Minulla on maailman vittumaisin lapsi ja inhoan häntä ylikaiken.

[QUOTE="tiinanen";23391596]Otsikko provosoi liikaa. Itse olen 5-vuotiaan pojan kanssa tällä hetkellä aivan finaalissa. Mutta en minä häntä vihaa tietenkään. Tarvitset nyt lomaa, vaikka viikonlopun itsellesi, ja sen jälkeen voisit alkaa järjestelemään aikaa perheneuvontaan tai kasvatusneuvolaan. Uskon että lasten kanssa voi väsyä niin pahasti että raja tulee vastaan, ja seuraukset voivat olla kammottavat. On todellakin typerää ajatella, että ns. erikoislapseksi tullaan vain taitamattoman vanhemman hoivissa... Toivotan onnea, ja minusta olet jo työn paremman tulevaisuuden puolesta aloittanut, kun uskalsit sanoa asian ääneen. Onnea ja voimia![/QUOTE]

Peesi.

 

Komppaan "Kaiutinta"! Nainen on susi naiselle. Kun joku tuulettaa päätään oikein urakalla niin täällä sanotaan, että "tuo tänne se lapsi, kyllä MINÄ kasvatan sen".

Onko vuoro siirtää vastuu isälle? No, ainakin isää pitäisi vastuuttaa ottamaan jotain vastuuta. Mutta jos mitenkään pystyt niin älä luovu lapsestasi. Sen sijaan lapsen on hyvä oppia, että myös vanhemmilla on jaksamisen rajat. "Mistä sinulle käy jos minä en enää jaksa ja joudun sairaalaan?". Kymmenenvuotiaan ei pitäisi tietenkään tuntea olevansa vastuussa vanhempiensa mielenterveydestä, mutta jonkinlainen ymmärrys siitä, että teoilla on seurauksia pitäisi olla.

Vaadi apua! Soita lastensuojeluun ja kilju apuvoimia! Kouluun, sairaalaan minne ikinä keksit.

niin että lastensuojelu tietää alkaa kerää matskua huostaanoton puolesta,fiksua.

mutta muuten kyllä asia on niin että aloittaja tarvii lomaa.

 

Olisko uhmakkuushäiriö? Sillehän lapsi ei mitään voi

 

Varhaisteinit voi joskus olla oikeita ihmishirviöitä. Oikeasti on hyväkin, että lapsi on kanssasi niin turvallinen, että uskaltaa purkaa tunteitaan. Tilanne kuulostaisi pahemmalta, jos hän vaan vetäytyisi. Hän hän kuitenkin tottelee sinua. Jos oikein ymmärsin. Siis kyllähän hän voisi karata kaverilleen jne, mutta pysyy kuitenkin kotona, mutta purkaa kiukkunsa sinuun.

Tuli mieleen semmoinenkin juttu, että tiedätkö, miksi lapsi voi pahoin. Kiusataanko koulussa? Onko identiteettikriisi? Onko vanhempien erosta jäänyt kysymyksiä? Onko hormoonitoiminta vaan nin sekaisin?

Mulla on sellainen kokemus, koulukiusatusta lapsesta/nuoresta, että oli joka päivä pahalla päällä ja vihainen. Tilanne oli kotona päivä päivältä vaikeampi. Koulukiusaaminen mielletään myös niin noloksi, että siitä ei puhuta yleensä edes kavereille, saatika vanhemmille.

Identiteetistä kärsivästä tytöstä on sellainen kokemus, että hän oli lapsena todella kiltti. Adoptoitu tyttö, afrikasta. Hän suhtautui päällepäin hyvin erilaisuuteensa, mutta tunsi sisimmässään aina, ettei kuulu tänne pohjoiseen. Tilanne meni todella pahaksi teini-iässä, mutta sitten viimein selvitti, ketkä oli vanhempansa, kävi juurillaan ja kas rauhoittui ja kasvoi vahvaksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi.

Hormonitoimintakin voi olla tuonikäisellä ihan sekaisin. Ei niiden kanssa ole helppoa aikuisenkaan tulla toimeen. (siis hormoonimuutoten ja heittelyiden) Aikuisetkinn kärsii PMS ja vaihdevuosien hormonimuutoksista, vaikka senhän pitäisi olla kuitenkin rajuinta teini-iässä.

Joku muu käsittelemätön asia voi painaa mieltä. Ja ihan niin, ettei aikuiset sitä huomaa. Se voi olla jokin lapsen kokemus mitä ei halua sanoa ääneen. Esim. tuntee olevansa kömpelömpi kuin muut, luulee ettei hänestä pidetä jne.

Vielä sekin tuli mieleen, että ttuonikäiset voi jo ajautua huonoon seuraan, jollain alkaa salailu tekemisistään, esim varastelusta, tupakanpoltosta tai muusta.

Oletko löytänyt lapsen käyttäytymisen taustalta jotain? Kuulostaa hieman kummalliselta, että kiltistä lapsesta kuoriutuisi hirviö, jpa luonteeltaan. Hänenhän olisi pitänyt olla jo syntyessään, oikea piru, eikä muuttua vasta varhaisteini-iässä.

 

Miksi sä annat lyödä? Meillä napataan ranteesta kiinni ja nippuun jos yrittää hakata. Tämän jälkeen rauhottumaan ja miettimään.

 

hei voiko nää asiat tulla ulkopuolelta? Esim. jos on huono lähiö tai on joutunut huonoon kaveriporukkaan? Kiusataanko koululla (ja purkaa kaiken äitiin miten osaa)? Sellaista sattuu ja siitä on varmasti todella vaikeaa päästä.

Tuli mieleen, et pitäiskö olla enemmän rangaistuksia huonosta käytöksestä? Mä ottaisin hienot vehjeet-lempilelut-tyynyn-peidon jne pois 'varastoon' (yks kerrallaan toki ) jos lyöminen/sikamainen käytös jatkuis. Sitten takas kun on ollut kiltisti (ja taas siis yks kerrallaan)

Minusta ei äiskää sais lyödä ja purra vaikka miten pahalta tuntuu. Voimia

Minullakin tuli mileen, että jos häntä vaikka kiusataan, tai on joutunut huonoon kaveriporukkaan. Tuo rangaistus juttu on minusta aika vaikea, kun tieddän tapauksen, jossa siitä ei ollut apua, vaan lopulta istui usein kotona arestissa, ilman puhelinta ja tietokonekiellossa. Hän vaan aina uhmaili kaikkia sääntöjä vastaan ja se ei ollut ukavaa vanhemmallekaan, jatkuvasti rangaista lasta.

 

Miksi sä annat lyödä? Meillä napataan ranteesta kiinni ja nippuun jos yrittää hakata. Tämän jälkeen rauhottumaan ja miettimään.

Onneksi täällä on näitä täydellisiä kasvattajia.

 

Huh, voin kuvitella että olet loppu. Entä oletko hakenut apua lastenpsykologilta? Kasvatusneuvolasta? Koeta jaksaa. :hug:

 

[QUOTE="alkup.";22162178]Tyttö. Voisko joku vastata, että olenko minä tehnyt nyt oman osuuteni? Nyt lapsen isän vuoro?[/QUOTE]

Ei, sinä et ole tehnyt omaa osuuttasi. Äidin velvollisuus lastaan kohtaan säilyy ainakin täysikäisyyteen saakka.

 

Sosiaalipuoli teillä taitaakin olla kuvioissa muknan, eikö? Onneksi, sillä kirjoituksestasi saa sellaisen kuvan, että olet nyt aivan loppuunpalanut, teillä ei suju nyt alkuunkaan. Nyt vaan rohkeasti apua pyytämään ja selvitystä asioihin. Voimia.

 

Tee teistä lastensuojeluilmoitus. Nyt.

Ei siellä mitään huostaanottomatskua kerätä, vaan autetaan. Kun pyydät apua, osoitat olevasi vastuullinen vanhempi.

Vaadi tukiperhettä, viikonloppupaikkaa perhekodista, mistä vaan että saat hetkiseski istua alas ja rauhassa vihata lastasi ja itkeä epäreiluuden pois niskoiltasi. Sitten, huokaise, ja jaksat taas jatkaa molempien parhaaksi.

Lapsi ei ole paha ikinä tahallaan vaan taustalla on aina jotain muuta. Ehkä oppmishäiriöitä, neurologisia sairauksia, kipua, mielenterveyden ongelmia. Eikä LÄHESKÄÄN aina kasvatuksesta johtuvia, vaan siitä huolimatta olemassa olevia.

10-vuotias saadaan vielä ruotuun, 15-vuotiasta odottaa jo rikosoikeudellinen vastuu tekemisistään.

Voimia, olen ollut samassa tilanteessa, ja oikeilla tukitoimilla/lääkityksellä tilanne korjaantui puolessa vuodessa normaaliksi. vaikka kasvatustyylini taikka äitiyteni ei muuttunut välillä mihinkään... eli et sä mitään peiliä tarvi vaan apua.

 

[QUOTE="alkup.";22162166]Kyllä meillä on pelisäännöt ollut aina. Hän olikin ihan herttainen lapsi pienempänä. Kun aloitti koulun, niin kaikki menee koko ajan huonommin.[/QUOTE]

Lapsella on selvästi koulussa jokin ongelma, josta lapsi ei osaa kertoa. Ainoastaan osoittaa sen ahdistuksensa sinuun hyvin hurjilla keinoilla.
Ahdistus koulunkäynnistä voisi helpottaa määrätietoisella ja periksiantamattomalla keskustelulla lapsen kanssa lapsen koulunkäynnistä ja koulukavereista.
Lapsella voi olla jokin asia, jota häpeää, katuu jne...ja niistä keskustelu helpottaa tilannetta

 

Ilmiselvästi se on sinulla asennemuutos edessä
En voisi kuvitella itse käyttäytyväni noin kuin sinä ja minäkin olen yksinhuoltaja

 

[QUOTE="äiti 44v";22162087]Sulla on vanhemmuudessa nyt jotain pikku petraamisen varaa. Tosin, mitä vanhemmaksi lapsi tulee niin sitä vaikeammaksi käy.

Minä annoin tämän tilannearvion, nyt muut saavat kertoa sinulle kuinka homma palautetaan raiteilleen.[/QUOTE]

jos et ole ollut paikan päällä, etkä tunne ko. tapausta ja henkilöitä, turha ruveta arvostelemaan sieltä kaikkitietävänä...

 

Sosiaalipuoli teillä taitaakin olla kuvioissa muknan, eikö? Onneksi, sillä kirjoituksestasi saa sellaisen kuvan, että olet nyt aivan loppuunpalanut, teillä ei suju nyt alkuunkaan. Nyt vaan rohkeasti apua pyytämään ja selvitystä asioihin. Voimia.

ja mikä on se tahka auttaa? auttaa,eikä tuomitse? ja millä autetaan, onko sinulle kenties mielessä kiireellinen sijoitus, koska lapsi vaarantaa käytöksellään itseään ja vanhemmuudessa on vaikeuksia, vai mitä sinä ajatteelet sen avun loppuunpalaneelle vanhemmalle olevan? kerro konkreettista esimerkkiä esim seuraavan 6kk tapahtumista? tottakai apua on saatava,eihän tuollaista loputtomiin yksin jaksa.

aa vai kenties perhetyöntekijä tuomaan auktroriteettia ja katsomaan että mites se vuorovaikutus ja kasvattaminen sujuukaan=juomaan kahvia ja istumaan+puhumaan. no en usko että sellainen auttaa kun tämä aloittaja tarvitsee jonkun säännöllisesti jakamaan sitä "taakkaa" mitä lapsen käytös aiheuttaa, siis konkreettisesti omaa aikaa,ilman lasta.

 

Tee teistä lastensuojeluilmoitus. Nyt.

Ei siellä mitään huostaanottomatskua kerätä, vaan autetaan. Kun pyydät apua, osoitat olevasi vastuullinen vanhempi.

Vaadi tukiperhettä, viikonloppupaikkaa perhekodista, mistä vaan että saat hetkiseski istua alas ja rauhassa vihata lastasi ja itkeä epäreiluuden pois niskoiltasi. Sitten, huokaise, ja jaksat taas jatkaa molempien parhaaksi.

Lapsi ei ole paha ikinä tahallaan vaan taustalla on aina jotain muuta. Ehkä oppmishäiriöitä, neurologisia sairauksia, kipua, mielenterveyden ongelmia. Eikä LÄHESKÄÄN aina kasvatuksesta johtuvia, vaan siitä huolimatta olemassa olevia.

10-vuotias saadaan vielä ruotuun, 15-vuotiasta odottaa jo rikosoikeudellinen vastuu tekemisistään.

Voimia, olen ollut samassa tilanteessa, ja oikeilla tukitoimilla/lääkityksellä tilanne korjaantui puolessa vuodessa normaaliksi. vaikka kasvatustyylini taikka äitiyteni ei muuttunut välillä mihinkään... eli et sä mitään peiliä tarvi vaan apua.

mitä nämä tukitoimet olivat ja mikä oli lääkitys,ja mihin?

 

Olen nyt mielestäni tehnyt oman osuuteni? En ihmettele että lapsesi reagoi, kun äiti ei hallitse osuuttaan. Oikein olisikin että menettäisit lapsesi vaikka perhekotiin, et häntä ansaitse

 

Ilmiselvästi se on sinulla asennemuutos edessä
En voisi kuvitella itse käyttäytyväni noin kuin sinä ja minäkin olen yksinhuoltaja

Sama täällä!

 

[QUOTE="auttaja";23391956]Onneksi täällä on näitä täydellisiä kasvattajia.[/QUOTE]

Buahahahahaahah eli kun ei anna lasten hyppiä silmille, on täydellinen kasvattaja? Sitten olen mielelläni sellainen. Meillä on rajat ja säännöt. Lapset ei hypi silmille. Käytkö ap itse käsiksi lapseen, tukistat ym?

 

Tilanteessa on se ongelma, että lapsi ihan varmasti vaistoaa, jos häntä inhotaan -> ongelmakäyttäytyminen vain pahenee, hänen hakiessaan väkisin huomiota.

Mä menisin puhumaan vaikka psykologille, siis tuulettamaan omaa päätäni, jotta jaksaisin jatkaa lapsesta huolehtimista. Katse ulospäin tuosta ongelmasumpusta ja asioista keskusteleminen jo voi auttaa jaksamaan, vaikka ainakaan heti ei tapahtuisi suurta muutosta konkretian tasolla.

Teettekö yhdessä mitään mukavaa? Tykkäisikö lapsesi käydä jossain / harrastaa jotakin kanssasi? Kodin seinien sisällä ongelmat saattavat muuttua vaikeammiksi, tuulettuminen voi tuoda helpotusta, teille molemmille.

Yks hyvä juttu voisi olla myös se, jos lapsella olisi joku luotettava aikuinen "ystävä" jonka kanssa voisi viettää aikaa ja ehkä uskoa huoliaankin. Tuommoisen käytöksen taustalla voi olla ongelmia esim. koulussa tai kaverisuhteissa.

 

Varmaan ymmärrätte, että olen kirjoittanut aloitukseni tunnekuohussa. Huomasin tämän vanhan ketjun vasta nyt. Osa oli oikeassa lastani koulukiusattiin kun oli ensimmäisellä luokalla. Uudet kaverit syynä myös. Mutta vain osa syy, uskoisin. Olen kysynyt lapseltani useasti miksi on paha olla. Ei ole koskaan antanut oikeasti hyvää syytä. Voi sanoa, että kun ei ole sitä ja tätä, siis vaikka tavaraa tai muuta ei tarpeellista.

Kaikki menee paremmin, lapseni ei ole lyönyt minua pitkään aikaan. Ei suurempia riitojakaan. Lapsella on harrastuksia, vietän paljon aikaa hänen kanssaan. Koulussakin menee hyvin. Kaikki perusasiat on mielestäni oikein hyvin. Välillä kaverit voivat olla törkeitä, siitä paha mieli joskus. Nyt saanut uusia kavereita ja heidän kanssaan mennyt hyvin. Niin ja minä en lyö tai tukista lastani. Kasvatus mennyt osittain pieleen, en ole hyvä äiti. Mutta illalla lapseni tuli ihan viereeni sohvalle ja nukahti siihen, siinä meidän kuuluamisia.

 

Älä syytä ittees äläkä ota siipees näistä kommenteista täällä. Lapsia on joka lähtöön ja joillain tietyt ikäkaudet koettelee pahemmin kuin toisilla. On kaiken kuuuntelevia ja sitten niitä, joilla on käsittämättömän kova tempperamentti. Lapsilla voi olla myös masennusta joka saa aggressiot esiin ja kumpuaa jatkuvaa negatiivisuutta. ehkä kannattaisi lähteä purkamaan asiaa siitä, että selvitetään nyt lapsen vointi. Nääs niinhän se menee meillä kaikilla, että jos oma vointi ei ole hyvä, niin läheiset siitä kärsii.

 

Sen sijaan että soitat lastensuojeluun ja todella joudutte huostaanotto prosessiin koska lapsi on vaarallinen niin soita lastenpsykiatriselle osastolle ja koeta päästä lapsen kanssa sinne tai vastavaan paikkaan.Riippuu kai missä asutte ja miten on järjestetty.

 

Kiva kun te saitte asianne kuntoon,huomasin vasta nyt

 

Sen sijaan että soitat lastensuojeluun ja todella joudutte huostaanotto prosessiin koska lapsi on vaarallinen niin soita lastenpsykiatriselle osastolle ja koeta päästä lapsen kanssa sinne tai vastavaan paikkaan.Riippuu kai missä asutte ja miten on järjestetty.

Lastenpsykiatriselle osastolle ei niin vaan soitella ja mennä, sinne tarvitaan lähete. Lääkäri tai lastenpsykiatri kirjottaa lähetteen tutkimusjaksolle, ja mukaan tulee kyllä lastensuojelukin koska lapsen etuhan siinä on tärkein. Lastensuojelu miettii yhdessä lääkäreiden ja äidin kanssa tukitoimia.

Mutta jos lapsen terveyden vuoksi joudutaan lapsi laittamaan esim. perhekotiin niin huostaanotto on tehtävä