Nyt suututtaa lapsettomat!

En jaksa tarkemmin määritellä miksi näin, mutta kahden "ystävän" kommenttien ja muutaman palstan lukeneena sanon teille tämän:

- Totta hitossa valitan Facebookissa, jos minua sattuu raskauden takia johonkin!

- Mainitsen kyseisessä paikassa myös neuvolakäynnistä jos niin haluan!

- Vaikka raskaus sai alkunsa alle puoli vuotta yrityksestä, saan silti sanoa että kauan odottettu lapseni!

- Totta hitossa kävelen kaupungilla maha pystyssä esikoista rattaissa työntäen, naama miten päin tahansa sattuu olemaankaan! Kotiinko pitäisi lukkiutua?

- Olen ihan todella ansainnut onnea ja lapseni samoin kuin moni muukin helposti raskaaksi tullut!

- Saan mainita lapseni jos puhun toiselle ihmiselle vaikka olisit vieressäni!

- Saan myös vastata miten raskaus on sujunut, vaikka olisitkin kuulemassa sen!

- En puutu elämääsi millään tavalla, en vittuile sinulle rivien välistä enkä yritä saada päivääsi pilalle vain olemalla olemassa!

Ja totta hitossa lähetän viestin vaikka keskellä yötä, että vauva on syntynyt. Jos et halua sellaista viestiä, sano se vittu ääneen.

Kiitos.

 

..ymmärrän tuon pointin, mutta lapsettomuus on todella vaikea asia, ja moni varmasti tulee suutuspäissään sanoneeksi kaikenlaista. Mielestäni se pitäisi tavallaan ymmärtää, ihan niin kuin varmasti lapsetonkin ymmärtää ettei toisten lapset ole häneltä pois.
Asia on vain niin kipeä ja tunteita herättävä, että joskus on tosi vaikea olla iloinen toisten puolesta.

itse en ole lapseton, mutta raskaaksi tuleminen on ollut vaikeaa, ja pahimmassa masennuksessa tiedän itsekkin olleen vihainen maailmalle ja toivoneeni että joku edes kokisi saman kuin minä, vaikka oikeasti en toivoisi sitä pahimmalle vihamiehellenikään.

Voimia kaikille lapsettomuudesta kärsiville.

 

Ja totta hitossa lähetän viestin vaikka keskellä yötä, että vauva on syntynyt. Jos et halua sellaista viestiä, sano se vittu ääneen.

Sanon kyllä ääneen jos haluan tuollaisen viestin. Muuten ei ihan oikeasti kiinnosta.

 

Ei minun puolestani mitään onnea tarvitse tuntea. Mutta en todellakaan ymmärrä, jos sanotaan jotain pahasti ja sitä ei koskaan pyydetä edes anteeksi. Että kun on lapseton niin se pitää vaan häneltä ymmärtää. Ketut.

 

Näin kahden lapsen äitinä kommentoin. Ensinnäkin puoli vuotta on oikeasti lyhyt aika. Toki raskautta yrittäessä viikkokin voi tuntua pitkältä, mutta ei toi nyt niin kauan odotettu ole, että sitä kannattaisi mainostaa.

Hyviin tapoihin EI myöskään kuulu lähetellä viestejä toisille keskellä yötä. Se että sun lapsesi syntyy, ei oikeuta sua häiritsemään toisten yöunta, ellei toisin ole sovittu. Viesti voi hyvin odottaa aamuun.

Jos haluat kohteliaisuutta muilta, kannattaa ajatella muutakin kuin omaa napaa. Niin metsä vastaa, you know?

 

Joo no mikkän edellä mainittu ei ole kyllä mua ärsyttänyt lapsettomana. Paitsi yhden kaverin tapa kirjata kaikki neuvolakäynnillä sanottu faceen, mutta se ärsyttäis vaikka mulla olis kymmenen lasta. Sen sijaan mua ärsytti esim se että aina kun mainitsen jotain lapsettomuuteeni liittyvää kaverini mainitsee tulleensa raskaaksi alle kuukauden yritämisellä, hän saattaa heittää julmia vitsejä lapsettomuudesta ja naureskella sille, järjestämissään illanistujaisissa joissa oli minun ja hänen lisäksi yksi muu nainen, he juttelivat noin kolme tuntia yksinomaan lapsistaan ja minä istuin hiljaa sohvan nurkassa. Varmasti tässäkin asiassa on kultainen keskitie. Kyllä minä ymmärrän että jokaisen lapset ovat tärkeitä, eikä minulle tarvitse teeskennellä olevansa lapseton, mutta perus käyttäytymissäännöt voisi silti pitää mielessään.

 

Minä en suuttuisi lapsettomille.

En nimittäin ollenkaan usko, että palstalla puhutut voivotukset edustavat useimpien kantaa. Se, että joku on ei-vapaahetoisesti lapseton ei mitenkään automaattisesti tarkoita että hän ei osaisi iloita toisen ilosta. Kyky/kyvyttömyys iloita toisen ilosta tai tuntea myötätuntoa toisen surussa ei liity lapsilukuun vaan henkiseen kyspyyteen ja persoonallisuuteen.

 

Ei minun puolestani mitään onnea tarvitse tuntea. Mutta en todellakaan ymmärrä, jos sanotaan jotain pahasti ja sitä ei koskaan pyydetä edes anteeksi. Että kun on lapseton niin se pitää vaan häneltä ymmärtää. Ketut.

Elämäntilanteella ei pitäisi selittää moukkamaista käytöstä. Joissain tilanteissa moukkamaisuudet voi ehkä ymmärtää paremmin, mutta silti loukkaavasta käytöksestä pitää voida huomauttaa ja odottaa anteeksipyyntöä.

Täällä palstalla käydyistä keskusteluista ei niin kovia kierroksia kannata ottaa, mutta "ystävien" kanssa kannattaa joko keskustella asiasta tai sitten pudottaa kyydistä.

 

Peesi.

 

Näin kahden lapsen äitinä kommentoin. Ensinnäkin puoli vuotta on oikeasti lyhyt aika. Toki raskautta yrittäessä viikkokin voi tuntua pitkältä, mutta ei toi nyt niin kauan odotettu ole, että sitä kannattaisi mainostaa.

Hyviin tapoihin EI myöskään kuulu lähetellä viestejä toisille keskellä yötä. Se että sun lapsesi syntyy, ei oikeuta sua häiritsemään toisten yöunta, ellei toisin ole sovittu. Viesti voi hyvin odottaa aamuun.

Jos haluat kohteliaisuutta muilta, kannattaa ajatella muutakin kuin omaa napaa. Niin metsä vastaa, you know?

No sanotaan miehelle, innoissaan kun oli tuore isä, että teki väärin kun yöllä laittoi viestit menemään.

En ole ajatellut vain omaa napaani, olen elänyt normaalia elämääni hitto soikoon, irl ja netissä ja siitä vittu valitetaan minulle!

Ja kauan odotettu... niin, se lapsen odotusko alkaa siitä lapsen yrityksestä, vai voisiko se lapsi olla ollut haaveissa jo pitkään ennen sitäkin, mutta olosuhteista ym. johtuen yritys alkoi kun alkoi? Ja koska raskausaika oli vaikea, se tuntui pitkältä joten olen kyllä hitto soikoon oikeutettu sanoamaan että KAUAN ODOTETTU!

 

Kaikki meistä saa/pitää tuntea ja voida ilmaista tunteensa, mutta se ei tarkoita huonoa käytöstä ja sitä, että sitä tulisi sietää.

Itselläni on väljähtynyt välit yhteen lapsettomaan, kun hänen lempparitouhuaan nykyään on etsiä vikoja äideistä ja arvostella kaikkien äitien kykeneväisyyttä äitiyteen: Vain väärät ihmiset saavat lapsia, ja potentiaaliset parhaat äidit, kuten hän, jäävät lapsettomiksi. Surun ja ketutuksen ymmärrän, mutta ilkeys ja kaksinaamaisuus menee liian pitkälle.

 

No sanotaan miehelle, innoissaan kun oli tuore isä, että teki väärin kun yöllä laittoi viestit menemään.

En ole ajatellut vain omaa napaani, olen elänyt normaalia elämääni hitto soikoon, irl ja netissä ja siitä vittu valitetaan minulle!

Ja kauan odotettu... niin, se lapsen odotusko alkaa siitä lapsen yrityksestä, vai voisiko se lapsi olla ollut haaveissa jo pitkään ennen sitäkin, mutta olosuhteista ym. johtuen yritys alkoi kun alkoi? Ja koska raskausaika oli vaikea, se tuntui pitkältä joten olen kyllä hitto soikoon oikeutettu sanoamaan että KAUAN ODOTETTU!

Marttyyrin viitta ei pue sinua eli riisu se pois. Turha esittää loukkaantunutta. Jos noin paljon ärsyttää niin älä ole ko. ihmisten kanssa tekemisissä, sillähän siitä pääsee.

 

Minä en suuttuisi lapsettomille.

En nimittäin ollenkaan usko, että palstalla puhutut voivotukset edustavat useimpien kantaa. Se, että joku on ei-vapaahetoisesti lapseton ei mitenkään automaattisesti tarkoita että hän ei osaisi iloita toisen ilosta. Kyky/kyvyttömyys iloita toisen ilosta tai tuntea myötätuntoa toisen surussa ei liity lapsilukuun vaan henkiseen kyspyyteen ja persoonallisuuteen.

En minäkään usko.

Mutta jos minulle sanotaan ja valitetaan yhtäkkiä ihan suoraan asioista, joissa en ole yrittänytkään loukata ketään... niin siitä ei saa suuttua? Ja että kun puhutaan paskaa seläntakana, niin siitäkään ei saa suuttua?

Että kun on niin paha olla toisilla, niin voi voi silitetään niiden päätä vain. Kyllä se siitä.

 

Ei minun puolestani mitään onnea tarvitse tuntea. Mutta en todellakaan ymmärrä, jos sanotaan jotain pahasti ja sitä ei koskaan pyydetä edes anteeksi. Että kun on lapseton niin se pitää vaan häneltä ymmärtää. Ketut.

Tuo nyt ei tosiaan ole mikään lapsettomien ominaisuus, ei multakaan ole pyydetty anteeksi mitään lapsettomuuteen liittyviä loukkauksia kuten vitsiä joka antoi ymmärtää että emme saa lasta koska mieheni ei erota persereikää pillusta( minun ovuloimattomuuteni on todellinen syy jonka "ystäväni" kyllä tiesi.

 

Ja totta hitossa lähetän viestin vaikka keskellä yötä, että vauva on syntynyt. Jos et halua sellaista viestiä, sano se vittu ääneen.

Sais olla aika läheinen ihminen ennen kun mua kiinnostais yöllä herätä kuulemaan että monikoskilonen sieltä tuli. Vaikka ois oma sisko kyseessä niin ehdin kyllä kuulla sen aamullakin.

Eli ei kiitos, en todellakaan oo kiinnostunu saamaan viestiä yöllä vaikka vauva syntyis.

 

Joo no mikkän edellä mainittu ei ole kyllä mua ärsyttänyt lapsettomana. Paitsi yhden kaverin tapa kirjata kaikki neuvolakäynnillä sanottu faceen, mutta se ärsyttäis vaikka mulla olis kymmenen lasta. Sen sijaan mua ärsytti esim se että aina kun mainitsen jotain lapsettomuuteeni liittyvää kaverini mainitsee tulleensa raskaaksi alle kuukauden yritämisellä, hän saattaa heittää julmia vitsejä lapsettomuudesta ja naureskella sille, järjestämissään illanistujaisissa joissa oli minun ja hänen lisäksi yksi muu nainen, he juttelivat noin kolme tuntia yksinomaan lapsistaan ja minä istuin hiljaa sohvan nurkassa. Varmasti tässäkin asiassa on kultainen keskitie. Kyllä minä ymmärrän että jokaisen lapset ovat tärkeitä, eikä minulle tarvitse teeskennellä olevansa lapseton, mutta perus käyttäytymissäännöt voisi silti pitää mielessään.

Tässä esimerkissäsi on kysymys lapsen saaneen kypsymättämyydestä ja itsekkyydestä (rumempiakin sanoja käytöstään kuvaamaan, tuli mieleeni).
Eli ihan yhtä lailla heissä on moisia kuin lapsettomissakin (ehkä jopa enemmän.)

Koko vastakkaiasettelu on mielestäni tarpeetonta. Ei kenenkään lapsi ole toiselta pois eikä kenenkään lapsensaaminen tee häntä itseään millään lailla paremmaksi ihmiseksi kuin lapseton läheisensä.

 

[QUOTE="vieras";23330901]Marttyyrin viitta ei pue sinua eli riisu se pois. Turha esittää loukkaantunutta. Jos noin paljon ärsyttää niin älä ole ko. ihmisten kanssa tekemisissä, sillähän siitä pääsee.[/QUOTE]

Puran tunteitani. Onko se hedelmällisiltä ihmisiltä jotenkin kiellettyä hä?

Todellakin tiputan heidät kyydistä, kunhan ensin pääsen sanomaan kasvotusten, että en elä elämääni vain loukatakseni heitä. Ja että seläntakana puhuminen on väärin ja loukkaa, ja että tästä lähdin elän elämääni ilman heitä.

 

Kaksi lasta hoidoilla saaneen ( 9 vuotta ja 2 lasta, lukuisia keskenmenoja ) niin toisten onni ei ole minulta pois. Ihan sama kuinka paljon tahansa hehkuttaa tai valittaa raskaudesta. Minun puhelimessani on äänetön toiminta joten ihan sama mihin vuorokauden aikaan tahansa ilmoittaa vauvauutisesta.
Aloituksestasi vaan sai sen kuvan, että MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ ja MUN RASKAUS. Jos ystäväsi/ sukulaisesi kärsii lapsettomuudesta niin tuollainen asenne kyllä varmasti loukkaa.
6kk on lyhyt aika yrittää, joten se kauan kaipaamasi lapsi on aika suhteellinen käsite...
Mutta hei onnea vaan omaan napaasi/ odotukseesi!

 

Näin kahden lapsen äitinä kommentoin. Ensinnäkin puoli vuotta on oikeasti lyhyt aika. Toki raskautta yrittäessä viikkokin voi tuntua pitkältä, mutta ei toi nyt niin kauan odotettu ole, että sitä kannattaisi mainostaa.

Hyviin tapoihin EI myöskään kuulu lähetellä viestejä toisille keskellä yötä. Se että sun lapsesi syntyy, ei oikeuta sua häiritsemään toisten yöunta, ellei toisin ole sovittu. Viesti voi hyvin odottaa aamuun.

Jos haluat kohteliaisuutta muilta, kannattaa ajatella muutakin kuin omaa napaa. Niin metsä vastaa, you know?

Puoli vuotta voi olla lyhyt aika yritystä, mutta jos lapsesta on haaveiltu vaikka kaks vuotta mutta esim. elämäntilanteen takia lasta ei ole vielä konkreettisesti yritetty, lapsi voi todellakin olla kauan toivottu/odotettu.

En mä jaksaisi mitään tekstarirumbaa aloittaa keskellä yötä, mutta yleensähän ihmisillä on kännyt äänettömällä yöllä. Ellei ole, niin on vähän oma moka silloin. Näin ajattelen ainakin jos itse unohdan äänet päälle ja känny alkaa valittaa yöllä vaikka tyhjenevää akkua..

 

Tuo nyt ei tosiaan ole mikään lapsettomien ominaisuus, ei multakaan ole pyydetty anteeksi mitään lapsettomuuteen liittyviä loukkauksia kuten vitsiä joka antoi ymmärtää että emme saa lasta koska mieheni ei erota persereikää pillusta( minun ovuloimattomuuteni on todellinen syy jonka "ystäväni" kyllä tiesi.

Oikeesti, ihan hirveästi tehty ystävältäsi!!!

 

Toivottavasti et lähetä tätä massalähetyksenä yöllä, useimmat haluavat nukkua yönsä.
En myöskään ilmoittanut lähteväni synnyttämään, vaan ilmoitin vasta vauvan syntyneen.

"Ja totta hitossa lähetän viestin vaikka keskellä yötä, että vauva on syntynyt."

 

Puoli vuotta voi olla lyhyt aika yritystä, mutta jos lapsesta on haaveiltu vaikka kaks vuotta mutta esim. elämäntilanteen takia lasta ei ole vielä konkreettisesti yritetty, lapsi voi todellakin olla kauan toivottu/odotettu...

On hiukan eriasia olla lapseton kuin se että tietoisesti ei aloita edes yritystä ja kärsii vauvakuumeesta. se on oma valinta silloin, lapsettomuus ei todellakaan ole!

 

No sanotaan miehelle, innoissaan kun oli tuore isä, että teki väärin kun yöllä laittoi viestit menemään.

En ole ajatellut vain omaa napaani, olen elänyt normaalia elämääni hitto soikoon, irl ja netissä ja siitä vittu valitetaan minulle!

Ja kauan odotettu... niin, se lapsen odotusko alkaa siitä lapsen yrityksestä, vai voisiko se lapsi olla ollut haaveissa jo pitkään ennen sitäkin, mutta olosuhteista ym. johtuen yritys alkoi kun alkoi? Ja koska raskausaika oli vaikea, se tuntui pitkältä joten olen kyllä hitto soikoon oikeutettu sanoamaan että KAUAN ODOTETTU!

SINÄ olet ilmeisesti maailman ainoa ihminen joka on halunnut lasta? Se lapsetonhan EI ole voinut haluta aina saada lasta ja yrittänyt vaikka viittä vuotta? Mutta eihän se ole MITÄÄN verrattuna suon puoleen vuoteen.

Sano ihmeessä sille miehellesi että vaikka olisit kuinka innoissasi niin ODOTA AAMUUN! Prkl ärsyttävää kun joudut pitämään puhelinta äänellisellä yöaikaan ja sitten joku pistää jotain turhantärkeetä viestiä joskus aamuyöllä että varmasti heräät.

Kuten sanottu kohteliaisuus ja hyvät tavat puolin ja toisin niin onnistuu. Eikä tuo yleensä ole mitenkään sidoksissa lapsien lukumäärään vaan ihmisen luonteeseen. Itsekäs paska on itsekäs paska, oli muksuja nolla tai kymmenen.

 

Kaksi lasta hoidoilla saaneen ( 9 vuotta ja 2 lasta, lukuisia keskenmenoja ) niin toisten onni ei ole minulta pois. Ihan sama kuinka paljon tahansa hehkuttaa tai valittaa raskaudesta. Minun puhelimessani on äänetön toiminta joten ihan sama mihin vuorokauden aikaan tahansa ilmoittaa vauvauutisesta.
Aloituksestasi vaan sai sen kuvan, että MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ ja MUN RASKAUS. Jos ystäväsi/ sukulaisesi kärsii lapsettomuudesta niin tuollainen asenne kyllä varmasti loukkaa.
6kk on lyhyt aika yrittää, joten se kauan kaipaamasi lapsi on aika suhteellinen käsite...
Mutta hei onnea vaan omaan napaasi/ odotukseesi!

Niin tosiaan. Ne maininnat raskauden viikoista tai siitä, että neuvolassa kaikki ok on mun itsekästä omaa napaani vain. Että Facebookissakin pitäisi ottaa kaikki huomioon ja kirjoitella vain että kiva ilma. Paitsi että toisella puolella maapalloa asuva kummitätini saattaa loukkaantua, koska siellä sataa.

On se kumma, kun hedelmälliset ihmiset eivät saa olla spontaaneja ja onnelisia (esim. miehen lähettämä viesti kavereilleen että lapsi on syntynyt.) Se on väärin ja ajattelematonta ja siitä pitää päästä purkamaan tunteet. Jos minä loukkaannun, niin sekin on itsekästä.

 

Kaikki meistä saa/pitää tuntea ja voida ilmaista tunteensa, mutta se ei tarkoita huonoa käytöstä ja sitä, että sitä tulisi sietää.

Itselläni on väljähtynyt välit yhteen lapsettomaan, kun hänen lempparitouhuaan nykyään on etsiä vikoja äideistä ja arvostella kaikkien äitien kykeneväisyyttä äitiyteen: Vain väärät ihmiset saavat lapsia, ja potentiaaliset parhaat äidit, kuten hän, jäävät lapsettomiksi. Surun ja ketutuksen ymmärrän, mutta ilkeys ja kaksinaamaisuus menee liian pitkälle.

Tää on kyllä inhottavaa ja välillä huomaan tähän sortuvani itsekin(tosin en ääneen sano mitään). Tää on semmonen asia jota asianomainen ei itse välttämättä tajua miltä se kuulostaa. Yleensä jos on oikeesti tosi paha olo mistä tahansa syystä niin ihminen ei välttis oo kovin kivaa seuraa. Itse varmaan sanoisin tästä ääneen sille ihmiselle jos muutoin koen hänet ystävyyden arvoiseksi. Aina ei jaksa olla ihan paras mahdollinen ystävä jos itellä on koko ajan semmonen olo että kaikki menee päin persettä. Itse kyllä yleensä jos tää mielentila valtaa niin sanon suoraan etten nyt jaksa nähdä, mutta sitäkään ei kaikki ymmärrä, vaikka siinä ei tosiaan ole mitään henkilökohtaista. Pääsääntöisesti lapsettomuus ei ole kamalasti vaikuttanut ystävyyteeni lapsellisten kanssa, ainoastaan yhden kanssa on tullut megaluokan ongelmia ja musta tuntuu ettei ne johdu pelkästään lapsettomuudestani.