Lähtisitko televisio-ohjelmaan, jossa kerrottaisiin arjestasi?

Koetko että vaikka jonkin sairauden kanssa elämisestä, erilaisesta itsensäelatustavasta tms kertominen dokkarityyliin tekee ohjelmassa esiintyjästä "julkkiksen"?
Entä koskeeko sama lehtijuttuja?

Kysyisin myös että millaisia ohjelmia katsot itse mieluiten televisiosta tai millaisia juttuja luet lehdistä?

Ja samat kysymykset sunnielle, mikäli jaksat vain vastata.

Mielestäni on ihan hyvä, jos joku haluaa kertoa muille esimerkiksi sairaudestaan jossakin asiallisessa haastattelussa. Siinä kerrotaan faktat vain yhdestä asiasta, eikä revitellä koko elämää muiden nähtäväksi. Aamusydämellä-tyyppiset ohjelmat siis ovat ok.

Kaikki muut dokkarityyliset ohjelmat ovat 'vaarallisia', koska niissä asioita dramatisoidaan ja jopa vääristellään katsojamäärän lisäämisen toivossa. Jos poikkeaa jollakin tavalla normi-ihmisestä, niin varmasti tulee saamaan paljon paskaa niskaansa jälkeenpäin.

 

[QUOTE="nounou";23375533]En. En haluaisi omaa arkeani koko kansalle esitellä ja joutua sitten kaksplus mammojen hampaisiin, koska meillä tehdään ihan satavarmasti jotain väärin [/QUOTE]

Jännä miten paljon hallaa toimittajille kaksplusmammat (ja epäilemättä muutkin keskustelupalstat) ovat tehneet...?

Minä olen sillä lailla änkyrä että sisuuntuisin ajatuksesta, että pahantahtoisten ihmisten pelko voisi ohjailla käytöstäni ja "kiusallanikin" lähtisin mukaan ellei muita epuusyitä olisi.

 

Mielestäni on ihan hyvä, jos joku haluaa kertoa muille esimerkiksi sairaudestaan jossakin asiallisessa haastattelussa. Siinä kerrotaan faktat vain yhdestä asiasta, eikä revitellä koko elämää muiden nähtäväksi. Aamusydämellä-tyyppiset ohjelmat siis ovat ok.

Kaikki muut dokkarityyliset ohjelmat ovat 'vaarallisia', koska niissä asioita dramatisoidaan ja jopa vääristellään katsojamäärän lisäämisen toivossa. Jos poikkeaa jollakin tavalla normi-ihmisestä, niin varmasti tulee saamaan paljon paskaa niskaansa jälkeenpäin.

Minä katselisin mielelläni ekoperhedokareita, adoptioperhedokkareita, vammaisperheiden arjesta kertovia dokkareita, siitä aamuäreen pienyrittäjäarjesta kertovaa ohjelmaa jne.
Monenlaiset arjet ja ehkä eniten nimenomaan ne omastani paljon poikkeavat, kiehtovat.
En siis miellä vaarallisiksi, jos kohta lopullinen sananvalta kaikkeen julkaisuun pitäisi aina olla kohteilla eikä tekijöillä.

 

En lähtisi.

Mä kyllä saatan katsoa dokkareita muiden arjesta, varsinkin jos elämä on ihan erilaista kuin itselläni. Mutta mä haluan varjella yksityisyyttäni, ja etenkin lasteni yksityisyyttä niin etten lähtisi mihinkään ohjelmiin perheeni kanssa. Ja on siihen muitakin syitä, luontainen ujouteni jne.
Ja toisaalta, ketä edes kiinnostaisi katsoa ohjelmaa köyhästä yh-äidistä isoine lapsikatraineen. Tai no, ehkä just niitä jotka elävät ihan erilaista elämää.

 

Eka ajtus oli, että en helvetissä. Mulla on niin kovasti oma tapani elää ettei se varmaankaan olisi kansa mieleen Olen tehnyt töitä sen eteen että olen saanut elämäni mieleisekseni, enkä halua kuulla enää yhtään tuomitsevaa kommenttia..Ja musta tuntuu että kyse ei ole siitä että pelkäisn niitä, olen vain kyllästynyt ja väsynyt niihin.
Lasten elämää olisi kyllä ihan parasta tallentaa ammattilaisten kanssa. Se olisi hienoa. Uskon että siitä saisi paljon myös lapset itse myöhemmin.

 

En lähtisi.

Mä kyllä saatan katsoa dokkareita muiden arjesta, varsinkin jos elämä on ihan erilaista kuin itselläni. Mutta mä haluan varjella yksityisyyttäni, ja etenkin lasteni yksityisyyttä niin etten lähtisi mihinkään ohjelmiin perheeni kanssa. Ja on siihen muitakin syitä, luontainen ujouteni jne.
Ja toisaalta, ketä edes kiinnostaisi katsoa ohjelmaa köyhästä yh-äidistä isoine lapsikatraineen. Tai no, ehkä just niitä jotka elävät ihan erilaista elämää.

Vastasitkin itse tuohon ketä kiinnostaa -kohtaan.
Erilainen kiinnostaa ja minulla on käsitys että toisin kuin palstapahantahtoisten kirjoituksista voisi päätellä niin todellisuudessa erilaiseen tutustuminen (tavalla tai toisella, livessä, kirjassa, lehtijutussa, telkussa jne.) lisää eikä vähennä erilaisen ymmärtämistä.

 

Ensimmäinen varmasti vaativa ja vaikea eli siinä oikeassa.
Toinen ei lie mahdollista perhedokkareissa, joissa lopullinen sana leikkauksesta jää perheelle itselleen.
Kolmas syy mielenkiintoinen. Miten koet muut dokkarit? Entä lehtijutut erilaisten ihmisten arjesta?
Neljännen ymmärrän hyvin, samoin viidennen.

Kuten sanottu, meillä ei ole televisiota, joten en tv-dokkareita katso. Ennen tv:n heivaamistakaan en katsonut näitä "tavallisten ihmisten arjesta" kertovia ohjelmia. En näe niillä olevan juuri muuta arvoa/tarkoitusta kuin tirkistelyn tarpeen tyydyttäminen. Tiededokumentit ovat eri asia, mutta niissäkin lähdekritiikki ja tekotapa suuresti vaikuttavat sisällön arvoon. Ns human interest-jutut, henkilökuvat ja ihmisiä arjessa-lehtijutut eivät voisi vähempää kiinnostaa. Lähinnä tulee mieleen salatut elämät hienommassa paketissa. En lue oikeastaan mitään naisten-, miesten- tai julkimolehtiä, joissa vatvottaisiin vaikeita isäsuhteita tai puklurumbaa kolmosten kanssa.

Hmm, varmaan sävystä huomaa, etten kovin korkealle tämän lajityypin ohjelmistoa arvosta... :ashamed:

 

Jännä miten paljon hallaa toimittajille kaksplusmammat (ja epäilemättä muutkin keskustelupalstat) ovat tehneet...?

Minä olen sillä lailla änkyrä että sisuuntuisin ajatuksesta, että pahantahtoisten ihmisten pelko voisi ohjailla käytöstäni ja "kiusallanikin" lähtisin mukaan ellei muita epuusyitä olisi.

Sinä tunnutkin vahvalta ihmiseltä =) Itse en varmaan vuoteen kävis kaksplussalla jos minusta ohjelma tulis töllöstä En haluaisi pahoittaa mieltäni joutavan päiväsistä jorinoista... niitä sitten märehtisin yöt ja päivät. Joten paree pysytellä poijes niistä telkkariohjelmista

Oletko sinä Mummeliisa sitten menossa johonkin ohjelmaan? Jos olet, niin aijon kyllä katsoa, mutta en tule tänne sua mollaamaan.

 

tietenkin
Sitten voisin olla suomen turhin julkkis ja kisata tuksun kanssa kumpa on useammin 7-lehden lööpeissä

 

En lähtisi, koska en ole julkisuudenkipeä.

 

Eka ajtus oli, että en helvetissä. Mulla on niin kovasti oma tapani elää ettei se varmaankaan olisi kansa mieleen Olen tehnyt töitä sen eteen että olen saanut elämäni mieleisekseni, enkä halua kuulla enää yhtään tuomitsevaa kommenttia..Ja musta tuntuu että kyse ei ole siitä että pelkäisn niitä, olen vain kyllästynyt ja väsynyt niihin.
Lasten elämää olisi kyllä ihan parasta tallentaa ammattilaisten kanssa. Se olisi hienoa. Uskon että siitä saisi paljon myös lapset itse myöhemmin.

Tuota viimeistä ankelia en ole tullut ajatelleeksikaan. Hyvä puoltopointti.

Mitä tulee aiempaan kommenttiisi niin eikös se tavallaan ole sääli ettei nimenomaan "kovasti oma tapa elää" ole sellaista jonka voisi jakaa muiden kanssa. Lisäisihän se ymmärtämystä ja toisaalta kannustaisi ehkä muitakin löytämään ja hyväksymään ne ikiomat tapansa...

 

tietenkin
Sitten voisin olla suomen turhin julkkis ja kisata tuksun kanssa kumpa on useammin 7-lehden lööpeissä

Dokkari-ihmisten ei tarvitse pelätä tai toivoa 7-julkisuutta.
Eri asia.

 

En lähtisi enää, mutta olen ollut. Odotan hieman huvittuneena, mutta toisaalta pienellä kauhulla, mitä kommenttia esim. palstalta tulee, kun ohjelma syksyllä tulee telkkarista.

Toisaalta, se oli meidän elämää silloin ja olimme mukana siksi, että halusimme antaa asialle kasvot ja jos tästä asiasta puhuminen auttaisi edes jotain ihmistä. Jonkun verran sitä on jo näytetty ja palaute on ollut 99% hyvää ja ihmiset ovat kiitelleet, että lähdimme mukaan.

Se kuitenkin jännittää, että kuinka esim. palstalla haukutaan meidän koti, ulkonäkö, luonne ja muu epäoleellinen asiaankuulumaton, mutta pakosti telkkarissa näkyvä. Ja kyllä sitä arkea ainakin meidän tapauksessa pystyttiin kuvaamaan hyvin todenmukaisesti, koska ne kuvaajat oli niin paljon paikalla, että ne oli oikeestaan yhtä huomattuja kuin seinäkello seinässä.

 

Minä katselisin mielelläni ekoperhedokareita, adoptioperhedokkareita, vammaisperheiden arjesta kertovia dokkareita, siitä aamuäreen pienyrittäjäarjesta kertovaa ohjelmaa jne.
Monenlaiset arjet ja ehkä eniten nimenomaan ne omastani paljon poikkeavat, kiehtovat.
En siis miellä vaarallisiksi, jos kohta lopullinen sananvalta kaikkeen julkaisuun pitäisi aina olla kohteilla eikä tekijöillä.

Esim. ekoperhe leimautuu varmasti monien mielissä hihhuliperheeksi. En halua, että lapsiani aletaan kiusaamaan tällaisen syyn takia. Suurperheen vanhempia taas moititaan lastensa elämän 'pilaamisesta' ja lapsia säälitään, koska joutuvat olemaan liikaa pienempien lastenvahteina. Vaikka totuus ei tämä olisikaan, niin silti monet saavat vastaavat ajatusmallit jäävät elämään omaa elämäänsä vuosikausiksi eteenpäin. En ottaisi sitä riskiä, että perheeni saisi minkäänlaista leimaa otsaansa.

 

Kuten sanottu, meillä ei ole televisiota, joten en tv-dokkareita katso. Ennen tv:n heivaamistakaan en katsonut näitä "tavallisten ihmisten arjesta" kertovia ohjelmia. En näe niillä olevan juuri muuta arvoa/tarkoitusta kuin tirkistelyn tarpeen tyydyttäminen. Tiededokumentit ovat eri asia, mutta niissäkin lähdekritiikki ja tekotapa suuresti vaikuttavat sisällön arvoon. Ns human interest-jutut, henkilökuvat ja ihmisiä arjessa-lehtijutut eivät voisi vähempää kiinnostaa. Lähinnä tulee mieleen salatut elämät hienommassa paketissa. En lue oikeastaan mitään naisten-, miesten- tai julkimolehtiä, joissa vatvottaisiin vaikeita isäsuhteita tai puklurumbaa kolmosten kanssa.

Hmm, varmaan sävystä huomaa, etten kovin korkealle tämän lajityypin ohjelmistoa arvosta... :ashamed:

Joo. Sinulla hyvät perustelut näkemyksellesi ja elät käsitystesi mukana.
Se hienoa.
Itse arvostan kaikkea ihmisten keskinäistä ja erilaisuuden ymmärtämistä lisäävää dokumentointia.
Tosi-tv-konseptia en oikein käsitä koska se perustuu arjesta irroittamiselle eikä arjen kuvaamiselle, mutta ilmeisesti niilläkin on funktionsa eli myönnän rajoittuneisuuteni niiltä kohdin.

 

Dokkari-ihmisten ei tarvitse pelätä tai toivoa 7-julkisuutta.
Eri asia.

Näinpä! Ja minkäänlaisesta julkisuushakuisuudesta ei ainakaan meidän kohdalla ollut kyse. Ei sitä edes alussa tajunnut mihin lupautui. Nyt kun jutun loppukaneetti häämöttää, niin sitä ei edes välitä.

 

[QUOTE="nounou";23375614]Sinä tunnutkin vahvalta ihmiseltä =) Itse en varmaan vuoteen kävis kaksplussalla jos minusta ohjelma tulis töllöstä En haluaisi pahoittaa mieltäni joutavan päiväsistä jorinoista... niitä sitten märehtisin yöt ja päivät. Joten paree pysytellä poijes niistä telkkariohjelmista

Oletko sinä Mummeliisa sitten menossa johonkin ohjelmaan? Jos olet, niin aijon kyllä katsoa, mutta en tule tänne sua mollaamaan. [/QUOTE]

En minä ole menossa. Mutta jäin miettimään syitä kieltäytymiselleni ja tahdoin olla varma että niissä on (minun silmissäni minulle itselleni) parempia kuin vain pahantahtoisten ihmisten pelko.

Koen sen niin, että jos me kaikki alamme kutistua, kangistua, pelätä, jättää asioita tekemättä siksi, että pelkäämme että mitä joku ilkeä ihminen tästäkin sanoo, olemme kaikki vastuussa siitä että ilkeys pääsee maailmassa "voitolle."
Itse en tahtoisi olla pahantahtoisuuden voittokulkua kannustamassa ja siksi pyrinkin tietoisetsi tekemään päätökseni ihan muilta pohjilta kuin että mitä niistä voi joku vieras sanoa tai ajatella.

Koirat haukkuu - mutta karavaani kulkee.

 

Joo. Sinulla hyvät perustelut näkemyksellesi ja elät käsitystesi mukana.
Se hienoa.
Itse arvostan kaikkea ihmisten keskinäistä ja erilaisuuden ymmärtämistä lisäävää dokumentointia.
Tosi-tv-konseptia en oikein käsitä koska se perustuu arjesta irroittamiselle eikä arjen kuvaamiselle, mutta ilmeisesti niilläkin on funktionsa eli myönnän rajoittuneisuuteni niiltä kohdin.

Jep. Ymmärrän tuon sinunkin näkökulmasi ihan hyvin. Huomaan, että katsomme tätä asiaa ihan eri suunnista. En vastusta noiden ohjelmien tekemistä tai katsomista, mielipide koskee pelkästään omaa osallistumistani niiden tekoon tai katsomiseen. Olet varmasti oikeassa siinä, että niiden avulla voi edistää ihmisten välistä ymmärrystä.

Mä jopa väittäisin, että mulla on jokin säädin aivoissa väärässä asennossa, kun en kestä todellisista ihmisistä kertovia ohjelmia tai tarinoita. Mulla tulee sellaisista säännönmukaisesti todella voimakkaita myötähäpeäreaktioita, ahdistusta ja ihan oikeasti paha olo.

 

En lähtisi enää, mutta olen ollut. Odotan hieman huvittuneena, mutta toisaalta pienellä kauhulla, mitä kommenttia esim. palstalta tulee, kun ohjelma syksyllä tulee telkkarista.

Toisaalta, se oli meidän elämää silloin ja olimme mukana siksi, että halusimme antaa asialle kasvot ja jos tästä asiasta puhuminen auttaisi edes jotain ihmistä. Jonkun verran sitä on jo näytetty ja palaute on ollut 99% hyvää ja ihmiset ovat kiitelleet, että lähdimme mukaan.

Se kuitenkin jännittää, että kuinka esim. palstalla haukutaan meidän koti, ulkonäkö, luonne ja muu epäoleellinen asiaankuulumaton, mutta pakosti telkkarissa näkyvä. Ja kyllä sitä arkea ainakin meidän tapauksessa pystyttiin kuvaamaan hyvin todenmukaisesti, koska ne kuvaajat oli niin paljon paikalla, että ne oli oikeestaan yhtä huomattuja kuin seinäkello seinässä.

Hatunnosto uskalluksesta.
Arvostan valtavasti kaltaisiasi ihmisiä, joilla on rohkeutta ja sydäntä antaa arjelle kasvot.

Ja toki toivon että sitten kun ohjelma aikanaan päätyy ruodittavaksi niin paikalla on enemmän täysipäisiä palstalaisia (niitäkin kun on, uskoisin jopa että enemmistö) kuin niitä omaan elämäänsä pettyneitä häiriköitä ja keskustelu pysyy asiallisena.

Uskon myös että arkea voidaan kuvata yllättävänkin todenmukaisesti. Esim muutama vuosi sitten kun meistä tehtiin yhtä isompaa lehtijuttua ja kuvaaja pyöri perässäni muutaman päivän niin ylättävän hyvin hän lopulta sulautui laumaan - ei niitä kuvaustilanteita lopulta ajatellut ollenkaan kun oli se arkikin hoidettavana.

 

Esim. ekoperhe leimautuu varmasti monien mielissä hihhuliperheeksi. En halua, että lapsiani aletaan kiusaamaan tällaisen syyn takia. Suurperheen vanhempia taas moititaan lastensa elämän 'pilaamisesta' ja lapsia säälitään, koska joutuvat olemaan liikaa pienempien lastenvahteina. Vaikka totuus ei tämä olisikaan, niin silti monet saavat vastaavat ajatusmallit jäävät elämään omaa elämäänsä vuosikausiksi eteenpäin. En ottaisi sitä riskiä, että perheeni saisi minkäänlaista leimaa otsaansa.

Ymmärrän valintasi ja sen motiivit.
Kuitenkin suren sitä että "pahalle" on annettu (annettava?) niin iso valta että sen pelko estää ihmisiä tekemästä asioita joista muuten ehkä poikisi hyvää.

 

En mä varmaan lähtis, omasta puolestani voisin mennäkin mutta uskoisin että mies ja esikoinen eivät ajatuksesta pitäisi.

Ja palstan vaikutuksista... Mä en ennen palstailua olisi ikinä uskonut miten ilkeitä ihmiset on ja miten rumasti toisista ajatellaan.

 

Mä jopa väittäisin, että mulla on jokin säädin aivoissa väärässä asennossa, kun en kestä todellisista ihmisistä kertovia ohjelmia tai tarinoita. Mulla tulee sellaisista säännönmukaisesti todella voimakkaita myötähäpeäreaktioita, ahdistusta ja ihan oikeasti paha olo.

Mielenkiintoista.
Koetko kaikista arkielämän kuvauksista samoin vai koskeeko se vain dokkareita tai lehtijuttuja?
Miten vaikkapa elämänkertakirjallisuus?

 

Mielenkiintoista.
Koetko kaikista arkielämän kuvauksista samoin vai koskeeko se vain dokkareita tai lehtijuttuja?
Miten vaikkapa elämänkertakirjallisuus?

Ainakin elämänkertakirjallisuuteen tuo taitaa päteä, sillä en ole varmaan yhtäkään ek-kirjaa lukenut loppuun asti (tai sitten ne ovat olleet vain tylsiä...)

En itseasiassa lue edes fiktiivistä kirjallisuutta, jossa ei ole muuta pointtia kuin tavallisten ihmisten elämän kuvaaminen.

Mitä tarkemmin tätä alan miettiä, sitä oudommaksi itseni nyt tunnen. :O

 

Mä jopa väittäisin, että mulla on jokin säädin aivoissa väärässä asennossa, kun en kestä todellisista ihmisistä kertovia ohjelmia tai tarinoita. Mulla tulee sellaisista säännönmukaisesti todella voimakkaita myötähäpeäreaktioita, ahdistusta ja ihan oikeasti paha olo.

Mulla on sama. Olen työskennellyt toimittajana, ja kaikkein inhottavinta oli aina human interest -tyylisten juttujen tekeminen. Olen mielestäni ihan perusempaattinen, mutta en mene ihmisten surkeuteen enkä iloonkaan millään tavalla sisään. Sellaista säälittelyä ja voivottelua en osaa - ja toisaalta moni "Kohde" tuntui sellaista kaipaavan. Tuntuu, että moni on laitostunut omaan elämäntilanteeseensa, eikä edes halua ulospääsyä siitä.

 

En mä varmaan lähtis, omasta puolestani voisin mennäkin mutta uskoisin että mies ja esikoinen eivät ajatuksesta pitäisi.

Ja palstan vaikutuksista... Mä en ennen palstailua olisi ikinä uskonut miten ilkeitä ihmiset on ja miten rumasti toisista ajatellaan.

Minä joskus miettinyt tuota että ajatellaankohan sittenkään niin rumasti kuin vaikka mitä tämä palsta antaa ajoittain ymmärtää.
Oma veikkaukseni on että selkeästi pahantahtoisten kommenttien takaa löytyy vain muutama ip eli puhutaan suhteellisen pienestä prosentista.

Rekkaantuneissa (ja pysyvästi jollain nimimerkillä rekkaantumattomina palstailevissa) on paljon vähemmän selkeästi ilkeitä kirjoittajia.