Lähtisitko televisio-ohjelmaan, jossa kerrottaisiin arjestasi?

En lähtisi. Elämästäni tulisi julkisuuteen liian kipeitä asioita.

 

Ja toivoisin mahdollisimman hyviä perusteluja sekä kyllä, että ei-vastauksille.

syitä
- ensinnäkin, mielestäni tuollainen vie aikaa muilta tärkeämmiltä asioilta
- siitä tulee vääjäämättä "tosi-tv"-julkisuutta, mikä on mielestäni huono asia; on ok, jos ammatin mukana tulee julkisuutta (poliitikko, ammattiurheilija, muusikko, näyttelijä..), mutta muutoin muutoin näen siinä vain riskejä

 

En. Asiaa on jouduttu miettimään. Mies on persoonana ja tekemisiensä takia usein esillä, se riittää. Ajattelen asiaa lähinnä lasten kannalta. He voivat esiintyä tai olla esiintymättä sitten kun itsenäisesti pystyvät asiasta päättämään. Mitään hinkua ei tunnu olevan, sillä isä kavereineen tekee julkisuudesta arkista. Esiintymisvietti saattaa putkahtaa myöhemmin.
Meillä on kotona kuvattu ja juttua on pyydetty mm. sisustuslehteen, joka olisi lähinnä minun heiniäni mutta koska en osaa laskea haittoja ja varsinkaan hyötyjä, vastaan ei.

 

En ole varma.

Itse tykkään kyllä katsoa ohjelmia missä näytetään erilaisten perheiden arkea jne. Jos ohjelmalla olisi hyvä idea ja tarkoitus niin en sellaisenaan olisi vastaan.

Mutta toisaalta en usko että osaisin olla kovinkaan luontevasti kameran edessä. Kaikissalasten tutkimuksissa ja testeissä mitkä on kuvattu, tuntuu se kameran läsnäolo jotenkin "oudolta". Lisäksi meillä ainakin arjesta on vaikea saada kattavaa kuvaa kun jokainen päivä on erilainen ja tilanteet vaihtelevat niin kovin. Mitä palstaa on seurannut niin täällä (ja vähän samaa aistittavissa ihan irl) vedetään helposti kovinkin mustavalkoisia johtopäätelmiä siitä mitä nähdään. Jos jossain kuvatussa pätkässä tapahtuu jotain niin helposti mielletään että koko perheen arki on sellaista jne.Enkä muutenkaan usko että haluaisin kotiani ja elämääni noin esille.

 

Ihmisten arkielämää dokumentoivia tahoja ja niitä dokumentteja katselevia, jotka pyrkivät ymmärtämään monenlaisia ihmisiä ja elämäntapoja.

Just just ja nälkäsi kasvaa syödessä? Enää ei riitä elämänsä levittely blogissa ja tällä palstalla vaan nyt jo dokkarikin sinusta pitäis tehdä!

Äläkä kiistä tuota miettineesi, muuten ei mieleesi moinen kysely edes olisi tullut.

 

[QUOTE="vieras";23376142]Just just ja nälkäsi kasvaa syödessä? Enää ei riitä elämänsä levittely blogissa ja tällä palstalla vaan nyt jo dokkarikin sinusta pitäis tehdä!

Äläkä kiistä tuota miettineesi, muuten ei mieleesi moinen kysely edes olisi tullut.[/QUOTE]

Tästä viestistä paistaa tosi pahasti kateus läpi.
En vain ymmärrä miksi. Dokkareistahan ei saa esim. rahaa. Jonkun verran kiitosta, arvostelua ja paljon negatiivista kritiikkiä.

 

[QUOTE="sone";23376038]En lähtisi. Elämästäni tulisi julkisuuteen liian kipeitä asioita.[/QUOTE]

Tämä on hyvä syy.
Jos kokee ettei pystyisi (vielä?) jakamaan kipeitä asioita niin varmasti parempi työstää niitä ensin itse.

 

En lähtisi mutta nostan hattua niille jotka uskaltavat. Meidän elämä ei kyllä ketään kiinnostaisi, ei se niin ihmeellistä ole eli se on sitä tavanomaista vauvaperheen arkea syöttämiseen, kuljetuksineen, vaipanvaihtoineen jne.

 

[QUOTE="äiti";23376046]syitä
- ensinnäkin, mielestäni tuollainen vie aikaa muilta tärkeämmiltä asioilta
- siitä tulee vääjäämättä "tosi-tv"-julkisuutta, mikä on mielestäni huono asia; on ok, jos ammatin mukana tulee julkisuutta (poliitikko, ammattiurheilija, muusikko, näyttelijä..), mutta muutoin muutoin näen siinä vain riskejä[/QUOTE]

Ensimmäinen kohta oli mielenkiintoinen.
Harvan arki on niin kiireinen että tärkeämmät asiat kärsisivät arjen dokumennista. Mutta varmasti sellaisikin on.

 

En. Asiaa on jouduttu miettimään. Mies on persoonana ja tekemisiensä takia usein esillä, se riittää. Ajattelen asiaa lähinnä lasten kannalta. He voivat esiintyä tai olla esiintymättä sitten kun itsenäisesti pystyvät asiasta päättämään. Mitään hinkua ei tunnu olevan, sillä isä kavereineen tekee julkisuudesta arkista. Esiintymisvietti saattaa putkahtaa myöhemmin.
Meillä on kotona kuvattu ja juttua on pyydetty mm. sisustuslehteen, joka olisi lähinnä minun heiniäni mutta koska en osaa laskea haittoja ja varsinkaan hyötyjä, vastaan ei.

Ei "varmuuden vuoksi" on varmasti monella tuossa asiassa elämää ohjaava valinta.
Itse en haluaisi sellaista syytä toimilleni, vaikka ymmärrän motivoinnin.

 

En ole varma.

Itse tykkään kyllä katsoa ohjelmia missä näytetään erilaisten perheiden arkea jne. Jos ohjelmalla olisi hyvä idea ja tarkoitus niin en sellaisenaan olisi vastaan.

Mutta toisaalta en usko että osaisin olla kovinkaan luontevasti kameran edessä. Kaikissalasten tutkimuksissa ja testeissä mitkä on kuvattu, tuntuu se kameran läsnäolo jotenkin "oudolta". Lisäksi meillä ainakin arjesta on vaikea saada kattavaa kuvaa kun jokainen päivä on erilainen ja tilanteet vaihtelevat niin kovin. Mitä palstaa on seurannut niin täällä (ja vähän samaa aistittavissa ihan irl) vedetään helposti kovinkin mustavalkoisia johtopäätelmiä siitä mitä nähdään. Jos jossain kuvatussa pätkässä tapahtuu jotain niin helposti mielletään että koko perheen arki on sellaista jne.Enkä muutenkaan usko että haluaisin kotiani ja elämääni noin esille.

Tämä on sääli, koska esimerkiksi minä kyllä kovin mielelläni olisin "kärpäsenä katossanne" jonkin aikaa. Uskon, että se olisi hyvää opettava kokemus.

 

[QUOTE="vieras";23376142]Just just ja nälkäsi kasvaa syödessä? Enää ei riitä elämänsä levittely blogissa ja tällä palstalla vaan nyt jo dokkarikin sinusta pitäis tehdä!

Äläkä kiistä tuota miettineesi, muuten ei mieleesi moinen kysely edes olisi tullut.[/QUOTE]

En tietenkään kiistä.
Kysymyshän nousi mieleeni juuri siitä, että meitä pyydettiin mukaan sellaiseen dokumenttiin.
Taisit lukea ketjun huonosti?

 

Tämä on hyvä syy.
Jos kokee ettei pystyisi (vielä?) jakamaan kipeitä asioita niin varmasti parempi työstää niitä ensin itse.

On aivan eri asia jakaa kipeitä asioita vaikkapa ystävien tai omaisten kanssa kuin kaikkien kanssa kaiken aikaa. Toinen on normaalia selviytymistä, toinen psykoosia

 

En lähtisi mutta nostan hattua niille jotka uskaltavat. Meidän elämä ei kyllä ketään kiinnostaisi, ei se niin ihmeellistä ole eli se on sitä tavanomaista vauvaperheen arkea syöttämiseen, kuljetuksineen, vaipanvaihtoineen jne.

Olen joskus miettinyt että noista kuljetuksista tms voisi tehdä "leikkidokumentin" jossa olisi vanhan mykkäfilmin nopeatempoinen musiikki ja joku pallottelemassa arkea "sata palloa yhtä aikaa ilmassa"-systeemillä.

 

[QUOTE="vieras";23376761]On aivan eri asia jakaa kipeitä asioita vaikkapa ystävien tai omaisten kanssa kuin kaikkien kanssa kaiken aikaa. Toinen on normaalia selviytymistä, toinen psykoosia [/QUOTE]

Ja kumpi on mielestäsi kumpaa?

 

Tästä viestistä paistaa tosi pahasti kateus läpi.
En vain ymmärrä miksi. Dokkareistahan ei saa esim. rahaa. Jonkun verran kiitosta, arvostelua ja paljon negatiivista kritiikkiä.

Eihän paista. Onko se niin vaikea jollekin ymmärtää, että suurin osa ihmisistä ei näe mitään hienoa julkisuushakuisuudessa tai oman elämänsä levittelemisellä kaiken kansan reposteltavaksi.

Tosiasia on, että julkisuudella on aina ikäviä lieveilmiöitä. Ei se siitä muuksi muutu, vaikka yrittääkin selitellä julkisuushakuisuuttaan vastalauseena 'pelolle alistumiselle'.

 

Eihän paista. Onko se niin vaikea jollekin ymmärtää, että suurin osa ihmisistä ei näe mitään hienoa julkisuushakuisuudessa tai oman elämänsä levittelemisellä kaiken kansan reposteltavaksi.

Tosiasia on, että julkisuudella on aina ikäviä lieveilmiöitä. Ei se siitä muuksi muutu, vaikka yrittääkin selitellä julkisuushakuisuuttaan vastalauseena 'pelolle alistumiselle'.

Ajatus ihmisistä jotka yrittävät selittää pelolle alistumistaan sillä että eivät ole julkisuushakuisia?

 

Voisin lähteä että saisin kaikille provo- ja trollihuutajille lyyä luun kurkkuun , mut toisaalta sitte en kuitenkaan haluais olla sen sortin julkkis ja tiän ettei mies suostuis ikinä. Varsinkaan omasta lapsesta en haluais tehä mittään koko suomen tuntemaa taaperoa...

 

Voisin lähteä että saisin kaikille provo- ja trollihuutajille lyyä luun kurkkuun , mut toisaalta sitte en kuitenkaan haluais olla sen sortin julkkis ja tiän ettei mies suostuis ikinä. Varsinkaan omasta lapsesta en haluais tehä mittään koko suomen tuntemaa taaperoa...

Sääli tämäkin.
Se dokkarin nimittäin minä katsoisin mielelläni.
Miellän että sinulla olisi kuulemisen arvoinen tarina kerrottavana.

 

[QUOTE="vieras";23375440]En. Arkeni on sen verran tylsää ja en osaisi olla luontevasti kameran edessä. En myöskään haluaisi lukea tältä palstalta kuinka kamala ämmä olen.[/QUOTE]

Peesi aika pitkälti tälle.

 

Peesi aika pitkälti tälle.

Ekaa epäilen, toisen ymmärrän.

 

En. Enkä valitettavasti voi kertoa syitä täällä. On sen verran henk.kohtaisia asioita.

Sen voin sanoa että elämäni on ollut yhtä helvettiä. Saa nähdä kuinka kauan tätä kestää vielä.

 

En. Enkä valitettavasti voi kertoa syitä täällä. On sen verran henk.kohtaisia asioita.

OK. Kiitos kuitenkin vastaamisesta.

 

Tästä viestistä paistaa tosi pahasti kateus läpi.
En vain ymmärrä miksi. Dokkareistahan ei saa esim. rahaa. Jonkun verran kiitosta, arvostelua ja paljon negatiivista kritiikkiä.

Voi hyvät ihmiset tuon kateutenne kanssa. Mummeliisan elämästä jos on kateellinen niin kovin on sitten huonosti asiat.
Jotain kaunista ja rikasta julkkista voiskin kadehtia, vaan ei kannata. Tykkään niin omasta elämästäni.

 

Sääli tämäkin.
Se dokkarin nimittäin minä katsoisin mielelläni.
Miellän että sinulla olisi kuulemisen arvoinen tarina kerrottavana.

Varmaan onki, ja ehkä joskus myöhemmin jossaki koko surkean elämäntarinan voin kertoakki ihan julkisesti, mut ainakkaan se hetki ei ole nyt, eikä varmaan vielä vuosiin. Tuntuu että pitäs ensin ite selvitä kuiville kaikista vaikeuksista jne, sitte voi ylpeänä kertoa selviytymistarinansa muillekki. Nyt se olis lähinnä ittensä säälimistä ja liian tunnepitoista koko touhu.