MIKSI äitini aina ajattelee, ettei kukaan huomaa jos hän "sujauttaa" ruokaa sipulia tms???

[ARGH]

Äitini tietää, ettei mieheni ja nuorin lapseni syö sipulia. He eivät vain pysty (sipulin maun vuoksi) syömään sipulia sisältävää ruokaa. Jos sipuli on ruuassa isoina paloina, ottavat he sipulit syrjään ja syövät sitten. Äitini tietää tämän.

Mutta miksi joka siunaaman kerta, kun perheeni menee vanhemmillani käymään, on ruokana jotain johon on pilkottu sipulia??? Siis esim peruna-sipulisekoitusta ja kinkkusuikaleita. Jolloin sekä mieheni että nuorin lapsi eivät syö ollenkaan. Äitini ei tee sitä ilkeyttään, mutta aina hän vaan jotenkin ilmeisesti ajattelee ettei mieheni tai toinen lapsi huomaa, jos ruuassa on sipulia.

Minusta se on aina jotenkin loukkaavaa ja vierasta huomioimatonta. Nirsoilu on erikseen, sillä mieheni ja se lapseni syövät kyllä ihan kaikkea muuta hyvällä ruokahalulla. Jotenkin viimeksi loukkaannuin taas ja tuli jopa mieleeni että ensi kerralla koko perheeni menee sitten syömään jonnekin muualle jos ruuaksi on jotain joka sisältää silputtua sipulia.

 

[...]

Onhan sipulijauhettakin olemassa, osta sitä äitilles.

 

["mii"]

Sipulijauhe kehiin. Maistuu kuitenkin paremmalle kuin ilman sipulia.

 

["Vieras"]

Ehkä teidän ei pitäis tosiaankaan syödä siellä.

 

[klk]

Nirsoiluahan tuo on jos pystyvät syömään ruuan otettuaan sipulinpalat syrjään. Makuhan niistä on jo soppaan liuennut.

 

[joops]

Nirsoiluahan tuo on jos pystyvät syömään ruuan otettuaan sipulinpalat syrjään. Makuhan niistä on jo soppaan liuennut.

Nimenomaan.

 

[v]

Sipuli on normaalia ruoka-ainesta ja normaalien ihmisten pitää oppia sitä syömään. Voi harjoitella kuten pienen lapsen kanssa: hitunen kerrallaan.
Mun lapsen kummi ei syö sipulia ja vituttaa joka kerta kun se käy, laittaa sipuliton vaihtoehto. Mää nääs olen sitä mieltä että ruoka ilman sipulia on mautonta.
Oma lapseni on kuullut joidenkin sipuli-inhosta ja MUKA yrittää että en syö sipulia. Silloin sanon kovasti etä sipuli on erittäin hyvää perusmaustetta ruuassa ja kyllä syö.
Eli sun ukolles ja lapselles on tehty sipulista jossain vaiheessa elämää joku "pahis". Koettakaa päästä sen yli! Kyse ei kuitenkaan ole allergiasta, joten syömään pitää oppia.

 

[Oisku]

Käsketäänhän täälläkin "sujauttaa" vähän soijarouhetta jauhelihan tilalle ruokaan.

 

[no joo]

Gröhöm. Laita miehesi ja lapsesi ravintoterapeutin juttusille, Ehkä saa heille järkeä päähän.

 

["huh"]

No ei se sipuli niiiiin paljon siel ruuassa maistu etteikö sitä pysty kuka tahansa halutessaan syömään. Huom, HALUTESSAAN.
Nolo ukko sulla jos kehtaa nuin närppiä ruokaansa. Lapsen just ja just ymmärrän, mutta aikuinen mies :O

 

[fifiia]

Kuinka hyvin olet neuvotellut tästä ongelmasta äitisi kanssa tai oletko esittänyt hänelle vaihtoehtoja esim. ehdotuksia miten hän saisi tehtyä kaikille maistuvaa ruokaa?

 

["vieras"]

Mä en syö sipulia, joten ymmärrän hyvin että tilanne ärsyttää. Onneksi omien vanhempieni luona saan täysin sipulitonta ruokaa, samoin anoppilassa ja appilassa paistavat sipulin erikseen ja kukin saa halutessaan lisätä ruokaansa. Ihanansti ottavat huomioon, vaikka olen kyllä sanonut, että voin ottaa omat eväät mukaan. Vastavuoroisesti otan minäkin vieraitteni ruokarajoitteet huomioon, olipa ne sitten todellisia aleergioita tai sitten näitä inhokkeja.

Mä tekisin niin, että ottaisin lapselle ja miehelle eväät mukaan tai sitten tosiaan koko porukka jonnekin muualle syömään ja mummo saisi itse syödä keitoksensa, jos ei kerran tuon vertaa voi vieraitaan huomioida.

 

["vieras"]

Olettepa epäkohtelias sakki. Jos ei tarjottu ruoka kelpaa, niin syökää kotona.

 

["vieras"]

Mua huvittaa toi, että pystyy muka syömään, jos se sipuli on närpitty pois. Maku tosiaan on jo ruuassa eli ihan naurettavaa nirsoilua. ETENKIN aikuiselta mieheltä. En katsoisi itse tuollaista ruokavierasta kovin hyvällä.

Kerran eräs kaveri närppi salaattiaan ja kysyin, että mitä ikein tekee niin kaivoi sieltä vesimelonit pois, kun ei tykkää. Toinen kaveri kaivoi viinirypäleet toisella kertaa. Minusta moukkamaista käytöstä aikuiselta ihmiseltä, jos on toisella kylässä ja tarjotaan ruokaa. Silloin syödään mitä tarjotaan ja kiitetään ruuasta eikä kaiveta sieltä mitään pois. Eri asia allergiat tietysti.

Itse en edes omalle äidillei kerran sanout, että en voi sietää anjovista. Söin kiltisti janssoninkiusauksen mitä oli tarjolla, koska on sen verran tapoja ettei tarvi toista tarpeettomasti loukata.

 

["vieras"]

Mun miehellä on aikuisiällä puhjennu laktoosi-intoleranssi,ja anoppi (hänen äitinsä siis) ei sitä muista. Ikinä ei ole laktoosittomista (tai edes vähälakt.) tuotteista tehtyä ruokaa,eikä juomaksi ole ikinä muistettu ostaa laktoositonta maitojuomaa. Ei siis kertaakaan,vaikka tilanne on ollut tiedossa jo useamman vuoden.

Nirsoilu,eli kieltäytyminen "yök,en tykkää"-periaatteella on musta lapsilla vielä jotenkuten hyväksyttävää,mutta että aikuinen mies?? Ja eihän mies+lapsi vaan ole ns salaliitossa keskenään,eli joko "isikään ei tykkää,ei sunkaan tarvi" tai "mäkään en syö kun ei isikään syö". ?? Mutta jos omaa perhettäsi et voi muuttaa,niin yritä nyt vielä takoa asiaa äitisi päähän. Kerää vaikka kansiollinen kivoja sipulittomia ruokaohjeita..

 

[Huspati Huta]

Ymmärrän sen, että kypsän sipulin rakenne, etenkin isompana palana ruoassa voi olla vastenmielinen, se suutuntuma, vaikka se maku sinänsä olisikin jo ruoassa mukana. Minä olin lapsena sipulivastainen, sanoin että ei saa olla sipulia eikä sipulinnäköistäkään Vasta kun itse aloin tehdä ruokaa, "ymmärsin" ettei ruokaa voi tehdä ilman sipulia. Oikeasti tietysti voi, mutta koska meillä kaikki syövät, ei tarvitse. Mutta jos tulee ruokavieraaksi henkilö, joka ei halua sipulia syödä, en sitä ruokaan laita.

 

[tiii]

Mistähä johtuu, että tuo sipulikammo on jotenkin yleinen miehillä. Itse en tunne yhtään naista joka ei söisi sipulia, mutta miehiä tunnen monta. Eivät ole allergisia, mutta eivät vaan tykkää.