"santsu"
Mietitään, lähdetäskö vielä hoitoihin, että saatas toinen lapsi. Esikoinen on 3 v ja myös hoidoilla alkunsa saanut. Järjetöntäkö....
"vieras"
No minä olen 39v ja esikoinen on 6 v ja kakkonen 3v ja ihan oman hyvinvoinnin kannalta en lähtisi enää lasta hankkimaan vaikkei siihen hoitoja tarvittaisikaan. Raskausaika oli sen verran rankkaa ja valvomiset eivät enää iske.
no..
saahan kaikki tehdä niin kuin tahtoo itse henkilökohtaisesti en jaksa ruveta enää hankkimaan lisää lapsia vaikka mulla on ikääkin vasta 34v.
Tönt
tuskin yrittäisin itse mutta mun on helppo sanoa koska on jo 4 lasta (ilman hoitoja). eriasia jos tilanne olisi teidän. kuuntele sydäntä ja toimi sen mukaan. 
"äiti"
En olisi koskaan itse ajatellut haaveilevani neljännestä lapsesta, ja nyt olen miettinyt, että onko se järjetöntä... Pohdittuani asiaa olen päätynyt siihen, että lasten haluamista ei voi järjellä selittää. Eli jos siltä todellakin tuntuu, niin se ei ole järjetöntä!
huhhuijaa
Joo, järjetöntä, älä ihmeessä enää ees harkitse, olet auttamattomasti liian vanha!
Ja turhaan kukaan tulee urputtamaan että ei ole liian vanha jne jne, jos tänne kysymysken laittaa niin siihen saan vastata mitä mieltä olen, ja tämä nyt saattuu olemaan minun mielipide!
Ja turhaan kukaan tulee urputtamaan että ei ole liian vanha jne jne, jos tänne kysymysken laittaa niin siihen saan vastata mitä mieltä olen, ja tämä nyt saattuu olemaan minun mielipide!
Enkä minä vaikka olen "vasta" 30-v. Utopistiselta tuntuisi että jaksaisin vielä 10 vuoden päästä aloittaa taas alusta yövalvomisia.
Ap:lla kuitenkin lienee nyt viimeiset hetket kasvattaa perhettä jos niin haluaa?
"Jenis"
No, jos itsestä tuntuu että jaksaa ja onnistuu raskaaksi tulemaan, niin mikä ettei. Oon sitä mieltä että sisarus on kyllä lapselle aika iso positiivinen asia.
3 lasta.
Mikäs siinä jos itsestä siltä tuntuu.
Itse en tekisi enää lapsia sen jälkeen, kun olisin täyttänyt 30v. Itse olen 26v ja lapset on jo tehty.
Itse en tekisi enää lapsia sen jälkeen, kun olisin täyttänyt 30v. Itse olen 26v ja lapset on jo tehty.
"aapee"
Tuntuu kyllä, että jaksaisin, ja kyllähän sitä jaksaakin. Vaikkei uusi vauva välttämättä olisikaan yhtä helppo kuin esikoinen, joka nukkui yöt kokonaan 2 viikon ikäisenä. Itse en välttämättä toista lasta kaipais, mut ajateltiin, ettei poika olis aikanaan ihan yksin....
"vieras"
[QUOTE="aapee";23362121]Tuntuu kyllä, että jaksaisin, ja kyllähän sitä jaksaakin. Vaikkei uusi vauva välttämättä olisikaan yhtä helppo kuin esikoinen, joka nukkui yöt kokonaan 2 viikon ikäisenä. Itse en välttämättä toista lasta kaipais, mut ajateltiin, ettei poika olis aikanaan ihan yksin....[/QUOTE]
no ei ihme että "susta tuntuu" että jaksaisit jos esikoises on nukkunu koko yön 2 viikkosesta!? en voi uskoa tota kyllä todeks, mutta jos sitä on niin kai olet tietoinen että lapsesi on luonnonoikku, yleensä vauvat kyllä tarvitsee vähintään yhden yösyötön monen kuukauden ajan... ja jos oikeen hyvä säkä käy niin tää sun kakkoses on koliikkivauva ja huonouninen niin mieti jaksatko sittenkin vielä? esikoistakin kun kuitenkin on hoidettava vauvan lisäksi.
no ei ihme että "susta tuntuu" että jaksaisit jos esikoises on nukkunu koko yön 2 viikkosesta!?
en voi uskoa tota kyllä todeks, mutta jos sitä on niin kai olet tietoinen että lapsesi on luonnonoikku, yleensä vauvat kyllä tarvitsee vähintään yhden yösyötön monen kuukauden ajan... ja jos oikeen hyvä säkä käy niin tää sun kakkoses on koliikkivauva ja huonouninen niin mieti jaksatko sittenkin vielä? esikoistakin kun kuitenkin on hoidettava vauvan lisäksi.Mä en tekisi enää noin vanhana lasta. Itse haluan, että jaksan lasteni kanssa, eivätkö he joudu häpeään, kun "mummu" tulee hakemaan heitä koulusta.
No ei vaan, kunhan karrikoin. Juttu on niin kuitenkin, että moni nelikymppisenä äidiksi tullut (niistä muutamasta, jotka tunnen) ovat ulihuolehtivia, liian varovaisia ja paapovan lapsensa pilalle. Yksi äiti ei esim. anna poikansa 7 v. ajaa pyötällä ilman apupyöriä ja narua, josta itse pitää kiinni eikä myöskään viime kesänä kiivetä puistosssa kipeilytelineessä jossa kaksivuotiaat kiipeilee huoletta. Ettei vaan satu mitään. Ja toisen perheen vauvalle ostetaan ihan kaikki, mitä vauvoille on ikinä valmistettu hajuvedestä lähtien. Onhan se ihanaa, mutta tarpeellista...? Tai edes hyväksi lapselle?
Itse olen onnellinen, että esikoiseni on täysi-ikäinen, kun itse olen 38-vuotias. Ja kuopukseni 5 vuotta myöhemmin
Jaksan ja ehdin tehdä heidän kanssaa paljon, enkä pidä ajatuksesta, että itse jään eläkkeelle samana kesänä kuin lapseni on rippikouluikäinen. Tuntuisi aika karmivalta...
Mutta mietä on moneksi. Moni 20-vuotoas ei osaa ottaa vastuuta lapsesta eikä tajua lapsen tarpeita siitä yksinkertaisesta syystä, että ei tunne vielä omiakaan tarpeitaan ja on monessa asiassa kypsymätön. Itselläni on käynyt siinä mielessä hyvä onni, että olen pärjännyt lasteni kanssa vaikka sainkin esikoiseni verrattain nuorella iällä.
Joten ihan on ihmisestä kiinni, miten tulee sujumaan. Koulukaverisin sai kolmanne lapsensa pari vuotta sitten 41-vuotiaana, ja än ei ole kaikilta osin ollut tyytyväinen ratkaisuunsa.
No ei vaan, kunhan karrikoin. Juttu on niin kuitenkin, että moni nelikymppisenä äidiksi tullut (niistä muutamasta, jotka tunnen) ovat ulihuolehtivia, liian varovaisia ja paapovan lapsensa pilalle. Yksi äiti ei esim. anna poikansa 7 v. ajaa pyötällä ilman apupyöriä ja narua, josta itse pitää kiinni eikä myöskään viime kesänä kiivetä puistosssa kipeilytelineessä jossa kaksivuotiaat kiipeilee huoletta. Ettei vaan satu mitään. Ja toisen perheen vauvalle ostetaan ihan kaikki, mitä vauvoille on ikinä valmistettu hajuvedestä lähtien. Onhan se ihanaa, mutta tarpeellista...? Tai edes hyväksi lapselle?
Itse olen onnellinen, että esikoiseni on täysi-ikäinen, kun itse olen 38-vuotias. Ja kuopukseni 5 vuotta myöhemmin
Jaksan ja ehdin tehdä heidän kanssaa paljon, enkä pidä ajatuksesta, että itse jään eläkkeelle samana kesänä kuin lapseni on rippikouluikäinen. Tuntuisi aika karmivalta...
Mutta mietä on moneksi. Moni 20-vuotoas ei osaa ottaa vastuuta lapsesta eikä tajua lapsen tarpeita siitä yksinkertaisesta syystä, että ei tunne vielä omiakaan tarpeitaan ja on monessa asiassa kypsymätön. Itselläni on käynyt siinä mielessä hyvä onni, että olen pärjännyt lasteni kanssa vaikka sainkin esikoiseni verrattain nuorella iällä.
Joten ihan on ihmisestä kiinni, miten tulee sujumaan. Koulukaverisin sai kolmanne lapsensa pari vuotta sitten 41-vuotiaana, ja än ei ole kaikilta osin ollut tyytyväinen ratkaisuunsa.
mamma40
Minä täytän 40v ja minulla on vauva. Välillä väsyttää, kuten nuorempiakin äitejä
Mutta vauvan hoitoon keskityn enemmän, kuin nuorempana. Omat menot ei enää ole niin tärkeitä, sitä tahtoo vain vauvan kanssa puuhailla. Biletystä hauskempaa on kotosalla puuhailu.
Mutta vauvan hoitoon keskityn enemmän, kuin nuorempana. Omat menot ei enää ole niin tärkeitä, sitä tahtoo vain vauvan kanssa puuhailla. Biletystä hauskempaa on kotosalla puuhailu.
"hmm"
Miksei 41v jaksaisi valvoa siinä kuin nuorempikin?
Itse olen samanikäinen kuin sinä ja samanikäinen on poikakin. Sydäntä raastaa juuri tuo ettei ole sitten perhettä meidän jälkeemme. Mutta onneksi serkkuja. Eikä se aina ole taattua että ne sisarukset tulisivat toimeen keskenään. Ja tunnen monta ainoaa lasta ja ihan onnellisia ovat.
Itse olen samanikäinen kuin sinä ja samanikäinen on poikakin. Sydäntä raastaa juuri tuo ettei ole sitten perhettä meidän jälkeemme. Mutta onneksi serkkuja. Eikä se aina ole taattua että ne sisarukset tulisivat toimeen keskenään. Ja tunnen monta ainoaa lasta ja ihan onnellisia ovat.
sese
Mieti tarkkaan ja tee niinkuin hyvältä tuntuu. Mä ajattelisin asiaa myös lapsen kannalta. Itse en usko että tuohon enää lähtisin. Kun mä olen 41 mun lapset on 21 ja 22
ei se vanhuus heti tule
Taidat itse olla aika kaukana vielä tosta 41 vuoden iästä? Ei silloin vielä ole niin vanha, että se jaksamista rajoittaisi.Mieti tarkkaan ja tee niinkuin hyvältä tuntuu. Mä ajattelisin asiaa myös lapsen kannalta. Itse en usko että tuohon enää lähtisin. Kun mä olen 41 mun lapset on 21 ja 22
Muutenkin nuoria kirjoittajia tuntuu ahdistavan ajatus, että joutuisi pitkän tauon jälkeen kokemaan pikkulapsiajan uudestaan. Ap:llähän edellisen lapsen syntymästä ei ole vielä kovinkaan kauan aikaa. Kun aloittaa lapsenteon myöhään, ei tarvitse miettiä, jaksaako mahdollisen seuraavan kumppanin kanssa tehdä lapsia. Silloin onneksi tulee yleensä ikä vastaan
"vieras"
Minä ajattelin että yli 40-vuotiaana en varmasti enää tee lapsia. En ole vielä aivan tätä, mutta lähellä ja olen miettinyt kyllä tuota entäs jos...
"Lena"
Johan sinä paikassa kyselet
Nimittäin tämä on sen verran ikärasistinen paikka, ettei tosikaan!
Itse kyssäriin, jos itse toivotte lasta, anna palaa. Nimim. iäkkäiden vanhempien tytär =)
Nimittäin tämä on sen verran ikärasistinen paikka, ettei tosikaan!
Itse kyssäriin, jos itse toivotte lasta, anna palaa. Nimim. iäkkäiden vanhempien tytär =)