärrän ns. haastavan lapsen äitinä sen että rankemman päivän jälkeen kaipaa hetken omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Meillä mies on yötyössä ja joskus viikonloppuisin kun hän herää laitan kahvit tulemaan ja sulkeudun itse puoleksi tunniksi makkariin korvatulppineni niin että mies saa sen aikaa vastata yksin lapsista.

Muutenkin koetaan että molemmille vanhemmille on tärkeää saada välillä sitä omaa aikaa - ja toisinaan jopa kahdenkeskeistä.

Tottakai on tärkeää,emmä sillä Ja sun pointin mä ymmärrän,sulla on lapset jotka kaipaavat vielä oikein erityispaljon huomiota. Mutta siis..jos nyt kuvitellaan että äiti on kotona vaikka yhden taaperon kanssa ja isä tekee fyysistä työtä seittemästä neljään,niin jotenkin kalskahtaa korvaan se että äiti heti ovelta hippais lapsen miehen syliin ja menis sinne makkariin sanoen että mua ette sitten tuu häiritsee.. Se on mun mielestä ihan eri asia että tarttee sen oman hetken sillon tällön,mutta että jos tuo kuvio toistuis joka päivä niin ois outoa. Että jotenkin kokis vaan taakkana sen kotonaolon,pakollisena pahana. Semmonen mielikuva tuosta tulee.

 

Minä taas ymmärrän ns. haastavan lapsen äitinä sen että rankemman päivän jälkeen kaipaa hetken omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Meillä mies on yötyössä ja joskus viikonloppuisin kun hän herää laitan kahvit tulemaan ja sulkeudun itse puoleksi tunniksi makkariin korvatulppineni niin että mies saa sen aikaa vastata yksin lapsista.

Muutenkin koetaan että molemmille vanhemmille on tärkeää saada välillä sitä omaa aikaa - ja toisinaan jopa kahdenkeskeistä.

Minä ymmärrän sekä oman että kahdenkeskisen ajan tarpeen.
(Ja jälkimmäiseen kannustan jopa selvästi palstan keskivertoa enemmän)

Se oli se sana "tyrkätä" joka särähti silmääni. Osoittaa mielestäni omalaatuista suhdetta lapsiin... Vähän vastaava kuin niillä joiden mielestä muut "vääntävät lapsia tulemaan".

 

No eipä ole ensimmäinen kerta saadessani kuulla, että olen outo.
Lapsemme (kuopus ) on elohopea, joka ei nuku kuin vartin päikkärit, jos niitäkään, on KOKO ajan menossa, levittää keittiön kaapeista pesuaineet, patterit jne, räplää dvd soitinta, elvittää cdt, vääntelee kylppärissä pesukoneen näppäimiä, tyhjentää alakaapista kauraryynit ja nannipurkit, syö eläintenruuat, ynnämuuta ynnämuuta ynnämuuta.

Minä taas olen erakko, jos saan valita ullanistujaisten ystävien kanssa ja hiljaisen koit illan YKSIN välillä, en mieti kahta ketaa valitessani jälkimmäisen.
Nautin hiljaisuudesta ja viihdyn yksin.

Kun mies tulee töistä, oikein välillä odotan sitä hetkeä, saan käpertyä peiton alle nukkumaan :ashamed:

jattelinkin, että en ole kunnon äiti kun näin toimin, mutta näillä mennään. Minua vaan rasittaa ajatus, että ensin painan lapsen perässä 8 tuntai ja sitten vielä illankin...Olkaa te muut kuinka aktiivisia vaan...:ashamed:

 

ANTEEKSI lukuisat kirjoitusvirheeni.

 

[QUOTE="vieras";23440371]Tottakai on tärkeää,emmä sillä Ja sun pointin mä ymmärrän,sulla on lapset jotka kaipaavat vielä oikein erityispaljon huomiota. Mutta siis..jos nyt kuvitellaan että äiti on kotona vaikka yhden taaperon kanssa ja isä tekee fyysistä työtä seittemästä neljään,niin jotenkin kalskahtaa korvaan se että äiti heti ovelta hippais lapsen miehen syliin ja menis sinne makkariin sanoen että mua ette sitten tuu häiritsee.. Se on mun mielestä ihan eri asia että tarttee sen oman hetken sillon tällön,mutta että jos tuo kuvio toistuis joka päivä niin ois outoa. Että jotenkin kokis vaan taakkana sen kotonaolon,pakollisena pahana. Semmonen mielikuva tuosta tulee.[/QUOTE]

Nuo on asioita joista kannattaa puhua ihan keskenään. Ei sen tarvitse tarkoittaa että äiti kiukkuisena tyrkkää naperon heti ovelta isän syliin ja painuu sinne makkariin. Mutta jos jompikumpi vanhemmista vaikka kokee että työ- tai kotipäivän jälkeen tarvitsisi sen levähdyshetken niin se voi olla ihan hyvä juttu. Voipi olla että taaperon äidille riittäisi vartti hiljaisuutta jonka jälkeen hän taas voisi hyvillä mielin palata muun perheen luo. Ihan samoin kuin se töistä palaava isä voi kaivata sen hetken omaa aikaa ennen kuin pystyy rennompana veittämään iltaa perheen kanssa.

Meillä koira on ollut hyvä arkipäivän piriste, sen varjolla toinen vanhemmista pääsee aina mukavasti ulos tuulettamaan ajatuksia. Vaikkei siis kotonaoloa minään taakkana pidäkään.

 

Minä ymmärrän sekä oman että kahdenkeskisen ajan tarpeen.
(Ja jälkimmäiseen kannustan jopa selvästi palstan keskivertoa enemmän)

Se oli se sana "tyrkätä" joka särähti silmääni. Osoittaa mielestäni omalaatuista suhdetta lapsiin... Vähän vastaava kuin niillä joiden mielestä muut "vääntävät lapsia tulemaan".

Kieltämättä nämä termit on vähän hassuja.

 

No meillä kanssa pojat hyökkää isän kimppuun ihan ilman tyrkkäämistä. Joskus saatan vauvan tuupata heti miehelle jos on joku juttu kesken, esim ruuanlaitto.
Mutta yleensä saa juoda kahvit(jotka olen valmiiksi keittänyt :saint puoli-rauhassa

 

erikoinen kysymys.. Ollaanko teillä perheenä aina erillään, ja jollekin vaan osuu "vastuu ja velvollisuus" vahtia lapsia, ja toinen vanhempi saa olla itsekseen ja lepäillä? Meillä kun tullaan töistä, niin halutaan olla lasten kanssa yhdessä ja jutella miten päivä on mennyt. Meillä on kotivanhempana ollut sekä minä, että isä, ja ei kyllä olla koettu että lapsia pitäis tyrkkiä yhtään mihinkään..
Jos jotakuta väsyttää niin levätään, ja niin poispäin..

 

Nuo on asioita joista kannattaa puhua ihan keskenään. Ei sen tarvitse tarkoittaa että äiti kiukkuisena tyrkkää naperon heti ovelta isän syliin ja painuu sinne makkariin. Mutta jos jompikumpi vanhemmista vaikka kokee että työ- tai kotipäivän jälkeen tarvitsisi sen levähdyshetken niin se voi olla ihan hyvä juttu. Voipi olla että taaperon äidille riittäisi vartti hiljaisuutta jonka jälkeen hän taas voisi hyvillä mielin palata muun perheen luo. Ihan samoin kuin se töistä palaava isä voi kaivata sen hetken omaa aikaa ennen kuin pystyy rennompana veittämään iltaa perheen kanssa.

Meillä koira on ollut hyvä arkipäivän piriste, sen varjolla toinen vanhemmista pääsee aina mukavasti ulos tuulettamaan ajatuksia. Vaikkei siis kotonaoloa minään taakkana pidäkään.

Just se pointti mullakin oli,että on ookoo jos asiasta on sovittu ja molemmat on tyytyväisiä. Ei kumpikaan voi kuitenkaan pitää minään itsestäänselvyytenä sitä,että "tyrkätään" se lapsi toiselle silloin kun itseä sattuu huvittamaan,kysymättä siltä toiselta.

 

Kyllä se on isän vuoro olla lasten kanssa, kun töistä tulee kotiin. Eihän lapset muuten isänsä kanssa ehdi olemaan ollenkaan, kun menevät kuitenkin ajoissa nukkumaan. Mies kyllä ehtii työpäivän aikana relaamaan ja kahvittelemaan aikuisten kanssa. Kotimatkalla saa möllöttää itsekseen. Kotona sitten pitää olla lasten seurana.

 

Eikö teitä väsytä koskaan? :ashamed:

Vai lukeudutteko niihin, joille riittää vartin tirsat?

 

saako kotiäiti tyrkätä miehen "lepäämään" ja itse omia lapset vielä senkin jälkeen kun mies palaa ansiotöistä vai onko miehellä oikeus alkaa viettämään aikaa lastensa kanssa?

Tätä hain minäkin takaa..

 

[QUOTE="Onpas";23440475]erikoinen kysymys.. Ollaanko teillä perheenä aina erillään, ja jollekin vaan osuu "vastuu ja velvollisuus" vahtia lapsia, ja toinen vanhempi saa olla itsekseen ja lepäillä? Meillä kun tullaan töistä, niin halutaan olla lasten kanssa yhdessä ja jutella miten päivä on mennyt. Meillä on kotivanhempana ollut sekä minä, että isä, ja ei kyllä olla koettu että lapsia pitäis tyrkkiä yhtään mihinkään..
Jos jotakuta väsyttää niin levätään, ja niin poispäin..[/QUOTE]

Meillä on, minä olen päävastuullinen.
Jos laitan pyykkejä tms. niin minä pyydän mieheltä voisiko hän syöttää pojan jne. Kun toinen on muutenkin todella vähän kotona, päävastuu kaikesta kotiin ja lapsiin liittyvästä jää väkisinkin toiselle ja kun näin pitkään eletään, siitä tulee rutiini, mä hoidan lapsen ja huushollin, oli viikko tai viikonloppu, isäntä kotona tai ei.

Ja kyllä, toisinaan on oikeus tyrkätä se lapsi isän vahdittavaks.

 

Meillä on arki-illat melkeinpä aina sellaisia, että on vuoropäivinä meidän aikuisten harrastukset. Eli kun mies tulee kotiin, minä lähden salille. Miehen harrastuspäivinä hän tulee kotiin vasta käytyään urheilemassa. Eli vuoropäivinä "tyrkkään" lapset miehelle heti.

 

on oikeus.todellakin.ja nimenomaan TYRKÄTÄ.
mulla on ainakin niitä päiviä, että odotan ns.kello kourassa,savu korvista nousten, että mies tulee töistä kotiin.
ja pääsen pois.sinne makkariin tai ulos tai ihanmihinvaan kauas lapsistani.

mutta meillä se toimii toisinkin päin.

 

[QUOTE="vieras";23440482]Just se pointti mullakin oli,että on ookoo jos asiasta on sovittu ja molemmat on tyytyväisiä. Ei kumpikaan voi kuitenkaan pitää minään itsestäänselvyytenä sitä,että "tyrkätään" se lapsi toiselle silloin kun itseä sattuu huvittamaan,kysymättä siltä toiselta.[/QUOTE]

Kieltämättä tuo tyrkkääminen kuulostaa siltä ettei isä kerkeä kenkiä jalasta saada kun äiti tunkee naperon siihen syliin ja päivän raskautta valittaen painuu ovet paukkuen omaan rauhaansa. Ei mikään mukava kotiintulo. Varsinkaan jos siinä samalla jo valitetaan kuinka helppoa sulla on ollut kun olet vaan saanut töissä viettää kavereiden kanssa aikaa kun mä olen täällä kokopäivän juossut tämän perässä siivoten sotkuja eikä miehen koskaan ymmärrä mitään...

Mutta tosissaan jos on etukäteen rauhassa asiasta puhuttu ja mies pääsee vaikka rauhassa sinne kahvipöytään lasten kanssa seurustelemaan ennen kuin äiti ottaa oman vapaahetkensä niin tunnelma voi olla hyvin erilainen.

Kyllä itse joskus on ollut niin rankkoja päiviä että sitä on vain odottanut miehen kotiintuloa/heräämistä... Olen kuitenkin huomannut paremmaksi ennen tuota vaikka vaan istua itse alas kahvikupilliselle rauhoittamaan mieltä että jaksaisi sitten hyväntuulisena toivottaa toisen tervetulleeksi tähän hullunmyllyyn. Meillä tuo kahvitarjoilu kotiinpalaavalle on ollut ihan toimiva "alkulämmittely", mielellään vielä kysäisee vähän miten on töissä mennyt jne. Tulee parempi mieli kummallekin.