Säästyisi maailma, jos lapsia jättäisi tekemättä ihmiset, jotka ei välitä korkeimmasta voimasta, eli Luontoäidin lapsista, eli metsästä, eläimistä, ilmasta jne..
No mutta sinne ollaan kovasti menossa tuhoon, kiitos teille kaikille, joiden mielestä luonnonsuojelu ei ole tärkeämpää kuin esim. lastensuojelu. Luonnonsuojelu pitäisi tulla tärkeimpänä KAIKKIA muita asioita tämän maapallon valtion päätettävissä asioissa.
Tommoset pitäisi sterilisoida.
Ei olis pakko olla noin maanisen fanaattinen, jos piittaisi edes tosiasioista.
Allergia voi kehittyä astmaksi, ja astmaan voi kuolla.
Siitä että ihminen asettaa lapsensa hengen ja terveyden lemmikkiensä kodin tai jopa hengen edelle, ei voi päätellä, että niitä lemmikkejä ei tosissaan rakastettaisi, eikä siitä voi päätellä, ettei välitettäisi metsästä, eläimistä, ilmasta jne.
Tuommoinen raivopääasenne pilaa luonnonsuojelun maineen tämmöisessä maailmantilanteessa, jossa ihmiset on tietämättömiä, päällisin puolin välinpitämättömiä mutta peloissaan, eli toimivat jo valmiiksi järjettömästi. Vakaviin toimiin ei päästä koskaan, koska koko homma on yleisen mielipiteen mukaan joko viherpiipertäjien piipitystä tai vihernatsien ihmisvihaa. Sinä teet näköjään kaikkesi vahvistaaksesi tätä näkemystä entisestään.
Jos nyt tiukalle linjalle lähdetään, niin luonnonsuojelu ja usko eläinten romantisoituihin oikeuksiin ovat ristiriidassa. Lemmikkien inhimillistäminen ja keräily kiihdyttää tulevaa malthusilaista katastrofia, ja minäkin olen siihen osasyyllinen koska minustakin on pirun vaikea lopetuttaa eläintä ennenkuin on ihan pakko. Luonto kärsii sitä enemmän, mitä hallitsemattomampi räjähdys on.
Lastensuojelun pitäminen erittäin tärkeänä sen sijaan ei ole ristiriidassa luonnonsuojelun kanssa paitsi tietämättömän linkolalaisen fasistin mielestä, joka iloitsee jokaisesta itsetuhosta ja vielä enemmän laajennetusta semmoisesta. Tiedoksi sellaisille voitaisiin antaa, että sosiaalisen ja henkisen pääoman puute altistaa ihmisen hankkimaan liikaa lapsia yksinäisyyttä vähentääkseen. Se taas, että ei varjella lapsia kärsimästä kasvuvuosinaan, tuottaa tuota henkistä ja sosiaalista köyhyyttä. Samalla kyky ja halu suojella ympäristöä vähenee.
Jos unohdetaan korostaa lasten oikeuksia yli aikuisten haluamisten, ruokitaan vanhempien keskenkasvuisuutta ja vastuuttomuutta kaikin tavoin. Täälläkin vallitsee näkemys, että lasten keräily on kivaa ja yksityisasia siinä kuin muutkin harrastukset. Tuollainen eläinrakkaus joka asettaa lapsen vain yhdeksi (todellisuudessa vähäarvoisemmaksi) keräilykappaleeksi muiden lemmikkien joukossa, on räikein tietämäni keskenkasvuisuuden muoto.
Jos aikuisilta ei vaadita aikuista asennetta, maailman ongelmille ei voida yhtään mitään.
